Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Luvia ja Eurajoki

Luvian ja Eurajoen kuntien alueella toteutettiin maa- ja metsätalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma 2009–2010. Hankkeessa etsittiin maatalousympäristöstä ja osin metsäalueilta erityisesti ei-tuotannollisella investointituella toteutettavaksi soveltuvia kosteikkoja ja ympäristötuen erityistuella hoidettavaksi soveltuvia luonnon monimuotoisuuskohteita. Samalla tarkasteltiin suojavyöhykkeiden tarvetta kaltevilla ja tulvahaitoista kärsivillä pelloilla. Alueelta löydettiin runsaasti luonnon monimuotoisuuskohteita sekä useita kosteikkokohteita, mutta maaston tasaisuus ja uomien reunoille ulottuva viljely rajoittaa monien kosteikkojen rakentamismahdollisuuksia. Useat kohteet ovat mukana erityisesti maisema- tai luonnon monimuotoisuussyistä, joten niiden toteuttaminen olisi ympäristön kannalta kuitenkin suotuisaa. Hankkeessa kartoitettiin erikseen myös metsäluonnon monimuotoisuuskohteita, joita maanomistaja voi halutessaan hoitaa tai suojella valtakunnallisen METSO-ohjelman keinoilla. Alueelta löytyi noin 40 selvää METSO-kohdetta.

Ohkolanjoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma

Vantaanjoen vesistöalueella sijaitsevan Ohkolanjoen valuma-alueella laadittiin maatalousalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma syksyllä 2010. Kartoituksessa löytyneet kohteet sisällytettiin yleissuunnitelmaan karttojen muodossa. Suojavyöhykkeet pidättävät tehokkaasti maatalousmaalta vesistöön kulkeutuvia ravinteita ja kiintoainesta. Maisemallisesti suojavyöhykkeet elävöittävät ympäristöä ja edistävät luonnon monimuotoisuutta maatalousalueilla. Suojavyöhykkeitä voidaan perustaa vesistöön tai valtaojaan rajoittuville tai tulvaherkille pelloille, sekä pohjavesialueille. Suojavyöhyke perustetaan ympäristötukikelpoiselle lohkolle ja tukea hakevan viljelijän täytyy olla sitoutunut ympäristötukeen. Yleissuunnittelun tavoitteena on löytää ne kohteet, joissa suojavyöhykkeistä olisi eniten hyötyä vesiensuojelun kannalta. Huomioon on otettu myös maisemalliset arvot ja luonnon monimuotoisuus. Suojavyöhykkeiden perustamiseen voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnitelmassa esitetyt kohteet ovat suosituksia, maatalouden erityistukien hakeminen on aina vapaaehtoista. Ohkolanjoen valuma-alueen yleissuunnitelmassa esitetään suojavyöhykesuositusta yhteensä 25,7 kilometrin matkalle. Tästä erittäin tarpeellisia on 11,4 km ja tarpeellisia 14,3 km. Pohjavesialueella peltoa on vain vähän.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden, kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma : Pihtipudas

Maatalousalueiden suojavyöhykkeiden, luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelun tavoitteena on kannustaa viljelijöitä maatalotalousympäristön luonnon hoitoon ja vesiensuojeluun. Tämä yleissuunnitelma sijoittuu Pihtiputaan pohjoisosaan Rönnyn, Elämäjärven, Peningin ja Liitonjoen kylille. Alueelta kartoitettiin kesällä 2011 kohteita, joiden perustamisessa ja hoidossa voidaan hyödyntää maatalouden ympäristötuen erityistukia tai ei-tuotannollisten investointien tukia. Suunnitelmaan sisältyy yhteensä 17 perinnebiotooppia, 27 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämisen kohdetta, 22 suojavyöhykkeen paikkaa ja 5 kosteikkokohdetta. Yleissuunnitelma toimii pohjana tarkemmille kohdekohtaisille suunnitelmille. Kohteiden hoitaminen ja tukien hakeminen on vapaaehtoista.

Metsänhakkuiden vaikutukset merikotkan (Haliaeetus albicilla) pesintään

Suomen merikotkapopulaatio kasvaa ja levittäytyy saaristosta mantereen puolelle. Sen seurauksena tehometsätalouden intressit ja merikotkan pesimähabitaattien suojelutarve törmäävät yhä useammin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tuloksia, joiden perusteella voidaan laatia entistä tarkemmat ohjeet pesien huomioonottamisesta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Käytin tutkimusaineistona WWF:n merikotkatyöryhmän vuosittain keräämiä pesimätietoja sekä metsänkäyttöilmoituksista kokoamiani hakkuutietoja vuosilta 2000–2009. Tarkastelin yleistettyjen lineaaristen sekamallien avulla säteeltään 600-metrisen pesäalueen hakkuiden vaikutusta mm. pesinnän jatkumiseen samalla pesällä ja pesimäyritysten onnistumiseen. Havaitsin, että edellisvuoden pesinnän epäonnistuminen lisää merikotkien pesänvaihtotodennäköisyyttä, ja uudistushakkuuaukot pesäalueella lisäävät tätä epäonnistumisen jälkeistä pesänvaihtoherkkyyttä. Merikotkat ovat kuitenkin monissa tapauksissa pesineet ja myös onnistuneet pesinnässään hyvinkin lähellä hakkuuaukkoa. Pesäalueen hakkuut pesimäkauden ulkopuolella eivät siis haittaa ainakaan kaikkien merikotkayksilöiden pesinnän aloitusta tai pesimäyrityksen onnistumista. Uudistushakkuutapahtuma pesäalueella laskee vähintään suuntaa-antavasti samanaikaisen tai seuraavan pesinnän onnistumistodennäköisyyttä. Reviireillä, joiden ytimessä on hakkuita, pesinnän väliinjättövuosia on ainakin suuntaa-antavasti enemmän kuin hakkaamattomilla reviireillä. Hakkuiden haittavaikutuksista huolimatta poikastuotto on niilläkin reviireillä, joiden ytimessä on hakkuita, niin hyvä, että populaatio kasvaa. Nykyisen tasoinen hakkuuhäiriö ei siis uhkaa merikotkien suotuisan suojelun tasoa. Tutkimukseni perusteella pidän ELY-keskuksen käyttämää 50–100 metrin levyistä näkyvyyden mukaan sovellettavaa suojavyöhykettä sopivana pesimäkauden ulkopuolisille hakkuille. Varsinaisesti en saanut näyttöä tämänkään suojavyöhykkeen tarpeellisuudesta, mutta aineisto ei ollut edes sopiva näin lähellä pesää olevien hakkuiden vaikutusten tilastolliseen testaamiseen. Sen sijaan näyttää melko varmalta, että ainakaan isompi suojavyöhyke ei ole tarpeen merikotkan suotuisan suojelun tason varmistamiseksi. Hakkuuaineiston ajoitusongelmien vuoksi en voi ottaa kantaa pesimäkautisen suojavyöhykkeen leveyteen. Merikotkapopulaation kasvun myötä lajin uhanalaisluokitus saattaa lähivuosina muuttua, mikä vaikuttanee myös pesimähabitaattien suojaan lainsäädännössä. Siinäkin tilanteessa tämä tutkimus auttanee vapaaehtoisen suojelun toteutusta.

Maatalousalueiden yleissuunnitelma : Hirvijoen valuma-alue

Hirvijoen valuma-alueella toteutettiin maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden, suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen yleissuunnitelma vuosina 2011-2012. Hankkeessa kartoitettiin sopivia kosteikon paikkoja ja merkittäviä luonnon monimuotoisuuskohteita. Lisäksi arvioitiin rantapeltoja, joilla suojavyöhyke voisi vähentää pintavaluntaa ja sen mukana vesistöihin päätyvien kiintoaineen ja ravinteiden määrää. Tällaisia peltoja olivat Hirvijoen alueella kaltevat ja tulvista tai vettymisestä kärsivät peltolohkot. Alueelta löytyi runsaasti luonnon monimuotoisuuskohteita, joiden kasvilajisto on monipuolista ja jotka sopivat hoidettaviksi maatalouden erityisympäristötuen avulla. Joistakin metsäisimmistä lumokohteista arvioitiin myös sopivuutta metsien monimuotoisuutta turvaavan METSO-ohjelman kautta hoidettaviksi tai suojeltaviksi. Kosteikkopaikkoja ei kovin paljoa löytynyt eivätkä niistäkään kaikki sovi tämän hetkisellä tukijärjestelmällä rahoitettaviksi. Kohteiden maininta suunnitelmassa ei sido eikä velvoita maanomistajia toimenpiteisiin vaan tarkoitus on että yleissuunnitelman tietoja voidaan käyttää taustatukena, jos alueille suunnitellaan hoitoa tai kunnostusta. Lisäksi yleissuunnitteluhankkeessa testattiin erilaisten mallien käyttöä apuvälineenä. Maankäyttö- korkeus, maalaji- ja rinteenviettosuuntatietojen avulla esiselvitettiin mahdollisia kohteita. Mallien tuottamia tuloksia tarkasteltiin maastossa ja havaittiin että ne ovat käyttökelpoisia apuvälineitä mm. maastokäyntien kohdentamisessa, mutta eivät missään tapauksessa voi korvata niitä. Lisäksi vesiensuojelutoimenpiteiden tehokkuutta arvioitiin laskentamallilla.

TEHO-hankkeen raportteja, osa 3 : Fosforin kerrostuminen, Lietteenlevitys sokerijuurikkaalle, Lannan levityskokeilut, Separointi, Typen poisto

Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hankkeen tavoitteena on edistää maatalouden vesiensuojelua. Tähän julkaisuun on koottu tuloksia TEHO-hankkeen aikana tehdyistä kokeiluista ja seurannoista. Julkaisun ensimmäinen osa käsittelee fosforin kerrostumista suorakylvölohkoilla ja suojavyöhykkeillä. Fosforin kerrostuminen maan pintakerroksiin pellon muokkauksen loputtua on ongelmallista varsinkin liukoisen fosforin osalta, koska se on tällöin alttiina huuhtoutumiselle pintavalunnan mukana. Toisessa osassa käsitellään TEHO-hankkeen ja Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen yhteistyössä toteuttamaa kokeilua, jossa lietelantaa levitettiin sokerijuurikkaalle kasvukaudella. Näin voidaan vähentää maan tiivistymistä ja saada ravinteet paremmin juurikkaiden käyttöön. Kolmannessa osassa kuvataan sian lietelannan ja biokaasulaitoksen maanparannusmädätteen vaikutuksia ohrasatoon eri lannanlevitysmenetelmillä. Neljänteen osaan on kerätty kokemuksia lietelannan separointikokeilusta kahdeksalla TEHO-tilalla. Viides osa käsittelee vermikuliittia (GeoTrap), joka on Turun yliopistossa kehitetty materiaali ammoniumtypen poistoon. Sitä voitaisiin hyödyntää lannan typpivalumien ehkäisyyn ja typpiravinteiden talteenottoon esimerkiksi jaloittelutarhojen valumavesistä. Julkaisu on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta.

Hahmajoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma v. 2010 : Hollola

Hahmajoen valuma-alueelle (Hollolan kunta) tehdyssä suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa esitetään maatalouden vesiensuojelun kannalta tarkoituksenmukaiset alueet, joille suojavyöhykkeitä tulisi perustaa. Suunnittelualueen pinta-ala on 44 km2. Yleissuunnitelmassa esitetään suojavyöhykkeiden perustamista seitsemälle alueelle.

Lestijokeen rajautuvien peltojen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma: Toholampi

Toholammille Lestijoen jokivarteen on tehty vuonna 2009 maatalousalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma on osa ”Elinvoimainen Lestijoki” vesistöhanketta, jota toteutetaan vuosina 2009-2011. Suojavyöhykeyleissuunnitelman avulla kannustetaan viljelijöitä suojavyöhykkeiden perustamiseen. Suunnitelmassa on kartoitettu Toholammilla kaikki Lestijokeen rajautuvat maanviljelysalueet. Suojavyöhykkeiden perustamisella voidaan pienentää jokeen valuvaa kuormitusta ja edistää vesienhoitoa. Suunnitelmassa esitetyt suojavyöhyketarpeet eivät kuitenkaan velvoita viljelijöitä, vaan he voivat halutessaan perustaa pellolleen suojavyöhykelohkon ja hakea siihen maatalouden ympäristöohjelman mukaista suojavyöhykkeiden erityistukea. Lestijokivarressa on Toholammilla peltoa yhteensä 53 kilometriä. Suojavyöhyke on erittäin tarpeellinen 43 kilometrillä ja tarpeellinen 10 kilometrillä.