Vanajaveden rantojen kunnostustarveselvitys

Vanajavedellä on runsaasti reheviä ja umpeen kasvavia lahtia ja matalia vesialueita, joiden tilaa vesistön säännöstely on piste- ja hajakuormituksen ohella heikentänyt. Vanajaveden rantojen kunnostustarpeen selvittäminen on osa vesistön säännöstelystä aiheutuneiden haittojen torjumista ja sillä on toteutettu Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyjen kehittämisselvityksessä (1999−2003) annettuja suosituksia. Rantojen kunnostustarvetta on selvitetty Hämeenlinnan ja Hattulan kuntien alueilla Miemalanselältä Vanajanselälle ulottuvalla osalla vesistöä. Selvitysalueen vesipinta-ala on noin 114 km2 ja rantaviivaa on noin 290 km. Kunnostustarpeen selvittämisessä on sovellettu vuorovaikutteisen suunnittelun periaatteita ja vesistön eri käyttäjäryhmät ovat voineet suoraan vaikuttaa selvitykseen mukaan otettaviin kohteisiin. Selvitys sisältää kaikkiaan 34 kohdetta, joiden valinnassa lähtökohtana on ollut, että säännöstely on vaikuttanut haitan syntyyn. Valtaosa kohteiden kunnostustarpeesta aiheutuu rantavyöhykkeen erityyppisestä ja -asteisesta umpeenkasvusta, muutamilla alueilla haittana on rantaeroosio. Kaikille kohteille on esitetty kunnostussuositukset, jotka keskittyvät umpeenkasvuhaittojen vähentämiseen ja vesistön virkistyskäyttöä helpottaviin toimenpiteisiin. Kunnostustarveselvitys sisältää myös lintuliitteen, johon on koottu selvitysalueen linnustollisesti arvokkaat saaret, karit, luodot ja rannat sekä niiden hoito- ja kunnostussuositukset. Vanajaveden rantojen kunnostustarveselvityksen on tehnyt Hämeen ELY-keskus vuonna 2011 maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. Kunnostustarveselvitys toimii omalta osaltaan pohjana tuleville, selvitysalueella tehtäville vesistökunnostushankkeille. Selvityksessä mukana olevien kohteiden kunnostuksia voidaan toteuttaa joko pieninä itsenäisinä vesistökunnostuksina tai osana laajempia, vesialueen ohella valuma-alueelle suunnattuja kunnostushankkeita.

Äimäjärven ravinnetase ja hydrologia

Hämeenlinnassa Kalvolan kaupunginosassa sijaitseva Äimäjärvi on luonnostaan melko rehevä ja sen tila on ollut pitkään varsin huono. Äimäjärven rehevöitymisen syitä ovat voimakas hajakuormitus, yhdyskuntien aikaisempi jätevesikuormitus ja järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Sen vedenlaatu on luokiteltu välttäväksi ja aikaisempina vuosina leväkukinnat ovat olleet säännöllisiä, joskin nykyisin ne ovat vähentyneet. Äimäjärven tilaa on seurattu viime vuosina intensiivisesti ja siitä on paljon tutkimustietoa. Tässä raportissa selvitettiin Äimäjärveen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen määrä käyttäen hyväksi sekä järvestä ja siihen laskevista ojista mitattuja arvoja että teoreettisia ominaiskuormitusarvoja. Saatujen tulosten perusteella määritettiin myös järven fosfori- ja typpitaseet. Raportissa tarkasteltiin myös järven hydrologiaa, arvioitiin kunnostustarvetta ja arvioitiin hydrologisten tietojen ja laskettujen arvojen luotettavuutta sekä vedenlaadun näytteenottotiheyden vaikutusta kuormitustuloksiin. Teoreettiset, ominaiskuormitusarvoilla lasketut kuormitustulokset olivat hieman korkeammat kuin mittauksiin perustuvat tulokset. Arvot olivat samansuuntaiset kirjallisuudessa ilmoitettujen kuormitustulosten kanssa. Äimäjärven laskevia ojia tarkastelemalla eniten pinta-alayksikköä kohden kuormittivat Ihalahonoja, Tiirueenoja ja Halkorvenoja. Ihalahonojaan on aikaisemmin rakennettu laskeutusallas, mutta myös muut eniten kuormittavat ojat tulisi ottaa huomioon järven kunnostusta suunniteltaessa. Äimäjärven kaltaisessa rehevässä järvessä sekä ulkoisen että sisäisen kuormituksen vähentämisellä on tärkeä merkitys järven tilan parantamisessa.