Carabid beetles (Coleoptera, Carabidae) as indicators of environmental change in Ranomafana National Park, Madagascar

Growing human populations and increasing exploitation of natural resources threaten nature all over the world. Tropical countries are especially vulnerable to human impact because of the high number of species, most of these endemic and still unknown. Madagascar is one of the centers of high biodiversity and renowned for its unique species. However, during the last centuries many endemic species have gone extinct and more are endangered. Because of high natural values, Madagascar is one of the global conservation priorities. The establishment of Ranomafana National Park (RNP) was intended to preserve the unique nature of Madagascar. Containing several endemic and threatened species, Ranomafana has been selected as one of UNESCO’s World Natural Heritage sites. However, due to strong human pressures the region immediately surroundings the protected area has severely degraded. Aims of this thesis were to inventory carabid fauna in RNP and evaluate their use as indicators of the environmental change. Carabid beetles were collected from protected area (secondary and primary forests) and from its degraded surrounding area. Collecting was mostly conducted by hand during years 2000-2005. Species compositions between the protected area and its surroundings were compared, and species habitat preferences and seasonal variations were studied. In total, 4498 individuals representing 127 carabid species (of which 38 are new species) were collected. Species compositions within and outside of the protected area were markedly different. Most of the species preferred forest as their primary habitat and were mainly collected from trees and bushes. Their value as indicators is based on their different habitat requirements and sensitivity to environmental variables. Some of the species were found only in the protected forest, some occupied also the degraded forests and some preferred open areas. Carabid fauna is very species rich in Ranomafana and there are still many species to be found. Most of the species are arboreal and probably cannot survive in the deforested areas outside the park. This is very likely also the case for other species. Establishment and continued protection of RNP is probably the only way to conserve this globally important area. However, new occupations and land use methods are urgently needed by the local people for improving their own lives while maintaining the forest intact.

Miljoonien vuosien kuluessa maapallolle on kehittynyt ainutlaatuinen lajisto, josta vasta pieni osa tunnetaan. Ihmisen väestömäärän kasvaessa ja luonnonvarojen käytön lisääntyessä suuri osa näistä lajeista on uhattuna ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Erityisen suuressa vaarassa ovat trooppisten alueiden lajit, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi kotoperäisiä eli niitä elää vain tietyllä, usein pienellä, alueella. Madagaskar on yksi luonnoltaan rikkaimmista maista ja siksi yksi tärkeimmistä suojelukohteista maapallolla. Ihmisen tulo saarelle aiheutti useiden lajien kuolemisen sukupuuttoon ja moni on tälläkin hetkellä uhattuna. Ranomafanan kansallispuisto perustettiin suojelemaan Madagaskarin ainutlaatuista luontoa ja kotoperäisiä lajeja. Poikkeuksellisen arvokkaana kohteena Ranomafana on yksi UNESCOn maailmanperintöluettelon suojelukohteista. Kansallispuiston ympärillä on kuitenkin paljon ihmisasutusta ja alueen metsiin kohdistuvat suuret käyttöpaineet. Tässä työssä tutkin erästä kovakuoriaisryhmää maakiitäjäisiä (Coleoptera, Carabidae), Ranomafanan alueella sekä luonnontilaisessa metsässä että alueilla, joissa ihmisen vaikutus on suuri. Pohjoisella pallonpuoliskolla maakiitäjäiset elävät nimensä mukaisesti maassa, mutta suurin osa löytämistäni lajeista löytyikin puista. Tropiikissa puiden pinnoilla elävät sammalet, liaanit ym. kasvillisuus muodostaa kokonaan uuden elinympäristön mahdollistaen pienelle alueelle suuren lajimäärän. Kerätyistä 127 maakiitäjäislajista 38 oli tieteelle uusia lajeja. Suurin osa kerätyistä lajeista eli vain metsissä, joten metsien häviäminen tuhoaa elinmahdollisuuden monilta lajeilta. Ranomafanan kansallispuiston suojelu on siten ensiarvoisen tärkeää. Yhtä tärkeää olisi myös löytää paikallisille asukkaille toimeentulomuotoja, joiden avulla köyhyys vähentyisi, mutta metsät säilyisivät tulevaisuudessakin.