Virkavastuu. Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen rajavartiomiehen, ammattisotilaan ja poliisin erityisenä kurinpitorangaistuksena.

Tutkielman tavoitteena on oikeudellisten lähteiden systematisoinnilla tuottaa johdonmukainen kuvaus poliisin, rajavartiomiehen sekä ammattisotilaan virkavelvollisuuksista, oikeudellisesta vastuusta ja virkarikosten rangaistavuudesta. Päähuomio kohdistuu virkamiehen määräaikaiseen virantoimituksesta erottamiseen. Oikeudellisella argumentaatiolla pyritään esittämään lainmukainen ja hyväksyttävä tulkintakannanotto siihen, miten kyseistä säädöstä tulisi tulkita. Tutkimusmetodi työssä on oikeusdogmatiikka. Ensisijaisena aineistona tutkielmassa on voimassa oleva lainsäädäntö valmisteluaineistoineen. Toissijaisina lähteinä käytetään kirjallisuutta, viranomaisten kurinpitopäätöksiä ja haastatteluja. Määräaikainen erottaminen voidaan määrätä virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä. Säädös on tulkittavissa laajentavasti siten, että myös muut kuin selkeästi viranomaisen valvontavastuulle kuuluvat teot voidaan katsoa virkatehtävien vastaiseksi. Erityisen käyttäytymisvelvoitteen johdosta menettely on rangaistavaa myös vapaa-ajalla. Määräaikainen erottaminen sijoittuu rangaistusasteikossa varoituksen ja irtisanomisen väliin. Rangaistus ei edellytä erityisen painavia perusteita, joita vaaditaan virkamiehen irtisanomiseen. Uuden säädöksen myötä irtisanomisten määrä on vähentynyt Rajavartiolaitoksessa. Säädöksestä on muotoutunut kurinpidollinen lisärangaistus, joka on määrätty virkamiehelle hallinnollisella päätöksellä yleensä rikostuomion jälkeen. Säädös on kuitenkin tarkoitettu ja se mahdollistaa myös puuttumisen varsinaisten virkatehtävien laiminlyönteihin. Lainsäädännön selkeyttämiseksi määräaikaisen erottamisen säädös tulisi poistaa eri viranomaisten erityislainsäädännöstä ja liittää suoraan virkamieslakiin. Säädöksen soveltaminen tulisi ulottaa koskemaan myös muita virkamiehiä, jotka palvelevat kyseisissä viranomaisissa. Tutkimuksen kohteena oleva virkamiesryhmä alistuu virkamiesoikeudessa blankkorangaistusuhan alle. Virkamiehen on vaikea hahmottaa kaikkea rangaistavaa toimintaa, ja virantoimittamisvelvollisuus on usein täsmentymätön ja tulkinnanvarainen. Kokonaisharkinnassa korostuvat myös muut kuin oikeudelliset lähteet (esimerkiksi moraalikäsitykset, etiikka, ohjeet, virkamiehen elämäntilanne). Sotilaiden ja poliisin oikeudenhoito poikkeaa monilta osin muiden virkamiesten oikeudenhoitomenettelystä. Rajavartiolaitoksessa sotilasoikeudenhoidon määräykset ja ohjeet ovat selkeästi puutteelliset. Rajavartiolaitoksen tehtäväkentän ja toimivaltuudet huomioiden tulisi kurinpito- ja virkarikosten tutkinnoissa lähentyä poliisin mallia sekä hyödyntää rikostorjuntahenkilöstön ammattitaitoa oman henkilökunnan esitutkinnoissa. Erityisen turvallisuusviranomaisten virkarikoksiin erikoistuneen tutkintaorganisaation perustaminen voisi tehostaa ja parantaa esitutkintojen tasoa sekä lisätä oikeusvarmuutta.

The aim of the present study is to produce, by a systematisation of judicial sources, a coherent description of the duties, judicial responsibilities of pro-fessional soldiers and personnel of the Police and the Border Guard and their liability to penalty for malfeasances. The main focus is on the suspension of officials. The purpose is to present judicial argumentation for a legally valid and acceptable interpretation statement on how the regulation in question should be interpreted. The method of study is legal dogmatics. The primary data consists of the existing laws, including their preparatory materials. Lit-erature, disciplinary resolutions by authorities and interviews are employed as secondary sources. Suspension can be imposed on an official whose actions contradict their du-ties or who are negligent of them. The interpretation of the regulation can be so extended that actions that are not clearly under the surveillance responsi-bilities of the official can also be perceived as contradicting the responsibili-ties. A special duty of conduct determines that misconduct is liable to penalty even during time off-duty. In the scale of penalties, suspension is ranks be-tween a reprimand and a discharge. The aggravating factors required for dis-charge are not necessary for the imposition of a suspension. The introduction of the new regulation has led to a decrease in the numbers of discharges in the Finnish Border Guard. The regulation has become an additional discipli-nary measure to be imposed on officials by an administrative resolution, commonly in succession to a criminal conviction. Furthermore, in accordance to its purpose, the regulation enables intervention in cases of negligence of official duties. In order to clarify legislation, the regulation about suspension should be removed from the special legislation of various authorities and ap-pended directly to the State Civil Servants’ Act. The application of the regula-tion should be extended to cover other officials who serve as such authori-ties. In the law of civil servants, the group of officials studied submits to the threat of a so-called blank, or undisclosed penalty. It is difficult for an official to form a coherent picture of the whole body of actions liable to penalty, and the re-sponsibilities of duty are often ambiguous and open to interpretations. Be-sides judicial sources, in an overall consideration, there are other factors that gain emphasis too (for instance, moral conceptions, ethics, guidelines, the life situation of the official etc.) In many respects, the judicial proceedings of soldiers and the police deviate from those of other officials. For the Border Guard, the Finnish military justice regulations and guidelines are clearly inadequate. Considering the Border Guard’s range of duties and powers, the model set by the Police is the cor-rect direction for development, and in addition, the expertise of crime preven-tion professionals should be exploited in the investigations of this institution’s own personnel. The establishment of a separate investigation organisation specialised in the malfeasances of security authorities could enhance and raise the standards of preliminary investigations and increase legal security.