"Rakas Tarja" ja "hyvä ystävä". Puhuttelu minän ja sosiaalisten suhteiden esittämisen keinoina televisiokeskustelussa

Summary: Terms of address as a means of expressing self and social relations in television debates

Pyöreän pöydän ritarit : puhuttelut ja puhuttamiset rauhanajan perusyksikön päällikön johtamisvälineinä

Perusyksikön päällikön työ on viimeisien vuosien aikana muuttunut yksikön pääkouluttajasta enemmänkin yksikön hallinnollisten asioiden hoitajaksi. Päällikön mahdollisuus vaikuttaa yksikkönsä kouluttamiseen on hyvinkin rajallista. Palkatulle henkilöstölle pitämillään puhutteluilla ja puhuttamisilla päällikkö kykenee vaikuttamaan koulutukseen alaisiaan kuulemalla ja tekemällä koko yksikköä koskevia linjauksia ja päätöksiä. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana oli selvittää miten päälliköt käyttävät puhutteluita ja puhuttamista vuorovaikutustaitoinaan. Aihetta tutkitaan päällikön näkökulmasta. Aineistonkeruu toteutettiin postikyselynä Karjalan prikaatin perusyksiköiden päälliköiltä. Aineistoa tulkittiin fenomenologis-hermeneuttisella tulkintatavalla, jossa tulkittiin päällikköjen kokemia ilmiöitä eli puhutteluita ja puhuttamisia. Tutkimusongelma pyrittiin ratkaisemaan seuraavilla tutkimuskysymyksillä: - Kuinka perusyksikön päälliköt käyttävät puhutteluita ja puhuttamista työssään? - Minkälaisia tavoitteita päälliköiden pitämillä puhutteluilla ja puhuttamisilla on? - Minkälaista valmennusta päälliköt ovat saaneet vuorovaikutuksensa tueksi? Tutkimustuloksista kävi ilmi päälliköiden käyttävän puhutteluita ja puhuttamisia monilla eri tavoilla. Päälliköt käyttivät puhutteluita ja puhuttamisia pääasiassa keskustelutilaisuuksien tapaan, jolloin alaisten mielipiteet ja ajatukset vaikuttivat heidän tekemiinsä päätöksiin. Pääl-liköiden pitämien puhutteluiden ja puhuttamisien merkittävimpinä tavoitteina oli tiedonjako ja päätöksien tekeminen. Päälliköt eivät olleet juurikaan saaneet koulutusta puhutteluiden ja puhuttamisien pitämiseen, eivätkä kokeneet mahdollisia koulutuksia tarpeellisiksi. Johtopäätöksinä todetaan päälliköiden käyttävän puhutteluita ja puhuttamisia tiedotuskanavi-na, sekä johtamisen välineinä. Puhutteluilla päälliköt kykenevät tiedottamaan ja johtamaan yksikkönsä palkattua henkilöstöä yhdellä kerralla. Puhutteluiden ja puhuttamisien todetaan olevan merkittävässä osassa päälliköiden pedagogisessa johtajuudessa. Lisäksi todetaan aiheeseen liittyvien koulutusten olevan tarpeellisia organisaation yhtenäisen linjan, sekä oppivan organisaation kehittymisen kannalta.

Itsemääräämisoikeudesta kertominen kehitysvammaisille henkilöille selkokielellä

Tutkin pro gradu -työssäni, miten kehitysvammaisille henkilöille voidaan kertoa itsemääräämisoikeudesta kirjoitetulla kielellä mahdollisimman ymmärrettävästi. Tulosten perusteella on mahdollista löytää keinoja kirjoittaa helposti ymmärrettävää esitemateriaalia KTO – Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskus, Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin (myöhemmin KTO) asiakkaille jaettavaksi. Tutkimukseni liittyy selkokielen tutkimuksen alaan. Tutkimusotteeni on kvalitatiivinen, ja menetelmänä on ryhmäkeskustelu. Aineisto koostuu kuudesta KTO:n asiakkaille pidetystä ryhmäkeskustelusta, joissa keskusteltiin itsemääräämisoikeuslakiluonnoksen pohjalta kirjoittamieni tekstien kieliasusta ja luettavuudesta. Tekstit mukailevat selkokielen periaatteita, jotka toimivat tämän työn teoriataustana. Ryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä 21 kehitysvammaista henkilöä. Keskusteluissa käytettiin löyhää kysymysrunkoa, mutta keskustelun osallistujat saivat nostaa esiin aiheita myös itse. Analysoin haastatteluaineiston temaattista analyysia käyttäen. KTO:n asiakkaille suunnatuissa teksteissä taajuudeltaan yleisten sanojen käyttäminen, yksinkertaiset sanamuodot, kielen konkreettisuus sekä neutraalit ja asialliset ilmaisutavat ovat oleellisen tärkeitä. Pelkkien selkokielen periaatteiden noudattaminen ei kuitenkaan välttämättä riitä, vaan tekstejä olisi hyvä tehdä yhdessä KTO:n asiakkaiden kanssa. Tutkimukseen osallistuneet informantit ehdottivat teksteihin muutoksia ja lisäyksiä, jotka toivat tekstit lähemmäksi heidän omaa elämänpiiriään. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, osa kehitysvammaisista lukijoista on herkkiä sen suhteen, kuinka heitä puhutellaan tekstissä. Lukijan puhuttelu yksikön 2. persoonan pronominilla voi häiritä lukijaa, kun kyse on vaikeasti lähestyttävästä aiheesta. Lukijan kohteliaaseen puhutteluun selkoteksteissä eivät välttämättä päde samat säännöt kuin yleiskielisissä teksteissä. Tämänkin aiheen suhteen korostuu kehitysvammaisilta lukijoilta saadun palautteen tarpeellisuus. Tämän tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista tehdä yleistyksiä siitä, millaista kirjoitettua kieltä kehitysvammaiset henkilöt pitävät selkeänä. Sen sijaan tutkimustulosten perusteella on mahdollista päätellä, millaisia seikkoja on syytä ottaa huomioon, kun kirjoitetaan KTO:n asiakkaille suunnattuja tekstejä.