Peruskoulunsa päättävien koulukokemukset ja tulevaisuuden suunnitelmat Luupin alla Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa

Tutkimuksen aiheena olivat peruskoulun viimeistä luokkaa käyvät oppilaat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden suunnitelmia peruskoulun jälkeen, kuinka paljon aikaa oppilaat käyttävät vanhempiensa kanssa läksyihin tai keskusteluun tärkeistä asioista, koulukokemuksia ja millaisia toiveammatteja oppilailla oli suhteessa vanhempiensa ammatteihin. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä 2597 oppilasta. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto on osa Turun Yliopiston Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen Nuoret luupin alla -hanketta. Aineistoa analysoitiin SPSS tilasto-ohjelmalla t-testillä, yksisuuntaisella varianssianalyysillä, Wilcoxonin testillä, pääkomponenttianalyysillä, ristiintaulukoimalla ja X2-testillä. Tutkimuksen tulosten mukaan suurin osa oppilaista on suuntaamassa lukioon peruskoulun päätyttyä. Vanhempien koulutustaso ja ammattiasema vaikuttaa tilastollisesti erittäin merkitsevästi nuoren koulutusvalintaan. Korkea-asteen käyneiden vanhempien lapset suuntaavat lukioon ja perusasteen vanhempien lapset ammattikouluun. Vanhempien ammattiasema vaikuttaa nuoren toiveammatin tasoon ja suurin osa vastaajista tavoittelee korkeampaa ammattiasemaa missä heidän vanhempansa tällä hetkellä toimivat. Vanhempien kanssa yhdessä vietetty aika koostui enimmäkseen syömisestä ja TV:n katselusta, vähiten aikaa yhdessä vietettiin läksyjä tehden. Tärkeistä asioistakin keskusteltiin vain joitakin kertoja kuukaudessa. Koulukokemukset olivat oppilaista pääosin positiivisia. Suurimman osan mielestä oppilaiden ja opettajien välinen vuorovaikutus ja koulun yleinen ilmapiiri oli hyvä. Kuitenkin vastanneista 23 % raportoi koulussa tapahtuneesta koulukiusaamisesta.

Suomen sisäistä turvallisuutta koskevat puolustusvoimien suunnitelmat 1950-luvulla : puolustusvoimat ja vuoden 1956 yleislakko

1950- luku oli tapahtumarikas politiikan saralla ja muun muassa vuoden 1956 yleislakon aikana puolustusvoimat joutui kohottamaan valmiuttaan kriisin aiheuttamien levottomuuksien vuoksi. Yleislakko ja sen aiheuttamat toimenpiteet puolustusvoimille sopivat ajallisesti tarkasteltuna tutkimuskohteeksi ja lähdemateriaaliakin oli saatavilla, joten tutkimuksen aiheeksi valittiin ”Puolustusvoimat ja vuoden 1956 yleislakko”. Lakko koski valtaosaa maan työpaikoista. Lakon ulkopuolelle jäivät ainoastaan valtakunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitoon osallistuvat työntekijät, kuten valtionhallinnon välttämätön henkilöstö, yleisradion henkilökunta ja terveydenhoito, ulkovaltojen edustustojen henkilöstö ja diplomaattipostin käsittelijät sekä poliisi ja puolustusvoimat. Yleislakon ensimmäisistä päivistä lähtien eriasteisia levottomuuksia ilmeni ympäri maata. Lakon alkupäivien yhteenotot poliisin ja lakkolaisten kesken osoittivat sen, että työtaisteluun osallistuneet eivät karttaneet voimankäyttöä nopeuttaakseen tilanteen selviämistä. Osittain rajutkin yhteenotot huoltoasemilla ja joukkotilaisuuksissa ajoivat poliisin siihen tilanteeseen, että sen oli pyydettävä puolustusvoimilta virka-apua tilanteen rauhoittamiseksi. Lakko päättyi lopulta maaliskuun 20. päivänä 1956 kestettyään lähes kolme viikkoa. Valmisteluista huolimatta puolustusvoimien joukkoja ei käytetty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa lakon aikana.

Vallankaappauksen torjunnasta yleisen järjestyksen turvaamiseen : puolustusvoimien suunnitelmat sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi vuosina 1948–1953

Vuoden 1948 keväällä puolustusvoimat varautui useilla valmiudenkohottamistoimenpiteillä torjumaan kommunistien vallankaappausuhkaa ”ruutupaperille” luonnostellulla suunnitelmalla. Vuonna 1949 julkaistiin ensimmäinen käsky puolustusvoiminen käyttämisestä sisäisen järjestyksen turvaamiseksi. Sen perusteena oli maan jakaminen viiteen suojelualueeseen. Puolustusvoimien tehtävät sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi olivat jaettu valtiojohdon puolustusvoimille käskemiin sotilaallisia toimenpiteitä vaativiin tehtäviin, viranomaisille annettavaan virka-apuun, rauhansopimuksen edellyttämien yhteyksien turvaamiseen Neuvostoliiton ja Porkkalan vuokra-alueen välillä sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja sotilaallisesti merkittävien kohteiden turvaamiseen. Tehtäväjako tarkentui vuonna 1953 puolustusvoimien omien kohteiden suojaamiseen, yleisvaltakunnallisten kohteiden suojelemiseen sekä siviiliviranomaisten auttamiseen. Ensimmäisten yleisten perusteiden jälkeen suunnitelmat sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi kehittyivät yksityiskohtaisiksi perusteiksi alajohtoportaiden jatkosuunnittelulle. Vallankaappaukseen perustuva uhkakuva muuttui operatiivisen suunnittelun edetessä maahan kohdistuneeksi sotilaalliseksi hyökkäykseksi ja siihen liittyviin uhkiin sisäisessä turvallisuudessa. Puolustusvoimien tehtävät sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi liittyivät osaksi maan sotilaallista puolustusta, minkä tarkoituksena oli varmistaa liikekannallepanon ja joukkojen keskitysmarssien onnistuminen. Puolustusvoimien osuus sisäisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi toteutettiin alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Vastuualuejako noudatti puolustussuunnittelun mukaista vastuualuejakoa.

Airbus 340 -lentokoneen C-huoltotelakoiden layout-suunnitelma

Tässä insinöörityössä tehtiin layout-suunnitelmat C-huoltotelakoista Airbus 340 -lentokoneiden huoltoa varten ja selvitettiin samojen huoltotelakoiden käyttömahdollisuutta myös muiden konetyyppien huolloissa. Insinöörityön toimeksiantajana toimi Finnairin tekniikan lentokonekorjaamo, jonka käyttöön huoltotelakat suunniteltiin. Työ aloitettiin perehtymällä Airbus 340 -lentokoneen mittoihin ja C-huoltotarpeisiin. Seuraavaksi käytiin läpi erilaisia huoltotelakkavaihtoehtoja ja niiden aiheuttamia kustannuksia pitkällä ajanjaksolla. Huoltotelakoiden soveltuvuutta tarkasteltiin eri lentokonetyypien käyttöön. Huoltotelakoiden suunnittelussa huomioitiin myös niiden varastointivaatimukset. Lisäksi työssä käytiin läpi viranomaisten turvallisuusvaatimukset sekä lentokonehuoltotoiminnan erityisvaatimukset huoltotelakoille. Työn tuloksena syntyneitä investointilaskelmia ja layout-suunnitelmia käytetään hyödyksi valittaessa kustannuksiltaan ja käyttövaatimuksiltaan parhaiten Airbus 340 -lentokoneiden C-huoltovaatimuksia vastaava huoltotelakkavaihtoehto. Huoltotelakoiden layout-suunnitelmat on tehty työntekijöiden näkökulmat huomioiden, jotta työnteko olisi tehokasta ja ergonomista.

Turbokoneen rakenneoptimointi ja mittausjärjestelyt

Tässä diplomityössä käsitellään erään tuotekehitysprojektissa tehdyn turbokoneen prototyypin takuumittauksia. Takuumittauksilla on tarkoitus varmistaa alustavasti valmistetun prototyypin toimivuus. Mittauksista saatuja arvoja on lopuksi tarkoitus verrata suunnitteluarvoihin, jolloin nähdäänkuinka hyvin suunnitelmat ja alustavat suunnittelulaskelmat ovat onnistuneet koskien tätä turbokonetta. Työssä esitellään pääpiirteissään laitteen toiminta. Takuumittauksia varten tarpeelli-set mitattavat suureet ja vaihtoehtoiset mittausmenetelmät on esitelty. Lisäksi on suunniteltu mittausjärjestelmä PI-kaavioineen, jolla pystytään saamaan riittävän kat-tava mittaustulos laajuus. Työssä on myös esitelty miten mittaustuloksista saadaan tarvittavat vertailuarvot verrattavaksi alustaviin suunnittelulaskelmiin. Tämä diplomityö on tehty, että alustavat mittaussuunnitelmat olisi valmiina olemassa jotta varsinainen takuumittauslaitteisto pystytään rakentamaan nopeasti turbokoneen prototyypin valmistuttua. Lopuksi saadun mittausotannan käsitteleminen on myös selvempää, koska riittävät teoreettiset perusteet mittausaineiston käsittelemiseen on myös kerätty tähän työhön. Työssä käsiteltävän mittausjärjestelmän pääpaino on virtaus ja lämpöteknisillä mitta-uksilla. Myös sähköteknisiä mittauksia ja turbokoneen rakenteellisen toimivuuden mittauksia on käsitelty tässä työssä. Tässä diplomityö antaa kattavat perustiedot tarvittaviin mittausmenetelmiin ja miten varsinainen mittaustieto saadaan jalostettua vertailtavaan muotoon. Siinä käsitellään myös vaikeuksia joita toimivanmittausjärjestelmän kehittämisessä on otettava huo-mioon.  

Tiehankkeiden suunnittelu - Ympäristön tilan selvitys ja ympäristövaikutusten arviointi

Tämä diplomityö on tehty ohjeeksi väyläsuunnittelijoille, tiehankkeiden suunnittelussa tehtävään ympäristön tilan selvittämiseen sekä ympäristövaikutusten arviointiin.Työn toimeksiantajana on Tieliikelaitoksen Konsultoinnin Suunnittelupalvelut. Tutkimusongelmaa lähestyttiin selvittämällä aikaisemmin suunnittelussa käytettyjätyöskentelytapoja ja -menetelmiä sekä tarkastelemalla aiemmin tehtyjä tiensuunnittelun asiakirjoja. Selvitys keskittyi Tieliikelaitoksen ja sitä edeltäneen Tielaitoksen toimintaan, mutta työssä tarkasteltiin myös muiden asiantuntijoiden laatimia suunnitelmia. Työn lähtökohtana oli laatia ohje, jonkaavulla suunnittelijat voivat tehdä suunnitelmaan kuuluvan ympäristötiedon käsittelyn itsenäisesti. Hankkeissa, joissa näin toimitaan, oletetaan ympäristövaikutusten jäävän melko vähäisiksi eikä niissä vaadita YVA-lain mukaista menettelyä. Laaditun ohjeen myötä eri suunnittelijoiden laatimat tiehankkeiden suunnitelmat yhtenäistyvät ympäristötiedon käsittelyn osalta, sillä aiemmin yhtenäistä käytäntöä ei ole ollut. Suunnitelmien laatu paranee ja ympäristövaikutusten arviointi helpottuu samaan ohjeeseen kootun tiedon avulla. Ohjeen aikaansaaman suunnittelutoiminnan kehittyminen näkyy vasta, kun ohjetta on sovellettukäytännössä hankkeiden suunnitteluun.

Investointiprosessin arviointi ja kehittäminen: tuotannollisten hankkeiden kannattavuus

Työn päätavoitteena on tutkia investointiprosessin toimivuutta. Työssä selvitetään, mitä lisätietoja päätöksentekijät tarvitsevat investointien valinnassa. Työssä tarkastellaan investointien kannattavuuden arviointia, projektien valintaa ja valintaan vaikuttavia tekijöitä. Myös investoinnin toteutuksen jälkeistä tarkkailua tutkitaan. Työ on tehty kohdeyrityksen eri tehtaiden investointikäytäntöjen yhdistämisen avuksi. Työssä tarkastellaan yrityksennykyisiä käytäntöjä ohjeiden, haastattelujen ja tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että investointien arviointikäytäntöjä olisi kehitettävä. Vain suurilta investointiprojekteilta vaaditaan tarkat suunnitelmat ja laskelmat. Nykyisen takaisinmaksuajan menetelmän rinnalle tulisi ottaa käyttöön rahan aika-arvon huomioon ottava menetelmä, kuten sisäisen koron menetelmä. Riskienhallinnassa olisi vielä otettava huomioon kustannuksiin ja markkinoiden muutosherkkyyteen liittyvät riskit. Kun suunnittelu saadaan kuntoon, seuraavana tärkeänä kehittämiskohteena olisi investoinnin jälkeisen tarkkailun lisääminen investointiprosessiin.

Paineilmajärjestelmän ja -hankinnan kehittäminen sementtitehtaalla

Työn tavoitteena oli kartoittaa Lappeenrannan sementtitehtaan paineilmajärjestelmä, tehdä järjestelmän kehittämissuunnitelma ja arvioida suunnitelman mukaisen investoinnin kannattavuus investointilaskelmilla. Kartoituksesta selviää paineilman hankinnan toteutus, järjestelmään kuuluvien laitteiden selvitys ja energiankulutus sekä jakeluverkon ja paineilman käytön kartoitus. Kartoituksen ja aineiston pohjalta laadittiin suunnitelma järjestelmän kehittämiseksi. Aineistoa kerättiin haastattelemalla laitetoimittajia sekä muiden sementtitehtaiden johtoa. Paineilman käyttöä tehostettiin ja tehtaan matalapaine- eli kuumailmaverkon osalta tehtiin suunnitelmat sen täydellisestä uusimisesta. Tehtaan korkeapaine- eli yleisilmaverkkoon päätettiin olla investoimatta työssä esiteltävien käytännön syiden vuoksi. Investoinnin taloudellinen kannattavuus arvioitiin työhön rakennetulla investointilaskentamallilla. Sen avulla laskettiin investoinnin kannattavuus annuiteettimenetelmällä. Laskelmien tulokseen liittyvä epävarmuus arvioitiin myös malliin rakennetulla herkkyysanalyysillä. Lisäksi mallilla vertailtiin investoinnin eri hankintavaihtoehtojen kannattavuutta. Investointi osoittautui kannattavaksi.