Lihaluujauhon soveltuvuus sokerijuurikkaan lannoitteeksi

Lihaluujauho muodostaa maatilojen myytävien kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden jälkeen tärkeimmän agroekosysteemeistä poispäin suuntautuvan ravinnevirran. Se sisältää runsaasti pääkasvinravinteita typpeä, fosforia ja kalsiumia (N ~8%, P ~5%, Ca yleensä ~10-15% luuaineksen määrästä riippuen), sekä kaliumia n.1% tai alle. Lihaluujauho on todettu tehokkaaksi lannoitteeksi useilla viljelykasveilla ja sen käyttö on sallittu myös luomuviljelyssä EU-alueella. Lihaluujauhoon ja erityisesti sen rehukäyttöön liittyvistä riskeistä merkittävin on TSE-tautien riski (naudan BSE-, lampaiden ja vuohien scrapie-, sekä ihmisen vCJD-taudit). Rehukäyttöä on monissa maissa rajoitettu 1980-luvulla puhjenneen BSE-kriisin myötä. BSE-taudin leviäminen yhdistettiin tilanteeseen, jossa nautaperäistä lihaluujauhoa käytettiin nautaeläinten rehun ainesosana. Myös lihaluujauhon käytössä turkiseläinrehuna saattaa piillä BSE:n tai muun TSE-taudin riski. Oikein käsitellyn lihaluujauhon lannoitekäyttöön ei kuitenkaan näytä tarkastelemieni tutkimusten perusteella sisältyvän huomattavaa TSEriskiä, jos huolehditaan asianmukaisista varotoimista ja menettelyistä sekä tuotteen valmistusprosessissa, että käytettäessä lannoitetta. Lihaluujauhon lannoitekäytön lisääminen edistäisi ruokajärjestelmämme ravinnekierron sulkemista etenkin fosforin osalta. Lihaluujauho on uusiutuva luonnonvara, jonka lannoitekäytöllä voitaisiin korvata huomattava osa lannoiteaineena kulutettavista fosforipitoisista kiviaineista. Sokerijuurikkaan lannoituskokeissa Varsinais-Suomen Kaarinassa vuosina 2008 ja 2009 lihaluujauhokäsittelyt eivät menestyneet aivan yhtä hyvin satotasovertailussa kuin kontrollikäsittelyiden NPK-väkilannoitteet, mutta laatuominaisuuksiltaan (sokeripitoisuus, amino-N, K, ja Na-pitoisuudet) joiltakin osin kontrollikäsittelyjä paremmin. Kokeissa käytetyt lajikkeet olivat ’Jesper’ vuonna 2008 ja ’Lincoln’ vuonna 2009. Käytetty lihaluujauholannoite oli Honkajoki Oy:n Viljo Yleislannoite 8-4-3, joka sisälsi noin 10% kaliumsulfaatin ja kasviperäisten sivutuotteiden seosta. Viljo-lannoitetta käytettiin sekä yksistään, että yhdistettynä 10-25%:iin väkilannoitetta. Vuoden 2009 Viljo-koejäseniin vielä lisättiin kaliumsulfaattilannoitetta (42% K, 18% S), jotta päästiin annetun kaliumin määrässä päästiin lannoitussuosituksen (60 kg K/ha) tasolle. Pelkkä Viljo-lannoite tuotti merkitsevästi alhaisemmat sadot kuin kontrollikäsittelyt molempina vuosina. Kuitenkin kun Viljolannoitteen ohella käytettiin väkilannoitetta (10-25% kasvin typentarpeesta) päästiin varsin lähelle kontrollikäsittelyiden satotasoja. Myös pelkän LLJ-lannoitteen tuottamat satotasot olivat kuitenkin selvästi paremmat kuin Suomen keskimääräiset juurikassadot. Viljo-käsittelyillä oli selvästi positiivinen vaikutus laatutekijöihin amino-N, K ja Na vuonna 2008, mutta vuonna 2009 näiden pitoisuudet jäivät kontrollikäsittelyjen tasolle. Viljo-käsittelyiden sokeripitoisuudet olivat vuonna 2008 kontrollikäsittelyn luokkaa ja Viljo77%+NK1:n osalta kontrollia merkitsevästi paremmat. Vuoden 2009 sokeripitoisuudet olivat kaikilla koejäsenillä erinomaiset, ja käsittelyiden välillä ei ilmennyt merkitseviä eroja. Kokeiden perusteella kaliumsulfaatilla täydennetty lihaluujauho on hyvin toimiva lannoite sokerijuurikkaalla Suomen olosuhteissa, etenkin yhdistettynä väkilannoitteeseen.

Relationships in food chains: an empirical examination of trust, commitment and communication

This report derives from the EU funded research project “Key Factors Influencing Economic Relationships and Communication in European Food Chains” (FOODCOMM). The research consortium consisted of the following organisations: University of Bonn (UNI BONN), Department of Agricultural and Food Marketing Research (overall project co-ordination); Institute of Agricultural Development in Central and Eastern Europe (IAMO), Department for Agricultural Markets, Marketing and World Agricultural Trade, Halle (Saale), Germany; University of Helsinki, Ruralia Institute Seinäjoki Unit, Finland; Scottish Agricultural College (SAC), Food Marketing Research Team - Land Economy Research Group, Edinburgh and Aberdeen; Ashtown Food Research Centre (AFRC), Teagasc, Food Marketing Unit, Dublin; Institute of Agricultural & Food Economics (IAFE), Department of Market Analysis and Food Processing, Warsaw and Government of Aragon, Center for Agro-Food Research and Technology (CITA), Zaragoza, Spain. The aim of the FOODCOMM project was to examine the role (prevalence, necessity and significance) of economic relationships in selected European food chains and to identify the economic, social and cultural factors which influence co-ordination within these chains. The research project considered meat and cereal commodities in six different European countries (Finland, Germany, Ireland, Poland, Spain, UK/Scotland) and was commissioned against a background of changing European food markets. The research project as a whole consisted of seven different work packages. This report presents the results of qualitative research conducted for work package 5 (WP5) in the pig meat and rye bread chains in Finland. Ruralia Institute would like to give special thanks for all the individuals and companies that kindly gave up their time to take part in the study. Their input has been invaluable to the project. The contribution of research assistant Sanna-Helena Rantala was significant in the data gathering. FOODCOMM project was coordinated by the University of Bonn, Department of Agricultural and Food Market Research. Special thanks especially to Professor Monika Hartmann for acting as the project leader of FOODCOMM.

Key Factors Influencing Economic Relationships and Communication in Finnish Food Chains

The aim of this report is to discuss the role of the relationship type and communication in two Finnish food chains, namely the pig meat-to-sausage (pig meat chain) and the cereal-to-rye bread (rye chain) chains. Furthermore, the objective is to examine those factors influencing the choice of a relationship type and the sustainability of a business relationship. Altogether 1808 questionnaires were sent to producers, processors and retailers operating in these two chains of which 224 usable questionnaires were returned (the response rate being 12.4%). The great majority of the respondents (98.7%) were small businesses employing less than 50 people. Almost 70 per cent of the respondents were farmers. In both chains, formal contracts were stated to be the most important relationship type used with business partners. Although for many businesses written contracts are a common business practice, the essential role of the contracts was the security they provide regarding the demand/supply and quality issues. Relative to the choice of the relationship types, the main difference between the two chains emerged especially with the prevalence of spot markets and financial participation arrangements. The usage of spot markets was significantly more common in the rye chain when compared to the pig meat chain, while, on the other hand, financial participation arrangements were much more common among the businesses in the pig meat chain than in the rye chain. Furthermore, the analysis showed that most of the businesses in the pig meat chain claimed not to be free to choose the relationship type they use. Especially membership in a co-operative and practices of a business partner were mentioned as the reasons limiting this freedom of choice. The main business relations in both chains were described as having a long-term orientation and being based on formal written contracts. Typical for the main business relationships was also that they are not based on the existence of the key persons only; the relationship would remain even if the key people left the business. The quality of these relationships was satisfactory in both chains and across all the stakeholder groups, though the downstream processors and the retailers had a slightly more positive view on their main business partners than the farmers and the upstream processors. The businesses operating in the pig meat chain seemed also to be more dependent on their main business relations when compared to the businesses in the rye chain. Although the communication means were rather similar in both chains (the phone being the most important), there was some variation between the chains concerning the communication frequency necessary to maintain the relationship with the main business partner. In short, the businesses in the pig meat chain seemed to appreciate more frequent communication with their main business partners when compared to the businesses in the rye chain. Personal meetings with the main business partners were quite rare in both chains. All the respondent groups were, however, fairly satisfied with the communication frequency and information quality between them and the main business partner. The business cultures could be argued to be rather hegemonic among the businesses both in the pig meat and rye chains. Avoidance of uncertainty, appreciation of long-term orientation and independence were considered important factors in the business cultures. Furthermore, trust, commitment and satisfaction in business partners were thought to be essential elements of business operations in all the respondent groups. In order to investigate which factors have an effect on the choice of a relationship type, several hypotheses were tested by using binary and multinomial logit analyses. According to these analyses it could be argued that avoidance of uncertainty and risk has a certain effect on the relationship type chosen, i.e. the willingness to avoid uncertainty increases the probability to choose stable relationships, like repeated market transactions and formal written contracts, but not necessary those, which require high financial commitment (like financial participation arrangements). The probability of engaging in financial participation arrangements seemed to increase with long-term orientation. The hypotheses concerning the sustainability of the economic relations were tested by using structural equation model (SEM). In the model, five variables were found to have a positive and statistically significant impact on the sustainable economic relationship construct. Ordered relative to their importance, those factors are: (i) communication quality, (ii) personal bonds, (iii) equal power distribution, (iv) local embeddedness and (v) competition.

The effects of stall surfaces and milk yield on the lying behavior of dairy cow

The importance of lying behavior to dairy cows and the feasible definition of lying has attracted many studies on the subject. Cattle show both behavioral and physiological stress responses when subjected to thwarting of their lying behavior. If cows are unable to lie down they later compensate for lost lying time when possible. Environmental factors such as housing and bedding systems have been noted to affect the time spent lying, but there is usually large variation in lying time between individuals. Internal factors such as the reproductive stage, age and health of cows affect their lying time and can cause variation. However, the effect of higher milk production on behavior has not previously been illuminated. The objective of this study was to provide data applicable for the improvement of resting conditions of cows. The preference of stall surface material, differences in normal behavior per unit time and various health measures were observed. The aim was to evaluate lying behavior and cow comfort on different stall bedding materials. In addition, the effect of milk yield on behavior was examined in a tie stall experiment. The preferences for surface materials were investigated in 5 experiments using 3 surface materials with bedding manipulations. According to the results, the cows preferred abundant straw bedding and soft rubber mats. However, they showed an aversion to sand bedding. Some individuals even refused to use stalls with sand when no organic bedding material was present. However, this study was unable to determine the reason for the avoidance, as neither the sand particle size nor thermal properties appeared critical. However, previous exposure to particular surface materials increased the preference for them. The amount of straw bedding was found to be an important factor affecting the preferences for stalls, and the lying time in stalls increased when the flooring softness was improved by applying straw or by installing elastic mats. Despite sand being the least preferred flooring material in preference tests, the health of legs improved during exposure to sand-floored stalls. Moreover cows using sand were cleaner than those that used straw stalls. Thus, sand bedding entailed some health benefits despite the contradictory results of preference tests, which more strongly reflected the perceptions of individual animals. Milk yield was observed to affect behavior by reducing the lying time, possibly due to factors other than longer duration of eating. High yielding cows seemed to intensify their lying bouts, as they were observed to lie with the neck muscles relaxed sooner after lying down than lower yielding cows. In conclusion, cows were found to prefer softer stall surface materials and organic bedding material. In addition, the lying time was reduced by a high milk yield, although the lying time seemed to be important for resting. Cows might differ in the needs for their lying environment. The management of dairy cows should eliminate any unnecessary prevention of lying, as even in tie-stalls high yielding cows seem to be affected by time constraints. Adding fresh bedding material to stalls increases the comfort of any stall flooring material.

Ruokauskomukset Mosambikin maaseudun raskaana olevilla ja imettävillä naisilla

Ihmisille ympäri maailmaa on tyypillistä valita tiettyjä ruokia suuremmasta valikoimasta syömäkelpoista ruokaa ja luoda mieltymyksiä sekä kieltoja joitakin ruokia kohtaan. Näitä ilmiöitä kutsutaan ruokauskomuksiksi ja ne ovat tärkeä osa kulttuuria. Niiden taustalla on usein terveydelliset perustelut tai sosiaalinen arvostus yhteisössä. Afrikassa on todettu olevan paljon erilaisia ruokauskomuksia, jotka kohdistuvat usein raskaana oleviin ja imettäviin naisiin sekä lapsiin, ryhmään, joka on fysiologisesti erityisen herkässä elämänvaiheessa. Ravitsemustilan tai ruokaturvan ollessa heikko, mahdollisilla ruokauskomuksilla voi olla merkittävät seuraukset erityisesti tämän väestönosan terveydentilaan. Aliravitsemus ja virheravitsemus ovat edelleen suuria ongelmia Afrikassa ja muissa kehittyvissä maissa. Tämän työn tavoitteena oli tutkia laadullisin menetelmin, onko erityisesti raskaana olevilla ja imettävillä naisilla Keski-Mosambikin maaseudulla, Zambézian maakunnassa, ruokauskomuksia, mitä ne mahdollisesti ovat, sekä arvioida voiko ruokauskomuksilla olla ravitsemuksellista merkitystä. Menetelminä oli 5 ryhmähaastattelua kolmessa kylässä ja 10 yksilöhaastattelua kahdessa kylässä. Tutkittavat olivat 12–78-vuotiaita naisia ja heitä oli yhteensä 27. Tulkkaus, tutkimusaiheen sensitiivisyys ja haastattelijan kokemattomuus aiheuttivat haasteita haastatteluiden toteutukseen. Tämän vuoksi menetelmää muokattiin ja se vaihdettiin ryhmähaastattelusta yksilöhaastatteluun tutkimuksen aikana. Ruokauskomukset vaihtelivat sekä kylien välillä että kylien sisällä, joskin niistä löytyi samantyyppisiä pääpiirteitä. Työssä todettiin, että raskaana oleviin ja imettäviin naisiin kohdistui tutkimusalueella ruokauskomuksia. Raskauden aikana tuli välttää pääasiassa proteiinipitoisia ruokia, kuten lihaa ja kalaa ja puolestaan suosia kasvisten, hedelmien ja viljatuotteiden käyttöä. Linnun munien syöntiä sekä suositeltiin että kehotettiin välttämään raskauden aikana. Raskauden aikana ilmeni lisäksi tietoinen tapa vähentää kassavapuuron tai ruuan syömistä kokonaisuudessaan. Imetyksen aikana ei vältetty juuri mitään ruokia, vaan suositeltiin kookosta ja kasviksia. Suurin osa perusteluista liittyi äidin ja lapsen terveyteen. Perustelut voitiin jakaa seuraaviin ryhmiin: lisää äidinmaidon tuotantoa; aiheuttaa vatsakipua äidillä; pitää yllä kuntoa ja estää vatsan kasvua; äidistä tulee vahva, terve ja hän saa vitamiineja; lapsen ulkonäkö muuttuu; lapsesta tulee terve ja vahva; lapsen käyttäytyminen muuttuu; aiheuttaa keskenmenon; aiheuttaa vaikean tai helpon synnytyksen. Ruokauskomukset ja terveysviranomaisilta tullut valistus oli osittain sekoittunut keskenään. Lähes kaikki naiset kertoivat noudattavansa näitä ruokauskomuksia. Muutamat naiset kertoivat suositeltavien ruokien kohdalla, että ruokien saatavuus tekee noudattamisen joskus vaikeaksi. Proteiinipitoisten ruokien välttäminen voi lisätä proteiinialiravitsemuksen riskiä ja syömisen vähentäminen saattaa lisätä riskiä saada riittämättömästi energiaa raskauden aikana. Suositeltavat ruuat todennäköisesti edistävät terveyttä. Tutkielman perusteella voitiin todeta, että vieraassa kulttuurissa tutkiminen vaatii tutkimusmenetelmältä paljon. Tärkeää on menetelmän joustavuus, jotta sitä voi muuttaa tutkimuskentällä toimivampaan ja luotettavampaan muotoon. Johtopäätöksenä todettiin, että suositeltavin menetelmä tutkittaessa ruokauskomuksia tällä tutkimusalueella olisi ollut yksilöhaastattelut, jossa olisi ollut mahdollisimman vähän osallistujia ja osallistujat olisivat olleet samaa sukupuolta ja saman ikäisiä. Terveyden ja ravitsemuksen kannalta on tärkeää, että ruokauskomuksista ollaan tietoisia ja väestön ruokauskomuksia tutkitaan alueittain, koska ne voivat vaihdella merkittävästi jopa kylien tai ihmisryhmien sisällä.

Suomalaisen alkuperäiskarjan liha – kuluttajien osto- ja maksuhalukkuus

Tutkielman tavoitteena on selvittää suomalaisen alkuperäiskarjan lihan potentiaalista kysyntää. Alkuperäiskarjan lihan erikoistuotemarkkinat voivat auttaa pitämään uhanalaiset, kotimaiset karjarodut tuotantokäytössä. Näin ollen erikoistuotemarkkinat voivat auttaa arvokkaiden suomalaisten eläingeenivarojen säilyttämisessä. Koska alkuperäiskarjan lihan tuotannon kannattavuus riippuu lihasta saatavasta lisähinnasta, tutkimuksen tavoitteena on myös tutkia, millainen kuluttajien maksuhalukkuus alkuperäiskarjan lihasta on verrattuna tavanomaiseen lihaan. Tutkimusaineisto kerättiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen suunnittelemalla kyselytutkimuksella keväällä 2010. Tutkimuksessa käytettiin ehdollisen käyttäytymisen ja ehdollisen arvottamisen menetelmiä ja sen otoskoko on 1623. Kuluttajien ostohalukkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin sekä binäärisen että ordinaalisen regression malleilla. Kuluttajien maksuhalukkuutta alkuperäiskarjan lihasta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin grouped data -mallin avulla. Malleissa käytettiin selittävinä muuttujina sosioekonomisten muuttujien lisäksi kuluttajien asenteita ja käyttäytymistä kuvaavia muuttujia. Tutkielman tulosten mukaan jopa 86 % vastaajista ostaisi alkuperäiskarjan lihaa, jos sitä olisi tarjolla kaupoissa. Ostohalukkuutta lisää muun muassa, jos vastaajalla on alle 18-vuotiaita lapsia ja vastaaja arvostaa lähellä tuotettua, paikallista ruokaa sekä ympäristöystävällisyyttä. Miehet ostaisivat alkuperäiskarjan lihaa todennäköisemmin kuin naiset. Suurin osa vastaajista ostaisi alkuperäiskarjan lihaa, jos se olisi samanhintaista kuin tavanomainen liha, mutta noin neljäsosa (23,5 %) vastaajista olisi valmis maksamaan alkuperäiskarjan lihasta korkeampaa hintaa kuin tavanomaisesta lihasta. Maksuhalukkuuteen vaikuttivat positiivisesti muun muassa kuuluminen ympäristöjärjestöön ja korkea tulotaso. Negatiivisesti vaikutti puolestaan esimerkiksi se, että vastaaja on nainen. Keskimääräinen maksuhalukkuus alkuperäiskarjan lihasta oli 6,25 % korkeampi kuin tavanomaisesta lihasta. Maksuhalukkuus alkuperäiskarjan lihasta oli selvästi yhteydessä siihen, kuinka usein vastaaja olisi halukas ostamaan sitä. Maksuhalukkuus oli korkein niillä vastaajilla, jotka haluaisivat ostaa lihaa säännöllisesti.

Campylobacter jejuni and C. coli in Finnish poultry production

Campylobacter, mainly Campylobacter jejuni and C. coli, are worldwide recognized as a major cause of bacterial food-borne gastroenteritis. Epidemiological studies have shown handling or eating of poultry to be significant risk factors for human infections. Campylobacter contamination can occur at all stages of a poultry meat production cycle. The aim of this thesis was to study the occurrence and diversity of Campylobacter in broiler and turkey production in Finland. In summer 1999, 2.9 % of slaughtered broiler flocks were Campylobacter-positive. From the isolated strains 94 % were C. jejuni and 6% were C. coli. During years 2005-2006 one turkey parent flock, the hatchery, six different commercial turkey farms and different stages of the slaughterhouse were monitored during one and the half year. No Campylobacter were detected in either of the samples from the turkey parent flock or from the hatchery using the culture method. Instead PCR detected DNA of Campylobacter from the turkey parent flock and samples from the hatchery. Six out of 12 commercial turkey flocks were found negative at the farm level but only two of those were negative at slaughter. Campylobacter-positive samples within the flock at slaughter were detected between 0% and 94% with evisceration and chilling water being the most critical stages for contamination. All of Campylobacter isolates were shown to be C. jejuni. Campylobacter-positive turkey flocks were colonized by a limited number of Campylobacter genotypes both at the farm and slaughter level. In conclusion, in our first study in 1999 a low prevalence of Campylobacter in Finnish broiler flocks was detected and it has remained at a low level during the study period until the present. In the turkey meat production, we found that flocks which were negative at the farm became contaminated with Campylobacter at the slaughter process. These results suggest that proper and efficient cleaning and disinfection of slaughter and processing premises are needed to avoid cross-contamination. Prevention of colonization at the farm by a high level of biosecurity control and hygiene may be one of the most efficient ways to reduce the amount of Campylobacter-positive poultry meat in Finland. With a persistent low level of Campylobacter-positive flocks, it could be speculated that the use of logistic slaughtering, according to Campylobacter status at farm, might have be advantageous in reducing Campylobacter contamination of retail poultry products. However, the significance of the domestic poultry meat for human campylobacteriosis in Finland should be evaluated.

Campylobacter jejuni and C.coli in Finnish poultry production

Campylobacter, mainly Campylobacter jejuni and C. coli, are worldwide recognized as a major cause of bacterial food-borne gastroenteritis (World Health Organization 2010). Epidemiological studies have shown handling or eating of poultry to be significant risk factors for human infections. Campylobacter contamination can occur at all stages of a poultry meat production cycle. In summer 1999, every broiler flock from all three major Finnish poultry slaughterhouses was studied during a five month period. Caecal samples were taken in the slaughterhouses from five birds per flock. A total of 1 132 broiler flocks were tested and 33 (2.9%) of those were Campylobacter-positive. Thirty-one isolates were identified as C. jejuni and two isolates were C. coli. The isolates were serotyped for heat-stable antigens (HS) and genotyped by pulsed-field gel electrophoresis (PFGE). The most common serotypes found were HS 6,7, 12 and 4-complex. Using a combination of SmaI and KpnI patterns, 18 different PFGE types were identified. Thirty-five Finnish C. jejuni strains with five SmaI/SacII PFGE types selected among human and chicken isolates from 1997 and 1998 were used for comparison of their PFGE patterns, amplified fragment length polymorphism (AFLP) patterns, HaeIII ribotypes, and HS serotypes. The discriminatory power of PFGE, AFLP and ribotyping with HaeIII were shown to be at the same level for this selected set of strains, and these methods assigned the strains into the same groups. The PFGE and AFLP patterns within a genotype were highly similar, indicating genetic relatedness. An HS serotype was distributed among different genotypes, and different serotypes were identified within one genotype. From one turkey parent flock, the hatchery, six different commercial turkey farms (together 12 flocks) and from 11 stages at the slaughterhouse a total of 456 samples were collected during one and the half year. For the detection of Campylobacter both conventional culture and a PCR method were used. No Campylobacter were detected in either of the samples from the turkey parent flock or from the hatchery samples using the culture method. Instead PCR detected DNA of Campylobacter in five faecal samples from the turkey parent flock and in one fluff and an eggshell sample. Six out of 12 commercial turkey flocks were found negative at the farm level but only two of those were negative at slaughter. Campylobacter-positive samples within the flock at slaughter were detected between 0% and 94%, with evisceration and chilling water being the most critical stages for contamination. All of a total of 121 Campylobacter isolates were shown to be C. jejuni using a multiplex PCR assay. PFGE analysis of all isolates with KpnI restriction enzyme resulted in 11 PFGE types (I-XI) and flaA-SVR typing yielded nine flaA-SVR alleles. Three Campylobacter-positive turkey flocks were colonized by a limited number of Campylobacter genotypes both at the farm and slaughter level.In conclusion, in our first study in 1999 a low prevalence of Campylobacter in Finnish broiler flocks was detected and it has remained at a low level during the study period until the present. In the turkey meat production, we found that flocks which were negative at the farm became contaminated with Campylobacter at the slaughter process. These results suggest that proper and efficient cleaning and disinfection of slaughter and processing premises are needed to avoid cross-contamination. Prevention of colonization at the farm by a high level of biosecurity control and hygiene may be one of the most efficient ways to reduce the amount of Campylobacter-positive poultry meat in Finland. In Finland, with a persistent low level of Campylobacter-positive flocks, it could be speculated that the use of logistic slaughtering, according to Campylobacter status at farm, might have be advantageous in reducing Campylobacter contamination of retail poultry products. However, the significance of the domestic poultry meat for human campylobacteriosis in Finland should be evaluated.

Contamination routes and control of Listeria monocytogenes in Food Production

Listeria monocytogenes is the causative agent of the severe foodborne infection listeriosis. The number of listeriosis cases in recent years has increased in many European countries, including Finland. Contamination of the pathogen needs to be minimized and growth to high numbers in foods prevented in order to reduce the incidence of human cases. The aim of this study was to evaluate contamination routes of L. monocytogenes in the food chain and to investigate methods for control of the pathogen in food processing. L. monocytogenes was commonly found in wild birds, the pig production chain and in pork production plants. It was found most frequently in birds feeding at landfill site, organic farms, tonsil samples, and sites associated with brining. L. monococytogenes in birds, farms, food processing plant or foods did not form distinct genetic groups, but populations overlapped. The majority of genotypes recovered from birds were also detected in foods, food processing environments and other animal species and birds may disseminate L. monocytogenes into food chain. Similar genotypes were found in different pigs on the same farm, as well as in pigs on farms and later in the slaughterhouse. L. monocytogenes contamination spreads at farm level and may be a contamination source into slaughterhouses and further into meat. Incoming raw pork in the processing plant was frequently contaminated with L. monocytogenes and genotypes in raw meat were also found in processing environment and in RTE products. Thus, raw material seems to be a considerable source of contamination into processing facilities. In the pork processing plant, the prevalence of L. monocytogenes increased in the brining area, showing that the brining was an important contamination site. Recovery of the inoculated L. monocytogenes strains showed that there were strain-specific differences in the ability to survive in lettuce and dry sausage. The ability of some L. monocytogenes strains to survive well in food production raises a challenge for industry, because these strains can be especially difficult to remove from the products and raises a need to use an appropriate hurdle concept to control most resistant strains. Control of L. monocytogenes can be implemented throughout the food chain. Farm-specific factors affected the prevalence of L. monocytogenes and good farm-level practices can therefore be utilized to reduce the prevalence of this pathogen on the farm and possibly further in the food chain. Well separated areas in a pork production plant had low prevalences of L. monocytogenes, thus showing that compartmentalization controls the pathogen in the processing line. The food processing plant, especially the brining area, should be subjected to disassembling, extensive cleaning and disinfection to eliminate persistent contamination by L. monocytogenes, and replacing brining with dry-salting should be considered. All of the evaluated washing solutions decreased the populations of L. monocytogenes on precut lettuce, but did not eliminate the pathogen. Thus, the safety of fresh-cut produce cannot rely on washing with disinfectants, and high-quality raw material and good manufacturing practices remain important. L. monocytogenes was detected in higher levels in sausages without the protective culture than in sausages with this protective strain, although numbers of L. monocytogenes by the end of the ripening decreased to the level of < 100 MPN/g in all sausages. Protective starter cultures provide an appealing hurdle in dry sausage processing and assist in the control of L. monocytogenes.

Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä

Afrikkalainen sikarutto on lakisääteisesti vastustettava helposti leviävä sikojen ja villisikojen virustauti, jolla on myös vakavia sosioekonomisia vaikutuksia. Akuutissa tautimuodossa eläimillä esiintyy syömättömyyttä, korkeaa kuumetta, verenpurkaumia iholla, veristä ulostetta sekä mahdollisesti ripulia. Kuolleisuus on lähes 100 % ja tauti johtaa kuolemaan 7-10 vrk tartunnan jälkeen. Tauti ei tartu ihmisiin. Tautia esiintyy sekä kesy- että villisioissa suurimmassa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja Sardiniassa. Vuodesta 2007 lähtien tautia on esiintynyt Kaukasuksen alueella ja vuonna 2011 lähellä Suomen rajaa: Leningradin alueella ja Kuolan niemimaalla. Tässä riskiprofiilissa kartoitetaan reitit ja tapahtumasarjat, jotka voivat johtaa siihen, että afrikkalainen sikarutto tulee Suomeen ensimmäisen kerran. Näistä oleellisimmat ovat: maahantulo infektioalueella matkustaneiden ihmisten mukana, infektoituneen lihan tai lihatuotteen mukana, elävien kesysikojen ja sperman mukana, kontaminoituneiden eläinkuljetusajoneuvojen mukana, kansainvälisen liikenteen ruokajätteen mukana ja Suomeen vaeltavan infektoituneen villisian mukana. Tilatason tautisuojaus sekä tehokas ja kohdennettu tiedottaminen taudin vaaroista ovat avainasemassa, kun halutaan suojata Suomen sikaelinkeinoa afrikkalaiselta sikarutolta.

Naudanlihan jalostusketjun hiilijalanjälki Suomessa

Kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli perehtyä kasvihuoneilmiön taustoihin ja kartoittaa aiempia tutkimuksia naudan- ja muiden lihatuotteiden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin aiemmissa tutkimuksissa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskemisessa sovellettuun elinkaarianalyysiin ISO 14040-standardin mukaisesti. Kokeellisen osion tavoitteena oli määrittää naudanlihan hiilijalanjälki Suomessa maatilan portilta kuluttajan ruokapöytään. Tavoitteena oli myös ymmärtää jalostusketjun päästöjen merkitys verrattuna koko naudanlihan tuotantoketjuun ja määrittää jalostusketjun vaiheiden merkitys ketjussa. Työn toiminnallisena yksikkönä toimi kilo naudanlihaa. Työ toteutettiin perehtymällä yksityiskohtaisesti yhteen naudanlihan jalostusketjuun Suomessa. Päästöt laskettiin todellisten yhteistyöyritykseltä saatujen prosessitietojen perusteella. Tiedot kerättiin tiedonkeruulomakkeella vierailemalla yhteistyöyrityksen kahdessa tuotantolaitoksessa ja täydentämällä tietoja haastatteluilla. Naudanlihan jalostusketjun päästöt olivat 1240 g CO2-ekv/lihakilo. Eniten päästöjä tuottivat jalostusvaihe (310 g CO2-ekv/lihakilo), teurastus (280 g CO2-ekv/lihakilo) ja lihatuotteiden kuljetus kuluttajalle (210 g CO2-ekv/lihakilo). Koko naudanlihan tuotantoketjusta jalostusketjun päästöt muodostivat alle 4 %, sillä syntymästä maatilan portille syntyviksi päästöiksi laskettiin kirjallisuuden perusteella yli 30 000 g CO2-ekv/lihakilo. Jatkossa naudanlihan hiilijalanjälkeä voitaisiin pääasiassa pienentää kehittämällä prosessia maatilan portille asti. Tämän työn tulokset olivat hyvin samansuuruiset verrattuna aiempaan tutkimukseen broilerin jalostusketjun päästöistä Suomessa (Katajajuuri ym. 2008). Tämä vastasi ennakko-odotuksia, sillä jalostusketjujen vaiheissa ei ollut merkittäviä eroja. Aiempia tutkimuksia naudanlihan jalostusketjun päästöistä ei ollut saatavilla.

Suolistopatogeenisten Escherichia coli -bakteerien esiintyvyys ripulipotilailla ja raa’oissa lihatuotteissa Burkina Fasossa sekä enterohemorraagisten E. coli -kantojen karakterisointi

Suolistopatogeeniset Escherichia coli -bakteerit eli ripulikolit aiheuttavat ihmisellä suolistoinfektioita. Kuten normaalimikrobiston E. coli -bakteerit, ne esiintyvät ihmisen lisäksi muiden nisäkkäiden, etenkin märehtijöiden, ja lintujen suolistossa. Lisäksi ne voivat esiintyä maaperässä ja vesistöissä. Ihminen voi saada tartunnan eläinperäisten elintarvikkeiden välityksellä tai juomalla eläinten tai ihmisen ulosteilla saastunutta vettä. Ripulikolit voidaan jakaa ainakin viiteen ryhmään perustuen niiden erilaisiin virulenssiominaisuuksiin: enteropatogeeninen E. coli (EPEC), enterotoksigeeninen E. coli (ETEC), enterohemorraaginen E. coli (EHEC), enteroinvasiivinen E. coli (EIEC) ja enteroaggregatiivinen E. coli (EAEC). EPEC aiheuttaa etenkin kehitysmaissa pikkulapsille ripulia. ETEC aiheuttaa turistiripulia ja vastasyntyneiden ripulia kehitysmaissa. EHEC aiheuttaa ripulia tai veriripulia, joka voi varsinkin pienillä lapsilla johtaa hemolyyttis-ureemiseen oireyhtymään (HUS) ja munuaisten vaurioitumiseen. EIEC aiheuttaa Shigellan kaltaista ripulia, joka voi olla veristä. EAEC on yhdistetty lähinnä pitkittyneisiin ripuleihin. Tutkimuksessa selvitettiin suolistopatogeenisten E. coli -bakteerien esiintyvyyttä Burkina Fasossa, josta ei ole saatavilla aikaisempaa tietoa ripulikolien esiintymisestä ihmisissä ja elintarvikkeissa. Ulostenäytteitä otettiin ripulia sairastavilta alle viisivuotiailta lapsilta maaseudulta kahdesta kylästä, Boromosta ja Gourcysta, ja maan pääkaupungista Ouagadougousta (110 näytettä). Lihanäytteitä (kanaa, nautaa, lammasta ja naudan suolta, jota käytetään ihmisravinnoksi) otettiin Ouagadougoun toreilla myytävistä kypsentämättömistä lihoista (120 näytettä). Näytteistä saadut bakteerisekaviljelmät tutkittiin monialukkeisella PCR-menetelmällä, joka tunnistaa viiden ripulikoliryhmän virulenssigeenejä. Lisäksi lihanäytteistä eristettiin 20 EHEC-kantaa shigatoksiinin stx-geenin havaitsemiseen perustuvalla pesäkehybridisaatiolla ja PCR-seulonnalla, ja karakterisoitiin mahdollisten virulenssiominaisuuksien selvittämiseksi. Tutkimus osoitti, että ripulikolien aiheuttamat suolistoinfektiot ovat yleisiä ripulia sairastavilla pikkulapsilla Burkina Fasossa. Ulostenäytteistä 59 % oli positiivisia. Useimmiten lapsilla esiintyi EAEC- (32 %) ETEC- (31 %) ja EPEC-patoryhmiä (20 %). EIEC- (2 %) ja EHEC-patoryhmiä (1 %) esiintyi vähän. Myös useamman patoryhmän sekainfektiot olivat yleisiä (24 %). Eri paikkakuntien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja ripulikolien esiintymisessä. Gourcyssa ripulikoleja esiintyi useammin kuin Ouagadougoussa ja Boromossa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ouagadougoun toreilla myytävissä lihoissa on paljon ripulikoleja. Lihanäytteistä 43 % oli positiivisia. Yleisimmin lihoissa esiintyi EHEC (28 %), EPEC (20 %), ETEC (8 %) ja EAEC (5 %). EIEC-ryhmää ei havaittu lihoissa. Myös useamman patoryhmän sekakontaminaatioita löytyi (17 %) lihoista. Ripulikolien esiintyvyydessä eri lihojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, kun tarkasteltiin kaikkia patoryhmiä yhdessä. Eri patoryhmien esiintyvyyttä tarkasteltaessa EHEC-patoryhmää ei esiintynyt ollenkaan kanassa ja ero oli tilastollisesti merkitsevä muihin lihoihin verrattuna. Lihoista eristetyt 20 EHEC-kantaa kuuluivat 14 eri serotyyppiin, joista osa on aikaisemmin eristetty suolistoinfektioihin ja HUSoireyhtymään sairastuneilta ihmisiltä. Kaikki kannat olivat stx1-positiivisia ja puolella oli lisäksi stx2-geeni, jota pidetään shigatoksiinin virulentimpana muotona. Kahdelta EHEC-kannalta löytyi myös ETECpatoryhmän lämpöstabiilin enterotoksiini Ia:n geeni eli kannat olivat kahden patoryhmän välimuotoa ja osoitus geenien siirtymisestä eri patoryhmien välillä. Vaikka nuorimmat näytteen antaneet lapsipotilaat tuskin söivät lihaa, sen voidaan ajatella silti olevan edustava näyte lasten elinympäristöstä, sillä lasten ruoka valmistetaan usein samoissa oloissa, joissa raakaa lihaa käsitellään. Saastunut liha voi siten olla pikkulasten ripulikoli-infektioiden aiheuttaja.

Demi-glace-kastikepohjan valmistuksen optimointi ylipainekeittomenetelmälle

Tämän tutkimuksen kirjallisuusosan tavoitteena oli selvittää perinteisen kastikepohjan valmistukseen ja valmistuksen kokonaisvaltaiseen onnistumiseen vaikuttavia seikkoja. Lisäksi käsiteltiin kastikepohjan valmistukseen liittyviä ympäristö- ja energia-asioita, kuten eläinperäisten sivutuotteiden kierrätysmahdollisuuksia. Kokeellisessa osassa tutkimuksen keskeinen lähtökohta oli pyrkiä löytämään ratkaisu ylipainekeittomenetelmään liittyvään kastikepohjan liemiaineksen sameutumisongelmaan. Tutkimuksessa haluttiin löytää syyt sameuden muodostumiseen luiden painekeitossa (max. 1,5 bar). Näin pyrittiin selvittämään keinot sameuden syntymisen estämiseen tai tuotteesta poistamiseen. Ratkaisua etsittiin sekä keittoaika-paine-kombinaatiosta että proteolyyttisen entsyymivalmisteen käytöstä. Tavoitteena oli ulkonäöltään kirkas ja kuiva-ainepitoisuudeltaan mahdollisimman korkea naudanmakuinen demi-glace-kastikepohjaliemi. Liemiaineksista tarkasteltiin kuiva-aine-, kokonaisproteiini- ja sidekudosproteiinipitoisuuksia, pH-arvoja sekä sameutta, ja vertailtiin näitä tuloksia käytettyihin valmistusmenetelmiin ja -olosuhteisiin. Lisäksi otettiin selvää lämmöntalteenoton parantamis-mahdollisuuksista. Tutkimuksessa valmistetun kastikepohjaliemen kuiva-aine koostui pääasiassa proteiineista. Liemen valmistuksessa suuremmalla paineella päästiin hieman nopeammin samoihin kuiva-ainepitoisuuksiin kuin matalammalla paineella. Samoin tapahtui entsyymiä käytettäessä kuin käyttämättä jätettäessä. Tämän tutkimuksen perusteella korkeaa kuiva-ainepitoisuutta tavoiteltaessa kastikepohjaliemen valmistuksessa on valittava korkean sidekudosproteiinin tai sameuden väliltä. Ylipainekeitolla luista saatiin irti lähes pelkästään sidekudosproteiinia, koska luita kuumennettaessa vain kollageeni liukeni veteen muiden proteiinien saostuessa. Lämmöntalteenottojärjestelmien rakentaminen pieneen elintarviketeollisuusyritykseen voi olla kannattamatonta, koska investointikustannuksia ei välttämättä pystytä maksamaan takaisin. Energiatehokkuuden parantaminen pienessä elintarviketeollisuusyrityksessä on haastavaa, mutta kuitenkin mahdollista ammattilaisten tekemien tarkkojen laskelmien ja arviointien avulla.