Verkkokeskustelu asiantuntijuuden kehittämisessä : Johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutusohjelman verkkokeskustelut dialogi-teorian näkökulmasta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli dialogi-teorian näkökulmasta tarkastella verkkokeskusteluissa tapahtuvaa asiantuntijuuden kehittämistä. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on lähinnä keskustelunanalyyttinen ja siinä keskitytään pääasiallisesti verkkokeskustelujen dialogisen rakenteen ja etenemisen selvittämiseen.Dialogia keskustelumuotona käsittelevät teoriat sekä dialogin kehittymistä kuvaava neljän keskustelukentän teoria muodostavat tutkimuksen teoriataustan. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Missä keskustelukentissä asiantuntijuuden kehittäminen tapahtuu verkkokeskusteluissa? 2. Miten siirtyminen keskustelukenttien välillä tapahtuu? 3. Mitä dialogisia toimintatapoja verkkokeskusteluissa esiintyy? 4. Miten dialogin symmetria toteutuu verkkokeskusteluissa? 5. Minkälaisia tiimienvälisiä eroja verkkokeskusteluissa esiintyy keskustelukenttien, dialogisten toimintatapojen, dialogin symmetrian suhteen? Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä rakennettiin aikaisempien verkossa tapahtuvan dialogin tutkimiseen käytettyjen menetelmien sekä dialogin kehittymistä kuvaavan keskustelukenttäteorian pohjalle. Tutkimuksen aineisto kerättiin johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen kuuluvista verkkokeskusteluista. Tutkimushenkilöt olivat sivistystoimenjohtajia, opetuspäälliköitä ja rehtoreita (12 naista,12 miestä). Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 10 keskustelua, jotka sisälsivät 340 viestiä. Verkkokeskustelut jakautuivat koko koulutusryhmän keskusteluihin sekä koulutusryhmästä muodostettujen neljän eri tiiminkeskusteluihin. Tulokset osoittavat, että dialogin kehittymisen kannalta verkkokeskusteluissa eniten ongelmia aiheuttavat keskustelujen symmetrisyyden toteutuminen ja yhteisen ymmärryksen luominen. Erityisen vaikeaksi verkkokeskusteluissa osoittautui taustateorian mukaiseen luovaan, virtaavaan dialogiin pääseminen. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että asiantuntijuuden kehittämiseen pyrkivän, dialogi-teorianmukaisen verkkokeskustelun synnyttäminen on vaikeaa ja vaatii tietoista dialogin taitojen harjoittelemista.

Pärjätäkseen pitää olla sosiaalinen, aktiivinen ja menestyvä ihminen. Kaikkea hyvää vaan heille, mutta entäs me muut? Vertaistuki Yksinäisyys-nettiryhmässä avunsaajan ja avunantajan näkökulmista.

Yksinäisyyden merkitys hyvinvointia uhkaavana tekijänä on viimeaikoina noussut esiin yhä enenevissä määrin. Yksinäiset korkeakouluopiskelijat ovat erityisen haavoittuvassa elämäntilanteessa, sillä nuoren aikuisen elämään liittyvät erityiset kehitykselliset haasteet. Tärkeää on, että opiskelijat saavat tukea tilanteeseensa, jotta yksinäisyyden kauaskantoisilta vaikutuksilta vältyttäisiin. Vertaistuki voi monen kohdalla olla tärkeää, ja Internet mahdollistaa matalan kynnyksen paikan avun hakemiseen. Tutkielmassani perehdyn Nyyti ry:n ylläpitämään, korkeakouluopiskelijoille tarkoitettuun Yksinäisyys-nettiryhmään, ja siinä esiintyvään vertaistukeen. Erityisen tutkimusasetelmastani tekee vertaistuen tarkastelu sen kaksijakoisuuden kautta: millaisia avunsaajana olemisen ja avunantajana toimimisen tapoja kirjoituksista on löydettävissä, ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Näin voidaan ymmärtää paremmin keskustelijoiden tarpeita ja odotuksia, ja sitä, miten ryhmä pystyy niihin vastaamaan. Aineistoa on tutkittu sisällönanalyysin menetelmin. Näyttäisi siltä, että ryhmään kohdistetaan enemmän odotuksia ja tarpeita kuin mihin se pystyy vastaamaan. Avunsaajana olemisen luokkia oli yhteensä 15, jotka kuvasivat viittä eri ulottuvuutta. Ulottuvuudet olivat kokemuksellisuus, kontrolliodotus, vaikeusaste, suhde tietoon ja odotuksellisuus. Avunantajana toimimisen kohdalla luokkia muodostui kahdeksan, jotka kuvasivat neljää ulottuvuutta. Näitä olivat empatia, eteenpäin suuntaavuus, opastus ja kyseenalaistus. Avunsaajana oleminen hallitsi nettiryhmän keskusteluja, ja sitä kuvastavat tekstit olivat paitsi määrällisesti pidempiä, myös sisällöllisesti rikkaampia. Suhteutettaessa avunsaajan ja avunantajan tapoja toisiinsa havaitaan, että ryhmässä osoitettu tuki pystyy hyvin vastaamaan moniin odotuksiin, mutta toisaalta jokin tuenmuoto saattaa olla päinvastainenkin joidenkin luokkien tarpeille. Voikin olla, että vertaistuesta on keskustelijoille hyötyä tiettyyn tasoon asti, mutta suuri määrä erilaisia tarpeita ja odotuksia tekee mahdottomaksi niihin kaikkiin vastaamisen. Hyvä jatkotutkimuksen aihe olisi haastatteluin selvittää kirjoittajien omia näkemyksiä siitä, mistä kokevat ryhmään kirjoittaessaan hyötyvänsä. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat olleet: Weiss, R.S. (1973). Loneliness: the experience of emotional and social isolation, Kraut, R. ym (1998). Internet paradox. A social technology that reduces social involvement and psychological well-being?, Jung, J. (1987) Toward a social psychology of social support., Dennis, C-L. (2003). Peer support within a health care context: a concept analysis.

Tunne, taistele tai taivu : synnytys ja valta Foucault'n näkökulmasta verkkokeskustelussa

Kun synnytyksessä mikään ei suju suunnitelmien mukaan, mistä oikeastaan on kysymys? Kenellä on valta synnytyksessä ja miten se jaetaan? Pro gradu -työssäni yritän ratkaista tätä oman pettymykseni herättämää kysymystä Michel Foucault'n valtakäsityksien avulla. Työlleni erityisen tärkeitä ovat ranskalaisfilosofin teoriat vallan osapuolten välisistä kamppailuista, vallan ja tiedon suhteesta sekä vallasta mahdollisuuksien hallintana. Foucault'sta inspiroituneilta hallinnan analyytikoilta Nikolas Roselta ja Mitchell Deanilta saan käytännön apua analyysin tekemiseen aineistolähtöisen tulkinnan keinoin. Heidän neuvostaan keskityn miten-kysymyksiin sekä sanoihin asioiden mahdollistajana. Aineistonani käytän erään aktiivisuutta ja luottamuksellisuutta vaalivan keskustelupalstan Synnyttäjän oikeudet -aiheista keskustelua. Analyysin alku nosti keskustelusta kolme selkeää tapaa synnytyksen ja vallan hahmottamiseen: luonnon ja synnyttäjän voimia korostavan, taisteluasennetta kannattavan sekä sopuisaa, tyydyttävää elämystä toivovan. Tämä on kuitenkin vasta johtolanka, jonka seuraamisessa tarvitsen tutkimuskirjallisuutta sekä teoreettisen viitekehyksen tukea. Tärkeimpiä hyödyntämiäni tekstejä ovat Foucault'n The Subject and Power (2000a) ja Truth and Power (2000b) sekä synnyttämisen mahdollisuuksia pohtivat teokset, kuten Johanna Ruusuvuoren Synnyttämisen suuntia (1992) ja Robbie Davis-Floydin ja Carolyn Sargentin toimittama Childbirth and Authoritative Knowledge (1997). Teorian, tutkimustulosten ja aineistoni perusteella väitän, että synnytyksen ja vallan suhteessa on kysymys auktoriteetin ja itsehallinnan erilaisista kohtaamistavoista. Tiedon ja vallan järkähtämätön suhde on pönkittänyt synnytyssalin auktoriteeteille tukevan aseman, jota ei helposti heiluteta. Yrittää silti voi ja pitääkin, ainakin keskustelijoideni mielestä. Naiset synnyttävät uusia kansalaisia lääketieteen valvonnassa, mutta he tekevät sen omillakin ehdoillaan, omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Verkon kautta synnytyksen vaihtoehdot ovat levinneet ja jättäneet jälkensä myös perinteisen synnytyskulttuurin pintaan. Yksien totuudet ovat kuitenkin toisten totuuksia arvokkaampia, kuten Tammisaaren synnytysosaston sulkeminen osoittaa.