Characterization of non-imaging semiconductor X-ray solar monitors

The first observations of solar X-rays date back to late 1940 s. In order to observe solar X-rays the instruments have to be lifted above the Earth s atmosphere, since all high energy radiation from the space is almost totally attenuated by it. This is a good thing for all living creatures, but bad for X-ray astronomers. Detectors observing X-ray emission from space must be placed on-board satellites, which makes this particular discipline of astronomy technologically and operationally demanding, as well as very expensive. In this thesis, I have focused on detectors dedicated to observing solar X-rays in the energy range 1-20 keV. The purpose of these detectors was to measure solar X-rays simultaneously with another X-ray spectrometer measuring fluorescence X-ray emission from the Moon surface. The X-ray fluorescence emission is induced by the primary solar X-rays. If the elemental abundances on the Moon were to be determined with fluorescence analysis methods, the shape and intensity of the simultaneous solar X-ray spectrum must be known. The aim of this thesis is to describe the characterization and operation of our X-ray instruments on-board two Moon missions, SMART-1 and Chandrayaan-1. Also the independent solar science performance of these two almost similar X-ray spectrometers is described. These detectors have the following two features in common. Firstly, the primary detection element is made of a single crystal silicon diode. Secondly, the field of view is circular and very large. The data obtained from these detectors are spectra with a 16 second time resolution. Before launching an instrument into space, its performance must be characterized by ground calibrations. The basic operation of these detectors and their ground calibrations are described in detail. Two C-flares are analyzed as examples for introducing the spectral fitting process. The first flare analysis shows the fit of a single spectrum of the C1-flare obtained during the peak phase. The other analysis example shows how to derive the time evolution of fluxes, emission measures (EM) and temperatures through the whole single C4 flare with the time resolution of 16 s. The preparatory data analysis procedures are also introduced in detail. These are required in spectral fittings of the data. A new solar monitor design equipped with a concentrator optics and a moderate size of field of view is also introduced.

Eron aika : Tyttärien kertomuksia ikääntyneen vanhemman kuolemasta

There is a relative absence of sociological and cultural research on how people deal with the death of a family member in the contemporary western societies. Research on this topic has been dominated by the experts of psychology, psychiatry and therapy, who mention the social context only in passing, if at all. This gives an impression that the white westerners bereavement experience is a purely psychological phenomenon, an inner journey, which follows a natural, universal path. Yet, as Tony Walter (1999) states, ignoring the influence of culture not only impoverishes the understanding of those work with bereaved people, but it also impoverishes sociology and cultural studies by excluding from their domain a key social phenomenon. This study explores the cultural dimension of grief through narratives told by fifteen of recently bereaved Finnish women. Focussing on one sex only, the study rests on the assumption of the gendered nature of bereavement experience. However, the aim of the study is not to pinpoint the gender differences in grief and mourning, but to shed light on women s ways of dealing with the loss of a loved one in a social context. Furthermore, the study focuses on a certain kind of loss: the death of an elderly parent. Due to the growth in the life expectancy rate, this has presumably become the most typical type of bereavement in contemporary, ageing societies. Most of population will face the death of a parent as they reach the middle years of the life course. The data of this study is gathered with interviews, in which the interviewees were invited to tell a narrative of their bereavement. Narrative constitutes a central concept in this study. It refers to a particular form of talk, which is organised around consequential events. But there are also other, deeper layers that have been added to this concept. Several scholars see narratives as the most important way in which we make sense of experience. Personal narratives provide rich material for mapping the interconnections between individual and culture. As a form of thought, narrative marries singular circumstances with shared expectations and understandings that are learned through participation in a specific culture (Garro & Mattingly 2000). This study attempts to capture the cultural dimension of narrative with the concept of script , which originates in cognitive science (Schank & Abelson 1977) and has recently been adopted to narratology (Herman 2002). Script refers to a data structure that informs how events usually unfold in certain situations. Scripts are used in interpreting events and representing them verbally to others. They are based on dominant forms of knowledge that vary according to time and place. The questions that were posed in this study are the following. What kind of experiences bereaved daughters narrate? What kind of cultural scripts they employ as they attempt to make sense of these experiences? How these scripts are used in their narratives? It became apparent that for the most of the daughters interviewed in this study the single most important part of the bereavement narrative was to form an account of how and why the parent died. They produced lengthy and detailed descriptions of the last stage of a parent s life in contrast with the rest of the interview. These stories took their start from a turn in the parent s physical condition, from which the dying process could in retrospect be seen to have started, and which often took place several years before the death. In addition, daughters also talked about their grief reactions and how they have adjusted to a life without the deceased parent. The ways in which the last stage of life was told reflect not only the characteristic features of late modernity but also processes of marginalisation and exclusion. Revivalist script and medical script, identified by Clive Seale as the dominant, competing models for dying well in the late modern societies, were not widely utilised in the narratives. They could only be applied in situations in which the parent had died from cancer and at somewhat younger age than the average. Death that took place in deep old age was told in a different way. The lack of positive models for narrating this kind of death was acknowledged in the study. This can be seen as a symptom of the societal devaluing of the deaths of older people and it affects also daughters accounts of their grief. Several daughters told about situations in which their loss, although subjectively experienced, was nonetheless denied by other people.

Survival in the Rainforest : Change and Resilience among the Punan Vuhang of Eastern Sarawak, Malaysia

This dissertation concerns the Punan Vuhang, former hunter-gatherers who are now part-time farmers living in an area of remote rainforest in the Malaysian state of Sarawak. It covers two themes: first, examining their methods of securing a livelihood in the rainforest, and second looking at their adaptation to a settled life and agriculture, and their response to rapid and large-scale commercial logging. This study engages the long-running debates among anthropologists and ecologists on whether recent hunting-gathering societies were able to survive in the tropical rainforest without dependence on farming societies for food resources. In the search for evidence, the study poses three questions: What food resources were available to rainforest hunter-gatherers? How did they hunt and gather these foods? How did they cope with periodic food shortages? In fashioning a life in the rainforest, the Punan Vuhang survived resource scarcity by developing adaptive strategies through intensive use of their knowledge of the forest and its resources. They also adopted social practices such as sharing and reciprocity, and resource tenure to sustain themselves without recourse to external sources of food. In the 1960s, the Punan Vuhang settled down in response to external influences arising in part from the Indonesian-Malaysian Confrontation. This, in turn, initiated a series of processes with political, economic and religious implications. However, elements of the traditional economy have remained resilient as the people continue to hunt, fish and gather, and are able to farm on an individual basis, unlike neighboring shifting cultivators who need to cooperate with each other. At the beginning of the 21st century, the Punan Vuhang face a new challenge arising from the issue of rights in the context of the state and national law and large-scale commercial logging in their forest habitat. The future seems bleak as they face the social problems of alcoholism, declining leadership, and dependence on cash income and commodities from the market.

'Someone to welcome you home' : Infertility, medicines and the Sukuma-Nyamwezi

This study Someone to Welcome you home: Infertility, medicines and the Sukuma-Nyamwezi , looks into the change in the cosmological ideology of the Sukuma-Nyamwezi of Tanzania and into the consequences of this change as expressed through cultural practices connected to female infertility. This analysis is based on 15 months of fieldwork in Isaka, in the Shinyanga area. In this area the birth rate is high and at the same time infertility is a problem for individual women. The attitudes connected to fertility and the attempts to control fertility provide a window onto social and cultural changes in the area. Even though the practices connected to fertility seem to be individualized the problem of individual women - the discourse surrounding fertility is concerned with higher cosmological levels. The traditional cosmology emphasized the centrality of the chief as the source of well-being. He was responsible for rain and the fertility of the land and, thus, for the well-being of the whole society. The holistic cosmology was hierarchical and the ritual practices connected to chiefship which dealt with the whole of the society were recursively applied at the lower levels of hierarchy, in the relationships between individuals. As on consequence of changes in the political system, the chiefship was legally abolished in the early years of Independence. However, the holistic ideology, which was the basis of the chiefship, did not disappear and instead acquired new forms. It is argued that in African societies the common efflorence of diviner-healers and witchcraft can be a consequence of the change in the relationship between the social reality and the cosmological ideology. In the Africanist research the increase in the numbers of diviner-healers and witchcraft is usually seen as a consequence of individualism and modernization. In this research, however, it is seen as an altered form of holism, as a consequence of which the hierarchical relations between women and men have changed. Because of this, the present-day practices connected to reproduction pay special attention to the control of women s sexuality.

Tuntemattomista vertaistuttaviksi : Esikoisäitien ja -isien perhevalmennusprosessi Espoon uudentyyppisessä perhevalmennuskokeilussa

From Strangers to Peer Acquaintances Mothers and Fathers with a First Born and their Experiences of the New Family Training Process in Espoo This research is composed of two interrelated case studies. The first case was a family training experiment conducted in the City of Espoo during 2003 2005. In the experiment, the content, duration and procedures were modified from the previous family training policy. The new family training system stressed peer group activities and the peer support formed between the participating mothers and fathers. The second case comprised the stories of 14 parents about the family training process. The aim of the research was to find out whether peer group activities and support was demonstrated between the participating parents during the family training process. The second case and its narrative material constituted the main research material. The narrative material was collected by interviews. Eight mothers and six fathers were interviewed twice within a year between their sessions. The parents also filled in questionnaires about their daily life and participated in a drawing exercise, in which they visualized how they experienced the family training during the antenatal period, labour and the postnatal period. A narrative approach was applied to the analysis of the narrative material. The analysis consisted of several stages. In the final stage, the fathers main story was combined with all the participating fathers personal stories. The mothers main story was also constructed from their personal stories. The study implicated that in some parts the mothers and fathers main stories were similar. During the family training, previously unacquainted parents became peer acquaintances. In particular, the first born as a focus created interaction and cooperation among the parents. Parents in similar circumstances became significant to each other. Different figurations formed during the family training. However, the main stories did not always entwine. The mothers were in contact with the other mothers almost daily using mobile phones, email and mother-child activities. The fathers employed outside home met each other only during the family training meetings, but felt being supported by the other fathers. Some families visited one another outside of the family training. This new type of family training had characteristics typical of the project society. The parents peer activities were based on trust, negotiation and contracts between partners. The parents evaluated the benefits of participation in the family training. If they appreciated the activities with peers and peer compassion, they were willing to participate in the family training during the postnatal period. Keywords: family training, parenthood, motherhood, fatherhood, peer, peer group, peer support, social support, social relationships, figurations, the project society, pastoral power, epistolary power

Studies on Binary Time Series Models with Applications to Empirical Macroeconomics and Finance

This thesis studies binary time series models and their applications in empirical macroeconomics and finance. In addition to previously suggested models, new dynamic extensions are proposed to the static probit model commonly used in the previous literature. In particular, we are interested in probit models with an autoregressive model structure. In Chapter 2, the main objective is to compare the predictive performance of the static and dynamic probit models in forecasting the U.S. and German business cycle recession periods. Financial variables, such as interest rates and stock market returns, are used as predictive variables. The empirical results suggest that the recession periods are predictable and dynamic probit models, especially models with the autoregressive structure, outperform the static model. Chapter 3 proposes a Lagrange Multiplier (LM) test for the usefulness of the autoregressive structure of the probit model. The finite sample properties of the LM test are considered with simulation experiments. Results indicate that the two alternative LM test statistics have reasonable size and power in large samples. In small samples, a parametric bootstrap method is suggested to obtain approximately correct size. In Chapter 4, the predictive power of dynamic probit models in predicting the direction of stock market returns are examined. The novel idea is to use recession forecast (see Chapter 2) as a predictor of the stock return sign. The evidence suggests that the signs of the U.S. excess stock returns over the risk-free return are predictable both in and out of sample. The new "error correction" probit model yields the best forecasts and it also outperforms other predictive models, such as ARMAX models, in terms of statistical and economic goodness-of-fit measures. Chapter 5 generalizes the analysis of univariate models considered in Chapters 2 4 to the case of a bivariate model. A new bivariate autoregressive probit model is applied to predict the current state of the U.S. business cycle and growth rate cycle periods. Evidence of predictability of both cycle indicators is obtained and the bivariate model is found to outperform the univariate models in terms of predictive power.

Humanitaarisuuden varjossa : Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen

The evacuation of Finnish children to Sweden during WW II has often been called a small migration . Historical research on this subject is scarce, considering the great number of children involved. The present research has applied, apart from the traditional archive research, the framework of history-culture developed by Rüsen in order to have an all-inclusive approach to the impact of this historical event. The framework has three dimensions: political, aesthetic and cognitive. The collective memory of war children has also been discussed. The research looks for political factors involved in the evacuations during the Winter War and the Continuation War and the post-war period. The approach is wider than a purely humanitarian one. Political factors have had an impact in both Finland and Sweden, beginning from the decision-making process and ending with the discussion of the unexpected consequences of the evacuations in the Finnish Parliament in 1950. The Winter War (30.11.1939 13.3.1940) witnessed the first child transports. These were also the model for future decision making. The transports were begun on the initiative of Swedes Maja Sandler, the wife of the resigned minister of foreign affairs Rickard Sandler, and Hanna Rydh-Munck af Rosenschöld , but this activity was soon accepted by the Swedish government because the humanitarian help in the form of child transports lightened the political burden of Prime Minister Hansson, who was not willing to help Finland militarily. It was help that Finland never asked for and it was rejected at the beginning. The negative response of Minister Juho Koivisto was not taken very seriously. The political forces in Finland supporting child transports were stronger than those rejecting them. The major politicians in support belonged to Finland´s Swedish minority. In addition, close to 1 000 Finnish children remained in Sweden after the Winter War. No analysis was made of the reasons why these children did not return home. A committee set up to help Finland and Norway was established in Sweden in 1941. Its chairman was Torsten Nothin, an influential Swedish politician. In December 1941 he appealed to the Swedish government to provide help to Finnish children under the authority of The International Red Cross. This plea had no results. The delivery of great amounts of food to Finland, which was now at war with Great Britain, had automatically caused reactions among the allies against the Swedish imports through Gothenburg. This included the import of oil, which was essential for the Swedish navy and air force. Oil was later used successfully to force a reduction in commerce between Sweden and Finland. The contradiction between Sweden´s essential political interests and humanitarian help was solved in a way that did not harm the country´s vital political interests. Instead of delivering help to Finland, Finnish children were transported to Sweden through the organisations that had already been created. At the beginning of the Continuation War (25.6.1941 27.4.1945) negative opinion regarding child transports re-emerged in Finland. Karl-August Fagerholm implemented the transports in September 1941. In 1942, members of the conservative parties in the Finnish Parliament expressed their fear of losing the children to the Swedes. They suggested that Finland should withdraw from the inter-Nordic agreement, according to which the adoptions were approved by the court of the country where the child resided. This initiative failed. Paavo Virkkunen, an influential member of the conservative party Kokoomus in Finland, favoured the so-called good-father system, where help was delivered to Finland in the form of money and goods. Virkkunen was concerned about the consequences of a long stay in a Swedish family. The risk of losing the children was clear. The extreme conservative party (IKL, the Patriotic Movement of the Finnish People) wanted to alienate Finland from Sweden and bring Finland closer to Germany. Von Blücher, the German ambassador to Finland, had in his report to Berlin, mentioned the political consequences of the child transports. Among other things, they would bring Finland and Sweden closer to each other. He had also paid attention to the Nordic political orientation in Finland. He did not question or criticize the child transports. His main interest was to increase German political influence in Finland, and the Nordic political orientation was an obstacle. Fagerholm was politically ill-favoured by the Germans, because he had a strong Nordic political disposition and had criticised Germany´s activities in Norway. The criticism of child transports was at the same time criticism of Fagerholm. The official censorship organ of the Finnish government (VTL) denied the criticism of child transports in January 1942. The reasons were political. Statements made by members of the Finnish Parliament were also censored, because it was thought that they would offend the Swedes. In addition, the censorship organ used child transports as a means of active propaganda aimed at improving the relations between the two countries. The Finnish Parliament was informed in 1948 that about 15 000 Finnish children still remained in Sweden. These children would stay there permanently. In 1950 the members of the Agrarian Party in Finland stated that Finland should actively strive to get the children back. The party on the left (SKDL, the Democratic Movement of Finnish People) also focused on the unexpected consequences of the child transports. The Social Democrats, and largely Fagerholm, had been the main force in Finland behind the child transports. Members of the SKDL, controlled by Finland´s Communist Party, stated that the war time authorities were responsible for this war loss. Many of the Finnish parents could not get their children back despite repeated requests. The discussion of the problem became political, for example von Born, a member of the Swedish minority party RKP, related this problem to foreign policy by stating that the request to repatriate the Finnish children would have negative political consequences for the relations between Finland and Sweden. He emphasized expressing feelings of gratitude to the Swedes. After the war a new foreign policy was established by Prime Minister (1944 1946) and later President (1946 1956) Juho Kusti Paasikivi. The main cornerstone of this policy was to establish good relations with the Soviet Union. The other, often forgotten, cornerstone was to simultaneously establish good relations with other Nordic countries, especially Sweden, as a counterbalance. The unexpected results of the child evacuation, a Swedish initiative, had violated the good relations with Sweden. The motives of the Democratic Movement of Finnish People were much the same as those of the Patriotic Movement of Finnish People. Only the ideology was different. The Nordic political orientation was an obstacle to both parties. The position of the Democratic Movement of Finnish People was much better than that of the Patriotic Movement of Finnish People, because now one could clearly see the unexpected results, which included human tragedy for the many families who could not be re-united with their children despite their repeated requests. The Swedes questioned the figure given to the Finnish Parliament regarding the number of children permanently remaining in Sweden. This research agrees with the Swedes. In a calculation based on Swedish population registers, the number of these children is about 7 100. The reliability of this figure is increased by the fact that the child allowance programme began in Sweden in 1948. The prerequisite to have this allowance was that the child be in the Swedish population register. It was not necessary for the child to have Swedish nationality. The Finnish Parliament had false information about the number of Finnish children who remained in Sweden in 1942 and in 1950. There was no parliamentary control in Finland regarding child transports, because the decision was made by one cabinet member and speeches by MPs in the Finnish Parliament were censored, like all criticism regarding child transports to Sweden. In Great Britain parliamentary control worked better throughout the whole war, because the speeches regarding evacuation were not censored. At the beginning of the war certain members of the British Labour Party and the Welsh Nationalists were particularly outspoken about the scheme. Fagerholm does not discuss to any great extent the child transports in his memoirs. He does not evaluate the process and results as a whole. This research provides some possibilities for an evaluation of this sort. The Swedish medical reports give a clear picture of the physical condition of the Finnish children when arriving in Sweden. The transports actually revealed how bad the situation of the poorest children was. According to Titmuss, similar observations were made in Great Britain during the British evacuations. The child transports saved the lives of approximately 2 900 children. Most of these children were removed to Sweden to receive treatment for illnesses, but many among the healthy children were undernourished and some suffered from the effects of tuberculosis. The medical inspection in Finland was not thorough. If you compare the figure of 2 900 children saved and returned with the figure of about 7 100 children who remained permanently in Sweden, you may draw the conclusion that Finland as a country failed to benefit from the child transports, and that the whole operation was a political mistake with far-reaching consequenses. The basic goal of the operation was to save lives and have all the children return to Finland after the war. The difficulties with the repatriation of the children were mainly psychological. The level of child psychology in Finland at that time was low. One may question the report by Professor Martti Kaila regarding the adaptation of children to their families back in Finland. Anna Freud´s warnings concerning the difficulties that arise when child evacuees return are also valid in Finland. Freud viewed the emotional life of children in a way different from Kaila: the physical survival of a small child forces her to create strong emotional ties to the person who is looking after her. This, a characteristic of all small children, occurred with the Finnish children too, and it was something the political decision makers in Finland could not see during and after the war. It is a characteristic of all little children. Yet, such experiences were already evident during the Winter War. The best possible solution had been to limit the child transports only to children in need of medical treatment. Children from large and poor families had been helped by organising meals and by buying food from Denmark with Swedish money. Assisting Finland by all possible means should have been the basic goal of Fagerholm in September 1941, when the offer of child transports came from Sweden. Fagerholm felt gratitude towards the Swedes. The risks became clear to him only in 1943. The war children are today a rather scattered and diffuse group of people. Emotionally, part of these children remained in Sweden after the war. There is no clear collective memory, only individual memories; the collective memory of the war children has partly been shaped later through the activities of the war child associations. The main difference between the children evacuated in Finland (for example from Karelia to safer areas with their families) and the war children, who were sent abroad, is that the war children lack a shared story and experience with their families. They were outsiders . The whole matter is sensitive to many of such mothers and discussing the subject has often been avoided in families. The war-time censorship has continued in families through silence and avoidance and Finnish politicians and Finnish families had to face each other on this issue after the war. The lack of all-inclusive historical research has also prevented the formation of a collective awareness among war children returned to Finland or those remaining permanently abroad.. Knowledge of historical facts will help war-children by providing an opportunity to create an all-inclusive approach to the past. Personal experiences should be regarded as part of a large historical entity shadowed by war and where many political factors were at work in both Finland and Sweden. This means strengthening of the cognitive dimension discussed in Rüsen´s all-inclusive historical approach.

Physical activity and diabetic complications in patients with type 1 diabetes

Type 1 diabetes is associated with the risk for late diabetic complications which are divided into microvascular (retinopathy, nephropathy, and neuropathy) and macrovascular (cardiovascular disease, CVD) diseases. The risk for diabetic complication can be reduced by effective treatment, most importantly the glycaemic control. Glycaemia in type 1 diabetes is influenced by the interplay between insulin injections and lifestyle factors such as physical activity and diet. The effect of physical activity in patients with type 1 diabetes is not well known, however. The aim of this thesis was to investigate the physical activity and the physical fitness of patients with type 1 diabetes with special emphasis on glycaemic control and the diabetic complications. The patients included in the study were all part of the nationwide, multicenter Finnish Diabetic Nephropathy (FinnDiane) Study which aims to characterise genetic, clinical, and environmental factors that predispose to diabetic complications in patients with type 1 diabetes. In addition, subjects from the IDentification of EArly mechanisms in the pathogenesis of diabetic Late complications (IDEAL) Study were studied. Physical activity was assessed in the FinnDiane Study in 1945 patients by a validated questionnaire. Physical fitness was measured in the IDEAL Study by spiroergometry (cycle test with measurement of respiratory gases) in 86 young adults with type 1 diabetes and in 27 healthy controls. All patients underwent thorough clinical characterisation of their diabetic complication status. Four substudies were cross-sectional using baseline data and one study additionally used follow-up data. Physical activity, especially the intensity of activities, was reduced in patients affected by diabetic nephropathy, retinopathy, and CVD. Low physical activity was associated with poor glycaemic control, a finding most clear in women and evident also in patients with no signs of diabetic complications. Furthermore, low physical activity was associated with a higher HbA1c variability, which in turn was associated with the progression of renal disease and CVD during follow-up. A higher level of physical activity was also associated with better insulin sensitivity. The prevalence of the metabolic syndrome in type 1 diabetes was also lower the higher the physical activity. The aerobic physical fitness level of young adults with type 1 diabetes was reduced compared with healthy peers and in men an association between higher fitness level and lower HbA1c was observed. In patients with type 1 diabetes, a higher physical activity was associated with better glycaemic control and may thus be beneficial with respect to the prevention of diabetic complications.

Encouragement and discouragement : Essays on taxation and government expenditure

This thesis consists of an introduction to a topic of optimal use of taxes and government expenditure and three chapters analysing these themes more in depth. Chapter 2 analyses to what extent a given amount of subsidies affects the labour supply of parents. Municipal supplement to the Finnish home care allowance provides exogenous variation to labour supply decision of a parent. This kind of subsidy that is tied to staying at home instead of working is found to have fairly large effect on labour supply decisions of parents. Chapter 3 studies theoretically when it is optimal to provide publicly private goods. In the set up of the model government sets income taxes optimally and provides a private good, if it is beneficial to do so. The analysis results in an optimal provision rule according to which the good should be provided when it lowers the participation threshold into labour force. Chapter 4 investigates what happened to prices and demand when hairdressers value added tax was cut in Finland from 22 per cent to 8 per cent. The pass-through to prices was about half of the full pass-through and no clear indication of increased demand for the services or better employment situation in the sector is found.

Maaseutupolitiikan YTR. Itsearviointitutkimus 2010

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on pääosin poliittis-hallinnollisessa tilassa toimiva, uusi verkostomainen hallintasommitelma, jossa on mukana myös hallinnon ulkopuolisia toimijoita ja tahoja. Kokonaisuutta nimitetään tässä YTR-verkostoksi. Itsearvioinnin tarkoituksena oli argumentoida esiin YTR-verkoston toiminnan kriittiset kohdat. Arviointitutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja sen toteutti 25.8. – 31.12.2010 välisenä aikana tutkimusjohtaja, dosentti Torsti Hyyryläinen. Itsearviointiin osallistui valtioneuvoston viisivuotiseksi toimikaudeksi (2008-2013) nimeämän maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän jäseniä ja varajäseniä. Kokoavana tuloksena esitetään seuraava analyysi: 1. YTR-verkoston tiedollinen kapasiteetti on vahva. 2. YTR-verkostolla on potentiaalisesti laajat suhderesurssit mutta ne ovat alihyödynnettyjä. 3. YTR-verkostolla on mobilisoitikapasiteettia mutta sen omat voimavarat ovat niukat. YTR-verkostolla on ollut keskeinen rooli maaseutupolitiikan muotoutumisessa ja kehittymisessä. Keskustelu maaseudun kehittämistä olisi Suomessa ollut oleellisesti vähäisempää, heikommin jäsenneltyä ja tietopääomaltaan suppeampaa ilman YTR-verkostoa. Verkostossa on monialaista asiantuntemusta, jonka perusteella se on kyennyt vastaamaan laajoihin maaseutupoliittisiin kommunikaatiotarpeisiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on maaseutupoliittisen selonteon perusteellinen valmistelu ja monivaiheinen käsittely eduskunnassa vuonna 2010. Verkostosuhteiden hallinnan kehittäminen nousee arvioinnissa tärkeimmäksi YTR-verkoston toimintakyvyn, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämisen painopisteeksi. Verkosto näyttää saavuttaneen tärkeän kehitysvaiheen, josta ei päästä eteenpäin ilman sen kysymyksen pohdintaa, miten YTR-verkoston suhdekapasiteettia, eli suhteita keskeisiin sidosryhmiin voitaisiin kehittää. Valta on YTR-verkostossa komplisoiduinta ja ongelmallisinta juuri suhderesurssien alueilla. Se kiteytyy kysymykseen poliittisesta valmistelu- ja päätösvallasta, eli kenellä on legitiimi asema toisaalta muotoilla poliittiseen päätöksentekoon etenevät aloitteet ja lopulta tehdä poliittisesti sitovia päätöksiä koskien maaseutua ja sen kehittämistä. Medioiden vaikutusvallan huomioiminen on entistä tärkeämpää. Niiden suuntaan vahvemmin kommunikoimalla YTR-verkosto voi tulevaisuudessa lisätä vaikutusvaltaansa. Toistaiseksi lähes täysin käyttämätön potentiaali on sosiaalisen median verkostoissa, joihin YTR:n säikeet eivät vielä juurikaan ulotu. Suhdepääomassa on siis YTR:n voima ja samalla sen heikkous. Tämä johtopäätös on merkittävä erityisesti valtioneuvoston asettaman yhteistyöryhmän itsensä kannalta. Yhteistyöryhmän tulisi itse vapautua komiteamaisista työtavoista ja kehittää niitä monimuotoisemmiksi. Paikallaan on myös kysyä: mitä yhteistyöryhmän jäsenet ja jäsenyhteisöt ovat valmiita tekemään YTR:n suhderesurssien kehittämiseksi?

Kuntayhtymä Kaksineuvoisen palvelutuotannon kustannustehokkuus ja toimivuus

Tutkimuksessa analysoidaan Kuntayhtymä Kaksineuvoisen perusterveydenhuollon kustannustehokkuuden kehitystä vuosina 2007–2009. Sosiaali- ja vanhuspalvelujen osalta kustannustehokkuutta tarkastellaan kuntien oman palvelutuotannon kustannusten avulla vuosina 2007–2008 sekä kuntayhtymän palvelutuotannon kustannusten avulla vuosina 2009–2010. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan kuntayhtymän hallintomallin toimivuutta. Tulosten mukaan sairaankuljetuksen, kotisairaanhoidon, avohoidon kuntoutuksen ja kuntoutusosaston kustannustehokkuus/suhteellinen tehokkuus parani tai pysyi pääosin samalla tasolla vuosina 2007–2009. Lasten perhepäivähoidon sekä perhe- ja laitoshoidon kustannustehokkuus oli paranemassa verrattaessa vuosien 2007–2008 ja vuosien 2009–2010 välistä kehitystä. Sairaalahoidon, työterveyshuollon, terveysneuvonnan, avosairaanhoidon, hammashuollon ja ravintohuollon kustannustehokkuus/suhteellinen heikkeni vuosina 2007–2009. Lasten päiväkotihoidon ja vanhusten laitoshoidon kustannustehokkuus heikkeni verrattaessa vuosien 2007–2008 ja vuosien 2009–2010 välistä kehitystä. Myös vanhusten kotipalvelujen ja palveluasumisen kustannustehokkuus heikkenisi jossain määrin vastaavana jaksona. Lisäksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien kustannustehokkuus oli heikkenemässä vuosina 2009–2010. Kun tarkasteltiin jäsenkuntien terveyspalvelujen kustannuseroa Etelä-Pohjanmaan keskiarvoon, havaittiin, että sekä perusterveydenhuollon, hammashuollon että ympäristöterveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 korkeammat kuin Etelä-Pohjanmaalla keskimäärin. Perus- ja ympäristöterveydenhuollon kustannukset laskivat vuonna 2007 alle Etelä-Pohjanmaan keskiarvon, mutta olivat sitä korkeammat hammashuollossa. Kaikissa toiminnoissa kustannukset ylittivät vuonna 2008 selvästi Etelä-Pohjanmaan keskiarvon. Kun tarkasteltiin kuntayhtymän terveyspalvelujen kustannusten kehitystä kuntayhtymän jäsenkuntien verotulojen kehitykseen, havaittiin, että kustannusten nousu oli vuosina 2007–2009 noin 1,3–1,8 kertaa suurempi kuin kuntien verotulojen suhteellinen keskimääräinen kasvu. Vuonna 2010 terveyspalvelujen kustannusten arvioidaan kasvavan, vaikka kuntien verotulot näyttäisivät vähenevän. Kun vertailukohteena oli Kauhavan kaupungin verotulojen kehitys, tulos oli vuosina 2007–2009 edellistä vastaava. Vuonna 2010 Kauhavan verotuloennuste on heikompi kuin jäsenkunnissa keskimäärin, jolloin ero näyttäisi olevan edellistä selvästi suurempi. Tulosten perusteella kustannussäästöjä olisi pyrittävä saamaan aikaan ensi sijassa avosairaanhoidon, terveysneuvonnan, työterveyshuollon, sairaalahoidon, hammashuollon, lasten päiväkotihoidon, vanhusten kotipalvelujen, laitoshoidon, palveluasumisen sekä ravintohuollon ja muiden tukipalvelujen järjestämiseen. Käytännössä kehittämistoimenpiteet olisi ulotettava koko palvelurakenteeseen. Tarvittavien toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen on kuntayhtymän tehtävä. Ehdotetut toimenpidekokonaisuudet olivat seuraavat: 1. Yhtenäistämällä ja tiivistämällä koko perusturvan palvelurakenne: ydinpalvelut, muut palvelut, tukipalvelut, 2. selvittämällä palvelujen tuottajavaihtoehdot ja pyrkimällä löytämään uusia tuotantotapoja, 3. laajentamalla merkittävästi yhteistyötä kuntien/muiden tuottajien kanssa tukipalveluissa: * uudelleenorganisoimalla ravintohuolto jokaisen terveysaseman alueella * integroimalla keskeiset taloushallintopalvelut muiden tuottajien kanssa 4. ottamalla käyttöön uudet tietotekniikan sovellukset, 5. siirtymällä yksikkökustannusbudjetointiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vielä kuntayhtymän hallintomallin toimivuutta kuntayhtymän perussopimuksen ja muiden säännösten näkökulmasta. Tarkastelun perusteella todettiin, että kuntayhtymän hallintomalli turvaa vahvan omistajaohjauksen jäsenkunnille ja erityisesti Kauhavan kaupungille. Se perustuu seuraaviin tekijöihin: 1) Perussopimuksen mukaan päätösvalta kaikissa kuntalainsäädännön mukaan valtuustolle kuuluvissa asioissa on jäsenkuntien valtuustoilla, jotka suoraan voivat päättää keskeisistä kuntayhtymän toiminnan ja talouden asioista. 2) Perussopimuksen mukaan kuntayhtymän talouden mitoituksen lähtökohtana ovat kuntien rahoitussopimukset. Kuntakohtaisten rahoitussopimusten yhteenlasketusta määrästä muodostuu kuntayh-tymän talousarvioon kuntien maksuosuuksien kokonaismäärä. Tämä tarkoittaa, että kuntayhtymän talousarvio tulee tasapainottaa jäsenkuntien hyväksymään rahoitustasoon. 3) Perussopimus takaa omistajakunnille osallistumisen talousarvion ja taloussuunnitelman valmiste-luun, sillä näiden valmistelun yhteydessä kuntayhtymän tulee käydä jäsenkuntien kanssa neuvottelut perusturvan järjestämisestä ja rahoitussopimuksista. 4) Kauhavan kaupunki voi ehdottoman enemmistön turvin käyttää tarvittaessa yksin yhtymähallituksen päätösvaltaa. Käytännössä omistajaohjaus ei välttämättä toimi omistajakuntia ja erityisesti pääomistajaa tyydyttävällä tavalla. Tällöin syyt ovat pikemminkin muualla kuin itse hallintojärjestelmässä. Omistajaohjauksen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan aitoa käytännön yhteistyötä kuntayhtymän omistajatahon ja kuntayhtymän välillä. Omistajakuntien ja kuntayhtymän välillä tarvitaan vahva ja avoin yhteisymmärrys palvelutuotannon kustannusten reunaehdoista. Tämä koskee myös omistajakuntien kunnallishallitusten ja kuntien yhtymähallitusjäsenten välistä vuorovaikutusta.

Suomen sahateollisuuden supistumisen ja tulevaisuuden kuvien aluetaloudelliset vaikutukset

Sahateollisuuden tuotantokapasiteetti on vähentynyt viime vuosina paljon. Syvä lama on leikannut vientiä ja myös rakentaminen on hiljentynyt. Tämä on pakottanut sopeuttamistoimiin samaan tapaan kuin massa- ja paperiteollisuuden kohdalla. Mikäli tällekin vuodelle suunnitellut toimet toteutuvat, yhteensä yksitoista sahaa ja seitsemän jalostetehdasta on suljettu. Kapasiteetin leikkaukset koskevat yhteensä kahtatoista maakuntaa ja viittätoista seutukuntaa. Puolet leikkauksista kohdistuu pieniin seutukuntiin, joka lisää aluetalouden sopeutumishaastetta. Tutkimuksessa on selvitetty sahojen ja jalostetehtaiden sulkemisten aluetaloudellisia vaikutuksia seutukuntien taloudelliseen kasvuun ja työllisyyteen. Sahateollisuuden menetyksiä verrattiin maakuntatasolla massa- ja paperiteollisuuden vastaaviin. Lisäksi tarkasteltiin alan kolmea tulevaisuuden kuvaa Suomen tasolla. Laskelmat suoritettiin alueellisella yleisen tasapainon RegFinDyn-simulointimallilla. Tarkasteluperiodi oli sulkemisten osalta vuodet 2004–2013 ja vuodet 2010–2014 tulevaisuuden kuvien kohdalla. Sulkemisten vaikutus seutukuntien taloudelliseen kasvuun näyttäisi jäävän suhteellisen pieneksi. Aluetalous sopeutuisi uuteen tilanteeseen muiden alojen kompensoidessa osan menetyksistä. Talouskasvun menetykset ovat yhteensä 173,8 miljoonaa euroa, jos Varkauden sahaa ei suljeta ja 184,7 miljoonaa, jos sulkeminen tapahtuu. Tilanne näyttäisi samalta työllisyyden suhteen. Työllisyyden menetykset ovat vastaavasti yhteensä 2 693 henkilötyövuotta tai 3 031. Menetysten osuus maakuntien yhteenlasketusta BKT:sta ja työllisyydestä on 0,3 %. Tämä on vähemmän kuin massa- ja paperiteollisuudessa. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että molemmat alat ovat menettäneet talouskasvua ja työllisyyttä viidessä maakunnassa. ETLA:n sahateollisuuden ja rakentamisen tuotantoennusteiden samoin kuin PTT:n hintaennusteiden mukaan tulevaisuus näyttäisi valoisammalta. Laman pohjan saavuttamisen jälkeen sekä tuotanto että kv-hinnat alkaisivat vahvistua tästä vuodesta lähtien. Tulevaisuuden kuvat muodostettiin näiden suhdanne-ennusteiden pohjalta. Mikäli myönteinen kehitys toteutuisi, Suomen BKT voisi kasvaa yhteensä 300–900 miljoonalla eurolla vuoden 2014 loppuun mennessä. Työllisyys voisi vahvistua 1 000–5 000 henkilötyövuodella. Sahateollisuuden sopeuttaminen tulee jatkumaan, mikäli lama ei kohta hellitä. Alan kehitystä seurataan yleisellä tasolla, mutta myös sopeuttamisen aluetaloudellisten vaikutusten arviointia olisi syytä jatkaa.

Italian ja Veneton läänin kolmas sektori. Maaraportti maaseutualueiden palvelutuotannon haasteista ja hyvistä käytännöistä.

Tiivistelmä Maaraportin tavoitteena on luoda yleiskatsaus Italian kolmanteen sektoriin ja tutkimus kohdistuu erityisesti Pohjois-Italiassa sijaitsevan Veneton läänin kolmannen sektorin palvelutuotantoon. Raportissa tarkastellaan erityisesti kolmannen sektorin ja julkisen palvelutuotantosektorin sekä julkishallinnon toiminnallisia suhteita. Kolmannen sektorin mahdollisuuksia vastata maaseutualueiden palvelujen tarjonnan haasteisiin on pyritty analysoimaan. Italia on julkishallinnon ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kannalta tarkasteltuna nykytilanteessa mielenkiintoinen testilaboratorio koko Euroopan mittakaavassa johtuen maan historiallisista, kulttuuri-sista, kieli- ja maantieteellisistä sekä itse väestöpohjan tarjoamista haasteista. Italiasta ei voida puhua yhden homogeenisen valtiokäsitteen alla, koska maa toimii kulttuurisista perinteistään johtuen kolmella eri nopeudella. Itse valtio käsitettäkin tulkitaan Italiassa monin eri tavoin pohjautuen ”valtiona” nähdyn organisaation käytännön funktioon sitoutuneena alueellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Teollinen, dynaaminen yritysten varakas Pohjois-Italia henkilöityneenä Milanoon, hallinnon ja kulttuurin leimaama Keski-Italia kiteytyneenä ikuiseen kaupunkiin Roomaan ja Napolin alapuolinen Etelä-Italia, joka painii ”järjestelmässä sisällä olevan järjestelmänsä” kanssa eivät ole koskaan muodos-taneet oikeasti yhtenäistä Italian valtiota. Italiassa erillisinä itsehallinnollisina alueina toimivat lääneiksi luettavat Sisilia, Trentino Alto-Adige, Val di Aosta, Sardegna ja Friuli-Venezia Giulia, mikä lisää hallinnollista kirjavuutta. Viimeisten vuosien aikana Italian julkishallinto on ollut jatkuvassa transitiotilassa yrittäessään kohdata uudistumisen vaateita globalisoituvassa maailmassa. Italiassa on meneillään hidas siirtyminen liittovaltiomaiseen järjestelmään ja jopa syvempään paikallisuuteen. Massiivinen ja raskas julkishallintokoneisto neljällä eri tasolla (valtio - lääninhallinnolliset alueet - vahvat maakunnat - kunnat) on erittäin hankalasti modernisoitavissa, mutta poliittinen tahtotila on vaihtumassa klassista vahvaa keskushallintoa kannattavasta ajattelutavasta hyväksymään federalistisia, alueellisia hallintoratkaisuja. Italiassa on herätty havaitsemaan, että ongelmien ratkaisu täytyy viedä itse alueille ja niiden ihmisille, koska unilateraalinen keskushallinnointitapa ei enää vastaa monikerroksisiin, moniulotteisiin alueellisiin haasteisiin. Jokaisella alueella on erilaiset lähtökohdat ongelmien ratkaisuihin myös globalisoitumisen asettamissa yhteisissä haasteissa. Kolmannen sektorin asema arvostettuna italialaisten kansalaispalvelujen täydentäjänä ja tuottajana alkaa olla nykypäivää. Kolmannen sektorin elintärkeä osuus uusien palvelutarpeiden tunnistamisessa on jo yleisesti tunnustettu tosiasia Italiassa. Vapaaehtoisjärjestöt toimivat eturivissä kansalaisten arkipäivässä ja pystyvät näin kanavoimaan ensimmäisinä sosiaalista kehityskulkua ja kohottamaan esiin erilaisia marginaalistenkin ryhmien tarpeita sekä vastaamaan niihin. Kolmas sektori laajentaa, tuottaa ja paikkaa paikallista julkista palvelutuotantoa. Ratkaiseva askel lainsäädännölliseltä kannalta on ollut rahoitusvirtojen ohjaaminen kolmannen sektorin ns. ONLUS-organisaatioille ja ONLUS-statuksen perustaminen vuonna 1997. Italiassa on 60 231.214 asukasta (31.7.2009) ja se on hallinnollisesti jakaantuneena 8 100 kuntaan. Suomessa vastaavat luvut ovat 5 350 712 asukasta ja 348 kuntaa (11/2009). Maantieteelliseltä kooltaan Italia ei eroa 301 338 km2:n pinta-alallaan paljonkaan Suomesta (338 424 km2). Väestömäärän erojen vuoksi Italiassa on keskimäärin 199,9 asukasta neliökilometrillä ja Suomessa 17,1. Maiden välinen suora vertailu ei ollut mittakaavaerojen vuoksi järkevää. Kuntien hallinnollinen rooli on Italiassa painotukseltaan erilainen kuin Suomessa. Suomessa kuntien vastuulla oleva sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutoimi eivät ole samassa laajuudessa italialaisten kuntien vastuulla vaan näiden toimialojen vastuulliset tahot ovat läänit terveydenhoitopiireineen sekä maakuntahallinto koulupiirien osalta. Italialaisten kuntien vastuualueet voivat myös vaihdella mittavasti perustuslaissa määriteltyjen perustoimien lisäksi. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu Koillis-Italiassa sijaitseva Veneton läänin alue, koska se on väkimäärältään lähes yhtä suuri kuin Suomi, 4 893 309 asukasta (31.3.2009). Kuntien lukumäärä on huimaava 581 kpl. Veneto on maantieteelliseltä alueeltaan pieni ja harvaan asuttua maaseutua on pinta-alasta melko niukasti. Pohjoisen osan vuoristoalueet karuine olosuhteineen muodostavat palvelutuotannollisesti haas-teellisen ympäristön, joka on verrattavissa suomalaisten maaseutualueiden tilanteeseen. Venetossa on omaksuttu Italian mittakaavassa innovatiivisia ratkaisuja julkishallinnon palvelutuotannon ja kolmannen sektorin toiminnan osalta. Veneton alue on luokiteltu maailman pienyritysintensiivisimmäksi alueeksi, mikä heijastuu myös alueen palvelutuotantoratkaisuissa. Raportti esittelee ensin Italian hallintoa, keskushallinnon, paikallishallinnon ja tutkimuksen asettelulle olennaisten kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Tämä on välttämätöntä, sillä kolmannen sektorin toiminta on Italiassa hyvin pitkälle lainsäädännöllä ohjattua ja rajattua. Kolmannen sektorin käsitteistöä, toimijoita, järjestäytymistä ja sen toimintaa säätelevää lainsäädäntöä esitellään tarkemmin. Veneton läänin osalta kolmanteen sektoriin perehdytään sekä hallinnon että toimijakentän näkökulmia tulkiten. Raportin lopussa esitellään kolmannen sektorin palvelutuotantoon ja hallinnointiin liittyviä case-esimerkkitapauksia.

Massa- ja paperiteollisuuden supistumisen ja tulevaisuuden kuvien aluetaloudelliset vaikutukset

Tutkimus on jatkoa Ruralia-instituutin syksyllä 2008 julkaisemalle metsäteollisuuden mahdollisen supistumisen aluetaloudellisia vaikutuksia selvittäneelle työlle. Päivitetty tutkimus on edellistä kattavampi, sillä selvitys ulottuu nyt kaikkiin Suomen massa- ja paperiteollisuuden yrityksiin. Massa- ja paperiteollisuuden vuoden 2007 alusta syksyyn 2009 ilmoittamat pysyvät kapasiteetin leikkaukset ovat yhteensä lähes 19,0 % vuoden 2007 tasoon verrattuna. Massan valmistuksessa menetykset ovat yli 20 % ja paperin/kartongin valmistuksessa noin 17 %. Supistamispäätökset merkitsevät kerroinvaikutuksineen yhteensä 1,4 miljardin euron ja 8 800 henkilötyövuoden menetystä. Kun vähennykset suhteutetaan menetyksiä kärsineiden maakuntien yhteenlaskettuun BKT:n ja työllisten määrään, toimenpiteet vastaavat 2,0 % laskua taloudellisessa kasvussa ja 0,8 % menetystä työllisyydessä. Vuoden 2008 lopulla vastaavat menetykset olivat 0,9 miljardia euroa ja 6 000 henkilötyövuotta. Vaikeudet keskittyvät itäiseen Suomeen. Kymenlaakso on kärsinyt suurimmat menetykset rahallisesti ja työllisten määrässä. Suhteellisesti eniten on menettänyt Kainuu. Pohjois-Savo nousee menettäjänä kolmen kärkeen, jos Stora Enson Varkauden tehtaiden sulkeminen toteutuu vuoden 2010 lopussa. Myös Keski-Suomessa, Lapissa ja Pohjanmaalla on suljettu kokonaisia tehtaita ja tästä on tullut selviä vaurioita. Pienemmillä tappioilla ovat selvinneet Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Satakunta, joissa on ollut vain tuotannon seisokkeja ja/tai yksittäisiä tuotantolinjojen sulkemisia. Alueet, joiden elinkeinorakenne on monipuolinen, sopeutuvat nopeammin metsäteollisuuden supistumiseen. Tämä näkyy muun muassa pienempinä työllisyysmenetyksinä. Lisäksi aluetalouden koolla on merkitystä. Pienille aluetalouksille vaikutukset ovat voimakkaammat. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös metsäteollisuuden rakennemuutoksen etenemisen vaikutuksia. Jos kehitys jatkuu negatiivisena, kuten Metla esitti keväällä 2009 tai pelätty kauhuskenaario alan tuotannon puoliintumisesta toteutuisi, kansantalouden menetykset olisivat merkittävät. Metlan skenaariossa BKT:n vähentyminen olisi kumulatiivisesti laskettuna suurimmillaan vuosien 2009 ja 2013 aikana, noin 450 miljoonaa euroa. Vastaavasti kauhuskenaariossa summa olisi lähes 700 miljoonaa euroa. Menetystä korostaa talouslama, minkä vuoksi muut alat eivät pysty täysin kompensoimaan massa- ja paperiteollisuuden vaikeuksia. Kokonaistuotanto näyttäisi kuitenkin toipuvan, mikäli nykyinen lama jäisi lyhyeksi. Työllisyys kärsisi huomattavasti kummassakin negatiivisessa skenaariossa. Vastapainoksi tutkittiin myös ns. sisäisen devalvaation sekä paperimarkkinoiden elpymisen vaikutusta. Sisäinen devalvaatio toteutuisi massa- ja paperiteollisuuden maltillisen palkkaratkaisun ja Ruotsin kruunun devalvoitumista vastaavan kustannusedun kautta. Kansainvälisten paperimarkkinoiden elpymisen vaikutusta tutkittiin vientihintoja ja -määriä nostamalla. Näistä tehokkaimmaksi osoittautui vientihintojen nousu. Myönteisten skenaarioiden vaikutusten ja nykyisten päätösten aiheuttamien aluetaloudellisten menetysten vertaaminen kuitenkin paljastaa, että vieläkin parempaa kehitystä vaaditaan. Kymenlaakso ja Pohjois-Savo jäisivät edelleen miinukselle.

Pajala–Kolarin ja Soklin kaivoshankkeisiin liittyvien rautatie- ja tieinvestointien ja Kemin satamainvestointien aluetaloudelliset vaikutukset

Lappiin suunnitteilla olevat Pajala–Kolarin rauta- ja Soklin fosforikaivos ovat megaluokan hankkeita. Kaivosten rakentaminen ei voi kuitenkaan toteutua jos niiden tarvitsemia rautatie-, satama- ja tieinvestointeja ei voida toteuttaa. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida näiden väyläinvestointien aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimus on jatkoa Ruraliassa juuri valmistuneelle yhdeksää Pohjois- ja Itä-Suomen kaivoshanketta koskevalle tutkimukselle, jossa keskitytään itse kaivosinvestointien vaikutuksiin. Tutkimuksen on rahoittanut Liikenne- ja viestintäministeriö yhdessä Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Työvälineenä oli Ruraliassa kehitetty RegFinDyn-aluemalli. Simuloinnit suoritettiin vuosille 2008–2030 ja raportoitiin Lapin seutukuntien tasolla. Tulosten mukaan kaikki, mutta erityisesti mittavat rautatieinvestoinnit olisivat merkittäviä seutukuntien taloudelliselle kasvulle. Äkäsjoki–Ajos radan rakentaminen auttaisi Tunturi-Lapin, Torniolaakson ja Kemi–Tornion seutukuntia taantuman yli. Taloudellinen kasvu voisi lisääntyä läntisen Lapin seutukunnissa yhteensä 0,6–2,2% vuoteen 2011 ja yhteensä 1,3–4,3% vuoteen 2016 mennessä. Tämä olisi keskimäärin 0,1–0,5% vuodessa. Soklin kaivoksen tapauksessa Kemijärvi–Kelloselkä–Sokli rautatien vaikutukset Itä- ja Pohjois-Lapin seutukuntiin olisivat merkittäviä. Investointien edetessä Itä-Lapin seutukunnan taloudellinen kasvu voisi vahvistua kumulatiivisesti tarkasteltuna 8,3% vuoteen 2013 mennessä. Vuosikeskiarvona tämä olisi 2,8%. Radan vaikutus Pohjois-Lapin taloudelliseen kasvuun olisi pienempi, vuoteen 2014 mennessä yhteensä 3% eli keskimäärin 0,8% vuodessa. Väyläinvestointien työllisyysvaikutukset olisivat myönteisiä. Pajala–Kolarin kaivoksen rautatieinvestoinnit toisivat läntiseen Lappiin uusia työpaikkoja vuoteen 2015 mennessä yhteensä 418. Tästä Tunturi-Lapin osuus olisi 147, Torniolaakson 114 ja Kemi–Tornion seutukunnan 157. Vastaavat vuosikeskiarvot olisivat 52, 18, 14 ja 20. Soklin kaivoksen rautatieinvestoinnit toisivat jonkun verran enemmän uusia työpaikkoja Pajala–Kolariin verrattuna koska investoinnit olisivat suuremmat. Radan rakentaminen voisi tuoda Itä-Lappiin yhteensä 506 uutta työpaikkaa vuoden 2013 loppuun mennessä. Pohjois-Lapin työllisyys voisi lisääntyä 153 uudella työpaikalla. Yhteensä voisi siten syntyä 660 uutta työpaikkaa. Vastaavat vuosikeskiarvot olisivat 169, 51, 220 uutta työpaikkaa. Kun kaivoksia tarkastellaan yhdessä, työllisyysvaikutukset olisivat suurimmat vuonna 2015, jonka loppuun mennessä väyläinvestoinnit voisivat luoda yhteensä 1288 uutta työpaikkaa. Vastaava vuosikeskiarvo olisi 161. Taloudellisen kasvun ohella työllisyystulokset korostavat analysoitujen väyläinvestointien myönteistä aluetaloudellista merkitystä. Ruralia-instituutin arvioinnin perusteella molempien kaivosten rautatie-, satama- ja tieinvestoinnit olisivat toteuttamiskelpoisia aluetaloudellisin perustein. Ne lisäisivät tuotantoa, työllisyyttä, tuloja, kulutusta ja verotuloja useissa Lapin seutukunnissa.