Search for New Physics with a Dijet Plus Missing ET Signature in pp̅ Collisions at √s=1.96 TeV

We present results of a signature-based search for new physics using a dijet plus missing transverse energy data sample collected in 2 fb-1 of p-pbar collisions at sqrt(s) = 1.96 TeV with the CDF II detector at the Fermilab Tevatron. We observe no significant event excess with respect to the standard model prediction and extract a 95% C.L. upper limit on the cross section times acceptance for a potential contribution from a non-standard model process. Based on this limit the mass of a first or second generation scalar leptoquark is constrained to be above 187 GeV/c^2.

Participes présents et gérondifs en traduction finnoise : perte ou changement de valeur ?

Les participes présents apparaissent, entre autres, dans des constructions à prédication seconde détachées : (1) Intervenant hier soir à Ankara, […], Vladimir Poutine s’est risqué à […]. (Le Figaro 7.12.2004 : 4) Même si les gérondifs, formes adverbiales du verbe (« converbes », cf. Haspelmath & König 1995), n’ont pas d’incidence nominale, contrairement aux participes présents, formes adjectivales du verbe, et ne sont donc pas toujours comptés parmi les constructions à prédication seconde (p.ex. Neveu 1998), les deux ont des emplois assez proches : dans des énoncés du type (2a-b), le participe adjoint peut être paraphrasé par un gérondif, même si son statut fonctionnel n’est pas le même (Halmøy, 2003 : 156-157) : (2a) Arrivant à Paris, Emile a proposé à Léa de [...]. (2b) En arrivant à Paris, Emile a proposé à Léa de[...]. (Halmøy, 2003 : 157) Le finnois ne connaît ni ce genre de constructions détachés ni de forme appelée ‘gérondif’, et les deux participes présents finnois (actif et passif) ne correspondent jamais à un participe présent détaché français : en plus de subordonnées, on trouve à leur place le deuxième infinitif, soit à l’inessif, soit à l’instructif, formes nominales qu’on trouve également dans la traduction des gérondifs : (3a) […] ? me demanda-t-elle sèchement en me montrant l’une des lignes incriminées. (Nothomb, p. 62) […] : hän kysyi minulta kuivakkaasti näyttäen erästä Unajin moittimaa riviä. (Suni, p. 4) (3b) L’espace d’un instant, il sourit, croyant que […] je m’étais trompée de commodités. (Nothomb, p. 138-139) Hetken hän hymyili luullen, että minä […] olin erehtynyt mukavuuslaitoksesta. (Suni, p. 94) : Dans cette communication, nous examinerons quatre traductions littéraires en nous demandant dans quels cas et de quelle manière la différence entre le participe et le gérondif a éventuellement été prise en considération.

"Ni sit mä tajusin, et on muitakin kuin minä" : Suomenuskoisten sosiaalinen identiteetti

Työ on uskontososiologian tutkimusalaan lukeutuva laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu argumentatiiviseen haastatteluaineistoon ja sosiaalisen identiteetin teoriaan. Tutkimuskysymys liittyy sosiaalisen identiteettiin. Miten suomenuskoinen hahmottaa oman yhteisönsä ja sen jäsenyyden? Mitä merkitystä yhteisöllä on suomenuskoiselle? Tutkimuksen aihepiiri on suomalainen uuspakanuus ja sen eräs suuntaus, suomenusko. Työn eräänä tarkoituksena on määritellä suomenuskon käsitettä ja sijoittaa suomenuskoinen suuntaus nykyajan suomalaisen uuspakanuuden kentälle. Hypoteesin mukaan suomenusko on uusiin uskontoihin lukeutuva uuspakanallinen liike. Se kuuluu ásatrún tavoin etnopakanuuden luokkaan, eli kansallisista muinaisperinteistä inspiraationsa ammentaviin suuntauksiin. Suomenuskolle on omalaatuista esikristillisten suomalaisten uskontoperinteiden sekä suomalaisen kansanuskon korostaminen lähteinä. Suomenuskon muut ominaispiirteet vastaavat tyypillistä uuspakanuutta: Luonnon ja perinteiden kunnioitus sekä epädogmaattisuus ja tasavertaisuus ovat keskeisiä arvoja. Työ tehtiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Seitsemää suomenuskoista haastateltiin laadullisen asennetutkimuksen menetelmän mukaisesti. Menetelmä on uudehko ja kiinnostava. Se perustuu argumentatiivisen haastatteluaineiston tuottamiseen väittämäkorttien avulla. Analyysissä haastatteluaineistosta paikannetaan asenteita, eli subjektin ilmaisemaa jonkin kohteen arvottamista. Asenteista pyrittiin löytämään ulkoryhmiin kohdistuvia vertailuja ja retorisia erottautumisia. Työn teoreettisena tukirankana on Henri Tajfelin ja John C. Turnerin kehittämä sosiaalisen identiteetin teoria. Teorian mukaan sosiaalista identiteettiä on mahdollista tutkia ainoastaan sosiaalisten ryhmien keskinäisen vertailun asetelmassa. Omia sisäryhmiä vertaillaan aina ulkoryhmiin siten, että oma ryhmä näyttäytyy voittajana. Tämä takaa yksilölle myönteisen omanarvontunnon. Karmela Liebkindin mukaan vähemmistöryhmät vertailevat itseään valtakulttuurin enemmistöryhmiin. Heikki Pesosen ja Elina Huhdan mukaan vähemmistöuskonnot pyrkivät oikeuttamaan omaa uskontoaan tekemällä omalle ryhmälle suotuisia vertailuja. Tutkimuksessa havaittiin haastateltavien tekemiä retorisia erottautumisia ulkoryhmistä sekä heidän ilmaisemiaan asenteita, jotka liittyvät suomenuskoisten sisäryhmän dynamiikkaan. Tulosten perusteella haastatellut suomenuskoiset erottautuvat ryhmänä muusta uuspakanuudesta ja vielä selvemmin New Agesta ja satanismista, jotka eivät ole uuspakanuutta. Lisäksi haastateltavat korostavat eroa dogmaattisiin valtauskontoihin, varsinkin evankelis-luterilaisen valtionkirkon enemmistöryhmään. Suomenuskoisten yhteisöön liittymisen prosessin havaittiin muistuttavan sosiaalista itsekategorisointia yhteisön jäsenyydessä ratkaiseva tekijä on oman jäsenyyden tajuaminen itse. Teorian mukaan tämä johtaa sosiaalisen identiteetin muodostumiseen ja siten ryhmäkäyttäytymiseen. Haastateltavilla oli havaittavissa vahva sosiaalinen identiteetti. Uuspakanuuden kenttään suhteutettuna se oli poikkeuksellisen yhtenäinen. Lisäksi selvisi, että suomenuskoiset suunnittelevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä.

Le Grand Tour Du reste de l’Europe jusqu’à la Laponie – et retour

Rencontre entre le Sud et le Nord Depuis des siècles, les pays méditerranéens ont entretenu des relations actives avec le Nord de l’Europe. Les regions du Nord ont été conquises et converties, manipulées et colonisées, mais aussi intégrées dans les réseaux commerciaux, scientifi ques, culturels et touristiques. Les voyageurs du Sud de l’Europe ont peu à peu découvert les regions plurielles du Nord de la Finlande, de la Suède, de la Norvège et de la presqu’île de Kola. L’attraction focntionnait aussi dans l’autre sens. Pour les gens du Nord, scientifi ques ou artistes, le Sud de l’Europe constituait une destination aussi exotique aue la Laponie pour ceux du Sud. Dans ce recueil, nous proposons dix points de vue sur ces échanges et réseaux entre la Sud et le Nord. Le premier chapitre présente Tornio, connue très tôt comme la porte de la Laponie, les premières relations scientifi ques entre le Nord et le Sud, ainsi que les exhibitions de Samis dans les métropoles européennes. Le deuxième chapitre propose une analyse des experiences et des impressions de voyageurs italiens, espagnols et français. Le dernier chapitre est consacré aux voyages d’artistes et écrivains fi nlandais en France, principalement à Paris. Ces rencontres entre le Sud et le Nord qui participèrent à la remise en cause, la relativisation et la construction des identities nationals et ethniques, permirent aussi de créer une conscience européenne commune.

Physical Properties of Deep Drill Cores : Implications for Meteorite Impact Effects and Crustal Structures

Physical properties provide valuable information about the nature and behavior of rocks and minerals. The changes in rock physical properties generate petrophysical contrasts between various lithologies, for example, between shocked and unshocked rocks in meteorite impact structures or between various lithologies in the crust. These contrasts may cause distinct geophysical anomalies, which are often diagnostic to their primary cause (impact, tectonism, etc). This information is vital to understand the fundamental Earth processes, such as impact cratering and associated crustal deformations. However, most of the present day knowledge of changes in rock physical properties is limited due to a lack of petrophysical data of subsurface samples, especially for meteorite impact structures, since they are often buried under post-impact lithologies or eroded. In order to explore the uppermost crust, deep drillings are required. This dissertation is based on the deep drill core data from three impact structures: (i) the Bosumtwi impact structure (diameter 10.5 km, 1.07 Ma age; Ghana), (ii) the Chesapeake Bay impact structure (85 km, 35 Ma; Virginia, U.S.A.), and (iii) the Chicxulub impact structure (180 km, 65 Ma; Mexico). These drill cores have yielded all basic lithologies associated with impact craters such as post-impact lithologies, impact rocks including suevites and breccias, as well as fractured and unfractured target rocks. The fourth study case of this dissertation deals with the data of the Paleoproterozoic Outokumpu area (Finland), as a non-impact crustal case, where a deep drilling through an economically important ophiolite complex was carried out. The focus in all four cases was to combine results of basic petrophysical studies of relevant rocks of these crustal structures in order to identify and characterize various lithologies by their physical properties and, in this way, to provide new input data for geophysical modellings. Furthermore, the rock magnetic and paleomagnetic properties of three impact structures, combined with basic petrophysics, were used to acquire insight into the impact generated changes in rocks and their magnetic minerals, in order to better understand the influence of impact. The obtained petrophysical data outline the various lithologies and divide rocks into four domains. Based on target lithology the physical properties of the unshocked target rocks are controlled by mineral composition or fabric, particularly porosity in sedimentary rocks, while sediments result from diverse sedimentation and diagenesis processes. The impact rocks, such as breccias and suevites, strongly reflect the impact formation mechanism and are distinguishable from the other lithologies by their density, porosity and magnetic properties. The numerous shock features resulting from melting, brecciation and fracturing of the target rocks, can be seen in the changes of physical properties. These features include an increase in porosity and subsequent decrease in density in impact derived units, either an increase or a decrease in magnetic properties (depending on a specific case), as well as large heterogeneity in physical properties. In few cases a slight gradual downward decrease in porosity, as a shock-induced fracturing, was observed. Coupled with rock magnetic studies, the impact generated changes in magnetic fraction the shock-induced magnetic grain size reduction, hydrothermal- or melting-related magnetic mineral alteration, shock demagnetization and shock- or temperature-related remagnetization can be seen. The Outokumpu drill core shows varying velocities throughout the drill core depending on the microcracking and sample conditions. This is similar to observations by Kern et al., (2009), who also reported the velocity dependence on anisotropy. The physical properties are also used to explain the distinct crustal reflectors as observed in seismic reflection studies in the Outokumpu area. According to the seismic velocity data, the interfaces between the diopside-tremolite skarn layer and either serpentinite, mica schist or black schist are causing the strong seismic reflectivities.

Cohésion modale et subordination : Le conditionnel et le jussif finnois au miroir de la valeur sémantique et discursive du subjonctif français

Modal cohesion and subordination. The Finnish conditional and jussive moods in comparison to the French subjunctive This study examines verb moods in subordinate clauses in French and Finnish. The first part of the analysis deals with the syntax and semantics of the French subjunctive, mood occurring mostly in subordinate positions. The second part investigates Finnish verb moods. Although subordinate positions in Finnish grammar have no special finite verb form, certain uses of Finnish verb moods have been compared to those of subjunctives and conjunctives in other languages. The present study focuses on the subordinate uses of the Finnish conditional and jussive (i.e. the third person singular and plural of the imperative mood). The third part of the analysis discusses the functions of subordinate moods in contexts beyond complex sentences. The data used for the analysis include 1834 complex sentences gathered from newspapers, online discussion groups and blog texts, as well as audio-recorded interviews and conversations. The data thus consist of both written and oral texts as well as standard and non-standard variants. The analysis shows that the French subjunctive codes theoretical modality. The subjunctive does not determine the temporal and modal meaning of the event, but displays the event as virtual. In a complex sentence, the main clause determines the temporal and modal space within which the event coded by the subjunctive clause is interpreted. The subjunctive explicitly indicates that the space constructed in the main clause extends its scope over the subordinate clause. The subjunctive can therefore serve as a means for creating modal cohesion in the discourse. The Finnish conditional shares the function of making explicit the modal link between the components of a complex construction with the French subjunctive, but the two moods differ in their semantics. The conditional codes future time and can therefore occur only in non-factual or counterfactual contexts, whereas the event expressed by French subjunctive clauses can also be interpreted as realized. Such is the case when, for instance, generic and habitual meaning is involved. The Finnish jussive mood is used in a relatively limited number of subordinate clause types, but in these contexts its modal meaning is strikingly close to that of the French subjunctive. The permissive meaning, typical of the jussive in main clause positions, is modified in complex sentences so that it entails inter-clausal relation, namely concession. Like the French subjunctive, the jussive codes theoretical modal meaning with no implication of the truth value of the proposition. Finally, the analysis shows that verb moods mark modal cohesion, not only on the syntagmatic level (namely in complexe sentences), but also on the paradigmatic axis of discourse in order to create semantic links over entire segments of talk. In this study, the subjunctive thus appears, not as an empty category without function, as it is sometimes described, but as an open form that conveys the temporal and modal meanings emerging from the context.