The phenomenon of oligarchy in Russia and its impact on Russian transition

Nowadays any analysis of Russian economy is incomplete without taking into account the phenomenon of oligarchy. Russian oligarchs appeared after the fall of the Soviet Union and are represented by wealthy businessmen who control a huge part of natural resources enterprises and have a big political influence. Oligarchs’ shares in some natural resources industries reach even 70-80%. Their role in Russian economy is big without any doubts, however there has been very little economic analysis done. The aim of this work is to examine Russian oligarchy on micro and macro levels, its role in Russia’s transition and the possible positive and negative outcomes from this phenomenon. For this purpose the work presents two theoretical models. The first part of this thesis work examines the role of oligarchs on micro level, concentrating on the question whether the oligarchs can be more productive owners than other types of owners. To answer the question this part presents a model based on the article “Are oligarchs productive? Theory and evidence” by Y. Gorodnichenko and Y. Grygorenko. It is followed by empirical test based on the works of S. Guriev and A. Rachinsky. The model predicts oligarchs to invest more in the productivity of their enterprises and have higher returns on capital, therefore be more productive owners. According to the empirical test, oligarchs were found to outperform other types of owners, however it is not defined whether the productivity gains offset losses in tax revenue. The second part of the work concentrates on the role of oligarchy on macro level. More precisely, it examines the assumption that the depression after 1998 crises in Russia was caused by the oligarchs’ behavior. This part presents a theoretical model based on the article “A macroeconomic model of Russian transition: The role of oligarchic property rights” by S. Braguinsky and R. Myerson, where the special type of property rights is introduced. After the 1998 crises oligarchs started to invest all their resources abroad to protect themselves from political risks, which resulted in the long depression phase. The macroeconomic model shows, that better protection of property rights (smaller political risk) or/and higher outside investing could reduce the depression. Taking into account this result, the government policy can change the oligarchs’ behavior to be more beneficial for the Russian economy and make the transition faster.

Taajuushuutokaupan tehokkuus - Toteutuminen Suomen ja Ruotsin 2,6 GHz:n huutokaupoissa

Tutkielmassa arvioidaan taajuushuutokauppojen taloudellista tehokkuutta. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti huutokaupan allokatiivista tehokkuutta ja sen toteutumista kahdessa huutokauppatapauksessa. Työn metodeina on historiallinen tarkastelu taajuushuutokauppojen kehityshistoriasta, toimialatarkastelu teletoimialasta, peliteoreettinen analyysi monen kohteen huutokaupan taloudellisesta tehokkuudesta sekä huutokaupassa asetettujen huutojen suuruuksien sekä määrien analysointi Suomen ja Ruotsin 2,6 GHz:n huutokauppojen osalta. Historiallisen tarkastelun tuloksena esitetään, että huutokaupat ovat taloudellisesti tehokkaampi menetelmä kuin muut taajuusjakomenetelmät: arpajaiset, hallinnollinen arviointi tai ns. ”first come first serve” –menetelmä. Matemaattisen analyysin avulla määritellään tarkasti huutokaupan tehokkuus monen kohteen huutokaupassa ja miten huutokauppamekanismilla voidaan ohjata huutokauppa tehokkaaseen lopputulemaan. 2,6 GHz:n Suomen ja Ruotsin huutokauppojen osalta johtopäätöksinä esitetään, että Ruotsin huutokaupassa todennäköisesti saavutettiin tehokas lopputulema. Suomen huutokaupan osalta esitetään, että huutokaupan taloudelliset mekanismit eivät välttämättä ohjanneet huutokauppaa tehokkaaseen lopputulemaan. Suurimpana syynä Suomen huutokaupan mahdollisesti tehottomaan lopputulemaan voitaneen pitää huutokaupassa ilmennyttä, osittain mekanismista johtunutta, vähäistä kysyntää.

Eläkejärjestelmät ja maahanmuutto : poliittisen taloustieteen lähestymistapa

Tässä työssä kysymystä kouluttamattoman maahanmuuton mahdollisesta vaikutuksesta eläkkeiden rahoitettavuuteen ja sitä kautta maahanmuuttopolitiikkaan lähestytään poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Tarkastellaan siis sitä, mitkä ikä- ja tuloryhmät hyötyvät kouluttamattomasta maahanmuutosta sen mahdollisesti helpottaessa eläkkeiden maksua ja mitkä eivät ja millaiseen poliittiseen tasapainoon tämä johtaa. Äänestettäessä maahanmuuttopolitiikasta yksilö perustaisi mielipiteensä maahanmuuttopolitiikan liberalisoinnista tai tiukentamisesta siihen, miten maahanmuutto vaikuttaisi hänen omaan etuunsa. Maan väestö jaetaan eläkeläisiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin ja tarkastellaan miten maahanmuutto vaikuttaa näiden ryhmien taloudelliseen hyötyyn. Aluksi tarkastellaan lyhyesti millaisia malleja maahanmuutosta ja eläkejärjestelmän olemassaolon vaikutuksista siihen suhtautumiseen on olemassa. Ensimmäisen johdantoluvun jälkeen käsitellään sitä, miten äänestystulos maahanmuuttopolitiikasta muuttuu mallin oletusten muuttuessa. Työssä tarkastellaan Razinin ja Sadkan (1999) hyvin yksinkertaista mallia, joka sisältää yksinkertaisuutensa takia joitain hyvin rajoittavia oletuksia. Sitten käydään läpi Kriegerin (2004) sekä Razinin ja Sadkan (2000) tekemiä laajennuksia, joissa osasta rajoittavia oletuksia luovutaan ja katsotaan millaisiin muutoksiin tämä johtaa. Työssä tarkastellaan myös Kriegerin (2003) mallia äänestystuloksesta neljässä erilaisessa eläkejärjestelmässä. Tamuran (2006) mallia tarkastellaan näkökulman laajentamiseksi edelleen. Tarkastelun kohteena ei enää ole vain eläkejärjestelmä, vaan myös tulonsiirrot matalapalkka-alojen työntekijöille. Työssä tarkasteltujen artikkeleiden pohjalta näyttää siltä, että erilaisissa eläkejärjestelmissä ja erilaisissa talouksissa elävät yksilöt suhtautuvat maahanmuuttoon eri tavoin sen mukaan, minkä verran he saavat hyötyä siitä. Hyödyn määrään vaikuttavat myös maahanmuuttajien ominaisuudet ja eläkejärjestelmän ominaisuudet, varsinkin se, onko eläkemaksu vai eläke-etuus vakio. Koska maahanmuutto vaikuttaa talouden eri ryhmiin eli kouluttamattomiin ja koulutettuihin työntekijöihin sekä eläkeläisiin eri tavoin, useimmiten yksimielisyyttä maahanmuuttopolitiikasta ei synny.

Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet suhdannevaihteluiden voimistajana

Eräs taloustieteen keskeisistä tutkimussuunnista on viime vuosikymmeninä ollut informaation taloustiede: epätäydellinen informaatio ja sen vaikutus markkinoiden toimintaan. Epätäydellisen informaation teoriat johtavat tietyissä olosuhteissa hyvin erilaisiin johtopäätöksiin talouden toiminnasta kuin täydellisten markkinoiden teoria. Tutkielmassa tarkastellaan epäsymmetrisen informaation ja tasevaikeuksien aiheuttaman luottorajoitteisuuden synnyttämiä tehottomuuksia rahoitusmarkkinoilla ja niiden roolia suhdannevaihteluiden voimistajana. Informaation taloustieteeseen pohjautuvien suhdanneteorioiden mukaan rahoitusmarkkinoiden ongelmat ovat paitsi seurausta reaalitalouden ongelmista, myös vastaavasti itse reaalitalouden ongelmia vaikeuttava tekijä. Vuorovaikutus on kahdensuuntainen. Se, että ongelmat rahoitusmarkkinoilla saattavat voimistaa pienetkin shokit koko talouden tasolla havaittaviksi pitkäkestoisiksi suhdanteiksi, tarjoaa selityksen sille, miksi syvät taantumat vaikuttavat usein saavan alkunsa suhteellisen pienistä reaalitaloudellisista impulsseista. Rahoitusmarkkinoilla on arveltu olevan merkittävä osa myös rahapolitiikan välittymisessä. On esitetty, että korkomuutosten kysyntävaikutusten ohella rahapoliittisilla toimenpiteillä on vaikutusta myös rahoitusmarkkinoiden tehokkuuteen. Näin rahapolitiikan reaalitaloudellisten vaikutusten suuruus olisi riippuvainen rahoitusmarkkinoilla vallitsevista epätäydellisyyksistä. Tämä luottokanavaksi nimetty prosessi perustuu rahapolitiikan aiheuttamiin muutoksiin yksityisen sektorin ja pankkien taseissa. Taseiden heikkeneminen saattaa johtaa informaatio-ongelmien pahenemiseen. Perinteisesti rahapoliittisten toimien on katsottu vaikuttavan lähinnä yksityisen sektorin kulutus- ja investointihalukkuuteen, mutta epätäydellisen informaation rahoitusmarkkinoilla ne voivat vaikuttaa luoton säännöstelyn kautta myös rahoituksen saannin edellytyksiin, eli yksityisen sektorin kulutus- ja investointimahdollisuuksiin. Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksien vaikutus rahapolitiikan tehoon tai eksogeenisten shokkien aiheuttamiin suhdanteisiin vaihtelee taloudellisen tilanteen mukaan. Hyvinä taloudellisina aikoina informaatio-ongelmat ovat pienempiä ja sekä pankkien että lainaajien taseet vahvempia kuin huonoina. Luottokanavien merkitys ei siis pysy vakiona, eikä näin ollen myöskään rahapolitiikan vaikutus reaalitalouteen. Etenkin syvissä taantumissa, jolloin luottokanavat ovat voimakkaimmillaan, saattavat normaalioloissa rahapolitiikan välittymistä dominoivat korkokanavat ja tavanomainen rahapolitiikka menettää merkityksensä. Huolimatta siitä, että teoreettinen mielenkiinto rahoitusmarkkinoiden reaalitaloudellisia vaikutuksia kohtaan on viime vuosikymmenten aikana koettujen kriisien myötä kasvanut; kysyntä- ja tarjontapuolen häiriöitä korostaviin koulukuntiin jakautunutta makrotaloustiedettä eivät rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksien varaan rakennetut ns. financial accelerator -mallitkaan ole kyenneet yhdistämään. Rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet voivatkin voimistaa noususuhdanteita ja taantumia vaikuttamalla paitsi kotitalouksille myönnettävien luottojen kautta kulutuskysyntään ja tuotantokapasiteetin käyttöasteeseen, myös yrityksille myönnettävien luottojen ja investointien kautta tuotantokapasiteetin määrään.

Trade Liberalization, Heterogeneous Firms and Industrial Dynamics

This master thesis studies how trade liberalization affects the firm-level productivity and industrial evolution. To do so, I built a dynamic model that considers firm-level productivity as endogenous to investigate the influence of trade on firm’s productivity and the market structure. In the framework, heterogeneous firms in the same industry operate differently in equilibrium. Specifically, firms are ex ante identical but heterogeneity arises as an equilibrium outcome. Under the setting of monopolistic competition, this type of model yields an industry that is represented not by a steady-state outcome, but by an evolution that rely on the decisions made by individual firms. I prove that trade liberalization has a general positive impact on technological adoption rates and hence increases the firm-level productivity. Besides, this endogenous technology adoption model also captures the stylized facts: exporting firms are larger and more productive than their non-exporting counterparts in the same sector. I assume that the number of firms is endogenous, since, according to the empirical literature, the industrial evolution shows considerably different patterns across countries; some industries experience large scale of firms’ exit in the period of contracting market shares, while some industries display relative stable number of firms or gradually increase quantities. The special word “shakeout” is used to describe the dramatic decrease in the number of firms. In order to explain the causes of shakeout, I construct a model where forward-looking firms decide to enter and exit the market on the basis of their state of technology. In equilibrium, firms choose different dates to adopt innovation which generate a gradual diffusion process. It is exactly this gradual diffusion process that generates the rapid, large-scale exit phenomenon. Specifically, it demonstrates that there is a positive feedback between firm’s exit and adoption, the reduction in the number of firms increases the incentives for remaining firms to adopt innovation. Therefore, in the setting of complete information, this model not only generates a shakeout but also captures the stability of an industry. However, the solely national view of industrial evolution neglects the importance of international trade in determining the shape of market structure. In particular, I show that the higher trade barriers lead to more fragile markets, encouraging the over-entry in the initial stage of industry life cycle and raising the probability of a shakeout. Therefore, more liberalized trade generates more stable market structure from both national and international viewpoints. The main references are Ederington and McCalman(2008,2009).

The link between foreign aid, public investment and economic growth

Länsimaat ovat rahoittaneet kehitysyhteistyöhankkeita jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan, mutta kehitysavun tehokkuudesta ei olla edelleenkään päästy yksimielisyyteen. Yksi avunantajamaiden tapa vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen, eli avun vaikutukseen vastaanottajamaan taloudellisen kasvun kiihdyttäjänä, on sitoa ne julkisen sektorin infrastruktuurihankkeisiin. Joissain tapauksissa tämä vaikuttaa avun vastaanottajan käytökseen ja asenteisiin kehitysapua kohtaan. Tutkielmassa käsitellään kehitysavun tehokkuutta tilanteessa, jossa se on sidottu julkisen sektorin investointeihin kehitysmaassa. Tutkimus pohjaa Kalaitzidakisin ja Kalyvitisin (2008) malliin, jossa osa kehitysmaan julkisen talouden investoinneista rahoitetaan kehitysavulla. Seuraavaksi tarkastellaan ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (rent- seeking) vaikutusta kehitysavun tehokkuuteen pohjaten Economidesin, Kalyvitisin ja Philippopoulosin (2008) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia, esitellään aluksi tavallisimmat kehitysyhteistyön muodot, sekä esitellään talousteoreettisia näkökulmia kehitysyhteistyön tehokkuuden määrittelylle. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Tutkielmassa käsitellään ensin tapaus, jossa kehitysyhteistyöllä rahoitetaan julkisen sektorin investointihankkeita. Jossain tapauksissa kehitysavun kasvu lasku siirtää vastaanottajamaan kulutusta julkisista investoinneista kulutukseen, jolloin kehitysyhteistyövaroin osittain rahoitettujen hankkeiden koko pienenee, ja suhteellinen tehokkuus laskee. Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta, jossa kehitysyhteistyövaroista vain osa päätyy hankkeen rahoittamiseen, ja todetaan, että kehitysavun tehokkuus ja vaikutus maan kansantulon kasvuun vähenee talouden toimijoiden ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (mukaan lukien korruptio) myötä entisestään. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kehitysapu vaikuttaa kehittyvän maan talouden kasvuun tapauksessa, jossa julkisia infrastruktuurihankkeita rahoitetaan osittain maan omin verovaroin ja osittain kehitysyhteistyövaroin. Ylijäämää tavoitteleva käyttäytyminen vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen negatiivistesti vähentäen kehitysavun positiivisia kasvuvaikutuksia.

Appropriate Institutions and Economic Growth - one size fits no-one

Modern-day economics is increasingly biased towards believing that institutions matter for growth, an argument that has been further enforced by the recent economic crisis. There is also a wide consensus on what these growth-promoting institutions should look like, and countries are periodically ranked depending on how their institutional structure compares with the best-practice institutions, mostly in place in the developing world. In this paper, it is argued that ”non-desirable” or “second-best” institutions can be beneficial for fostering investment and thus providing a starting point for sustained growth, and that what matters is the appropriateness of institutions to the economy’s distance to the frontier or current phase of development. Anecdotal evidence from Japan and South-Korea is used as a motivation for studying the subject and a model is presented to describe this phenomenon. In the model, the rigidity or non-rigidity of the institutions is described by entrepreneurial selection. It is assumed that entrepreneurs are the ones taking part in the imitation and innovation of technologies, and that decisions on whether or not their projects are refinanced comes from capitalists. The capitalists in turn have no entrepreneurial skills and act merely as financers of projects. The model has two periods, and two kinds of entrepreneurs: those with high skills and those with low skills. The society’s choice of whether an imitation or innovation – based strategy is chosen is modeled as the trade-off between refinancing a low-skill entrepreneur or investing in the selection of the entrepreneurs resulting in a larger fraction of high-skill entrepreneurs with the ability to innovate but less total investment. Finally, a real-world example from India is presented as an initial attempt to test the theory. The data from the example is not included in this paper. It is noted that the model may be lacking explanatory power due to difficulties in testing the predictions, but that this should not be seen as a reason to disregard the theory – the solution might lie in developing better tools, not better just better theories. The conclusion presented is that institutions do matter. There is no one-size-fits-all-solution when it comes to institutional arrangements in different countries, and developing countries should be given space to develop their own institutional structures that cater to their specific needs.

EU Accession and FDI inflows : The cases of the Czech Republic and Slovakia

Central and East European countries have faced a difficult process of transition since the dissolution of the Soviet bloc. Ten transition countries (Hungary, Poland, teh Czech Republic, Slovakia, Slovenia, Lithuania, Latvia, Estonia, Bulgaria and Romania have chosen to join the EU and have moulded their transition reforms to ensure the compliance of their legal and institutional framework with EU requirements. The high levels of FDI attracted by the candidate countries for EU membership had been attributed to rapid transition of the countries aiming to join the European Union and the fact that favourable evaluations by EU authorities of the progress made by the candidates had a large impact on improving investor confidence. The aim of this paper is to investigate the reform strategies of the Czech Republic and Slovakia undertaken when the countries were preparing for EU membership and the dynamics of FDI inflows into these economies. Subsequently a comparative analysis of FDI stocks in these countries is conducted. We find that both countries faced similar economic challenges in implementing structural and institutional reforms. In accordance with EU requirements the Czech Republic and Slovakia have perfected their legal and institutional framework, increased the authority of regulatory and supervisory bodies and focused on implementation of new or amended legislation. During the period of the analysis (1998 - 2007) the Czech Republic and Slovakia have attracted increasing amounts of FDI. Comparative analysis in terms of important determinants of FDI reveals further similar features: macroeconomic stability; an open and liberalised market; low labour costs compared to EU-15 and a similar breakdown of FDI inflows by investor country. Consequently, the fact that the Czech Republic received much larger volumes of net FDI inflows could be attributed to the difference in market size between the two states. This conclusion is consistent with previous empirical studies that list market size among the main determinants of FDI. However, when we look at FDI as a percentage of GDP the evidence is more mixed. In 2004 - 2007, Slovakia has surpassed the Czech Republic twice. Whether this tendency will persist remains to be seen. The analysis in this paper based on empirical data. However, the choice of the method, namely case studies and comparative analysis, means that the conclusions of this study are theoretical and remain to be further tested in quantitative models.

Hyvinvoinnin ja edistymisen kuvaaminen yhdistelmäindikaattorilla : Suomen kestävän yhteiskunnan indeksin laskenta

Hyvinvointi koostuu paitsi taloudellisista tekijöistä, myös monista muista ulottuvuuksista. Terveyden, koulutuksen, tasa-arvon sekä yhteiskunnan tarjoaman vapauden ja turvan lisäksi pitkän tähtäimen hyvinvointiin vaikuttavat erityisesti ympäristön tila ja se kuinka kestävän kehityksen mukaista on talouden toiminta. Hyvinvoinnin ollessa näinkin moniulotteinen ilmiö on sen mittaaminen hyvin haastavaa ja siksi hyvinvoinnin mittaaminen on ollut pitkään varsin kehittymätöntä. Taloustieteen teoriapohjan kehittyminen, länsimaisten yhteiskuntien uudet haasteet ja politiikan teon painopisteen siirtyminen kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen ovat nostaneet hyvinvoinnin mittaamisen kehittämisen erääksi lähivuosien tärkeimmäksi painopisteeksi Euroopan unionissa. Tässä tutkimuksessa käsitellään hyvinvoinnin mittaamista erityisesti taloustieteen näkökulmasta. Tutkimuksessa esitellään erilaisia hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä ja syvennytään tarkemmin varsinkin niin sanottuihin yhdistelmäindikaattoreihin. Erityisesti pohditaan yhdistelmäindikaattoreiden taloustieteellistä teoriapohjaa, tutustutaan yhdistelmäindikaattoreiden käytössä ilmeneviin haasteisiin ja testataan yhdistelmäindikaattorin soveltamista käytännössä. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty Sustainable Society Index –yhdistelmäindikaattoria (SSI), joka aggregoi yhteen 24 eri ihmisten hyvinvointiin, ympäristön tilaan ja taloudelliseen hyvinvointiin liittyvää muuttujaa. Indikaattori on laskettu tutkimuksessa Suomelle ensimmäistä kertaa vuosille 1975 – 2008. Samaan aikaan tämän tutkimuksen kanssa SSI:n kehittäjät ovat laskeneet SSI:n Hollannille samoille vuosille. Tutkimuksen mukaan yhdistelmäindikaattoreiden teoriapohja on varsin vajavainen. Niiden soveltamisessa suurimmat haasteet liittyvät riittävän ajantasaisen ja luotettavan tilastotiedon saatavuuteen. Toisaalta yhdistelmäindikaattoreiden etuna on, että niihin on monia muita hyvinvoinnin mittareita helpompi sisällyttää laaja kirjo erilaisia hyvinvoinnin osa-alueiden kehitystä kuvaavia muuttujia, kun yhteistä mittayksikköä ei tarvita. Näin ne pystyvät ottamaan muita seurantavälineitä kattavammin huomioon hyvinvoinnin eri osa-alueita. SSI:n mukaan Suomessa hyvinvointi on kaiken kaikkiaan hieman laskenut tarkasteluajanjaksolla. Hyvinvointi kasvoi 1990-luvun alun lamaan asti, jolloin hyvinvoinnissa tapahtui suuri notkahdus. Tämän jälkeen suunta on ollut taas kasvava, joskaan ennen lamaa vallinnutta hyvinvoinnin tasoa ei ole vieläkään saavutettu. Tulosten mukaan Suomessa hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin Hollannissa. Kuitenkin hyvinvoinnin kasvu on Hollannissa ollut tarkasteluajanjaksolla nopeampaa ja ero maiden välillä on koko ajan kaventunut. Tutkimuksen lopussa tehdään ehdotuksia kuinka hyvinvoinnin mittareita ja etenkin SSI:ä tulisi jatkossa kehittää, jotta ne soveltuisivat paremmin juuri Suomen hyvinvoinnin mittaamiseen.

Do Households Have Rational Expectations on Future Consumption? Evidence from the Finnish Consumer Survey

Ever since its initial introduction some fifty years ago, the rational expectations paradigm has dominated the way economic theory handles uncertainty. The main assertion made by John F. Muth (1961), seen by many as the father of the paradigm, is that expectations of rational economic agents should essentially be equal to the predictions of relevant economic theory, since rational agents should use information available to them in an optimal way. This assumption often has important consequences on the results and interpretations of the models where it is applied. Although the rational expectations assumption can be applied to virtually any economic theory, the focus in this thesis is on macroeconomic theories of consumption, especially the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis proposed by Robert E. Hall in 1978. The much-debated theory suggests that, assuming that agents have rational expectations on their future income, consumption decisions should follow a random walk, and the best forecast of future consumption level is the current consumption level. Then, changes in consumption are unforecastable. This thesis constructs an empirical test for the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis using Finnish Consumer Survey data as well as various Finnish macroeconomic data. The data sample covers the years 1995–2010. Consumer survey data may be interpreted to directly represent household expectations, which makes it an interesting tool for this particular test. The variable to be predicted is the growth of total household consumption expenditure. The main empirical result is that the Consumer Confidence Index (CCI), a balance figure computed from the most important consumer survey responses, does have statistically significant predictive power over the change in total consumption expenditure. The history of consumption expenditure growth itself, however, fails to predict its own future values. This indicates that the CCI contains some information that the history of consumption decisions does not, and that the consumption decisions are not optimal in the theoretical context. However, when conditioned on various macroeconomic variables, the CCI loses its predictive ability. This finding suggests that the index is merely a (partial) summary of macroeconomic information, and does not contain any significant private information on consumption intentions of households not directly deductible from the objective economic variables. In conclusion, the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis is strongly rejected by the empirical results in this thesis. This result is in accordance with most earlier studies conducted on the topic.

Tax havens and their impacts on the non-haven countries

Tax havens have attracted increasing attention from the authorities of non-haven countries. The financial crisis exacerbates the negative attitude to tax havens. Offshore zones are now under strong pressure from the international, both financial and political institutions. Thus, the thesis will focus on the current problem of the modern economy, namely tax havens and their impact on the non-haven countries. This thesis will be based on the several articles, in particular “Tax Competition With Parasitic Tax Havens” by Joel Slemrod and John D. Wilson (University of Michigan, 2009) and “Do Havens Divert Economic Activity” by James R. Hines Jr., C. Fritz Foley and Mihir A. Desai (Ross School of Business, 2005). This paper provides two completely different and contradictory viewpoints on the problem of coexisting tax havens and non-haven countries. There are two models, examined in this work, present two important researches. The first one will be concentrated on the positive effect from tax havens whereas the last model will be focused on the completely negative effect from offshore jurisdictions. The first model gives us a good explanation and proof of its statement why tax havens can positively influence on nearby high-tax countries. It describes that the existence of offshore jurisdictions can stimulate the growth of operations and facilitates economic activity in non-haven countries. In contrast to above mentioned, the model with quite opposite view was presented. This economic model and its analysis confirms the undesirability of the existence of offshore areas. Taking into consideration, that the jurisdictions choose their optimal policy, the elimination of offshores will have positive impact on the rest of countries. The model proofs the statement that full or partial elimination of tax havens raises the equilibrium level of the public good and increases country welfare. According to the following study, it can be concluded that both of the models provide telling arguments to prove their assertions. Thereby both of these points of view have their right to exist. Nevertheless, the ongoing debate concerning this issue still will raise a lot of questions.

The phenomenon of oligarchy in Russia and its impact on Russian transition

Nowadays any analysis of Russian economy is incomplete without taking into account the phenomenon of oligarchy. Russian oligarchs appeared after the fall of the Soviet Union and are represented by wealthy businessmen who control a huge part of natural resources enterprises and have a big political influence. Oligarchs’ shares in some natural resources industries reach even 70-80%. Their role in Russian economy is big without any doubts, however there has been very little economic analysis done. The aim of this work is to examine Russian oligarchy on micro and macro levels, its role in Russia’s transition and the possible positive and negative outcomes from this phenomenon. For this purpose the work presents two theoretical models. The first part of this thesis work examines the role of oligarchs on micro level, concentrating on the question whether the oligarchs can be more productive owners than other types of owners. To answer the question this part presents a model based on the article “Are oligarchs productive? Theory and evidence” by Y. Gorodnichenko and Y. Grygorenko. It is followed by empirical test based on the works of S. Guriev and A. Rachinsky. The model predicts oligarchs to invest more in the productivity of their enterprises and have higher returns on capital, therefore be more productive owners. According to the empirical test, oligarchs were found to outperform other types of owners, however it is not defined whether the productivity gains offset losses in tax revenue. The second part of the work concentrates on the role of oligarchy on macro level. More precisely, it examines the assumption that the depression after 1998 crises in Russia was caused by the oligarchs’ behavior. This part presents a theoretical model based on the article “A macroeconomic model of Russian transition: The role of oligarchic property rights” by S. Braguinsky and R. Myerson, where the special type of property rights is introduced. After the 1998 crises oligarchs started to invest all their resources abroad to protect themselves from political risks, which resulted in the long depression phase. The macroeconomic model shows, that better protection of property rights (smaller political risk) or/and higher outside investing could reduce the depression. Taking into account this result, the government policy can change the oligarchs’ behavior to be more beneficial for the Russian economy and make the transition faster.

Eläkejärjestelmät ja maahanmuutto : poliittisen taloustieteen lähestymistapa

Tässä työssä kysymystä kouluttamattoman maahanmuuton mahdollisesta vaikutuksesta eläkkeiden rahoitettavuuteen ja sitä kautta maahanmuuttopolitiikkaan lähestytään poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Tarkastellaan siis sitä, mitkä ikä- ja tuloryhmät hyötyvät kouluttamattomasta maahanmuutosta sen mahdollisesti helpottaessa eläkkeiden maksua ja mitkä eivät ja millaiseen poliittiseen tasapainoon tämä johtaa. Äänestettäessä maahanmuuttopolitiikasta yksilö perustaisi mielipiteensä maahanmuuttopolitiikan liberalisoinnista tai tiukentamisesta siihen, miten maahanmuutto vaikuttaisi hänen omaan etuunsa. Maan väestö jaetaan eläkeläisiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin ja tarkastellaan miten maahanmuutto vaikuttaa näiden ryhmien taloudelliseen hyötyyn. Aluksi tarkastellaan lyhyesti millaisia malleja maahanmuutosta ja eläkejärjestelmän olemassaolon vaikutuksista siihen suhtautumiseen on olemassa. Ensimmäisen johdantoluvun jälkeen käsitellään sitä, miten äänestystulos maahanmuuttopolitiikasta muuttuu mallin oletusten muuttuessa. Työssä tarkastellaan Razinin ja Sadkan (1999) hyvin yksinkertaista mallia, joka sisältää yksinkertaisuutensa takia joitain hyvin rajoittavia oletuksia. Sitten käydään läpi Kriegerin (2004) sekä Razinin ja Sadkan (2000) tekemiä laajennuksia, joissa osasta rajoittavia oletuksia luovutaan ja katsotaan millaisiin muutoksiin tämä johtaa. Työssä tarkastellaan myös Kriegerin (2003) mallia äänestystuloksesta neljässä erilaisessa eläkejärjestelmässä. Tamuran (2006) mallia tarkastellaan näkökulman laajentamiseksi edelleen. Tarkastelun kohteena ei enää ole vain eläkejärjestelmä, vaan myös tulonsiirrot matalapalkka-alojen työntekijöille. Työssä tarkasteltujen artikkeleiden pohjalta näyttää siltä, että erilaisissa eläkejärjestelmissä ja erilaisissa talouksissa elävät yksilöt suhtautuvat maahanmuuttoon eri tavoin sen mukaan, minkä verran he saavat hyötyä siitä. Hyödyn määrään vaikuttavat myös maahanmuuttajien ominaisuudet ja eläkejärjestelmän ominaisuudet, varsinkin se, onko eläkemaksu vai eläke-etuus vakio. Koska maahanmuutto vaikuttaa talouden eri ryhmiin eli kouluttamattomiin ja koulutettuihin työntekijöihin sekä eläkeläisiin eri tavoin, useimmiten yksimielisyyttä maahanmuuttopolitiikasta ei synny.

A modell of socially optimal hydro reservoir usage - yelding socially optimal outcomes in nordic electricity markets

An extensive electricity transmission network facilitates electricity trading between Finland, Sweden, Norway and Denmark. Currently most of the area's power generation is traded at NordPool, where the trading volumes have steadily increased since the early 1990's, when the exchange was founded. The Nordic electricity is expected to follow the current trend and further integrate with the other European electricity markets. Hydro power is the source for roughly a half of the supply in the Nordic electricity market and most of the hydro is generated in Norway. The dominating role of hydro power distinguishes the Nordic electricity market from most of the other market places. Production of hydro power varies mainly due to hydro reservoirs and demand for electricity. Hydro reservoirs are affected by water inflows that differ each year. The hydro reservoirs explain remarkably the behaviour of the Nordic electricity markets. Therefore among others, Kauppi and Liski (2008) have developed a model that analyzes the behaviour of the markets using hydro reservoirs as explanatory factors. Their model includes, for example, welfare loss due to socially suboptimal hydro reservoir usage, socially optimal electricity price, hydro reservoir storage and thermal reservoir storage; that are referred as outcomes. However, the model does not explain the real market condition but rather an ideal situation. In the model the market is controlled by one agent, i.e. one agent controls all the power generation reserves; it is referred to as a socially optimal strategy. Article by Kauppi and Liski (2008) includes an assumption where an individual agent has a certain fraction of market power, e.g. 20 % or 30 %. In order to maintain the focus of this thesis, this part of their paper is omitted. The goal of this thesis is two-fold. Firstly we expand the results from the socially optimal strategy for years 2006-08, as the earlier study finishes in 2005. The second objective is to improve on the methods from the previous study. This thesis results several outcomes (SPOT-price and welfare loss, etc.) due to socially optimal actions. Welfare loss is interesting as it describes the inefficiency of the market. SPOT-price is an important output for the market participants as it often has an effect on end users' electricity bills. Another function is to modify and try to improve the model by means of using more accurate input data, e.g. by considering pollution trade rights effect on input data. After modifications to the model, new welfare losses are calculated and compared with the same results before the modifications. The hydro reservoir has the higher explanatory significance in the model followed by thermal power. In Nordic markets, thermal power reserves are mostly nuclear power and other thermal sources (coal, natural gas, oil, peat). It can be argued that hydro and thermal reservoirs determine electricity supply. Roughly speaking, the model takes into account electricity demand and supply, and several parameters related to them (water inflow, oil price, etc.), yielding finally the socially optimal outcomes. The author of this thesis is not aware of any similar model being tested before. There have been some other studies that are close to the Kauppi and Liski (2008) model, but those have a somewhat different focus. For example, a specific feature in the model is the focus on long-run capacity usage that differs from the previous studies on short-run market power. The closest study to the model is from California's wholesale electricity markets that, however, uses different methodology. Work is constructed as follows.

Hintakartelli toistettuna pelinä: teoriasta pääkaupunkiseudun bensiinin vähittäismyyntimarkkinoille

Tutkielman tarkoituksena oli soveltaa toistetun pelin teoria- ja empiriapohjaa suomalaiseen tutkimusaineistoon. Kartellin toimintadynamiikka on mallinnettu peliteorian osa-alueen, toistetun pelin kentäksi. Toistetussa pelissä samaa, kerran pelattua peliä pelataan useita kierroksia. Äärettömästi toistetusta pelistä muodostuu toistetun pelin yleinen teoria (The Folk Theorem), jossa jokaisella pelaajalla on yksilöllisesti rationaalinen käytössykli. Toisen pelaajan kanssa tehty yhteistyö kasvattaa pelaajan käytössykliltä kertyvää kokonaishyötyä. Kartellitutkimuksessa ei voi ohittaa oikeustieteellistä näkökulmaa, joten sekin on tiivistetysti mukana esityksessä. Äänettömässä tai implisiittisessä kartellissa ( tacit collusion ) ei avoimen kartellin tavoin ole osapuolten välistä kommunikointia, mutta sen lopputulos on sama. Tästä syystä äänetön kartelli on yhdenmukaistettuna käytöksenä kielletty. Koska myös tunnusmerkit ovat osin samat, kartellitutkimus on saanut arvokasta mittausaineistoa paljastuneiden kartellien käytöksestä. Pelkkään hintatiedostoonkin perustuvalla tutkimuksella on vankka teoreettinen ja empiirinen pohja. Oikeuskirjallisuudessa ja käytännössä hintayhteneväisyyden on yhdessä muiden tunnusmerkkien kanssa katsottu olevan indisio kartellista. Bensiinin vähittäismyyntimarkkinat ovat rakenteellisesti otollinen kenttä toistetulle pelille. Tutkielman empiirisessä osuudessa kohteena olivat pääkaupunkiseudun bensiinin vähittäismyyntimarkkinat ja tiedosto sisälsi otoksia hinta-aikasarjoista ajalta 1.8.2004 - 30.6.2005 kaikkiaan 116:ltä jakeluasemalta Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta. Tutkimusmenetelmänä oli toistettujen mittausten varianssianalyysi post hoc-vertailuin. Tilastollisesti merkitsevä hinnoitteluyhtenevyys lähellä sijaitsevien asemien kesken löytyi 47 asemalta, ja näin ollen näillä asemilla on yksi kartellin tunnusmerkeistä. Hinnoitteluyhtenevyyden omaavat asemat muodostivat liikenneyhteyksien mukaan jaetuilla kilpailualueillaan ryhmittymiä ja kaikkiaan tällaisia yhtenevästi hinnoittelevia ryhmittymiä oli 21. Näistä ryhmittymistä 9 oli ns. sekapareja eli osapuolina olivat kylmäasema ja liikenneasema. Useimmissa tapauksissa oli kyseessä alueensa kalleimmin hinnoitteleva kylmäasema. Tutkielman tärkeimmät lähteet: Abrantes-Metz, Rosa M. – Froeb, Luke M. – Geweke, John F. – Taylor, Cristopher T. (2005): A Variance screen for collusion. Working paper no. 275, Bureau of economics, Federal Trade Commission, Washington DC 20580. Dutta, Prajit K. (1999): Strategies and Games, Theory and Practice. The MIT Press, Cambridge, Massachusetts, London, England. Harrington, Joseph E. (2004): Detecting cartels. Working paper. John Hopkins University. Ivaldi, Marc – Jullien, Bruno – Rey, Patric – Seabright, Paul – Tirole, Jean (2003): The Economics of Tacit Collusion. EU:n komission kilpailun pääosaston julkaisu. Phlips, Louis (1996): On the detection of collusion and predation. European Economic Review 40 (1996), 495–510.