Species and regional variations in the effectiveness of antivenom against the in Vitro neurotoxicity of death adder (Acanthophis) venoms

Although viperlike in appearance and habit, death adders belong to the Elapidae family of snakes. Systemic envenomation represents a serious medical problem with antivenom, which is raised against Acanthophis antarcticus venom, representing the primary treatment. This study focused on the major Acanthophis variants from Australia and islands in the Indo-Pacific region. Venoms were profiled using liquid chromatography-mass spectrometry, and analyzed for in vitro neurotoxicity (0.3-10 mug/ml), as well as the effectiveness of antivenom. (1-5 units/ml; 10 min prior to the addition of 10 mug/ml venom). The following death adder venoms were examined: A. antarcticus (from separate populations in New South Wales, Queensland, South Australia, and Western Australia), A. hawkei, A. praelongus, A. pyrrhus, A. rugosus, A. wellsi, and venom from an unnamed species from the Indonesian island of Seram. All venoms abolished indirect twitches of the chick isolated biventer cervicis nerve-muscle preparation in a dose-dependent manner. In addition, all venoms blocked responses to exogenous acetylcholine (1 m-M) and carbachol (20 muM), but not KCl (40 mM), suggesting postsynaptic neurotoxicity. Death adder antivenom (1 unit/ml) prevented the neurotoxic effects of A. pyrrhus, A. praelongus, and A. hawkei venoms, although it was markedly less effective against venoms from A. antarcticus (NSW, SA, WA), A. rugosus, A. wellsi, and A. sp. Scram. However, at 5 units/ml, antivenom was effective against all venoms tested. Death adder venoms, including those from A. antarcticus geographic variants, differed not only in their venom composition but also in their neurotoxic activity and susceptibility to antivenom. For the first time toxicological aspects of A. hawkei, A. wellsi, A. rugosus, and A. sp. Seram venoms were studied. (C) 2001 Academic Press.

APROS code benchmarking inboiling water reactor accident analyses

Diplomityö käsittelee kiehutusvesilaitosten transienttien ja onnettomuuksien analysointia APROS-ohjelmiston avulla. Työ on tehty Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) Olkiluoto 1 ja 2 laitosyksiköiden mallin pohjalta. Raportissa esitetään ohjelmiston käyttämiä yhtälöitäja laskentamalleja yleisellä tasolla. Työssä esitellään laitoksen yleispiirteet turvallisuustoimintoineen ja kuvataan ohjelmaan suureksi osaksi aiemmin luotua laskentamallia. Työssä on luetteloitu voimassa olevatlisensiointianalyysit, joiden joukosta on valittu laskentatapauksia ohjelmiston suorituskyvyn arviointia varten. Lisäksi työhön on valittu laskentatapauksia muilla kuin lisensointiin käytetyillä ohjelmilla lasketuista analyyseistä. Lisäksi on suoritettu vertailulaskuja konservatiivisen ja realistisen mallin erojen esille saamiseksi. Laskentatapauksia ovat mm. ylipainetransientti, jäähdytteen menetysonnettomuus ja oletettavissa oleva käyttöhäiriö, jossa pikasulku ei toimi (ATWS). Diplomityön edetessä laitosmallia on kehitetty edelleen lisäämällä joitakin järjestelmiä ja tarkentamalla joidenkin komponenttien kuvausta. Työssä ilmeni, että APROS soveltuu jäähdytteenmenetysonnettomuuden ja suojarakennuksen yhtäaikaiseen analyysiin. APROS.n vaste nopeisiin transientteihin jäi kuitenkin vertailutasosta. Tämän työn perusteella APROS-mallia kehitys jatkuu edelleen siten, että se soveltuisi entistä paremmin myös nopeiden transienttien ja ATWS-tilanteiden kuvaamiseen. Työssä olevaa lisensointianalyysien kuvausta tullaan käyttämään hyväksi selvitettäessä laitoksen turvallisuuden väliarviossa tarvittavien analyysien määrää ja laatua. Nyt saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää myös mahdollisen kolmiulotteisen sydänmallin hankinnassa APROS-ohjelmistoon. Tässä diplomityössä esitettyjä parannuksia voidaan käyttää hyväksi SAFIRtutkimusohjelman hankkeiden suunnittelussa.