The incidence and outcome of severe sepsis in Finland : The Finnsepsis Study

Severe sepsis is associated with common occurrence, high costs of care and significant mortality. The incidence of severe sepsis has been reported to vary between 0.5/1000 and 3/1000 in different studies. The worldwide Severe Sepsis Campaign, guidelines and treatment protocols aim at decreasing severe sepsis associated high morbidity and mortality. Various mediators of inflammation, such as high mobility group box-1 protein (HMGB1) and vascular endothelial growth factor (VEGF), have been tested for severity of illness and outcome in severe sepsis. Long-term survival with quality of life (QOL) assessment is important outcome after severe sepsis. The objective of this study was to evaluate the incidence, severity of organ dysfunction and outcome of severe sepsis in intensive care treated patients in Finland (study I)). HMGB1 and VEGF were studied in predicting severity of illness, development and type of organ dysfunction and hospital mortality (studies II and III). The long-term outcome and quality of life were assessed and quality-adjusted life years and cost per one QALY were estimated (study IV). A total of 470 patients with severe sepsis were included in the Finnsepsis Study. Patients were treated in 24 Finnish intensive care units in a 4-month period from 1 November 2004 to 28 February 2005. The incidence of severe sepsis was 0.38 /1,000 in the adult population (95% confidence interval 0.34-0.41). Septic shock (77%), severe oxygenation impairment (71.4%) and acute renal failure (23.2%) were the most common organ failures. The ICU, hospital, one-year and two-year mortalities were 15.5%, 28.3%, 40.9% and 44.9% respectively. HMGB1 and VEGF were elevated in patients with severe sepsis. VEGF concentrations were lower in non-survivors than in survivors, but HMGB1 levels did not differ between patients. Neither HMGB1 nor VEGF were predictive of hospital mortality. The QOL was measured median 17 months after severe sepsis and QOL was lower than in reference population. The mean QALY was 15.2 years for a surviving patient and the cost for one QALY was 2,139 . The study showed that the incidence of severe sepsis is lower in Finland than in other countries. The short-term outcome is comparable with that in other countries, but long-term outcome is poor. HMGB1 and VEGF are not useful in predicting mortality in severe sepsis. The mean QALY for a surviving patient is 15.2 and as the cost for one QALY is reasonably low, the intensive care is cost-effective in patients with severe sepsis.

Health-Related Quality of Life, Costs and Treatment of Inflammatory Rheumatic Diseases in Routine Practice : With special emphasis on biological drugs

Rheumatoid arthritis (RA) and other chronic inflammatory joint diseases already begin to affect patients health-related quality of life (HRQoL) in the earliest phases of these diseases. In treatment of inflammatory joint diseases, the last two decades have seen new strategies and treatment options introduced. Treatment is started at an earlier phase; combinations of disease-modifying anti-rheumatic drugs (DMARDs) and corticosteroids are used; and in refractory cases new drugs such as tumour necrosis factor (TNF) inhibitors or other biologicals can be started. In patients with new referrals to the Department of Rheumatology of the Helsinki University Central Hospital, we evaluated the 15D and the Stanford Health Assessment Questionnaire (HAQ) results at baseline and approximately 8 months after their first visit. Altogether the analysis included 295 patients with various rheumatic diseases. The mean baseline 15D score (0.822, SD 0.114) was significantly lower than for the age-matched general population (0.903, SD 0.098). Patients with osteoarthritis (OA) and spondyloarthropathies (SPA) reported the poorest HRQoL. In patients with RA and reactive arthritis (ReA) the HRQoL improved in a statistically significant manner during the 8-month follow-up. In addition, a clinically important change appeared in patients with systemic rheumatic diseases. HAQ score improved significantly in patients with RA, arthralgia and fibromyalgia, and ReA. In a study of 97 RA patients treated either with etanercept or adalimumab, we assessed their HRQoL with the RAND 36-Item Health Survey 1.0 (RAND-36) questionnaire. We also analysed changes in clinical parameters and the HAQ. With etanercept and adalimumab, the values of all domains in the RAND-36 questionnaire increased during the first 3 months. The efficacy of each in improving HRQoL was statistically significant, and the drug effects were comparable. Compared to Finnish age- and sex-matched general population values, the HRQoL of the RA patients was significantly lower at baseline and, despite the improvement, remained lower also at follow-up. Our RA patients had long-standing and severe disease that can explain the low HRQoL also at follow-up. In a pharmacoeconomic study of patients treated with infliximab we evaluated medical and work disability costs for patients with chronic inflammatory joint disease during one year before and one year after institution of infliximab treatment. Clinical and economic data for 96 patients with different arthritis diagnoses showed, in all patients, significantly improved clinical and laboratory variables. However, the medical costs increased significantly during the second period by 12 015 (95% confidence interval, 6 496 to 18 076). Only a minimal decrease in work disability costs occurred mean decrease 130 (-1 268 to 1 072). In a study involving a switch from infliximab to etanercept, we investigated the clinical outcome in 49 patients with RA. Reasons for switching were in 42% failure to respond by American College of Rheumatology (ACR) 50% criteria; in 12% adverse event; and in 46% non-medical reasons although the patients had responded to infliximab. The Disease Activity Score with 28 joints examined (DAS28) allowed us to measure patients disease activity and compare outcome between groups based on the reason for switching. In the patients in whom infliximab was switched to etanercept for nonmedical reasons, etanercept continued to suppress disease activity effectively, and 1-year drug survival for etanercept was 77% (95% CI, 62 to 97). In patients in the infliximab failure and adverse event groups, DAS28 values improved significantly during etanercept therapy. However, the 1-year drug survival of etanercept was only 43% (95% CI, 26 to 70) and 50% (95% CI, 33 to 100), respectively. Although the HRQoL of patients with inflammatory joint diseases is significantly lower than that of the general population, use of early and aggressive treatment strategies including TNF-inhibitors can improve patients HRQoL effectively. Further research is needed in finding new treatment strategies for those patients who fail to respond or lose their response to TNF-inhibitors.

Samanaikaisen alkoholiriippuvuuden ja vakavan masennuksen hoito memantiinilla ja essitalopraamilla - tulos ja ennustetekijät

Samanaikainen alkoholiriippuvuus ja vakava masennustila on haasteellista sekä lääketieteelliselle hoidolle että tutkimukselle. Tämä oireyhtymä on yksi yleisimmistä psykiatrisista häiriöistä niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Potilaiden ja heidän omaistensa inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös kokonaistaloudelliset terveydenhoidolliset kustannukset ovat suuret tämän oireyhtymän hoidossa: niiden arvioidaan olevan yli neljäkymmentä prosenttia korkeammat kuin pelkän depression kohdalla. Tässä tutkimuksessa pyrittiin löytämään uusia hoidollisia vaihtoehtoja alkoholiriippuvuudesta ja vakavasta masennuksesta yhtäaikaisesti kärsivien potilaiden hoidossa. Tutkimukseen osallistui 80 potilasta Helsingin kaupungin kolmelta A-klinikalta. Kyseessä oli kaksoissokko, randomisoitu, kahden eri tavalla vaikuttavan lääkkeen, essitalopraamin (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) ja memantiinin (glutamaatin NMDA reseptorin ei-kilpaileva estäjä) vertaileva tutkimus. Potilaiden oireiden kulkua seurattiin 26 viikkoa depressioon, ahdistuneisuuteen, kogniitioihin, elämänlaatuun ja alkoholin käyttöön liittyvillä mittareilla. Tämän jälkeen tarkasteltiin hoitovastetta alkutilanne- ja taustamuuttujien valossa. Pyrkimyksenä oli löytää joitakin ennustekijöitä, joiden pohjalta kliinikko voisi tehdä hoitoratkaisunsa näiden potilaiden hoidossa. Molemmat lääkkeet vähensivät merkittävästi sekä masennusta että ahdistuneisuutta, eikä essitalopraami- ja memantiiniryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kognitiiviset toiminnot olivat lähtövaiheessa normatiivisella tasolla. Elämän laatu parani molemmissa hoitoryhmissä. Alkoholimittareilla AUDIT (alkoholihäiriöiden tunnistusmittari) ja OCDS (pakkomielteisen ja pakkotoimintoisen alkoholinkäytön mittari) paranivat molemmissa hoitoryhmissä. Varhainen ensimmäisen vakavan masennuksen episodin alku näytti ennakoivan huonoa vastetta essitalopraamille, mutta ei memantiinille, mitattuna Montgomery-Åsberg depression rating scale -asteikolla. Toisaalta myöhäinen ensimmäisen masennuksen episodi näytti ennakoivan hyvää hoitovastetta essitalopraamille. Niinpä ensimmäisen masennuksen alkamisikä saattaisi olla käyttökelpoinen ennustekijä näille lääkkeille. Varhainen humalahakuisen juomisen alkamisikä näytti ennustavan huonoa hoitovastetta molemmille lääkkeille, erityisesti essitalopraamille, mitattuna AUDIT-mittarilla. Aktiivinen alkoholinkäyttö tutkimuksen alkaessa ennakoi tutkimuksen keskeyttämistä. HTTLPR-geenin L-alleeli näytti ennustavan parempaa hoitovastetta essitalopraamille masennukseen kuin S-alleeli.

Irritable bowel syndrome in the general population : epidemiology, comorbidity and societal costs

Background: Irritable bowel syndrome (IBS) is a common functional gastrointestinal (GI) disorder characterised by abdominal pain and abnormal bowel function. It is associated with a high rate of healthcare consumption and significant health care costs. The prevalence and economic burden of IBS in Finland has not been studied before. The aims of this study were to assess the prevalence of IBS according to various diagnostic criteria and to study the rates of psychiatric and somatic comorbidity in IBS. In addition, health care consumption and societal costs of IBS were to be evaluated. Methods: The study was a two-phase postal survey. Questionnaire I identifying IBS by Manning 2 (at least two of the six Manning symptoms), Manning 3 (at least three Manning symptoms), Rome I, and Rome II criteria, was mailed to a random sample of 5 000 working age subjects. It also covered extra-GI symptoms such as headache, back pain, and depression. Questionnaire II, covering rates of physician visits, and use of GI medication, was sent to subjects fulfilling Manning 2 or Rome II IBS criteria in Questionnaire I. Results: The response rate was 73% and 86% for questionnaires I and II. The prevalence of IBS was 15.9%, 9.6%, 5.6%, and 5.1% according to Manning 2, Manning 3, Rome I, and Rome II criteria. Of those meeting Rome II criteria, 97% also met Manning 2 criteria. Presence of severe abdominal pain was more often reported by subjects meeting either of the Rome criteria than those meeting either of the Manning criteria. Presence of depression, anxiety, and several somatic symptoms was more common among subjects meeting any IBS criterion than by controls. Of subjects with depressive symptoms, 11.6% met Rome II IBS criteria compared to 3.7% of those with no depressiveness. Subjects meeting any IBS criteria made more physician visits than controls. Intensity of GI symptoms and presence of dyspeptic symptoms were the strongest predictors of GI consultations. Presence of dyspeptic symptoms and a history of abdominal pain in childhood also predicted non-GI visits. Annual GI related individual costs were higher in the Rome II group (497 ) than in the Manning 2 group (295 ). Direct expenses of GI symptoms and non GI physician visits ranged between 98M for Rome II and 230M for Manning 2 criteria. Conclusions: The prevalence of IBS varies substantially depending on the criteria applied. Rome II criteria are more restrictive than Manning 2, and they identify an IBS population with more severe GI symptoms, more frequent health care use, and higher individual health care costs. Subjects with IBS demonstrate high rates of psychiatric and somatic comorbidity regardless of health care seeking status. Perceived symptom severity rather than psychiatric comorbidity predicts health care seeking for GI symptoms. IBS incurs considerable medical costs. The direct GI and non-GI costs are equivalent to up to 5% of outpatient health care and medicine costs in Finland. A more integral approach to IBS by physicians, accounting also for comorbid conditions, may produce a more favourable course in IBS patients and reduce health care expenditures.

Koulun kestävän kehityksen työn merkitys kiinteistön jätehuollossa Case: Helsingin peruskoulujen jätekustannukset ja -määrät

Koulujen kestävän kehityksen työllä tarkoitetaan ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen pohjautuvaa ympäristökasvatusta. Helsingissä peruskoulujen kestävän kehityksen työvälineet (ympäristökartoitukset ja – ohjelmat) ovat perustuneet koulujen ympäristöasioiden suunnitteluun, opetussuunnitelmien toteutumiseen ja ylläpitotoimintoihin, kuten jätehuoltoon. Opetusvirasto käytti vuosina 2005 ja 2009 ympäristötoiminnan arvioinnissa ympäristötasokuvauksia 1-3, joista arvosana 3 kuvaa ympäristöasioissa edistyneintä koulua. Tutkielman tavoitteena on tutkia ympäristötoiminnan tasojen perusteella ryhmiteltyjen peruskoulujen välisiä eroja jätekustannuksissa ja – määrissä (euroa/henkilö ja kg/henkilö) ja löytää mahdollisesti eroihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman toimeksiantajana on 4V-Välitä, vaikuta, viihdy, voi hyvin – hanke, jonka yhtenä toiminnan osa-alueena on koulujen kestävän kehityksen työ. Tuloksista tullaan johtamaan tietoa Opetusviraston sekä muiden tahojen, kuten HSY:n ja Palmian ympäristötyöhön sekä Kiinteistöviraston Tilakeskuksen hallinnassa olevien koulukiinteistöjen jätehuollon kehittämiseen. Tutkimusaineistoina käytettiin Helsingin peruskoulujen vuoden 2009 jätekustannuksia ja tutkielman yhteydessä kerätyn jäteseurannan tuloksia vuodelta 2010. Jätekustannus- ja jätemääräaineistot yhdistettiin vuoden 2009 ympäristötoiminnan tasoluokitusten perusteella otokseksi (n=64). Lopullinen jätekustannus- ja jätemääräanalyysi tehtiin 29 koulun otoksella, josta oli rajattu pois kiinteistöt, joilla on koulun toiminnan lisäksi muita käyttötarkoituksia. Analyysiin sisällytettiin myös tarkempi tarkastelu koulujen seka- ja biojätejakeiden kustannuksista ja määristä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että eri ympäristötasoisten peruskoulujen välillä on huomattavia euro- ja kilomääräisiä eroja henkilöä kohden lasketuissa jätekustannuksissa ja –määrissä. Kokonaisjätemäärässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta tarkasteluvuosien välillä, mutta lajittelu näyttäisi kuitenkin tehostuneen. Tulosten perusteella ympäristöasioissa edistyneiden tason 3 koulujen keskimääräiset sekajätemäärät ja -kustannukset olivat pienimmät tasojen 1 ja 2 kouluihin verrattuna. Biojätemäärät ja –kustannukset olivat suurimmat tason 2 kouluissa. Jätekustannuksiin ja – määriin näyttäisivät vaikuttavan jäteastioiden määrien, kokojen ja tyhjennysrytmien optimointi sekä jäteastioiden täyttöasteet. Peruskoulujen tulisi keskittyä kestävän kehityksen työn avulla jätteiden synnyn ehkäisyyn ja vähentämiseen, jotta jätekustannuksetkin vähentyisivät jätehuollon kehittämistoimenpiteiden seurauksena.

Kuntayhtymä Kaksineuvoisen palvelutuotannon kustannustehokkuus ja toimivuus

Tutkimuksessa analysoidaan Kuntayhtymä Kaksineuvoisen perusterveydenhuollon kustannustehokkuuden kehitystä vuosina 2007–2009. Sosiaali- ja vanhuspalvelujen osalta kustannustehokkuutta tarkastellaan kuntien oman palvelutuotannon kustannusten avulla vuosina 2007–2008 sekä kuntayhtymän palvelutuotannon kustannusten avulla vuosina 2009–2010. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan kuntayhtymän hallintomallin toimivuutta. Tulosten mukaan sairaankuljetuksen, kotisairaanhoidon, avohoidon kuntoutuksen ja kuntoutusosaston kustannustehokkuus/suhteellinen tehokkuus parani tai pysyi pääosin samalla tasolla vuosina 2007–2009. Lasten perhepäivähoidon sekä perhe- ja laitoshoidon kustannustehokkuus oli paranemassa verrattaessa vuosien 2007–2008 ja vuosien 2009–2010 välistä kehitystä. Sairaalahoidon, työterveyshuollon, terveysneuvonnan, avosairaanhoidon, hammashuollon ja ravintohuollon kustannustehokkuus/suhteellinen heikkeni vuosina 2007–2009. Lasten päiväkotihoidon ja vanhusten laitoshoidon kustannustehokkuus heikkeni verrattaessa vuosien 2007–2008 ja vuosien 2009–2010 välistä kehitystä. Myös vanhusten kotipalvelujen ja palveluasumisen kustannustehokkuus heikkenisi jossain määrin vastaavana jaksona. Lisäksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien kustannustehokkuus oli heikkenemässä vuosina 2009–2010. Kun tarkasteltiin jäsenkuntien terveyspalvelujen kustannuseroa Etelä-Pohjanmaan keskiarvoon, havaittiin, että sekä perusterveydenhuollon, hammashuollon että ympäristöterveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 korkeammat kuin Etelä-Pohjanmaalla keskimäärin. Perus- ja ympäristöterveydenhuollon kustannukset laskivat vuonna 2007 alle Etelä-Pohjanmaan keskiarvon, mutta olivat sitä korkeammat hammashuollossa. Kaikissa toiminnoissa kustannukset ylittivät vuonna 2008 selvästi Etelä-Pohjanmaan keskiarvon. Kun tarkasteltiin kuntayhtymän terveyspalvelujen kustannusten kehitystä kuntayhtymän jäsenkuntien verotulojen kehitykseen, havaittiin, että kustannusten nousu oli vuosina 2007–2009 noin 1,3–1,8 kertaa suurempi kuin kuntien verotulojen suhteellinen keskimääräinen kasvu. Vuonna 2010 terveyspalvelujen kustannusten arvioidaan kasvavan, vaikka kuntien verotulot näyttäisivät vähenevän. Kun vertailukohteena oli Kauhavan kaupungin verotulojen kehitys, tulos oli vuosina 2007–2009 edellistä vastaava. Vuonna 2010 Kauhavan verotuloennuste on heikompi kuin jäsenkunnissa keskimäärin, jolloin ero näyttäisi olevan edellistä selvästi suurempi. Tulosten perusteella kustannussäästöjä olisi pyrittävä saamaan aikaan ensi sijassa avosairaanhoidon, terveysneuvonnan, työterveyshuollon, sairaalahoidon, hammashuollon, lasten päiväkotihoidon, vanhusten kotipalvelujen, laitoshoidon, palveluasumisen sekä ravintohuollon ja muiden tukipalvelujen järjestämiseen. Käytännössä kehittämistoimenpiteet olisi ulotettava koko palvelurakenteeseen. Tarvittavien toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen on kuntayhtymän tehtävä. Ehdotetut toimenpidekokonaisuudet olivat seuraavat: 1. Yhtenäistämällä ja tiivistämällä koko perusturvan palvelurakenne: ydinpalvelut, muut palvelut, tukipalvelut, 2. selvittämällä palvelujen tuottajavaihtoehdot ja pyrkimällä löytämään uusia tuotantotapoja, 3. laajentamalla merkittävästi yhteistyötä kuntien/muiden tuottajien kanssa tukipalveluissa: * uudelleenorganisoimalla ravintohuolto jokaisen terveysaseman alueella * integroimalla keskeiset taloushallintopalvelut muiden tuottajien kanssa 4. ottamalla käyttöön uudet tietotekniikan sovellukset, 5. siirtymällä yksikkökustannusbudjetointiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vielä kuntayhtymän hallintomallin toimivuutta kuntayhtymän perussopimuksen ja muiden säännösten näkökulmasta. Tarkastelun perusteella todettiin, että kuntayhtymän hallintomalli turvaa vahvan omistajaohjauksen jäsenkunnille ja erityisesti Kauhavan kaupungille. Se perustuu seuraaviin tekijöihin: 1) Perussopimuksen mukaan päätösvalta kaikissa kuntalainsäädännön mukaan valtuustolle kuuluvissa asioissa on jäsenkuntien valtuustoilla, jotka suoraan voivat päättää keskeisistä kuntayhtymän toiminnan ja talouden asioista. 2) Perussopimuksen mukaan kuntayhtymän talouden mitoituksen lähtökohtana ovat kuntien rahoitussopimukset. Kuntakohtaisten rahoitussopimusten yhteenlasketusta määrästä muodostuu kuntayh-tymän talousarvioon kuntien maksuosuuksien kokonaismäärä. Tämä tarkoittaa, että kuntayhtymän talousarvio tulee tasapainottaa jäsenkuntien hyväksymään rahoitustasoon. 3) Perussopimus takaa omistajakunnille osallistumisen talousarvion ja taloussuunnitelman valmiste-luun, sillä näiden valmistelun yhteydessä kuntayhtymän tulee käydä jäsenkuntien kanssa neuvottelut perusturvan järjestämisestä ja rahoitussopimuksista. 4) Kauhavan kaupunki voi ehdottoman enemmistön turvin käyttää tarvittaessa yksin yhtymähallituksen päätösvaltaa. Käytännössä omistajaohjaus ei välttämättä toimi omistajakuntia ja erityisesti pääomistajaa tyydyttävällä tavalla. Tällöin syyt ovat pikemminkin muualla kuin itse hallintojärjestelmässä. Omistajaohjauksen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan aitoa käytännön yhteistyötä kuntayhtymän omistajatahon ja kuntayhtymän välillä. Omistajakuntien ja kuntayhtymän välillä tarvitaan vahva ja avoin yhteisymmärrys palvelutuotannon kustannusten reunaehdoista. Tämä koskee myös omistajakuntien kunnallishallitusten ja kuntien yhtymähallitusjäsenten välistä vuorovaikutusta.

Kuntien palvelutuotannon kehittäminen kustannushallinnan avulla Etelä-Pohjanmaalla

Tutkimusten mukaan kuntien palvelujen kustannuksissa on huomattavia eroja. Palvelujen kustannukset ja kustannuserot syntyvät prosessissa, jossa kuntalaiset käyttävät palveluja, joita kunnan palvelutuotannosta vastaavat yksiköt tarjoavat. Kunnan palvelutuotannon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit. Maamme kunnissa parhaillaan meneillään olevan Paras-hankkeen puitteissa pyritään monin eri tavoin vahvistamaan kuntien kykyä tuottaa tai järjestää palvelut. Osana tähän sisältyy palvelurakenteiden uudistaminen, kunnan talouden perustan vahvistaminen ja talouden tasapainottaminen. Talouden tasapainottamisessa ja palvelujen kehittämisessä tarvitaan aiempaa täsmällisempää tietoa palvelujen kustannusrakenteesta ja konkreettisista tekijöistä, jotka aiheuttavat eroja kustannuksiin. Kuntien kannalta on erittäin tärkeää, että ne kykenevät aiempaa paremmin arvioimaan omien palvelujensa kustannuksia ja kohdentamaan mahdolliset toimenpiteet toiminnan ja talouden sopeuttamiseksi ja palvelurakenteen uudistamiseksi oikeisiin kohteisiin sekä kehittämään siten palvelutuotan-toaan. Tähän haasteeseen esillä olevassa projektissa pyritään vastaamaan. Projektin kohteena olevat palvelut ovat lasten päivähoito, perusopetus ja perusterveydenhuolto. Kohdekuntina ovat Alavus, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kuortane ja Lappajärvi. Kun Alavuden ja Kuortaneen perusterveydenhuollon palvelut tuottaa Kuusiokuntien Terveyskuntayhtymä ja Lappajärven perusterveydenhuollon palvelut Kuntayhtymä Kaksineuvoinen, projekti sivuaa myös mainittujen kuntayhtymien palveluja. Projektin aineistona on käytetty pääosin tilastokeskuksen tilastoja, kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoja sekä kuntien omia tilinpäätöstietoja vuodelta 2007. Kuntien ja kuntayhtymien henkilöstömäärää koskevat tiedot on saatu suoraan kunnista ja kuntayhtymistä. Rahoituksesta ovat vastanneet Etelä-Pohjanmaan Liitto, Alavuden, Jalasjärven, Kauhajoen, Kuortaneen ja Lappajärven kunnat sekä Ruralia-instituutin Seinäjoen yksikkö.

Vesistöjen säännöstelykustannukset

English summary: Reservoir regulation costs.

Jätevesien puhdistuksen kustannuksista

English summary: Costs of purifying domestic sewage.

Jämförande studier av råvattenkvaliteten och reningskostnaderna i Sverige och Finland

English summary: Comparative studies on raw water quality and treatment costs in Sweden and Finland