Do Households Have Rational Expectations on Future Consumption? Evidence from the Finnish Consumer Survey

Ever since its initial introduction some fifty years ago, the rational expectations paradigm has dominated the way economic theory handles uncertainty. The main assertion made by John F. Muth (1961), seen by many as the father of the paradigm, is that expectations of rational economic agents should essentially be equal to the predictions of relevant economic theory, since rational agents should use information available to them in an optimal way. This assumption often has important consequences on the results and interpretations of the models where it is applied. Although the rational expectations assumption can be applied to virtually any economic theory, the focus in this thesis is on macroeconomic theories of consumption, especially the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis proposed by Robert E. Hall in 1978. The much-debated theory suggests that, assuming that agents have rational expectations on their future income, consumption decisions should follow a random walk, and the best forecast of future consumption level is the current consumption level. Then, changes in consumption are unforecastable. This thesis constructs an empirical test for the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis using Finnish Consumer Survey data as well as various Finnish macroeconomic data. The data sample covers the years 1995–2010. Consumer survey data may be interpreted to directly represent household expectations, which makes it an interesting tool for this particular test. The variable to be predicted is the growth of total household consumption expenditure. The main empirical result is that the Consumer Confidence Index (CCI), a balance figure computed from the most important consumer survey responses, does have statistically significant predictive power over the change in total consumption expenditure. The history of consumption expenditure growth itself, however, fails to predict its own future values. This indicates that the CCI contains some information that the history of consumption decisions does not, and that the consumption decisions are not optimal in the theoretical context. However, when conditioned on various macroeconomic variables, the CCI loses its predictive ability. This finding suggests that the index is merely a (partial) summary of macroeconomic information, and does not contain any significant private information on consumption intentions of households not directly deductible from the objective economic variables. In conclusion, the Rational Expectations–Permanent Income Hypothesis is strongly rejected by the empirical results in this thesis. This result is in accordance with most earlier studies conducted on the topic.

Viimeisten viiden vuosikymmenen aikana rationaalisten odotusten teoria on kohonnut yhdeksi modernin talousteorian perustavanlaatuisimmista paradigmoista. Sen isänä pidetyn John F. Muthin (1961) keskeisin väittämä on, että rationaalisten odotusten tulisi olla yhtäpitäviä sen kanssa, mitä talousteoria ennustaa, koska rationaalisten toimijoiden tulisi käyttää saatavillaan oleva informaatio optimaalisella tavalla. Tällä oletuksella on usein merkittäviä vaikutuksia eri teorioiden lopputulemien ja tulkinnan kannalta. Vaikka rationaalisten odotusten oletusta voi soveltaa ja on sovellettu mitä moninaisimpiin taloudellisiin teorioihin, tämän tutkielman pääpaino on makrotaloustieteellisissä kulutusteorioissa. Erityisesti tämä tutkielma käsittelee Robert E. Hallin vuonna 1978 esittämää kulutuksen satunnaiskulkuteoriaa. Sen mukaan yksityinen kulutus noudattaa satunnaiskulkua, jolloin sen muutokset eivät ole ennustettavissa. Tämä tulos johtuu suoraan rationaalisten odotusten oletuksen soveltamisesta aiempaan kulutusteoriaan. Tässä tutkielmassa rakennan empiirisen testin satunnaiskulkuteorialle käyttäen suomalaista kuluttajabarometridataa sekä muuta makrotaloudellista dataa. Otos kattaa vuodet 1995–2010. Koska kuluttajabarometrin voidaan tulkita suoraan kuvaavan kotitalouksien odotuksia, se tarjoaa mielenkiintoisen välineen Hallin teorian empiiriselle testaukselle. Ennustettavana muuttujana on suomalaisten kotitalouksien kokonaiskulutuksen muutos. Tärkein empiirinen tulos on, että kuluttajien luottamusindeksi, joka lasketaan kuluttajabarometrin keskeisimpien kysymysten saldolukuna, ennustaa tilastollisesti merkitsevästi kotitalouksien kulutuksen muutosta. Sen sijaan kulutuksen muutoksen viipeet eivät ennusta tulevaa kulutusta. Tämä viittaa siihen, että kuluttajien luottamusindeksi sisältää sellaista informaatiota, jota kulutuksen kasvun historiassa ei ole; ilmeinen johtopäätös on, että kotitalouksien kulutuspäätökset eivät ole optimaalisia teoreettisessa kontekstissa. Sitä vastoin kun analyysissä kontrolloidaan erilaisten makromuuttujien vaikutus, luottamusindeksi menettää tilastollisen merkitsevyytensä ennustajana. Tämä tulos merkitsee sitä, että indeksi kokoaa kyllä yhteen makrotaloudellista tietoa, muttei sisällä sellaista yksityistä informaatiota kotitalouksien kulutusaikeista, jota ei voisi johtaa suoraan makromuuttujista. Tässä tutkielmassa saatujen empiiristen tulosten valossa Hallin satunnaiskulkuteoria kumoutuu selvästi suomalaisten kotitalouksien kulutuksen tapauksessa. Tämä tulos on yhdenmukainen useimpien muiden samankaltaisen empiiristen tutkimusten löydösten kanssa.