Käytännöt ja ajattelu Michel Foucault'n filosofiassa

Practices and Thought in Michel Foucault s Philosophy The present thesis examines Michel Foucault s (1926-1984) notion of practice and argues that it is an essential concept in his philosophy, especially in his analysis of knowledge, power and ethics. The thesis reveals a previously neglected chronological and methodological unity in Foucault s work. The first chapter clarifies Foucault s philosophy by outlining it according to four central themes. First, the main philosophical goal of his historical studies is to analyse how human subjects have become objects of their own thinking. Second, this goal calls for methodological precaution to avoid all anthropological universals. Third, Foucault s studies are directed towards fields of practices. Fourth, the analysis of practices is executed along three axes: knowledge, power and ethics. The second chapter concerns the notion of practice in Foucault s archaeological method. Foucault s archaeological analysis is not directed towards objects and subjects as such, but to the way that the rules of discursive practice form them in the discourse. Many commentators have neglected Foucault s concept of practice when discussing his ideas concerning rules of discourse and limits of knowledge. I argue that Foucault s analysis concerning the limits of knowledge relates to local and contingent rules of discursive practice, not to transcendental rules of thinking in general. The third chapter deals with power relations and practices. I clarify Foucault s concept of dispositif by defining it as a functional ensemble of practices, and argue that this concept is crucial to his understanding of power relations. I stress a conceptual definition, which separates relations of power from the practices of government and show that the latter is based on the idea that power relations are integrated into practices. This conceptual clarification also helps in understanding Foucault s critique concerning modern practices of power. The fourth chapter examines Foucault s way of perceiving ethics as a practice. He separates three essential dimensions in morals: moral codes, moral behaviour and practices of self. His ethics concern practices of self and he studies how these practices have constituted different relations that subjects have to themselves, to others and to their societies. I argue that Foucault s own ethical views can be found in the ideas on the importance of practices of self in the modern world, and emphasize that these ideas should be connected to his views concerning the tradition of the Enlightenment, and to his own political action.

Väitöskirja käsittelee ranskalaisen filosofin Michel Foucault n (1926 1984) ajattelun lähtökohtia ja osoittaa, että hänen moniaineksinen filosofiansa nojaa käytännön käsitteeseen. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti Foucault n näkemyksiä tiedosta, vallasta ja etiikasta. Käytännön käsitteen analyysi paljastaa aiemmin sivuutetun yhtenäisyyden hänen filosofiassaan. Tutkimuksen alussa Foucault n filosofian lähtökohtia jäsennetään neljän keskeisen teeman varassa. Foucault n historiantutkimusten johtoajatuksen muodostaa filosofinen kysymys: miten ihminen on tullut oman ajattelunsa kohteeksi? Tämän tutkimiseksi hän ottaa käyttöön ihmisluontoa koskevien yleistysten metodologisen epäilyn. Hän rajaa tutkimusalueensa koskemaan ajattelua ohjaavia käytäntöjä ja tutkii niitä kolmella alueella: tiedon, vallan ja etiikan näkökulmista. Foucault alkoi tutkia ajattelua käytäntöjen näkökulmasta Tiedon arkeologia -teoksesta eteenpäin. Tämän vuoksi selvitetään, miten hän käsittää tiedon diskurssien arkeologisen analyysin . Foucault ei tutki diskurssien objekteja ja subjekteja vaan diskursiivisten käytäntöjen ohjaamaa objektivointia ja subjektivointia . Hän pyrkii osoittamaan, miten diskursiivisten käytäntöjen säännöt muodostavat rajoja sille, mikä voi olla tietoa jossain diskurssissa. Tutkimuksessa väitetään, että Foucault ei käsittänyt tiedon rajoja transsendentaaleiksi kaikkea ajattelua ohjaaviksi muodoiksi vaan ajallisesti muuttuviksi ja paikallisesti vaikuttaviksi säännöiksi. Myös Foucault n käsitykset vallasta selkiytyvät uudella tavalla käytännön käsitteen valossa. Tutkimuksessa analysoidaan Foucault n valtafilosofiaa käytäntöjen muodostamisen dispositiivien ja verkostojen näkökulmasta. Erityisen oleelliseksi osoittautuu erottelu muuttuvien valtasuhteiden ja suunnitelmallisen hallinnan välillä. Tämä erottelu myös valaisee Foucault n kritiikkiä modernin ajan vallankäytön muotoja kohtaan, sillä hän ei kritisoi hallitsemista sinällään vaan ihmisiin kohdistettua normalisoivaa hallintaa. Tutkimuksen lopussa selvitetään Foucault n käsitystä etiikasta käytäntönä. Foucault erottaa moraalissa kolme ulottuvuutta: moraalilakien kokoelmat, moraalikäytöksen ja itsekäytännöt. Foucault keskittyy itsekäytäntöihin ja hän tutkii, miten ihmiset ovat muodostaneet niiden avulla tietynlaisia suhteita itseensä, toisiin ihmisiin ja yhteisöönsä. Foucault n omaa etiikkaa ei kuitenkaan tule etsiä hänen historiantutkimuksistaan vaan hänen ideoistaan koskien itsekäytäntöjen merkitystä nykypäivänä. Tutkimuksessa esitetään, että Foucault n oma etiikka tulee kytkeä hänen pohdintoihinsa valistuksen perinnöstä ja hänen omaan poliittiseen toimintaansa.