Precarious Pregnancies : Alcohol, drugs and the regulation of risks

Since the 1970s alcohol and drug use by pregnant women has become a target of political, professional and personal concern. The present study focuses on prenatal substance use and the regulation of risks by examining different kinds of societal responses to prenatal alcohol and drug use. The study analyses face-to-face encounters between professionals and service users at a specialised maternity clinic for pregnant women with substance abuse problems, medical and political discourses on the compulsory treatment of pregnant women as a means of FAS prevention and official recommendations on alcohol intake during pregnancy. Moreover, the study addresses the women s perspective by asking how women who have used illicit drugs during pregnancy perceive and rank the dangers linked to drug use. The study consists of five empirical sub-studies and a summary article. Sub-study I was written in collaboration with Dorte Hecksher and Sub-study IV with Riikka Perälä. Theoretically the study builds on the one hand, on the socio-cultural approach to the selection and perception of risks and on the other on governmentality studies which focus on the use of power in contemporary Western societies. The study is based on an ethnographic approach and makes use of the principles of multi-sited ethnography. The empirical sub-studies are based on three different types of qualitative data: ethnographic field notes from a maternity clinic from a period of 7 months, documentary material (medical journals, political documents, health education materials, government reports) and 3) interviews from maternity clinics with clients and members of staff. The study demonstrates that the logic of the regulation of prenatal alcohol use in Finland is characterised by the rise of the foetus , a process in which the urgency of protecting the foetus has gradually gained a more prominent role in the discourses on alcohol-related foetal damage. An increasing unwillingness to accept any kinds of risks when foetal health is at stake is manifested in the public debate on the compulsory treatment of pregnant women with alcohol problems and in the health authorities decision to advise pregnant women to refrain from alcohol use during pregnancy (Sub-studies I and II). Secondly, the study suggests that maternity care professionals have an ambivalent role in their mundane encounters with their pregnant clients: on the one hand professionals focus on the well-being of the foetus, but on the other, they need to take into account the women s needs and agency. The professionals daily encounters with their clients are thus characterised by hybridisation: the simultaneous use of technologies of domination and technologies of agency (Sub-studies III and IV). Finally, the study draws attention to the women s understanding of the risks of illicit drug during pregnancy, and shows that the women s understanding of risk differs from the bio-medical view. The study suggests that when drug-using pregnant women seek professional help they can feel that their moral worth is threatened by professionals negative attitudes which can make service-use challenging.

Kosmopolitanistisen ilmastoetiikan mahdollisuudet. Diskurssianalyyttinen tulkinta Kööpenhaminan ilmastokokouksesta 2009

Tässä pro gradu –työssä tarkastellaan valtioiden ilmastokonferenssissa pitämissä puheenvuoroissa esiintyviä diskursseja ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Tutkielmassa etsitään vastauksia ensinnäkin siihen, millä tavoilla valtioiden korkeat edustajat puhuvat ilmastonmuutoksesta ja sen hallinnasta. Toisekseen analysoidaan, tukeutuvatko valtiot puheissa kosmopolitanistisiin käsityksiin ilmasto-oikeudenmukaisuudesta vai hallitseeko niissä kommunitaristinen etiikka. Kosmopolitanistinen etiikka on hallitsevassa asemassa kansainvälisen politiikan filosofiassa, mutta käytännön politiikassa sen ajatellaan olevan kommunitarististen lähestymistapojen varjossa. Tämän työn yhtenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kansainvälinen ilmastopolitiikka on ilmastonmuutokseen liittyvän syvän keskinäisriippuvuuden ja yhteistyön välttämättömyyden vuoksi erityisen otollinen politiikan ala kosmopolitanistiselle ajattelulle. Tavoitteena on tutkia, näkyykö tämä valtioiden puhetavoissa. Tutkielman aineistona on 64 Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009 pidettyä puhetta, jotka ovat otos konferenssissa puhuneiden 192 valtion puheenvuoroista. Puheet on valittu kokouksen lopussa pidetystä kolmen päivän mittaisesta ”korkean tason osiosta”, jossa ministerit ja valtioiden päämiehet pitivät niin kutsuttuja kansallisia lausuntoja. Aineisto on valittu sillä perusteella, että näihin puheisiin tiivistyy kunkin valtion ilmastopoliittisen ajattelun ydin. Aineistoa teemoitellaan ensin erilaisten keskeisten aiheiden kartoittamiseksi. Tämän jälkeen sitä analysoidaan tarkemmin kriittisen diskurssianalyysin keinoin Norman Fairclough’n esittelemillä menetelmillä. Aineistosta nostetaan esiin kuusi erilaista diskurssia ilmastonmuutoksesta ja sen edellyttämästä politii-kasta. Näitä ovat: ”rikkaiden syyllisyys”, ”talousjärjestelmän kritiikki”, ”oikeus kehittyä”, ”vastuulliset rikkaat”, ”vihreä kasvu” ja ”samalla planeetalla”. Kunkin diskurssin keskeisiä piirteitä ja teemoja esitellään ensin yleisellä tasolla, minkä jälkeen analysoidaan tarkemmin kustakin yhtä puhetta, jossa kyseinen diskurssi on erityisen vahvasti läsnä. Diskurssit ovat erilaisia tulokulmia ilmastoeettisiin kysymyksiin, ja kiinnostuksen kohteena oleva kosmopolitanistinen ajattelu on niissä läsnä erilaisissa asteissa. Vahvimmin kosmopolitanistinen etiikka tulee esiin ”samalla planeetalla” –diskurssissa, joka hallit-see erityisesti monien pienten saarivaltioiden puheita. Sen sijaan eniten kommunitaristisia äänenpainoja on ”oikeus kehittyä” –diskurssissa, joka on vaikutusvaltainen suuressa joukossa kehitysmaiden puheita. Yleisesti kosmopolitanistinen ajattelu tulee lievemmissä muodoissaan aineistossa laajasti esiin, mutta vahva kaikkien maailman ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuva argumentointi on harvinaista. Johtopäätöksenä todetaan, että kosmopolitanismi on osa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden hyväksyttyä puhetapaa mutta lähinnä sellaisissa muodoissa, joissa sillä ei ole radikaaleja poliittisia seurauksia.

Sosiaaliturvan ulkopuolella - kokemuksia kansalaisuuden reunalta

Muuttaessaan maasta toiseen ihminen kohtaa useita rajoja. Ylittäessään kohdemaan valtion rajan hän kulkee läpi ensimmäisestä maahanmuuton portista. Toinen raja erottaa tilapäiset asukkaat pysyvistä: tämän maahanmuuton toisen portin läpikulkemisen myötä yksilö pääsee osalliseksi sosiaalisista oikeuksista. Maahanmuuton viimeisestä portista kuljettuaan yksilö saavuttaa kyseisen valtion kansalaisuuden. (Hammar 1990, 21.) Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen toisen maahanmuuton portin aukeamista ja sosiaaliturvan piiriin pääsyä odottavien maahan-muuttajien kokemuksia. Käytän tarkastelussa sosiaalisen kansalaisuuden ja marginaalisuuden käsitteitä. Tutkielmassa selvitän, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä toimeentuloturvan ulkopuolelle jääminen vaikuttaa maahanmuuttajien arkeen ja miten he kokevat osallisuutensa ja jäsenyytensä yhteiskunnassa. Tutkimus on lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen ja sovellan lähestymistapana ko-kemuksiin keskittyvän narratiivista tutkimusta. Tutkimusaineisto on koottu kevään 2011 aikana ja se koostuu 10 teemahaastattelusta. Haastateltavien maahanmuuton keinot ja syyt vaihtelivat: he olivat saapuneet Suomeen perhesyistä, työn vuoksi tai hakeakseen turvaa. Haastateltavat tavoitettiin Helsingin Diakoniaopiston, Pro-tukipisteen, Kansainvälisen seurakunnan ja tuttava-verkostojen kautta. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä Atlas-ohjelman avulla syksyn 2011 aikana. Toisen maahanmuuton portin aukeamisen odottaminen oli raskaaksi: tuota aikaa leimasi epä-varmuus, tyhjyys ja yksinäisyys. Sosiaaliturvan ulkopuolella jääminen aiheutti osalle haastatel-tavista taloudellisia vaikeuksia sekä ongelmia terveydenhuollon palveluiden piiriin pääsemisessä. Toisaalta apua hakeneet haastateltavat olivat sitä lopulta saaneet. Auttamistyön ammattilaiset ja maistraatti saivat haastateltavien kertomuksissa portinvartijan aseman. Kaikille sosiaaliturvan ulkopuolelle jääminen ei ollut ongelma vaan he kokivat sosiaaliturvan puutetta suuremmaksi ongelmaksi työnteko-oikeuden puuttumisen. Kuulumisen ja ulkopuolisuuden kokemus voivat olla läsnä samanaikaisesti, ja kuulumisesta neuvotellaan jatkuvasti esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä tai palveluita hakiessa. Insti-tutionaaliset käytännöt ja poiskäännyttämisen kokemukset tuottavat marginaalisia identiteettejä. Tasavertainen oikeus sosiaaliturvaan vahvistaa kokemusta kuulumisesta ja kodista. Sosiaaliturva ei kuitenkaan yksin määritä kuulumisen ja kodin kokemusta vaan siihen vaikuttavat myös muut tekijät. Näistä tärkeimmät ovat kehon fyysinen sijoittuminen Suomeen, perhe- ja ystä-vyyssuhteet, työ, asunto ja rasismin kokemukset.

Divergencies of Perception : The Possibilities of Merleau-Pontian Phenomenology in Analyses of Contemporary Art

Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) has been known as the philosopher of painting. His interest in the theory of perception intertwined with the questions concerning the artist s perception, the experience of an artwork and the possible interpretations of the artwork. For him, aesthetics was not a sub-field of philosophy, and art was not simply a subject matter for the aesthetic experience, but a form of thinking. This study proposes an opening for a dialogue between Merleau-Pontian phenomenology and contemporary art. The thesis examines his phenomenology through certain works of contemporary art and presents readings of these artworks through his phenomenology. The thesis both shows the potentiality of a method, but also engages in the critical task of finding the possible limitations of his approach. The first part lays out the methodological and conceptual points of departure of Merleau-Ponty s phenomenological approach to perception as well as the features that determined his discussion on encountering art. Merleau-Ponty referred to the experience of perceiving art using the notion of seeing with (voir selon). He stressed a correlative reciprocity described in Eye and Mind (1961) as the switching of the roles of the visible and the painter. The choice of artworks is motivated by certain restrictions in the phenomenological readings of visual arts. The examined works include paintings by Tiina Mielonen, a photographic work by Christian Mayer, a film by Douglas Gordon and Philippe Parreno, and an installation by Monika Sosnowska. These works resonate with, and challenge, his phenomenological approach. The chapters with case studies take up different themes that are central to Merleau-Ponty s phenomenology: space, movement, time, and touch. All of the themes are interlinked with the examined artworks. There are also topics that reappear in the thesis, such as the notion of écart and the question of encountering the other. As Merleau-Ponty argued, the sphere of art has a particular capability to address our being in the world. The thesis presents an interpretation that emphasises the notion of écart, which refers to an experience of divergence or dispossession. The sudden dissociation, surprise or rupture that is needed in order for a meeting between the spectator and the artwork, or between two persons, to be possible. Further, the thesis suggests that through artworks it is possible to take into consideration the écart, the divergence, that defines our subjectivity.