Multidimensionality of Actors in Business Networks: The Influence of Social Action in Pharmacy Networks in Finland

In the markets-as-networks approach business networks are conceived as dynamic actor structures, giving focus to exchange relationships and actors’ capabilities to control and co-ordinate activities and resources. Researchers have shared an understanding that actors’ actions are crucial for the development of business networks and for network dynamics. However, researchers have mainly studied firms as business actors and excluded individuals, although both firms and individuals can be seen as business actors. This focus on firms as business actors has resulted in a paucity of research on human action and the exchange of intangible resources in business networks, e.g. social exchange between individuals in social networks. Consequently, the current conception of business networks fails to appreciate the richness of business actors, the human character of business action and the import of social action in business networks. The central assumption in this study is that business actors are multidimensional and that their specific constitution in any given situation is determined by human interaction in social networks. Multidimensionality is presented as a concept for exploring how business actors act in different situations and how actors simultaneously manage multiple identities: individual, organisational, professional, business and network identities. The study presents a model that describes the multidimensionality of actors in business networks and conceptualises the connection between social exchange and human action in business networks. Empirically the study explores the change that has taken place in pharmaceutical retailing in Finland during recent years. The phenomenon of emerging pharmacy networks is highly contemporary in the Nordic countries, where the traditional license-based pharmacy business is changing. The study analyses the development of two Finnish pharmacy chains, one integrated and one voluntary chain, and the network structures and dynamics in them. Social Network Analysis is applied to explore the social structures within the pharmacy networks. The study shows that emerging pharmacy networks are multifaceted phenomena where political, economic, social, cultural, and historical elements together contribute to the observed changes. Individuals have always been strongly present in the pharmacy business and the development of pharmacy networks provides an interesting example of human actors’ influence in the development of business networks. The dynamics or forces driving the network development can be linked to actors’ own economic and social motives for developing the business. The study highlights the central role of individuals and social networks in the development of the two studied pharmacy networks. The relation between individuals and social networks is reciprocal. The social context of every individual enables multidimensional business actors. The mix of various identities, both individual and collective identities, is an important part of network dynamics. Social networks in pharmacy networks create a platform for exchange and social action, and social networks enable and support business network development.

Spatial ecology of a specialist insect herbivore : the leaf-mining moth Tischeria ekebladella on the pedunculate oak Quercus robur

Herbivorous insects comprise a major part of terrestrial biodiversity, and their interactions with their host plants and natural enemies are of vast ecological importance. A large body of research demonstrates that the ecology and evolution of these insects may be affected by trophic interactions, by abiotic influences, and by intraspecific processes, but so far research on these individual aspects has rarely been combined. This thesis uses the leaf-mining moth Tischeria ekebladella and the pedunculate oak (Quercus robur) as a case study to assess how spatial variation in trophic interactions and the physical distribution of host trees jointly affect the distribution, dynamics and evolution of a host-specific herbivore. With respect to habitat quality, Tischeria ekebladella experiences abundant variation at several spatial scales. Most of this variation occurs at small scales notably among leaves and shoots within individual trees. While hypothetically this could cause moths to evolve an ability to select leaves and shoots of high quality, I did not find any coupling between female preference and offspring performance. Based on my studies on temporal variation in resource quality I therefore propose that unpredictable temporal changes in the relative rankings of individual resource units may render it difficult for females to predict the fate of their developing offspring. With respect to intraspecific processes, my results suggest that limited moth dispersal in relation to the spatial distribution of oak trees plays a key role in determining the regional distribution of Tischeria ekebladella. The distribution of the moth is aggregated at the landscape level, where local leaf miner populations are less likely to be present where oaks are scarce. A modelling exercise based on empirical dispersal estimates revealed that the moth population on Wattkast an island in south-western Finland is spatially structured overall, but that the relative importance of local and regional processes on tree-specific moth dynamics varies drastically across the landscape. To conclude, my work in the oak-Tischeria ekebladella system demonstrates that the local abundance and regional distribution of a herbivore may be more strongly influenced by the spatial location of host trees than by their relative quality. Hence, it reveals the importance of considering spatial context in the study of herbivorous insects, and forms a bridge between the classical fields of plant-insect interactions and spatial ecology.

Carabid beetles (Coleoptera, Carabidae) as indicators of environmental change in Ranomafana National Park, Madagascar

Growing human populations and increasing exploitation of natural resources threaten nature all over the world. Tropical countries are especially vulnerable to human impact because of the high number of species, most of these endemic and still unknown. Madagascar is one of the centers of high biodiversity and renowned for its unique species. However, during the last centuries many endemic species have gone extinct and more are endangered. Because of high natural values, Madagascar is one of the global conservation priorities. The establishment of Ranomafana National Park (RNP) was intended to preserve the unique nature of Madagascar. Containing several endemic and threatened species, Ranomafana has been selected as one of UNESCO’s World Natural Heritage sites. However, due to strong human pressures the region immediately surroundings the protected area has severely degraded. Aims of this thesis were to inventory carabid fauna in RNP and evaluate their use as indicators of the environmental change. Carabid beetles were collected from protected area (secondary and primary forests) and from its degraded surrounding area. Collecting was mostly conducted by hand during years 2000-2005. Species compositions between the protected area and its surroundings were compared, and species habitat preferences and seasonal variations were studied. In total, 4498 individuals representing 127 carabid species (of which 38 are new species) were collected. Species compositions within and outside of the protected area were markedly different. Most of the species preferred forest as their primary habitat and were mainly collected from trees and bushes. Their value as indicators is based on their different habitat requirements and sensitivity to environmental variables. Some of the species were found only in the protected forest, some occupied also the degraded forests and some preferred open areas. Carabid fauna is very species rich in Ranomafana and there are still many species to be found. Most of the species are arboreal and probably cannot survive in the deforested areas outside the park. This is very likely also the case for other species. Establishment and continued protection of RNP is probably the only way to conserve this globally important area. However, new occupations and land use methods are urgently needed by the local people for improving their own lives while maintaining the forest intact.

Adaptation in a Business Network Cooperation Context (summary section only)

In today’s business one can say that competition does not take place inside the network, but between networks. Change and dynamics are central issues in network studies, and a company, due its changing environment, can identify opportunities and threats and respond to them accordingly. These opportunities are vital, but also complex and demanding for the management. Earlier research has identified a shortcoming in explanations of how the micro-level interactions to macro-level patterns are connected. The IMP-group has been trying to fill this research gap with research on interactions within business networks. In this area of research lies the focus of research on relationships between organizations. Adaptation in cooperation is a central concept within business network research. Adaptation has been dealt with in previous literature, but the focus of the studies has mainly been outside this phenomenon, and it has mostly had a supporting role. Most literature has also described the buyers' point of view in studied supply networks, whereas much less attention has been paid to the suppliers' view on them. This study focuses on this research gap. The results of the study stress that adaptation should be included to a greater extent in the strategy work of companies. The adaptations should be carefully planned and, as far as possible, made consciously. Conscious, well-planned adaptations can be seen as investments into present and future relationships, and resources should be invested into something that does not increase the company’s dependence, but divides the power in the relationship between the companies. Adaptations should be planned so that they result in a more offensive way of responding to the demands that are placed upon the companies. In this way, the actions can be viewed and analyzed in accordance with whether the actions make the company weaker or stronger.

The Gendered Social Organisation of Defence: Two Ethnographic Case Studies in the Finnish Defence Forces

In Finland the organising of defence is undergoing vast restructuring. Recent legislation has redefined the central tasks of the Finnish Defence Forces. At the same time, international security cooperation, economic pressures and new administrative paradigms have steered the military towards new ways of organising. National defence is not just politics and principles; to a large extent it is also enacted in day-to-day life in organisations. The lens through which these realities of defence are analysed in this study is gender. How is the security sector – and national defence as part of it – organised in the changing security environment? What is the new division of labour between different societal actors in the face of security challenges? What happens ‘at work’ within the military and the defence sector more broadly? How does gender affect the way in which defence is organised and understood, and how do the changes in the organising of security affect gender relations? The thesis searches for answers to these questions in the context of two organisational settings in the male-dominated defence sector. The case study on a Finnish peacekeeping unit in the Balkans opens a critical view on men’s social practices and the everyday life of crisis management organisations. In the second case study, reorganising of provisioning in the Finnish Defence Forces turns out to be a complicated process where different power relations and social divisions intermingle. Tallberg’s extensive ethnographic fieldwork in the two focal organisations has produced a detailed set of data that lays the basis for critical analysis and policy development in terms of defence organising, cooperation around peace and security issues, and gender equality in organisations. Observations and results are provided for understanding social networks, militarisation, authority relations, care, public-private partnerships, personnel policies, career planning, and humour.

Lahopuumäärän ennustaminen ja kartoitus lentokonelaserkeilauksen avulla

Lahopuun määrästä ja sijoittumisesta ollaan kiinnostuneita paitsi elinympäristöjen monimuotoisuuden, myös ilmakehän hiilen varastoinnin kannalta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää aluepohjainen laserkeilausdataa hyödyntävä malli lahopuukohteiden paikantamiseksi ja lahopuun määrän estimoimiseksi. Samalla tutkittiin mallin selityskyvyn muuttumista mallinnettavan ruudun kokoa suurennettaessa. Tutkimusalue sijaitsi Itä-Suomessa Sonkajärvellä ja koostui pääasiassa nuorista hoidetuista talousmetsistä. Tutkimuksessa käytettiin harvapulssista laserkeilausdataa sekä kaistoittain mitattua maastodataa kuolleesta puuaineksesta. Aineisto jaettiin siten, että neljäsosa datasta oli käytössä mallinnusta varten ja loput varattiin valmiiden mallien testaamiseen. Lahopuun mallintamisessa käytettiin sekä parametrista että ei-parametrista mallinnusmenetelmää. Logistisen regression avulla erikokoisille (0,04, 0,20, 0,32, 0,52 ja 1,00 ha) ruuduille ennustettiin todennäköisyys lahopuun esiintymiselle. Muodostettujen mallien selittävät muuttujat valittiin 80 laserpiirteen ja näiden muunnoksien joukosta. Mallien selittävät muuttujat valittiin kolmessa vaiheessa. Aluksi muuttujia tarkasteltiin visuaalisesti kuvaamalla ne lahopuumäärän suhteen. Ensimmäisessä vaiheessa sopivimmiksi arvioitujen muuttujien selityskykyä testattiin mallinnuksen toisessa vaiheessa yhden muuttujan mallien avulla. Lopullisessa usean muuttujan mallissa selittävien muuttujien kriteerinä oli tilastollinen merkitsevyys 5 % riskitasolla. 0,20 hehtaarin ruutukoolle luotu malli parametrisoitiin muun kokoisille ruuduille. Logistisella regressiolla toteutetun parametrisen mallintamisen lisäksi, 0,04 ja 1,0 hehtaarin ruutukokojen aineistot luokiteltiin ei-parametrisen CART-mallinnuksen (Classification and Regression Trees) avulla. CARTmenetelmällä etsittiin aineistosta vaikeasti havaittavia epälineaarisia riippuvuuksia laserpiirteiden ja lahopuumäärän välillä. CART-luokittelu tehtiin sekä lahopuustoisuuden että lahopuutilavuuden suhteen. CART-luokituksella päästiin logistista regressiota parempiin tuloksiin ruutujen luokituksessa lahopuustoisuuden suhteen. Logistisella mallilla tehty luokitus parani ruutukoon suurentuessa 0,04 ha:sta(kappa 0,19) 0,32 ha:iin asti (kappa 0,38). 0,52 ha:n ruutukoolla luokituksen kappa-arvo kääntyi laskuun (kappa 0,32) ja laski edelleen hehtaarin ruutukokoon saakka (kappa 0,26). CART-luokitus parani ruutukoon kasvaessa. Luokitustulokset olivat logistista mallinnusta parempia sekä 0,04 ha:n (kappa 0,24) että 1,0 ha:n (kappa 0,52) ruutukoolla. CART-malleilla määritettyjen ruutukohtaisten lahopuutilavuuksien suhteellinen RMSE pieneni ruutukoon kasvaessa. 0,04 hehtaarin ruutukoolla koko aineiston lahopuumäärän suhteellinen RMSE oli 197,1 %, kun hehtaarin ruutukoolla vastaava luku oli 120,3 %. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että maastossa mitatun lahopuumäärän ja tutkimuksessa käytettyjen laserpiirteiden yhteys on pienellä ruutukoolla hyvin heikko, mutta vahvistuu hieman ruutukoon kasvaessa. Kun mallinnuksessa käytetty ruutukoko kasvaa, pienialaisten lahopuukeskittymien havaitseminen kuitenkin vaikeutuu. Tutkimuksessa kohteen lahopuustoisuus pystyttiin kartoittamaan kohtuullisesti suurella ruutukoolla, mutta pienialaisten kohteiden kartoittaminen ei onnistunut käytetyillä menetelmillä. Pienialaisten kohteiden paikantaminen laserkeilauksen avulla edellyttää jatkotutkimusta erityisesti tiheäpulssisen laserdatan käytöstä lahopuuinventoinneissa.

Luonnonhoitopellot maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden edistämisessä

Luonnonhoitopellot lisättiin uutena vapaaehtoisena toimenpiteenä maatalouden ympäristötukeen vuonna 2009. Luonnonhoitopeltoihin kuuluvat monivuotiset nurmipellot sekä niitty-, riista- ja maisemakasveilla kylvetyt pellot. Toimenpiteen avulla pyritään suojelemaan ja lisäämään maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta sekä muun muassa vähentämään maatalouden ravinnehuuhtoumia. Vuonna 2010 luonnonhoitopeltoja oli yli seitsemän prosenttia Suomen viljelyalasta. Luonnonhoitopeltojen ympäristövaikutusten arvioiminen ja toimenpiteen kehittäminen on tärkeää, jotta toimenpiteeseen käytettävät varat eivät valu hukkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen merkitys luonnonhoitopelloilla on maatalousympäristön monimuotoisuuden kannalta; millaiset luonnonhoitopellot ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia; ja kuinka toimenpidettä kannattaa kehittää. Kysymyksiin pyrittiin vastaamaan tutkimalla putkilokasvilajistoa, -lajirikkautta ja kasvillisuuden rakennetta erilaisilla luonnonhoitopelloilla, sekä vertaamalla luonnonhoitopeltojen kasvillisuutta pientareiden ja niittyjen kasvillisuuteen. Maastotyö luonnonhoitopelloilla tehtiin kesällä 2010 Uudenmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusalueilla. Lisäksi tutkimuslohkoista kerättiin tietoja viljelijäkyselyn kautta. Niittypellot osoittautuivat tutkimuksessa lajirikkaimmaksi luonnonhoitopeltotyypiksi, mikä selittynee lähinnä sillä, että ne kylvetään heikosti kilpailukykyisellä siemenseoksella. Nurmi- ja niittypelloilla lohkon viljavuus korreloi negatiivisesti lajirikkauden kanssa. Lajikoostumukseltaan kaikki luonnonhoitopellot eroavat toisistaan sekä maatalousympäristön puoliluonnontilaisista elinympäristöistä, ja lisäävät siten monimuotoisuutta maisematasolla. Luonnonhoitopeltojen lajisto ei ole kuitenkaan suojelun kannalta erityisen arvokasta. Toimenpiteen maatalousympäristöä rikastuttavaa vaikutusta vähentää, että tällä hetkellä valtaosa luonnonhoitopelloista on monivuotisia nurmipeltoja. Luonnonhoitopeltojen siemenseoksia kehittämällä, perustamis- ja hoitomenetelmiä tutkimalla ja neuvontaan panostamalla voidaan lisätä luonnonhoitopeltojen arvoa niin luonnon, viljelijän kuin yhteiskunnankin kannalta.

Alikasvoksen mittaus ja kartoitus laserkeilauksella

Tasaikäisen metsän alle muodostuvilla alikasvoksilla on merkitystä puunkorjuun, metsänuudistamisen, näkemä-ja maisema-analyysien sekä biodiversiteetin ja hiilitaseen arvioinnin kannalta. Ilma-aluksista tehtävä laserkeilaus on osoittautunut tehokkaaksi kaukokartoitusmenetelmäksi varttuneiden puustojen mittauksessa. Laserkeilauksen käyttöönotto operatiivisessa metsäsuunnittelussa mahdollistaa aiempaa tarkemman tiedon tuottamisen alikasvoksista, mikäli alikasvoksen ominaisuuksia voidaan tulkita laseraineistoista. Tässä työssä käytettiin tarkasti mitattuja maastokoealoja ja kaikulaserkeilausaineistoja (discrete return LiDAR) usealta vuodelta (1–2 km lentokorkeus, 0,9–9,7 pulssia m-2). Laserkeilausaineistot oli hankittu Optech ALTM3100 ja Leica ALS50-II sensoreilla. Koealat edustavat suomalaisia tasaikäisiä männiköitä eri kehitysvaiheissa. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälainen on alikasvoksesta saatu lasersignaali yksittäisen pulssin tasolla ja mitkä tekijät signaaliin vaikuttavat? 2) Mikä on käytännön sovelluksissa hyödynnettävien aluepohjaisten laserpiirteiden selitysvoima alikasvospuuston ominaisuuksien ennustamisessa? Erityisesti haluttiin selvittää, miten laserpulssin energiahäviöt ylempiin latvuskerroksiin vaikuttavat saatuun signaaliin, ja voidaanko laserkaikujen intensiteetille tehdä energiahäviöiden korjaus. Puulajien väliset erot laserkaiun intensiteetissä olivat pieniä ja vaihtelivat keilauksesta toiseen. Intensiteetin käyttömahdollisuudet alikasvoksen puulajin tulkinnassa ovat siten hyvin rajoittuneet. Energiahäviöt ylempiin latvuskerroksiin aiheuttivat alikasvoksesta saatuun lasersignaaliin kohinaa. Energiahäviöiden korjaus tehtiin alikasvoksesta saaduille laserpulssin 2. ja 3. kaiuille. Korjauksen avulla pystyttiin pienentämään kohteen sisäistä intensiteetin hajontaa ja parantamaan kohteiden luokittelutarkkuutta alikasvoskerroksessa. Käytettäessä 2. kaikuja oikeinluokitusprosentti luokituksessa maan ja yleisimmän puulajin välillä oli ennen korjausta 49,2–54,9 % ja korjauksen jälkeen 57,3–62,0 %. Vastaavat kappa-arvot olivat 0,03–0,13 ja 0,10–0,22. Tärkein energiahäviöitä selittävä tekijä oli pulssista saatujen aikaisempien kaikujen intensiteetti, mutta hieman merkitystä oli myös pulssin leikkausgeometrialla ylemmän latvuskerroksen puiden kanssa. Myös 3. kaiuilla luokitustarkkuus parani. Puulajien välillä havaittiin eroja siinä, kuinka herkästi ne tuottavat kaiun laserpulssin osuessa puuhun. Kuusi tuotti kaiun suuremmalla todennäköisyydellä kuin lehtipuut. Erityisen selvä tämä ero oli pulsseilla, joissa oli energiahäviöitä. Laserkaikujen korkeusjakaumapiirteet voivat siten olla riippuvaisia puulajista. Sensorien välillä havaittiin selviä eroja intensiteettijakaumissa, mikä vaikeuttaa eri sensoreilla hankittujen aineistojen yhdistämistä. Myös kaiun todennäköisyydet erosivat jonkin verran sensorien välillä, mikä aiheutti pieniä eroavaisuuksia kaikujen korkeusjakaumiin. Aluepohjaisista laserpiirteistä löydettiin alikasvoksen runkolukua ja keskipituutta hyvin selittäviä piirteitä, kun rajoitettiin tarkastelu yli 1 m pituisiin puihin. Piirteiden selitysvoima oli parempi runkoluvulle kuin keskipituudelle. Selitysvoima ei merkittävästi alentunut pulssitiheyden pienentyessä, mikä on hyvä asia käytännön sovelluksia ajatellen. Lehtipuun osuutta ei pystytty selittämään. Tulosten perusteella kaikulaserkeilausta voi olla mahdollista hyödyntää esimerkiksi ennakkoraivaustarpeen arvioinnissa. Sen sijaan alikasvoksen tarkempi luokittelu (esim. puulajitulkinta) voi olla vaikeaa. Kaikkein pienimpiä alikasvospuita ei pystytä havaitsemaan. Lisää tutkimuksia tarvitaan tulosten yleistämiseksi erilaisiin metsiköihin.

Aluekehittämisverkostojen arviointi : Verkostotoimijanäkökulma MAL- ja hyvinvointiverkostoihin aluekehittämisen välineinä

The Finnish regional development system has gone through structural reforms from state centered governed system to multi-actor governance, based on negotiation and cooperation. One of the reforms has been the regional cohesion and competitiveness program (COCO) established in 2010. The aim of the program is to increase competitiveness through all the regions and balance the regional development by supporting networking. The main focus of the program is to improve the methods and tools for regional development. In the program there are seven thematic networks founded around topics seen important national wide. This thesis explores regional development networks and their evaluation COCO:s two thematic networks, Wellbeing and Land use, housing and transportation as examples. The aim of the thesis is to explore the network actors understanding of thematic networks as tools for regional development. In particular, the study focuses on how the actors see the possible network level outcomes and wider effects of the networking activity. In addition, the central themes of the study are the prerequisite for successful network processes and improvement of the network process effectiveness by evaluation. The research material in this study consist the interviews of the network coordinators and national and regional actors participating in the network activities. The interviews were conducted in spring 2011. Based on the research results, the networks act on national regional and network level and across them. The cooperation is based on official and unofficial relations. The structure of the networks seemed to be self-organizing and controlled at the same time. The structural elements were found to set the framework for the network process and evaluation. According to the results, the networks enabled the more effective operation of the national development system, support of the regions and political lobbying. For the regions the networks offered support for areal development, new resources and possibility to influence national discourse. As conclusion, the role of the network was to disseminate information, create possibilities for collaboration and execute projects and studies and to effect on national policy making. These factors determined the effectiveness of the networks. However, because different regions were satisfied with different network level outcomes, the utilization of the networks in the regions should be evaluated by their own objectives. Resources, motivation, competence and perceptions of the effects were found to affect the successful implementation of the network process and cooperation in networks. Some network level obstacles could be overcome with coordination, but the challenge was the ability and motivation of the areas to utilize the networks as resources and see them as part of the comprehensive development agenda. Thus, the development should focus on how to increase awareness on how to improve regional cooperation processes and how multiple regional actors could enhance their working by utilizing the networks.

Monitoring Indigenous Tropical Montane Forests in the Taita Hills Using Airborne Digital Camera Imagery

The loss and degradation of forest cover is currently a globally recognised problem. The fragmentation of forests is further affecting the biodiversity and well-being of the ecosystems also in Kenya. This study focuses on two indigenous tropical montane forests in the Taita Hills in southeastern Kenya. The study is a part of the TAITA-project within the Department of Geography in the University of Helsinki. The study forests, Ngangao and Chawia, are studied by remote sensing and GIS methods. The main data includes black and white aerial photography from 1955 and true colour digital camera data from 2004. This data is used to produce aerial mosaics from the study areas. The land cover of these study areas is studied by visual interpretation, pixel-based supervised classification and object-oriented supervised classification. The change of the forest cover is studied with GIS methods using the visual interpretations from 1955 and 2004. Furthermore, the present state of the study forests is assessed with leaf area index and canopy closure parameters retrieved from hemispherical photographs as well as with additional, previously collected forest health monitoring data. The canopy parameters are also compared with textural parameters from digital aerial mosaics. This study concludes that the classification of forest areas by using true colour data is not an easy task although the digital aerial mosaics are proved to be very accurate. The best classifications are still achieved with visual interpretation methods as the accuracies of the pixel-based and object-oriented supervised classification methods are not satisfying. According to the change detection of the land cover in the study areas, the area of indigenous woodland in both forests has decreased in 1955 2004. However in Ngangao, the overall woodland area has grown mainly because of plantations of exotic species. In general, the land cover of both study areas is more fragmented in 2004 than in 1955. Although the forest area has decreased, forests seem to have a more optimistic future than before. This is due to the increasing appreciation of the forest areas.