Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen

Tutkimuksen kohteena oli Suomen kaivosala. Tavoitteena oli analysoida yhdeksän vasta käynnistyneen tai valmisteilla olevan kaivoksen aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Tutkimukseen valitut kaivoshankkeet olivat Kevitsa, Kylylahti, Laivakangas, Länttä, Pajala–Kolari, Pampalo, Sokli, Suurikuusikko ja Talvivaara. Aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin kaivosten vaatimiin investointeihin ja tulevaan liikevaihtoon perustuen. Laskelmat tehtiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä CGE RegFinDyn -aluemallilla periodille 2007–2020. Tulokset sisältävät aluetalouden täyden sopeutumisen ja kerroinvaikutukset. Tutkimuksen rahoittaja on Työ- ja elinkeinoministeriö. Kaivoksen investointi- eli rakentamisvaihe on kiihkeä, mutta suhteellisen lyhytaikainen. Toimintavaihe on puolestaan vakaa ja pitkäaikainen riippuen metallien maailmanmarkkinahintojen kehityksestä. Vaiheet voivat olla limittäisiä kuten Pajala–Kolarin ja Talvivaaran tapauksessa tai peräkkäisiä kuten Soklissa. Tulosten mukaan limittäisyys on aluetaloudellisen vaikuttavuuden kannalta parempi vaihtoehto. Kaivoksen rakentaminen ja kasvava malmin tuotanto luovat työllisyyttä ja kulutusmahdollisuuksia yhtä aikaa, jolloin vaiheiden yhteinen aluetaloudellinen vaikutus muodostuu suuremmaksi. Peräkkäisessä tapauksessa uuden tulovirran muodostuminen on selvästi tasaisempaa. Molemmissa tapauksissa työtulot jäävät toimintavaiheessa omaan maakuntaan. Ongelmaksi alueen kannalta muodostuu, kuinka saada ainakin osa pääomatuloista jäämään aluetta hyödyttämään. Tulosten perusteella kaivoshankkeista erottuu selvästi kolme taloudellisen kasvun kannalta vaikuttavinta: Pajala–Kolari, Sokli ja Talvivaara. Näiden kumulatiivinen pitkän tähtäimen vaikutus talouskasvuun olisi 1–3 prosenttia yli sijaintimaakuntiensa ennakoidun normaalikehityksen. Toinen ryhmä olisi Kevitsa ja Kylylahti, joiden vaikuttavuus olisi tasoa 0.7 prosenttia. Pampalo, Suurikuusikko, Laivakangas ja Länttä lisäisivät talouskasvua pitkällä tähtäimellä kumulatiivisesti tarkasteltuna 0.1–0.3 prosenttia yli maakuntiensa ennakoidun normaalikehityksen. Kaivokset loisivat huomattavan määrän uusia työmahdollisuuksia. Pajala–Kolarin ja Soklin kaivoshankkeissa suurimman työvoimatarpeen aikana vuonna 2014 työllisyys olisi parantunut viiden vuoden aikana yhteensä 4600–6000 henkilötyövuodella normaalikehitykseen verrattuna. Talvivaaran kaivoksella työllisyysvaikutuksen huippuvuosi on jo 2010, jolloin kaivos olisi luonut neljän vuoden aikana yhteensä 6000 uutta työpaikkaa. Kevitsan, Kylylahden ja Suurikuusikon kohdalla vastaavat korkeimmat kumulatiiviset luvut olisivat 1300, 1000 ja 800. Muiden hankkeiden vastaava työllisyysvaikutus olisi pienempi ja vaihtelisi 60–250 henkilötyövuoden välillä. Vuositasolla työvoimatarpeet olisivat Pajala–Kolarin ja Soklin tapauksessa keskimäärin 900–1200 ja Talvivaarassa 1200. Kaivoshankkeiden vaikutus elinkeinorakenteeseen näkyisi eri toimialojen tuotannon muutosten kautta. Kaivoksilla olisi luonnollisesti suora ja suuri vaikutus mineraalien kaivuuseen. Myös rakentamisen toimialaan kaivosten vaikutus olisi erittäin merkittävä, mutta väliaikainen ja rajoittuisi investointivaiheeseen. Rakentamisen ja mineraalien kaivuun tuotannon kasvu heijastuisivat muille aloille. Tuotanto nousisi muun muassa ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen, koneiden ja laitteiden valmistuksen ja kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialoilla. Yleinen elintaso nousisi, jolloin palvelutoimialoista koulutus ja terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut vahvistuisivat. Kaivosten vuoksi resursseja luovuttamaan joutuvia toimialoja olisi useita ja ne olisivat pääasiassa samoja kaivoksesta ja maakunnasta riippumatta. Pitkällä tähtäimellä tuotanto laskisi alkutuotannossa kuten myös metallien jalostuksen ja metallituotteiden, elintarvikkeiden, tekstiilien, massan ja paperin sekä puutavaran ja puutuotteiden valmistuksen toimialoilla. Kaivosalan voimakas kasvu Pohjois- ja Itä-Suomessa ei ratkaisisi kokonaan maakuntien taloudellisia ongelmia. Hankkeet tukisivat kuitenkin merkittävästi taantumasta nousua. Lisäksi suotuisa talouskehitys syntyisi käytännössä seutukunta- ja työssäkäyntialueilla eli maakuntaa pienemmissä aluetalouden yksiköissä, jolloin vaikutukset olisivat paljon vahvemmat. Kaivosalasta on mahdollisuus kehittyä pysyvä uusi toimiala tarkastelluissa viidessä maakunnassa, mikäli metallien hinnat eivät vaihtele liikaa.

Voittoa tavoittelemattoman organisaation brandin rakentaminen. Case Slow Food

Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena oli kartoittaa voittoa tavoittelemattoman Slow Food-organisaation brandiin liitettyjä mielikuvia ja niitä tekijöitä, joilla brandin tavoitekuvaa tulisi jatkossa rakentaa. Koska nykyisin brandi ei ole enää pelkkien liikeyritysten yksityisomaisuutta, tutkimuksen teoreettinen asemointi perustui yhtäältä organisaation tunnettuuden kasvattamiseen brandin rakentamisen avulla ja toisaalta voittoa tavoittelemattoman toimintaympäristön erityispiirteiden näkökulmaan. Case-osion avulla haluttiin tarkastella globalisaation ja elintarviketalouden keskittymiselle vaihtoehtoisen, paikallisuuteen perustuvan ruokajärjestelmän vaikutuksia, mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimuksen empiirinen osuus muodostui laadullisesta tapaustutkimuksesta, jonka kohteena oli Slow Food-organisaatio. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kahtatoista Slow Food-organisaation sidosryhmien edustajaa Italian Piemontessa henkilökohtaisin haastatteluin, joiden pohjana oli brandi identiteetin elementeistä luodut kaksi teemaa: mielleyhtymiin ja arvoväittämään liittyvät tekijät. Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysia. Tutkimuksen lähestymistapa oli abduktiivinen. Tulosten mukaan Slow Food-brandi identifioituu sidosryhmilleen ensisijaisesti luotettavan ruoan kautta, johon katsottiin kuuluvan aidot, puhtaat raaka-aineet ja paikallisesti tuotetun ja jalostamattoman ruoan hyvä jäljitettävyys. Myös tiettyyn paikkaan ja arvoihin sidottujen kokemusten ja odostusten täyttymisen kautta saatu sosiaalinen ja kulttuurinen jatkuvuus nimettiin brandin vahvuudeksi. Lisäksi vastuullisen tuottamisen ja kuluttamisen sekä aitojen makujen ja laadukkaan ruokavalion edistäminen korostuivat jonkin verran vastauksissa. Näillä perusvahvuuksilla toivottiin brandin identiteettiä rakennettavan myös tulevaisuudessa. Haastateltavien mielestä Slow Food-organisaatio erilaistaa itsensä muista ensisijaisesti lupaamalla yksilölle korkealuokkaisia, aitoja tuotteita ja palveluja, joilla on henkilökohtaisten hyötyjen lisäksi positiivisia seuraamuksia myös oman alueen työllisyyden ja talouden kehitykseen. Organisaation tulisi myös jatkossa luoda uskottavuutta toimintaansa eritoten sen kautta, että brandi lunastaa lupauksensa laadusta ja aitoudesta. Toisaalta erottautuakseen muista lähi- ja luomuruokabrandeista Slow Food-brandin arvoväittämässä tulisi tulevaisuudessa selkeämmin korostua myös toiminnan voittoa tavoittelemattomuus ja brandiin liittyvä elämyksellisyys. Sidosryhmien kiinnostusta ja brandin lupauksen tehoa alentaviksi tekijöiksi nimettiin yleinen ruoan arvostuksen väheneminen sekä Slow Food-tuotteiden ja -palvelujen korkea hinta, huono saatavuus ja näkyvyys. Keskeisimpinä ratkaisuina pidettiin kuluttajien informatiivisen tiedon lisäämisen ohella pientuottajien verkostoitumista ja uusia yhteistyön muotoja kuten tuottajien yhteisiä jakeluketjuja ja paikallismyymälöitä. Näiden lisäksi brandin tunnistettavuuden parantaminen ja aktiivisempi tarjonta kyltityksin, tuotteiden pysyvän läsnäolon ja vähittäiskaupan mukaantulon kautta sekä eräät muut markkinoinnin osa-alueet kuten sosiaalinen media, Internet ja kansainväliset ruoka-alan tapahtumat nimettiin brandin lupausta kirkastaviksi elementeiksi. Pientuotannon lisääminen verotuksen kohdentumisen muutoksilla nähtiin keinoksi pudottaa paikallisen ruoan hintaa.Toisaalta korkeaa hintaa perusteltiin laadukkaaseen imagoon liittyvien argumenttien lisäksi luonnollisen kysynnän kasvulla, jota arveltiin saatavan tulevaisuudessa suurista ikäluokista, yhä kasvavasta koulutus- ja tulotasosta sekä valveutuneemmista kuluttajista.

Pylväskäytävien suojassa : Pompejilainen peristyylipuutarha sosioekonomisen edustamisen muotona

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pompejilaisessa yksityistalossa ollutta puutarhaa, jota kiertää pylväskäytävä tai useampia. Tätä tilaa kutsutaan peristyylipuutarhaksi. Peristyyli oli tärkeä osa roomalaisen ja siis myös pompejilaisen talon julkista osaa. Se oli avoin vierailijoille, siksi voidaan olettaa, että peristyylipuutarhalla olisi haluttu esittää omaa vaurautta ja sosiaalista asemaa. Työni keskittyy siihen, miten talon asukkaan varallisuus ja sosiaalinen asema näkyvät peristyylipuutarhassa. Tutkin myös, mitä muuta peristyyli viestii omistajastaan. Tutkimukseni liitteenä on lista Pompejin yksityistalojen peristyyleistä ja niiden tiedoista. Niitä vertailemalla analysoin sitä, millainen tila peristyylipuutarha on ollut. Aineistona tutkielmassani ovat konkreettisesti Pompejin yksityistalojen peristyylipuutarhat ja niiden rakenteet sekä arkeologiset löydöt. Peristyylipuutarhoja on 168 kappaletta. Lisäksi seinämaalaukset ja piirtokirjoitukset välittävät tietoa niin peristyylistä kuin sen omistajasta. Tiedot peristyyleistä olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta löytyneistä luetteloista, joissa on tietoa Pompejin taloista ja puutarhoista. Murto-osassa peristyylipuutarhoista olen käynyt ja kerännyt niistä tietoa työhöni. Huomioin antiikin kirjallisen tradition, sen käsitellessä aihettani. Ensimmäisenä käsittelen peristyylipuutarhaa arkkitehtuurin kannalta. Tutkin, mihin peristyyli on sijoitettu pompejilaisessa talossa ja millaisia arkkitehtonisia ratkaisuja tilassa on käytetty. Peristyyli on usein talon ovelta avautuvalla näköakselilla, joka leikkaa läpi talon tärkeimpien julkisten tilojen. Ne ovat atrium eli eteishalli, tablinum eli vastaanottohuone ja peristyylipuutarha. Aina peristyyli ei ole tällä akselilla. Joissain taloissa peristyyli voi olla atriumin tai tablinumin paikalla. Pompejin peristyyleissä on pylväskäytäviä yhdestä neljään. Usein puutarhaosa on erotettu pylväskäytävistä aidalla. Seuraavaksi tutkin peristyylipuutarhasta löytyneitä rakenteita, irtaimistoa, kasveja ja istutuksia. Tarkastelen näiden yleisyyttä ja sitä, mitä ne kertovat peristyylin käyttötarkoituksesta. Puutarhoissa on ollut vesikouruja, kaivoja, altaita, suihkulähteitä, vesisäiliöitä ja niiden suuaukkojen renkaita. Kiinteitä rakennelmia ovat tricliniumit eli oleskelu- ja ruokailuryhmät, kotijumalien pyhäköt, alttarit, nissit ja katokset. Irtaimia löytöjä on peristyyleissä monenlaisia. Yleisimpiä ovat pöydät, aurinkokellot, lamput, amforat ja erilaiset astiat sekä ruukut. Kasveja on huomioitu vähän Pompejin kaivauksissa, mutta peristyylipuutarhoista on löytynyt merkkejä puista ja pensaista sekä säännöllisistä ja epäsäännöllisistä istutuksista. Viimeisenä käsittelen peristyylipuutarhan koristelua, ja minkälaisen kuvan se välittää talon omistajasta. Puutarhoissa oli veistoksia ja seinämaalauksia. Molemmissa käsitellään luontoaiheita, jotka ovat helposti liitettävissä puutarhaan. Suosittuja ovat myös mytologiset aiheet. Veistoskoristelussa selkeästi yleisin on viinin jumala Dionysos ja häneen liittyvät hahmot. Myös muita jumaluuksia esiintyy kuten Venus. Se ja Dionysos liitettiin antiikissa luontoon ja puutarhaan. Peristyylipuutarha oli monipuolinen tila, jossa eri elämänalueet kohtasivat toisensa. Peristyyleissä voitiin työskennellä. Puutarhaosa saattoi olla hyötykäytössä esimerkiksi kasvimaana. Peristyylissä tai sen ympäristössä oleskeltiin, juhlittiin ja viihdytettiin vieraita, siksi siellä esitettiin omaa varakkuutta runsaalla veistoskoristelulla, altailla ja suihkulähteillä. Jo laaja pinta-alainen peristyyli oli osoitus vauraudesta. Aina ei haluttu näyttää varakkuutta, vaan joskus koristeellinen peristyyli oli syrjässä talon ovelta avautuvalta näköakselilta. Uskonto oli osa peristyyliä, vaikka uskonnon harjoittamiseen liittyvät rakenteet sijoitettiin yleensä talon muihin tiloihin. Uskonto ja mytologia ovat kuitenkin vahvasti läsnä peristyylien koristelussa. Selkeitä poliittisia viittauksia peristyylipuutarhoissa on vähän, mutta roomalaisia piirteitä niissä voidaan havaita. Roomalaiset vaikutteet peristyylin koristelussa ja arkkitehtuurissa viestittävät mahdollisesti talon omistajan roomalaismielisyydestä. Roomalaiset piirteet ovat myös olleet trendejä aikakauden peristyyleissä.

Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet suhdannevaihteluiden voimistajana

Eräs taloustieteen keskeisistä tutkimussuunnista on viime vuosikymmeninä ollut informaation taloustiede: epätäydellinen informaatio ja sen vaikutus markkinoiden toimintaan. Epätäydellisen informaation teoriat johtavat tietyissä olosuhteissa hyvin erilaisiin johtopäätöksiin talouden toiminnasta kuin täydellisten markkinoiden teoria. Tutkielmassa tarkastellaan epäsymmetrisen informaation ja tasevaikeuksien aiheuttaman luottorajoitteisuuden synnyttämiä tehottomuuksia rahoitusmarkkinoilla ja niiden roolia suhdannevaihteluiden voimistajana. Informaation taloustieteeseen pohjautuvien suhdanneteorioiden mukaan rahoitusmarkkinoiden ongelmat ovat paitsi seurausta reaalitalouden ongelmista, myös vastaavasti itse reaalitalouden ongelmia vaikeuttava tekijä. Vuorovaikutus on kahdensuuntainen. Se, että ongelmat rahoitusmarkkinoilla saattavat voimistaa pienetkin shokit koko talouden tasolla havaittaviksi pitkäkestoisiksi suhdanteiksi, tarjoaa selityksen sille, miksi syvät taantumat vaikuttavat usein saavan alkunsa suhteellisen pienistä reaalitaloudellisista impulsseista. Rahoitusmarkkinoilla on arveltu olevan merkittävä osa myös rahapolitiikan välittymisessä. On esitetty, että korkomuutosten kysyntävaikutusten ohella rahapoliittisilla toimenpiteillä on vaikutusta myös rahoitusmarkkinoiden tehokkuuteen. Näin rahapolitiikan reaalitaloudellisten vaikutusten suuruus olisi riippuvainen rahoitusmarkkinoilla vallitsevista epätäydellisyyksistä. Tämä luottokanavaksi nimetty prosessi perustuu rahapolitiikan aiheuttamiin muutoksiin yksityisen sektorin ja pankkien taseissa. Taseiden heikkeneminen saattaa johtaa informaatio-ongelmien pahenemiseen. Perinteisesti rahapoliittisten toimien on katsottu vaikuttavan lähinnä yksityisen sektorin kulutus- ja investointihalukkuuteen, mutta epätäydellisen informaation rahoitusmarkkinoilla ne voivat vaikuttaa luoton säännöstelyn kautta myös rahoituksen saannin edellytyksiin, eli yksityisen sektorin kulutus- ja investointimahdollisuuksiin. Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksien vaikutus rahapolitiikan tehoon tai eksogeenisten shokkien aiheuttamiin suhdanteisiin vaihtelee taloudellisen tilanteen mukaan. Hyvinä taloudellisina aikoina informaatio-ongelmat ovat pienempiä ja sekä pankkien että lainaajien taseet vahvempia kuin huonoina. Luottokanavien merkitys ei siis pysy vakiona, eikä näin ollen myöskään rahapolitiikan vaikutus reaalitalouteen. Etenkin syvissä taantumissa, jolloin luottokanavat ovat voimakkaimmillaan, saattavat normaalioloissa rahapolitiikan välittymistä dominoivat korkokanavat ja tavanomainen rahapolitiikka menettää merkityksensä. Huolimatta siitä, että teoreettinen mielenkiinto rahoitusmarkkinoiden reaalitaloudellisia vaikutuksia kohtaan on viime vuosikymmenten aikana koettujen kriisien myötä kasvanut; kysyntä- ja tarjontapuolen häiriöitä korostaviin koulukuntiin jakautunutta makrotaloustiedettä eivät rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksien varaan rakennetut ns. financial accelerator -mallitkaan ole kyenneet yhdistämään. Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet voivatkin voimistaa noususuhdanteita ja taantumia vaikuttamalla paitsi kotitalouksille myönnettävien luottojen kautta kulutuskysyntään ja tuotantokapasiteetin käyttöasteeseen, myös yrityksille myönnettävien luottojen ja investointien kautta tuotantokapasiteetin määrään.

Moralpanik eller förnuftslogik - i Jokela-fallets diskursiva efterdyningar

I denna pro gradu avhandling undersöker jag Jokela-fallets diskursiva efterdyningar utgående från ett moralpanikperspektiv. Syftet är att se huruvida reaktionerna på och förklaringarna till skolmassakern i Jokela kan anses präglas av moralpanik, samt vilka andra förklaringsmodeller som präglade den omfattande Jokela-debatten. Avhandling grundar sig på en kvalitativ diskursanalys av förklaringsmodellerna så som de presenterades i opinionstexter och insändare i Helsingin Sanomat hösten 2007. Jag analyserar hur den medierade Jokela-debatten utvecklades och formade perceptionerna om skolskjutningar, ungdomar och det finländska samhällstillståndet i stort. Jokela-fallet väckte starka reaktioner och rädsla. Man försökte förstå och förklara orsakerna till skottdramat. Flera olika förklaringsmodeller presenterades i medierna; en oro över ungdomens mentala hälsa och mobbning, webbens och populärkulturens farliga inflytande, det hårdnade samhällsklimatet och en försvagad välfärd, också den bristfälliga vapenlagstiftningen kritiserades. Den gemensamma nämnaren var att Jokela-fallet uppfattades som en indikator på hela samhällets tillstånd där en gemensam värdegrund och moral håller på att erodera. Mitt teoretiska perspektiv grundar sig främst på moralpanikteorier av Stanley Cohen och Chas Critcher som jag kopplar ihop med Ulrich Becks teori om risksamhället och Emile Durkheims anomiteori. Det här speglar jag mot bland annat Hille Koskelas forskning om rädslans kultur och trygghetssamhället, samt jämför med amerikansk forskning om skolskjutningar. Jokela-debatten formades främst av två dominerande diskurser: a) en rationaliseringsdiskurs som kännetecknas av att man försöker förklara Jokela-fallet genom förnuftsmässiga och logiska resonemang genom att peka på olika samhällsaspekter, b) en risk- och kontrolldiskurs som kännetecknas av moralpaniktendenser främst i form av oro över ungdomar, internet och försvagade samhällsnormer, samt krav på ökad social kontroll och reglering för att säkra trygghet och ordning i samhället. Jokela-fallet var inte ett klassiskt moralpanikfall, men fyllde många av kriterierna för moralpanik. Jokela-debatten uttryckte en rädslans kultur som genomsyrar dagens risksamhälle och som legitimerar ökad riskhantering och social kontroll, som försvar mot de hot och problem som samhället kollektivt upplever. Det ställdes krav på mera social kontroll och reglering på grund av upplevda hot mot samhällets normer och en försvagad moral, vilket är ett uttryck för moralpanik. Jokela-fallets diskursiva efterdyningar visar att tryggheten har blivit ett moraliskt imperativ. Trygghet har blivit något vi förutsätts eftersträva och som vi är färdiga att betala ett allt högre pris för, både mätt i pengar och i frihet.

Tutkimus asuntojen keskipinta-aloista ja perheasumisen edellytyksistä Helsingissä

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus etsiä vastausta kahteen kysymykseen. Miksi Helsingin asuntokanta on näin pienasuntovaltainen? Ovatko viimeisen 15 vuoden aikana harjoitetut sääntelykeinot mahdollistaneet kohtuuhintaisen perheasumisen Helsingissä? Ensimmäiseen kysymykseen kytkeytyy Pierre Bourdieun (2005) teoksessa The Social Construction of the Economy esittämä teoria siitä, että asuntomarkkinat olisivat julkisen sektorin konstruoimat. Tämä Bourdieun Pariisia koskevaa teoria luo teoreettisen viitekehyksen tutkia Helsingin asuntokannan muovautumista, ja julkisen sektorin roolia tässä prosessissa. Jälkimmäinen kysymys kulminoituu keski- ja hyvätuloisten lapsiperheiden poismuuttoon Helsingistä. Muuttoliikkeen seurauksena kaupungin verotulokertymä on laskenut ja Helsingistä uhkaa tulla sinkkujen kaupunki. Tutkimuksessa olen käyttänyt kvanti- ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Empiirisen aineiston muodostavat kirjalliset lähteet, tekemäni asiantuntijahaastattelut ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta käyttööni saamat tilastolliset aineistot. Monipuolisen empiirisen aineiston pohjalta olen pyrkinyt luomaan holistisen mallin Helsingin asuntokannan muovautumisprosessista, ja prosessin taustalla vaikuttaneista ilmiöistä. Tämän aineiston perusteella ahtaan asuntokannan syntymiseen Helsingissä ovat vaikuttaneet historialliset taustatekijät, sääntelymekanismit, rakennusmarkkinoiden erityispiirteet sekä asuntorahoitusmarkkinoiden sääntely. Julkisen sektorin rooli tässä asuntokannan muovautumisprosesissa on ollut kiistaton. Suuren maanomistuksen ja kaavoitusmonopolin luoman ohjailukoneiston päälle julkinen sektori on luonut sääntelykehikon, jonka avulla se on voinut Bourdieun (2005) teorian mukaisesti, konstruoida ja hallita kaupungin asuntomarkkinoita. Kaupungin asuntopolitiikassa kohtuuhintaisen perheasumisen edellytyksiä on pyritty turvaamaan, vaikka suurin asuntokysyntä kohdistuukin pieniin asuntoihin. Viimeaikainen asuntuotannon kehitys ei kuitenkaan ole juuri nostanut asuntojen keskikokoa kaupungissa, asuntojen keskipinta-alojen ja tuotantomäärien jäädessä alhaisiksi. Vastauksena keski- ja hyvätuloisten perheiden poismuutton kaupunki on tarjonnut Hitas-asuntoja, joissa mahdollistuu kohtuuhintainen perheasuminen. Asuntojen tuotantotahti Helsingissä on kuitenkin niin verkkainen, että ilman suuria rakenteellisia muutoksia on vaikea nähdä, että Helsingissä olisi tulevaisuudessakaan tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia perheasuntoja.

Doing marriage and parenthood: The division of household labour across two life course events

The current study is a longitudinal investigation into changes in the division of household labour across transitions to marriage and parenthood in the UK. Previous research has noted a more traditional division of household labour, with women performing the majority of housework, amongst spouses and couples with children. However, the bulk of this work has been cross-sectional in nature. The few longitudinal studies that have been carried out have been rather ambiguous about the effect of marriage and parenthood on the division of housework. Theoretically, this study draws on gender construction theory. The key premise of this theory is that gender is something that is performed and created in interaction, and, as a result, something fluid and flexible rather than fixed and stable. The idea that couples ‘do gender’ through housework has been a major theoretical breakthrough. Gender-neutral explanations of the division of household labour, positing rational acting individuals, have failed to explicate why women continue to perform an unequal share of housework, regardless of socio-economic status. Contrastingly, gender construction theory situates gender as the key process in dividing household labour. By performing and avoiding certain housework chores, couples fulfill social norms of what it means to be a man and a woman although, given the emphasis on human agency in producing and contesting gender, couples are able to negotiate alternative gender roles which, in turn, feed back into the structure of social norms in an ever-changing societal landscape. This study adds extra depth to the doing gender approach by testing whether or not couples negotiate specific conjugal and parent roles in terms of the division of household labour. Both transitions hypothesise a more traditional division of household labour. Data comes from the British Household Panel Survey, a large, nationally representative quantitative survey that has been carried out annually since 1991. Here, data tracks the same 776 couples at two separate time points – 1996 and 2005. OLS regression is used to test whether or not transitions to marriage and parenthood have a significant impact on the division of household labour whilst controlling for host of relevant socio-economic factors. Results indicate that marriage has no significant effect on how couples partition housework. Those couples making the transition from cohabitation to marriage do not show significant changes in housework arrangements from those couples who remain cohabiting in both waves. On the other hand, becoming parents does lead to a more traditional division of household labour whilst controlling for socio-economic factors which accompany the move to parenthood. There is then some evidence that couples use the site of household labour to ‘do parenthood’ and generate identities which both use and inform socially prescribed notions of what it means to be a mother and a father. Support for socio-economic explanations of the division of household labour was mixed although it remains clear that they, alone, cannot explain how households divide housework.

Music in the recovering brain

Listening to music involves a widely distributed bilateral network of brain regions that controls many auditory perceptual, cognitive, emotional, and motor functions. Exposure to music can also temporarily improve mood, reduce stress, and enhance cognitive performance as well as promote neural plasticity. However, very little is currently known about the relationship between music perception and auditory and cognitive processes or about the potential therapeutic effects of listening to music after neural damage. This thesis explores the interplay of auditory, cognitive, and emotional factors related to music processing after a middle cerebral artery (MCA) stroke. In the acute recovery phase, 60 MCA stroke patients were randomly assigned to a music listening group, an audio book listening group, or a control group. All patients underwent neuropsychological assessments, magnetoencephalography (MEG) measurements, and magnetic resonance imaging (MRI) scans repeatedly during a six-month post-stroke period. The results revealed that amusia, a deficit of music perception, is a common and persistent deficit after a stroke, especially if the stroke affects the frontal and temporal brain areas in the right hemisphere. Amusia is clearly associated with deficits in both auditory encoding, as indicated by the magnetic mismatch negativity (MMNm) response, and domain-general cognitive processes, such as attention, working memory, and executive functions. Furthermore, both music and audio book listening increased the MMNm, whereas only music listening improved the recovery of verbal memory and focused attention as well as prevented a depressed and confused mood during the first post-stroke months. These findings indicate a close link between musical, auditory, and cognitive processes in the brain. Importantly, they also encourage the use of listening to music as a rehabilitative leisure activity after a stroke and suggest that the auditory environment can induce long-term plastic changes in the recovering brain.

Depression and Cognition in Type 2 Diabetes from a Life Course Perspective

Background: Type 2 diabetes is linked to several complications which add to both physical and mental distress. Depression is a common co-morbidity of diabetes which can occur both as a cause and a consequence of type 2 diabetes. Depression has been shown to correlate with glucose regulation and treating depression might prove beneficial for glucose regulation as well as for mental well being. Another complication which might affect diabetes management is cognitive decline. Several risk factors and complications of diabetes might modify the risk for developing cognitive impairment, which is increased 1.5 times among subjects with type 2 diabetes. Type 2 diabetes, depression and impaired cognitive performance have all been linked to low birth weight. This thesis aimed to explore the effects and interactions of birth weight, depression and cognitive ability in relation to type 2 diabetes from a life course perspective. Subjects and methods: Studies I, II and V were part of the Helsinki Birth Cohort Study. 2003 subjects participated in an extensive clinical examination at an average age of 61 years. A standard glucose tolerance test (OGTT) was performed and depressive symptoms were assessed using the Beck Depression Inventory (BDI). In addition data was obtained from child welfare clinics and national registers. A subset of the cohort (n=1247) also performed a test on cognitive performance (CogState ®) at the average age of 64. Studies III and IV were randomised clinical trials where mildly depressed diabetic subjects were treated with paroxetine or placebo and the effect on metabolic parameters and quality of life was assessed. The first trial included 14 women and lasted 10 weeks, while the second trial included 43 subjects, both men and women, and lasted 6 months. Results: Type 2 diabetes was positively associated with the occurrence of depressive symptoms. Among diabetic subjects 23.6% had depressive symptoms, compared to 16.7% of subjects with normal glucose tolerance (OR = 1.77, p<0.001). Formal mediation analysis revealed that cardiovascular disease (CVD) is likely to act as a mediator in the association. Furthermore, low birth weight was found to modify the association between type 2 diabetes, CVD and depression. The association between BDI score and having type 2 diabetes or CVD was twice as strong in the subgroup with low birth weight (≤ 2500g) compared with the group with birth weight > 2500g (p for interaction 0.058). In the six months long randomised clinical trial (study IV) paroxetine had a transient beneficial effect on glycosylated haemoglobin A1c (GHbA1c) and quality of life when compared to placebo after three months of treatment. In study V we found that subjects with known diabetes had a consistently poorer level of cognitive performance than subjects with normal glucose tolerance in most of the tested cognitive domains. This effect was further amplified among those born with a small birth weight (p for interaction 0.002). Conclusions: Type 2 diabetes is associated with a higher occurrence of depressive symptoms compared to subjects with normal glucose tolerance. This association is especially strong among subjects with CVD and those born with a low birth weight. Treating depressed diabetic subjects with paroxetine has no long term effect on glucose regulation. Physicians should be aware of depression as an important co-morbidity of type 2 diabetes. Both depression and the cognitive decline often seen among diabetic subjects are increased if the subject is born with a low birth weight. Physicians should recognise low birth weight as an additional risk factor and modifier of diabetic complications.

Breathing, swallowing and voice in laryngeal disorsers

The aim of this work was to examine how breathing, swallowing and voicing are affected in different laryngeal disorders. For this purpose, we examined four different patient groups: patients who had undergone total laryngectomy, anterior cervical decompression (ACD), or injection laryngoplasty with autologous fascia (ILAF), and patients with dyspnea during exercise. We studied the problems and benefits related to the automatic speech valve used for the rehabilitation of speech in laryngectomized patients. The device was given to 14 total laryngectomized patients who used the traditional valve especially well. The usefulness of voice and intelligibility of speech were assessed by speech pathologists. The results demonstrated better performance with the traditional valve in both dimensions. Most of the patients considered the automatic valve a helpful additional device but because of heavier breathing and the greater work needed for speech production, it was not suitable as a sole device in speech rehabilitation. Dysphonia and dysphagia are known complications of ACD. These symptoms are caused due to the stretching of tissue needed during the surgery, but the extent and the recovery from them was not well known before our study. We studied two patient groups, an early group with 50 patients who were examined immediately before and after the surgery and a late group with 64 patients who were examined 3 9 months postoperatively. Altogether, 60% reported dysphonia and 69% dysphagia immediately after the operation. Even though dysphagia and dysphonia often appeared after surgery, permanent problems seldom occurred. Six (12 %) cases of transient and two (3 %) permanent vocal cord paresis were detected. In our third study, the long-term results of ILAF in 43 patients with unilateral vocal cord paralysis were examined. The mean follow-up was 5.8 years (range 3 10). Perceptual evaluation demonstrated improved results for voice quality, and videostroboscopy revealed complete or partial glottal closure in 83% of the patients. Fascia showed to be a stable injection material with good vocal results. In our final study we developed a new diagnostic method for exertional laryngeal dyspnea by combining a cardiovascular exercise test with simultaneous fiberoptic observation of the larynx. With this method, it is possible to visualize paradoxal closure of the vocal cords during inspiration, which is a diagnostic criterion for vocal cord dysfunction (VCD). We examined 30 patients referred to our hospital because of suspicion of exercise-induced vocal cord dysfunction (EIVCD). Twenty seven out of thirty patients were able to perform the test. Dyspnea was induced in 15 patients, and of them five had EIVCD and four high suspicion of EIVCD. With our test it is possible to set an accurate diagnosis for exertional laryngeal dyspnea. Moreover, the often seen unnecessary use of asthma drugs among these patients can be avoided.

Strategia mahdollisuutena ja rajoitteena kuntaorganisatiossa. Kielestä, kommunikaatiosta ja vallasta

Strategisen johtamisen oppi on tunkeutunut nykyään lähes kaikenlaisiin organisaatioihin suuryrityksistä julkisorganisaatioihin ja kolmannelle sektorille. Siitä on muodostunut suosittu johtamiskäytäntö, jota pidetään yleisesti jopa välttämättömyytenä ja itsestään selvänä tapana johtaa ja tehdä päätöksiä. Tässä kirjassa tuodaan esille, miten strategiapuhe ei kuitenkaan ole mikään viaton tai neutraali tapa tuottaa todellisuuttamme; se pitää sisällään erilaisia valtarakennelmia ja vaihtoehdottomuutta. Tutkimus antaa myös mielenkiintoisen näkökulman erityisesti isossa kaupunkiorganisaatiossa tehtävään strategiatyöhön. Kirja tarjoaa näköaloja ja tutkimuksellisia avauksia erityisesti strategian retoriikkaan, keskustelukäytäntöihin, strategian kääntämisen ilmiöön, osallistumisen problematiikkaan sekä strategian ja maineenhallinnan yhteyteen.

Estramustine and its Derivatives in Potentiating Radiotherapy of Prostate Cancer

The purpose of this study was to deepen our knowledge of the combined use of estramustine and radiotherapy in the treatment of prostate cancer. Prostate cancer is a common disease, with a high variability between subjects in its malignant potential. In many cases, the disease is an incidental finding with little or no clinical significance. In other cases, however, prostate cancer may be an aggressive malignant disease, which, if the initial treatment fails, lacks an effective cure and may lead to severe symptoms, metastasis, and death despite all treatment. In many cases, the methods of treatment available at the moment provide cure or significant regression of symptoms, but often at the cost of considerable side effects. Estramustine, a cytostatic drug used for treating advanced cancer of the prostate, has been shown to inhibit prostate cancer progression and also to increase the sensitivity of cancer cells to radiotherapy. The goals of this study were, first, to find out whether it is possible to use either estramustine or an antibody against estramustine binding protein as carrier molecules for bringing therapeutic radioisotopes into prostate cancer cells, and, secondly, to gain more understanding of the mechanisms behind the known radiosensitising effect of estramustine. Estramustine and estramustine binding protein antibody were labelled with iodine-125 to study the biodistribution of these substances in mice. In the first experiment, both of the substances accumulated in the prostate, but radioiodinated estramustine also showed affinity to the liver and the lungs. Since the radiolabelled antibody was found out to accumulate more selectively to the prostate, we studied its biodistribution in nude mice with DU-145 human prostate cancer implants. In this experiment, the prostate and the tumour accumulated more radioactivity than other organs, but we concluded that the difference in the dose of radiation compared to other organs was not sufficient for the radioiodinated antibody to be advocated as a carrier molecule for treating prostate cancer. Mice with similar DU-145 prostate cancer implants were then treated with estramustine and external beam irradiation, with and without neoadjuvant estramustine treatment. The tumours responded to the treatment as expected, showing the radiation potentiating effect of estramustine. In the third experiment, this effect was found without an increase in the amount of apoptosis in the tumour cells, despite previous suggestions to the contrary. In the fourth experiment, we gave a similar treatment to the mice with DU-145 tumours. A reduction in proliferation was found in the groups treated with radiotherapy, and an increased amount of tumour hypoxia and tumour necrosis in the group treated with both neoadjuvant estramustine and radiation. This finding is contradictory to the suggestion that the radiation sensitising effect of estramustine could be attributed to its angiogenic activity.

Asumistuensaajien vuokranylityksiin toimeentulotukea

Kela maksoi asumistukia 1 214,5 milj. euroa vuoden 2010 aikana. Kasvua edelliseen vuoteen oli 7 %. Taloustilanteen aiheuttaman työllisyyden huononemisen seurauksena asumistukien maksatus on kahtena peräkkäisenä vuotena kasvanut reilusti. Asumistukea saaneita perheitä tai ruokakuntia oli vuoden lopussa 498 000.

Transcriptional analysis of persistent Chlamydia pneumoniae infection in vitro

Chlamydia pneumoniae can cause acute respiratory infections including pneumonia. Repeated and persistent Chlamydia infections occur and persistent C. pneumoniae infection may have a role in the pathogenesis of atherosclerosis and coronary heart disease and may also contribute to the development of chronic inflammatory lung diseases like chronic obstructive pulmonary disease (COPD) and asthma. In this thesis in vitro models for persistent C. pneumonia infection were established in epithelial and monocyte/macrophage cell lines. Expression of host cell genes in the persistent C. pneumoniae infection model of epithelial cells was studied by microarray and RT-PCR. In the monocyte/macrophage infection model expression of selected C. pneumoniae genes were studied by RT-PCR and immunofluorescence microscopy. Chlamydia is able to modulate host cell gene expression and apoptosis of host cells, which may assist Chlamydia to evade the host cells' immune responses. This, in turn, may lead to extended survival of the organism inside epithelial cells and promote the development of persistent infection. To simulate persistent C. pneumoniae infection in vivo, we set up a persistent infection model exposing the HL cell cultures to IFN-gamma. When HL cell cultures were treated with moderate concentration of IFN-gamma, the replication of C. pneumoniae DNA was unaffected while differentiation into infectious elementary bodies (EB) was strongly inhibited. By transmission electron microscopy small atypical inclusions were identified in IFN-gamma treated cultures. No second cycle of infection was observed in cells exposed to IFN-gamma , whereas C. pneumoniae was able to undergo a second cycle of infection in unexposed HL cells. Although monocytic cells can naturally restrict chlamydial growth, IFN-gamma further reduced production of infectious C. pneumoniae in Mono Mac 6 cells. Under both studied conditions no second cycle of infection could be detected in monocytic cell line suggesting persistent infection in these cells. As a step toward understanding the role of host genes in the development and pathogenesis of persistent C. pneumoniae infection, modulation of host cell gene expression during IFN-gamma induced persistent infection was examined and compared to that seen during active C. pneumoniae infection or IFN-gamma treatment. Total RNA was collected at 6 to 150 h after infection of an epithelial cell line (HL) and analyzed by a cDNA array (available at that time) representing approximately 4000 human transcripts. In initial analysis 250 of the 4000 genes were identified as differentially expressed upon active and persistent chlamydial infection and IFN-gamma treatment. In persistent infection more potent up-regulation of many genes was observed in IFN-gamma induced persistent infection than in active infection or in IFN-gamma treated cell cultures. Also sustained up-regulation was observed for some genes. In addition, we could identify nine host cell genes whose transcription was specifically altered during the IFN-gamma induced persistent C. pneumoniae infection. Strongest up-regulation in persistent infection in relation to controls was identified for insulin like growth factor binding protein 6, interferon-stimulated protein 15 kDa, cyclin D1 and interleukin 7 receptor. These results suggest that during persistent infection, C. pneumoniae reprograms the host transcriptional machinery regulating a variety of cellular processes including adhesion, cell cycle regulation, growth and inflammatory response, all of which may play important roles in the pathogenesis of persistent C. pneumoniae infection. C. pneumoniae DNA can be detected in peripheral blood mononuclear cells indicating that the bacterium can also infect monocytic cells in vivo and thereby monocytes can assist the spread of infection from the lungs to other anatomical sites. Persistent infection established at these sites could promote inflammation and enhance pathology. Thus, the mononuclear cells are in a strategic position in the development of persistent infection. To investigate the intracellular replication and fate of C. pneumoniae in mononuclear cells we analyzed the transcription of 11 C. pneumoniae genes in Mono Mac 6 cells during infection by real time RT-PCR. Our results suggest that the transcriptional profile of the studied genes in monocytes is different from that seen in epithelial cells and that IFN-gamma has a less significant effect on C. pneumoniae transcription in monocytes. Furthermore, our study shows that type III secretion system (T3SS) related genes are transcribed and that Chlamydia possesses a functional T3SS during infection in monocytes. Since C. pneumoniae infection in monocytes has been implicated to have reduced antibiotic susceptibility, this creates opportunities for novel therapeutics targeting T3SS in the management of chlamydial infection in monocytes.

Trade Liberalization, Heterogeneous Firms and Industrial Dynamics

This master thesis studies how trade liberalization affects the firm-level productivity and industrial evolution. To do so, I built a dynamic model that considers firm-level productivity as endogenous to investigate the influence of trade on firm’s productivity and the market structure. In the framework, heterogeneous firms in the same industry operate differently in equilibrium. Specifically, firms are ex ante identical but heterogeneity arises as an equilibrium outcome. Under the setting of monopolistic competition, this type of model yields an industry that is represented not by a steady-state outcome, but by an evolution that rely on the decisions made by individual firms. I prove that trade liberalization has a general positive impact on technological adoption rates and hence increases the firm-level productivity. Besides, this endogenous technology adoption model also captures the stylized facts: exporting firms are larger and more productive than their non-exporting counterparts in the same sector. I assume that the number of firms is endogenous, since, according to the empirical literature, the industrial evolution shows considerably different patterns across countries; some industries experience large scale of firms’ exit in the period of contracting market shares, while some industries display relative stable number of firms or gradually increase quantities. The special word “shakeout” is used to describe the dramatic decrease in the number of firms. In order to explain the causes of shakeout, I construct a model where forward-looking firms decide to enter and exit the market on the basis of their state of technology. In equilibrium, firms choose different dates to adopt innovation which generate a gradual diffusion process. It is exactly this gradual diffusion process that generates the rapid, large-scale exit phenomenon. Specifically, it demonstrates that there is a positive feedback between firm’s exit and adoption, the reduction in the number of firms increases the incentives for remaining firms to adopt innovation. Therefore, in the setting of complete information, this model not only generates a shakeout but also captures the stability of an industry. However, the solely national view of industrial evolution neglects the importance of international trade in determining the shape of market structure. In particular, I show that the higher trade barriers lead to more fragile markets, encouraging the over-entry in the initial stage of industry life cycle and raising the probability of a shakeout. Therefore, more liberalized trade generates more stable market structure from both national and international viewpoints. The main references are Ederington and McCalman(2008,2009).