Men´s health behaviour, health beliefs and need for health counselling : A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region

Tavoitteena oli tutkia 40-vuotiaiden miesten terveyskäyttäytymistä, terveysuskomuksia ja miesten saamaa terveysneuvontaa Helsingissä. 273 miestä vastasi kyselyyn ja osallistui terveystutkimuksiin. Terveydentilan perusteella miehet arvioitiin matalan (n=145) ja korkean (n=128) riskin ryhmiin. Khin neliö-testillä tutkittiin elämäntapa- ja riskitekijöitä koetun terveyden (hyvä, keskinkertainen/huono) luokissa ja verrattiin matalan ja korkean riskin ryhmiä em. tekijöiden osalta. Askeltavalla logistisella regressiomallilla analysoitiin tulosmuuttujia taustatekijöiden, terveyskäyttäytymisen, terveysuskomusten ja kliinisten riskitekijöiden avulla sekä arvioitiin oireiden ja vaivojen suhdetta koettuun terveydentilaan. Korkeassa riskissä olevien terveyttä seurattiin vuosina 2001–2004 analysoimalla mini-intervention vaikutusta terveysriskeihin ja elintapoihin varianssianalyysin avulla (ANOVA) (n=46). Matalasta vastausprosentista johtuen (39.6%), ei-vastanneiden aineistoa kerättiin käyttämällä syvähaastattelua (n=28) sekä puhelinkyselyä (n=40). Lopullinen aineisto koostui 341 miehestä. Tulokset osoittivat, että miehillä oli sydän- ja verisuonitautiriskejä. Kaksi kolmesta osallistuneista oli ylipainoisia tai lihavia, yli kolmanneksella vyötärönympärys oli ≥100 cm, ja yli 40%:llä oli diastolinen verenpaine ≥90 mmHg. Yli puolet tupakoi päivittäin ja 40% käytti alkoholia runsaasti. Ristiriitaisuutta ilmensi se, että huolimatta riskitekijöistä noin puolet miehistä koki terveydentilansa hyväksi. Sairauden tai vamman puute, hyvä suun terveydentila ja normaali vyötärönympärys olivat yhteydessä hyväksi koettuun terveydentilaan. Suora yhteys voitiin havaita omaisten tarjoaman neuvonnan ja vähäisen alkoholin käytön välillä. Masennus ja unettomuus olivat voimakkaasti yhteydessä loppuun palamiseen. Miehillä oli erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka korreloivat voimakkaasti masennuksen kanssa. Pieni määrä miehistä koki saaneensa terveysneuvontaa hoitohenkilökunnalta verrattuna perheenjäseniltä saatuun ohjaukseen. Korkeariskisten miesten (n=46) arvot parantuivat merkitsevästi lyhyellä aikavälillä. Kolesteroliarvoja lukuunottamatta ne palautuivat kolmen vuoden kuluttua alkumittausarvoja kohti. Laadullinen tutkimus osoitti, että “ei-vastanneet“ eivät osallistuneet projektiin, sillä he olivat oireettomia tai kiireisiä. Heillä todettiin samoja terveysriskejä kuin projektiin osallistuneilla. Syvähaastattelussa miehet toivat esille kokemuksiaan huolista, vihan tunteista, peloista ja yksinäisyydestä. Hoidonantajien on tärkeää ymmärtää ristiriidat miesten subjektiivisen ja objektiivisen terveydentilan välillä, mikä auttaa havaitsemaan esteitä terveyskäyttäytymiselle. Yhä enemmän tarvitaan yhteistyötä yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välillä varmistamaan terveystottumusten jatkuminen miesten keskuudessa.

Suicidal behaviour in bipolar disorder

The Jorvi Bipolar Study (JoBS) is a collaborative ongoing bipolar research project between the Department of Mental Health and Alcohol Research of the National Public Health Institute, Helsinki, and the Department of Psychiatry, Jorvi Hospital, Helsinki University Central Hospital (HUCH), Espoo, Finland. The JoBS is a prospective, naturalistic cohort study of secondary level care psychiatric out-and inpatients with a new episode of Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 4th edition (DSM-IV) bipolar disorder (BD). Altogether, 1630 patients (aged 18-59) years were screened using the Mood Disorder Questionnaire (MDQ) for a possible new episode of DSM-IV BD. 490 patients were interviewed with semi-structured interview [the Structured Clinical Interview for DSM-IV Disorders, research version with Psychotic Screen (SCID-I/P)]. 191 patients with new episode of DSM-IV BD were included in the bipolar cohort study. Psychiatric comorbidity was evaluated using semi-structured interviews. At 6- and 18-month follow-up, the interviews were repeated and life-chart methodology was used to integrate all available information about nature and duration of all different phases. Suicidal behaviour was examined both at intake and follow-up by psychometric scale [Scale for Suicidal Ideation (SSI)], interviewer s questions and medical and psychiatric records. The aim of this thesis was to evaluate prevalence of suicidal behaviour and incidence of suicide attempts, and examine the wide range of risk factors for attempted suicide both, at intake and follow-up, in representative secondary-level sample of psychiatric in- and outpatients with BD. In this study suicidal behaviour was common among psychiatric patients with BD. During the episode when patients were included into cohort study (index episode), 20% of the patients had attempted suicide and 61% had suicidal ideation. Severity of depressive episode and hopelessness were independent risk factors for suicidal ideation, whereas hopelessness, comorbid personality disorder and previous suicide attempt predicted suicide attempts during the index episode. There were no differences in prevalence of suicidal behaviour between bipolar I and II disorder; the risk factors were overlapping but not identical. During the index episode, suicide attempts took place during depressive, mixed and depressive mixed phases. Furthermore, there were marked differences regarding level of suicidal ideation during different phases, with the highest levels during the mixed phases of the illness. Hopelessness was independently associated with suicidal behaviour during the depressive phase. A subjective rating of severity of depression (Beck Depression Inventory) and younger age predicted suicide attempts during mixed phases. During the 18-month follow-up 20% of patients attempted suicide. Previous suicide attempts, hopelessness, depressive phase at index episode and younger age at intake were independent risk factors for suicide attempts during follow-up. Taken altogether, 55% patients attempted suicide before index episode, during index episode or during follow-up. The incidence of suicide attempts was 37-fold during combined mixed and depressive mixed states and 18-fold during major depressive phase as compared with other phases. Prior suicide attempt and time spent in combined mixed phases - mixed and depressive mixed - and depressive phases independently predicted the suicide attempt during follow-up. More than half of the patients have attempted suicide during their lifetime, a finding which highlights the public health importance of suicidal behaviour in bipolar disorder. Clinically, it is crucial to recognize BD and manage the mixed and depressive phases of bipolar patients fast and effectively, as time spent in depressive and mixed phases involves a remarkably high risk of suicide attempts.