Yleisön ääniä

Yleisö kuuntelee, yskintää.

Lasten influenssakaudet 2011−2012 ja 2012−2013: Epidemiologia, taudinkuva ja hoito Tyksin lasten ja nuorten klinikassa

Lasten influenssaepidemiat ajoittuvat keskitalvelle, jolloin myös muut hengitysteiden virusinfektiot ovat yleisiä. Lisäksi lasten influenssan kliininen kuva vaihtelee voimakkaasti, mikä aiheuttaa ongelmia erotusdiagnostiikassa. Influenssan diagnostiikka perustuu esitietoihin, kliiniseen kuvaan, tietoon epidemiologisesta tilanteesta ja virologiseen diagnostiikkaan. Kliinisen diagnostiikan osuvuus on kuitenkin lapsilla heikko. Influenssa olisi hyvä erottaa muista virusinfektioista, koska aikainen viruslääkitys lyhentää taudin kestoa. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää mariPOC-viruspikadiagnostiikalla todettujen lasten A- ja B-influenssavirustartuntojen epidemiologia Tyksin lasten ja nuorten poliklinikalla influenssakausina 2011−2012 ja 2012−2013. Lisäksi selvitettiin lasten influenssan tyypillinen oirekuva ja komplikaatioiden esiintyvyys. Hoitoon liittyen tilastoitiin jatkohoitopaikat ja käytetyt antimikrobilääkitykset. Saatuja tuloksia verrattiin aiempaan kirjallisuuteen. Tutkimusta varten käytössäni oli mariPOC-viruspikadiagnostiikkalaitteen näytetiedot marraskuun 2011 alusta joulukuun 2013 loppuun. Näytteet on voitu alun perin ottaa myös muiden virusten kuin influenssan diagnosoimiseksi. Epidemiologisessa analyysissä huomioitiin kaikki otetut influenssanäytteet. Tutkimusjoukkoon valikoitui yhteensä 113 influenssaan sairastunutta lasta. Tämän tutkimusjoukon influenssanäytteet voitiin yhdistää luotettavasti sairauskertomustietoihin, joita tarkasteltiin retrospektiivisesti. Viruspikadiagnostiikalla varmennettujen influenssakausien aikana noin 10 % kaikista näytteistä oli influenssapositiivisia. Suurin tautitaakka Tyksin lasten ja nuorten poliklinikalla kohdistuu alle 4-vuotisiin lapsiin, joiden osuus oli yli puolet kaikista influenssatapauksista (52 %). Suurin osa sairastuneista lapsista oli aiemmin terveitä (67 %). Yleisimmät krooniset sairaudet potilasjoukossa olivat astma (11 %) ja jokin neurologinen sairaus (9 %). Kolme yleisintä oiretta olivat korkea kuume (89 %), yskä (64 %) ja nuha (52 %). Myös muita influenssan tyyppioireita esiintyi usein. Komplikaatioista yleisimmät olivat otiitti (17 %), kuumekouristus (7 %), pneumonia (6 %) ja laryngiitti (4 %). Vakaviakin komplikaatioita todettiin osalla. Alle neljävuotiaat saivat komplikaatioita enemmän (p=0,02), lisäten pienten lasten tautitaakkaa. Influenssadiagnoosin varmentumisen jälkeen viruslääkitystä sai 61 %, ja vastaavasti antibioottia 30 % lapsista. Neljännes sairastuneista lapsista tarvitsi sairaalahoitoa. Influenssan lapsille aiheuttama tautitaakka on yhä varsin merkittävä. Viruspikadiagnostiikka voi toimia hyödyllisenä erotusdiagnostisena apuvälineenä epäiltäessä influenssaa lapsilla, mutta sen tueksi tarvitaan myös muita laboratoriotutkimuksia vakavien sairauksien tunnistamiseksi. Paremmalla rokotuskattavuudella influenssan lapsille aiheuttamaa tautitaakkaa olisi mahdollista keventää.

Identification and expression of different dehydrin subclasses involved in the drought response of Trifolium repens

Reverse transcribed RNAs coding for YnKn, YnSKn, SKn, and KS dehydrin types in drought-stressed white clover (Trifolium repens) were identified and characterized. The nucleotide analyses revealed the complex nature of dehydrin-coding sequences, often featured with alternative start and stop codons within the open reading frames, which could be a prerequisite for high variability among the transcripts originating from a single gene. For some dehydrin sequences, the existence of natural antisense transcripts was predicted. The differential distribution of dehydrin homologues in roots and leaves from a single white clover stolon under normal and drought conditions was evaluated by semi-quantitative RT-PCR and immunoblots with antibodies against the conserved K-, Y- and S-segments. The data suggest that different dehydrin classes have distinct roles in the drought stress response and vegetative development, demonstrating some specific characteristic features. Substantial levels of YSK-type proteins with different molecular weights were immunodetected in the non-stressed developing leaves. The acidic SK2 and KS dehydrin transcripts exhibited some developmental gradient in leaves. A strong increase of YK transcripts was documented in the fully expanded leaves and roots of drought-stressed individuals. The immunodetected drought-induced signals imply that Y- and K-segment containing dehydrins could be the major inducible Late Embryogenesis Abundant class 2 proteins (LEA 2) that accumulate predominantly under drought.

The chemokine monocyte chemoattractant protein-1 induces functional responses through dimerization of its receptor CCR2

Cytokines interact with hematopoietin superfamily receptors and stimulate receptor dimerization. We demonstrate that chemoattractant cytokines (chemokines) also trigger biological responses through receptor dimerization. Functional responses are induced after pairwise crosslinking of chemokine receptors by bivalent agonistic antichemokine receptor mAb, but not by their Fab fragments. Monocyte chemoattractant protein (MCP)-1-triggered receptor dimerization was studied in human embryonic kidney (HEK)-293 cells cotransfected with genes coding for the CCR2b receptor tagged with YSK or Myc sequences. After MCP-1 stimulation, immunoprecipitation with Myc-specific antibodies revealed YSK-tagged receptors in immunoblotting. Receptor dimerization also was validated by chemical crosslinking in both HEK-293 cells and the human monocytic cell line Mono Mac 1. Finally, we constructed a loss-of-function CCR2bY139F mutant that acted as a dominant negative, blocking signaling through the CCR2 wild-type receptor. This study provides functional support for a model in which the MCP-1 receptor is activated by ligand-induced homodimerization, allowing discussion of the similarities between bacterial and leukocyte chemotaxis.