12 resultados para BETA-BLOCKERS

em Helda - Digital Repository of University of Helsinki


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Latent transforming growth factor-beta (TGF-beta) binding proteins (LTBPs) -1, -3 and -4 are ECM components whose major function is to augment the secretion and matrix targeting of TGF-beta, a multipotent cytokine. LTBP-2 does not bind small latent TGF-beta but has suggested functions as a structural protein in ECM microfibrils. In the current work we focused on analyzing possible adhesive functions of LTBP-2 as well as on characterizing the kinetics and regulation of LTBP-2 secretion and ECM deposition. We also explored the role of TGF-beta binding LTBPs in endothelial cells activated to mimic angiogenesis as well as in malignant mesothelioma. We found that, unlike most adherent cells, several melanoma cell lines efficiently adhered to purified recombinant LTBP-2. Further characterization revealed that the adhesion was mediated by alpha3beta1 and alpha6beta1 integrins. Heparin also inhibited the melanoma cell adhesion suggesting a role for heparan sulphate proteoglycans. LTBP-2 was also identified as a haptotactic substrate for melanoma cell migration. We used cultured human embryonic lung fibroblasts to analyze the temporal and spatial association of LTBP-2 into ECM. By We found that LTBP-2 was efficiently assembled to the ECM only in confluent cultures following the deposition of fibronectin (FN) and fibrillin-1. In early, subconfluent cultures it remained primarily in soluble form after secretion. LTBP-2 colocalized transiently with FN and fibrillin-1. Silencing of fibrillin-1 expression by lentiviral shRNAs profoundly disrupted the deposition of LTBP-2 indicating that the ECM association of LTBP-2 depends on a pre-formed fibrillin-1 network. Considering the established role of TGF-beta as a regulator of angiogenesis we induced morphological activation of endothelial cells by phorbol 12-myristate 13-acetate (PMA) and followed the fate of LTBP-1 in the endothelial ECM. This resulted in profound proteolytic processing of LTBP-1 and release of latent TGF-beta complexes from the ECM. The processing was coupled with increased activation of MT-MMPs and specific upregulation of MT1-MMP. The major role of MT1-MMP in the proteolysis of LTBP-1 was confirmed by suppressing the expression with lentivirally induced short-hairpin RNAs as well as by various metalloproteinases inhibitors. TGF-beta can promote tumorigenesis of malignant mesothelioma (MM), which is an aggressive tumor of the pleura with poor prognosis. TGF-beta activity was analyzed in a panel of MM tumors by immunohistochemical staining of phosphorylated Smad-2 (P-Smad2). The tumor cells were strongly positive for P-Smad2 whereas LTBP-1 immunoreactivity was abundant in the stroma, and there was a negative correlation between LTBP-1 and P-Smad2 staining. In addition, the high P-Smad2 immunoreactivity correlated with shorter survival of patients. mRNA analysis revealed that TGF-beta1 was the most highly expressed isoform in both normal human pleura and MM tissue. LTBP-1 and LTBP-3 were both abundantly expressed. LTBP-1 was the predominant isoform in established MM cell lines whereas the expression of LTBP-3 was high in control cells. Suppression of LTBP-3 expression by siRNAs resulted in increased TGF-beta activity in MM cell lines accompanied by decreased proliferation. Our results suggest that decreased expression of LTBP-3 in MM could alter the targeting of TGF-beta to the ECM and lead to its increased activation. The current work emphasizes the coordinated process of the assembly and appropriate targeting of LTBPs with distinct adhesive or cytokine harboring properties into the ECM. The hierarchical assembly may have implications in the modulation of signaling events during morphogenesis and tissue remodeling.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Transforming growth factor β signalling through Smad3 in allergy Allergic diseases, such as atopic dermatitis, asthma, and contact dermatitis are complex diseases influenced by both genetic and environmental factors. It is still unclear why allergy and subsequent allergic disease occur in some individuals but not in others. Transforming growth factor (TGF)-β is an important immunomodulatory and fibrogenic factor that regulates cellular processes in injured and inflamed skin. TGF-β has a significant role in the regulation of the allergen-induced immune response participating in the development of allergic and asthmatic inflammation. TGF-β is known to be an immunomodulatory factor in the progression of delayed type hypersensitivity reactions and allergic contact dermatitis. TGF-β is crucial in regulating the cellular responses involved in allergy, such as differentiation, proliferation and migration. TGF-β signals are delivered from the cytoplasm to the nucleus by TGF-β signal transducers called Smads. Smad3 is a major signal transducer in TGF-β -signalling that controls the expression of target genes in the nucleus in a cell-type specific manner. The role of TGF-β-Smad3 -signalling in the immunoregulation and pathophysiology of allergic disorders is still poorly understood. In this thesis, the role of TGF-β-Smad -signalling pathway using Smad3 -deficient knock out mice in the murine models of allergic diseases; atopic dermatitis, asthma and allergic contact reactions, was examined. Smad3-pathway regulates allergen induced skin inflammation and systemic IgE antibody production in a murine model atopic dermatitis. The defect in Smad3 -signalling decreased Th2 cytokine (IL-13 and IL-5) mRNA expression in the lung, modulated allergen induced specific IgG1 response, and affected mucus production in the lung in a murine model of asthma. TGF-β / Smad3 -signalling contributed to inflammatory hypersensitivity reactions and disease progression via modulation of chemokine and cytokine expression and inflammatory cell recruitment, cell proliferation and regulation of the specific antibody response in a murine model of contact hypersensitivity. TGF-β modulates inflammatory responses - at least partly through the Smad3 pathway - but also through other compensatory, non-Smad-dependent pathways. Understanding the effects of the TGF-β signalling pathway in the immune system and in disease models can help in elucidating the multilevel effects of TGF-β. Unravelling the mechanisms of Smad3 may open new possibilities for treating and preventing allergic responses, which may lead to severe illness and loss of work ability. In the future the Smad3 signalling pathway might be a potential target in the therapy of allergic diseases.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The literature review elucidates the mechanism of oxidation in proteins and amino acids and gives an overview of the detection and analysis of protein oxidation products as well as information about ?-lactoglobulin and studies carried out on modifications of this protein under certain conditions. The experimental research included the fractionation of the tryptic peptides of ?-lactoglobulin using preparative-HPLC-MS and monitoring the oxidation process of these peptides via reverse phase-HPLC-UV. Peptides chosen to be oxidized were selected with respect to their amino acid content which were susceptible to oxidation and fractionated according to their m/z values. These peptides were: IPAVFK (m/z 674), ALPMHIR (m/z 838), LIVTQTMK (m/z 934) and VLVLDTDYK (m/z 1066). Even though it was not possible to solely isolate the target peptides due to co-elution of various fractions, the percentages of target peptides in the samples were satisfactory to carry out the oxidation procedure. IPAVFK and VLVLDTDYK fractions were found to yield the oxidation products reviewed in literature, however, unoxidized peptides were still present in high amounts after 21 days of oxidation. The UV data at 260 and 280 nm enabled to monitor both the main peptides and the oxidation products due to the absorbance of aromatic side-chains these peptides possess. ALPMHIR and LIVTQTMK fractions were oxidatively consumed rapidly and oxidation products of these peptides were observed even on day 0. High rates of depletion of these peptides were acredited to the presence of His (H) and sulfur-containing side-chains of Met (M). In conclusion, selected peptides hold the potential to be utilized as marker peptides in ?-lactoglobulin oxidation.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Sydämen krooninen vajaatoiminta on merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Se on erilaisten sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttama monimuotoinen oireyhtymä. Sydämen vasemman kammion hypertrofia eli sydämen seinämien paksuuntuminen on yksi keskeinen tekijä, joka voi olla sydämen vajaatoiminnan taustalla. Kohonnut verenpaine on yleisin syy, joka johtaa sydänlihaksen paksuuntumiseen. Tämä johtaa sydämen pumppaustoiminnan häiriintymiseen, erilaisten neurohormonaalisten mekanismien aktivaatioon ja edelleen sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminnan neurohormonaalisista mekanismeista tärkeimmät ovat reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmän ja sympaattisen hermoston aktivaatio, sydämen rakenteiden uudelleenmuovautuminen, sydänlihassolujen apoptoosi ja systeeminen tulehdustila. Sydämen hypertrofiaa ja sen syntymistä pyritään estämään kohonneen verenpaineen lääkehoidolla. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmällä on keskeinen merkitys sydämen vajaatoiminnassa. Sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavista lääkeaineista angiotensiinikonvertasin estäjät (ACEestäjät) ovat säilyttäneet johtoasemansa jo vuosikymmenten ajan. Angiotensiinireseptoreiden salpaajien (AT1-salpaajien) odotettiin syrjäyttävän ACE-estäjät sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta toistaiseksi niitä pidetään vain vaihtoehtoisina lääkkeinä. Sympaattisen hermoston aktivaatiota vähentävät β-salpaajat ovat vakiinnuttaneet asemansa toiseksi tärkeimpänä lääkeryhmänä. Diureetit ovat paljon käytetty lääkeaineryhmä sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta niistä ainoastaan aldosteroniantagonisteilla on tutkitusti ennustetta parantavaa vaikutusta. Kroonisen vajaatoiminnan hoidossa käytetään edelleen myös digoksiinia. Tulevaisuudessa sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavia lääkeaineita voivat olla reniinin estäjät, neutraaliendopeptidaasin estäjät, vasopressiinin antagonistit tai inflammatroisiin sytokiineihin vaikuttavat molekyylit. Erikoistyön kokeellisessa osiossa tarkoituksena oli tutkia sydämen hypertrofian kehittymistä vatsa-aortta kuristetuilla rotilla ja kalsiumherkistäjä levosimendaanin sekä AT1-salpaaja valsartaanin vaikutuksia hypertrofian kehittymiseen. Kokeellisessa osiossa arvioitiin myös sydämen hypertrofian ja vajaatoiminnan jyrsijämallina käytetyn vatsa-aortan kuristuksen (koarktaation) toimivuutta ja vaikutuksia ultraäänen avulla määritettyihin kardiovaskulaarisiin parametreihin. Vatsa-aortta kuristettiin munuaisvaltimoiden yläpuolelta. Kuristus saa aikaan verenpaineen kohoamisen ja sydämen työtaakan lisääntymisen. Pitkittyessään tila johtaa sydänlihaksen hypertrofiaan ja vajaatoimintaan. 64 eläintä jaettiin ryhmiin, siten että jokaiseen ryhmään tuli kahdeksan eläintä. Ryhmistä kolmelle annettiin lääkeaineena levosimendaania kolmella eri päiväannoksella (0,01 mg/kg; 0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg) ja kolmelle valsartaania kolmella eri päiväannoksella (0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg; 10,00 mg/kg) juomaveden mukana. Lääkitys aloitettiin leikkauksen jälkeen ja jatkettiin kahdeksan viikon ajan. Kardiovaskulaariset parametrit, kuten isovolumetrinen relaksaatioaika (IVRT), vasemman kammion läpimitta systolessa ja diastolessa sekä seinämäpaksuudet, ejektiofraktio (EF), supistuvuusosuus (FS), minuuttitilavuus (CO) ja iskutilavuus (SV) määritettiin kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta ultraäänitutkimuksen avulla. Lisäksi määritettiin eläinten sydämen paino suhteessa ruumiin painoon. Tuloksia verrattiin ilman lääkehoitoa olleeseen koarktaatioryhmään. Eläinmallin toimivuutta arvioitiin vertaamalla koarktaatioryhmän tuloksia sham-operoidun ryhmän tuloksiin. Levosimendaanilla havaittiin työssä sydämen systolista toimintaa parantava vaikutus. Tämä näkyi tendenssinä parantaa ejektiofraktioita ja vasemman kammion supistuvuusosuuksia. Sydämen diastoliseen toimintaan ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Diastolista toimintaa arvioitiin isovolumetrisen relaksaatioajan muutoksilla. Sydämen hypertrofian kehittymiseen ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Eläinmallin todettiin mallintavan hyvin sydämen hypetrofiaa ihmisellä, mutta ei niinkään sydämen vajaatoimintaa.