Annotated list of publications of the Department of mines of the province of Quebec, 1883-1944.

Mode of access: Internet.

The province of Quebec: geographical and social studies.

Errata slip inserted.

Public accounts for the Province of Canada for the year ... : laid before the Legislative Assembly, ...

Vols. for <1864?>- printed by: Ottawa : Hunter, Rose, <1865?>-1868.

Statutes of the Province of Canada.

Some vols. are preceded by Imperial Statutes, Orders in Council or treaties relating to or affecting Canada.

Rapport de l'archiviste de la province de Quebec ...

Archives of Quebec (Province).

L'elevage du cheval au Canada et la seule manière de l'améliorer dans la Province de Quebec.

Mode of access: Internet.

Estimation on disease burden related to hepatitis B virus infection in Shandong province of China [山东省乙型肝炎病毒感染所致相关疾病的疾病负担研究]

Objective: To comprehensively measure the burden of hepatitis B, liver cirrhosis and liver cancer in Shandong province, using disability-adjusted life years (DALYs) to estimate the disease burden attribute to hepatitis B virus (HBV)infection. Methods: Based on the mortality data of hepatitis B, liver cirrhosis and liver cancer derived from the third National Sampling Retrospective Survey for Causes of Death during 2004 and 2005, the incidence data of hepatitis B and the prevalence and the disability weights of liver cancer gained from the Shandong Cancer Prevalence Sampling Survey in 2007, we calculated the years of life lost (YLLs), years lived with disability (YLDs) and DALYs of three diseases following the procedures developed for the global burden of disease (GBD) study to ensure the comparability. Results: The total burden for hepatitis B, liver cirrhosis and liver cancer were 211 616 (39 377 YLLs and 172 239 YLDs), 16 783 (13 497 YLLs and 3286 YLDs) and 247 795 (240 236 YLLs and 7559 YLDs) DALYs in 2005 respectively, and men were 2.19, 2.36 and 3.16 times as that for women, respectively in Shandong province. The burden for hepatitis B was mainly because of disability (81.39%). However, most burden on liver cirrhosis and liver cancer were due to premature death (80.42% and 96.95%). The burden of each patient related to hepatitis B, liver cirrhosis and liver cancer were 4.8, 13.73 and 11.11 respectively. Conclusion: Hepatitis B, liver cirrhosis and liver cancer caused considerable burden to the people living in Shandong province, indicating that the control of hepatitis B virus infection would bring huge potential benefits.

Epidemiological Trend of Hepatitis B in Shandong Province of China, 1990 - 2007 []

Objective To analyze the epidemiological trend of hepatitis B from 1990 to 2007 in Shandong province, and to find the high risk population so as to explore the further control strategy. Methods Based on the routine reporting incidence data of hepatitis B and demographic data of Shandong province, the incidence rates and sex - specific, age - specific incidence rates of hepatitis B were calculated and statistically analyzed in the simple linear regression model. Results The total number of hepatitis B was 437 094, the annual average morbidity was 27132 per 100 000 population during 1990 to 2007. The incidence of men (38142 per 100 000) was higher than that for women (15183 per 100 000) 1The annual incidence rate of hepatitis B indicated an increasing trend for the whole population, while a decreased trend for the 0～9 year - old children p resented in the past 18 years. It showed that the average age of onset moved to the older. Conclusion Young adult men are the high-risk groups for the onset of hepatitis B. For the prevention of hepatitis B, the immunization of hepatitis B vaccine should be enhanced for other groups, especially for the high - risk population on the basis of imp roving the immunization coverage rate for newborns.

Mobile phones and media use in Madang province of Papua New Guinea

A mobile phone service was not available to the majority of the population in Papua New Guinea (PNG) until mid-2007. Since that time, commercial competition has been introduced into the mobile telecommunication sector and coverage has spread across many parts of the country. While the focus of this article is on mobile phones, the research has also explored media access and media usage more generally. Analysis in this article adopts the 'circuit of culture' model developed by du Gay et al. (1997). The article is based on data from a survey conducted in 2009 in eight rural villages in Madang Province. The research occurred during the primary stages of mobile phone adoption in these places, providing a rare opportunity to gauge early adoption behaviour and attitudes.

Victoria erupts: The Newer Volcanics Province of south-eastern Australia

The Newer Volcanics Province of south-eastern Australia is often overlooked, though it comprises a multitude of volcanic features worthy of exploration. The province contains > 416 eruption centres varying in nature from simple to complex, ranging from lava shields and scoria cones to some of the largest maar volcanoes in the world. Explorable caves and lava tubes showcase well-preserved lava flow features, while the province is a fossickers dream, containing abundant mantle xenolith and megacryst collecting localities. As the most recent eruption was ~5000 bp at Mt. Gambier, the Newer Volcanics is considered an active province, and may yet provide Australia with more eruptions, adding to the glorious volcanic features of the wonderful landscape.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.