Phylogéographie comparée d’un système multitrophique : les parasitoïdes du genre Horismenus spp. ont-ils échappé au processus de domestication du haricot au Mexique?

Cette étude vise à comparer l’histoire évolutive des parasitoïdes du genre Horismenus (Hymenoptera: Eulophidae) à celle de leurs hôtes bruches (Coleoptera: Bruchidae) et plante hôte (Phaseolus vulgaris L.) cultivée dans le contexte d’agriculture traditionnelle, au sein de son centre de domestication Mésoaméricain. Nous avons analysé la structure génétique de 23 populations de quatre espèces de parasitoïdes au Mexique, en utilisant un fragment du gène mitochondrial COI afin de les comparer aux structures précédemment publiées des hôtes bruches et du haricot commun. Nous avons prédit que les structures génétiques des populations d’hôtes (bruches et plante) et de parasitoïdes seraient similaires puisque également influencées par la migration entremise par l’humain (HMM) étant donnée que les parasitoïdes se développent telles que les bruches à l’intérieur des haricots. Compte tenu des stratégies de manipulation reproductive utilisées par l’alpha-protéobactérie endosymbionte Wolbachia spp. pour assurer sa transmission, la structure génétique des populations de parasitoïdes inférée à partir du génome mitochondrial devrait être altérée conséquemment à la transmission conjointe des mitochondries et des bactéries lors de la propagation de l’infection dans les populations de parasitoïdes. Les populations du parasitoïde H. missouriensis sont infectées par Wolbachia spp. Tel que prédit, ces populations ne sont pas différenciées (FST = 0,06), ce qui nous empêche d’inférer sur une histoire évolutive parallèle. Contrairement aux bruches, Acanthoscelides obtectus et A. ovelatus, la HMM n'est pas un processus contemporain qui influence la structure génétique des populations du parasitoïde H. depressus, étant donné la forte différenciation (FST = 0,34) qui existe entre ses populations. La structure génétique observée chez H. depressus est similaire à celle de sa plante hôte (i.e. dispersion aléatoire historique à partir d'un pool génique ancestral très diversifié) et est probablement le résultat d’un flux génique important en provenance des populations de parasitoïdes associées aux haricots spontanées à proximité des champs cultivés. L’étude de l’histoire évolutive intégrant plusieurs niveaux trophiques s’est avérée fructueuse dans la détection des différentes réponses évolutives entre les membres du module trophique face aux interactions humaines et parasitaires, et montre la pertinence d’analyser les systèmes écologiques dans leur ensemble.

Domestication to crop improvement: Genetic resources for sorghum and saccharum (Andropogoneae)

Background Both sorghum (Sorghum bicolor) and sugarcane (Saccharum officinarum) are members of the Andropogoneae tribe in the Poaceae and are each other's closest relatives amongst cultivated plants. Both are relatively recent domesticates and comparatively little of the genetic potential of these taxa and their wild relatives has been captured by breeding programmes to date. This review assesses the genetic gains made by plant breeders since domestication and the progress in the characterization of genetic resources and their utilization in crop improvement for these two related species. Genetic Resources The genome of sorghum has recently been sequenced providing a great boost to our knowledge of the evolution of grass genomes and the wealth of diversity within S. bicolor taxa. Molecular analysis of the Sorghum genus has identified close relatives of S. bicolor with novel traits, endosperm structure and composition that may be used to expand the cultivated gene pool. Mutant populations (including TILLING populations) provide a useful addition to genetic resources for this species. Sugarcane is a complex polyploid with a large and variable number of copies of each gene. The wild relatives of sugarcane represent a reservoir of genetic diversity for use in sugarcane improvement. Techniques for quantitative molecular analysis of gene or allele copy number in this genetically complex crop have been developed. SNP discovery and mapping in sugarcane has been advanced by the development of high-throughput techniques for ecoTILLING in sugarcane. Genetic linkage maps of the sugarcane genome are being improved for use in breeding selection. The improvement of both sorghum and sugarcane will be accelerated by the incorporation of more diverse germplasm into the domesticated gene pools using molecular tools and the improved knowledge of these genomes.

Le processus de travail d'une correspondante: une étude observationnelle

Pro gradu -tutkielman aiheena on kirjeenvaihtajan työprosessi. Tutkielma kuuluu kääntämisen sosiologian piiriin. Tutkimuksen kohteena oli Helsingin Sanomien Pariisin-kirjeenvaihtaja Minna Nalbantoglu, jonka työskentelyä tutkielman tekijä havainnoi Pariisissa viiden päivän ajan syyskuussa 2006. Tutkimuksen päämetodina oli tapaustutkimus, jonka lisäksi tutkimuksessa käytettiin metodina haastattelua ja havainnointia sekä dokumenttien, tallenteiden ja työnäytteiden analysointia. Tutkimuksen aineisto muodostui havaintomuistiinpanoista, kirjeenvaihtajan haastattelusta, ääneenajatteluprotokollista, haastattelunauhoista, kirjeenvaihtajan tuottamista artikkeleista, kirjeenvaihtajan käyttämistä lähteistä ja juttupäiväkirjoista. Tutkielman tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuva kirjeenvaihtajan työprosessista. Tavoitteena oli vastata seuraavin kysymyksiin: 1) Miten ja millä kriteereillä kirjeenvaihtaja valitsee Helsingin Sanomien lukijoille välitettävät uutiset? 2) Miten uutinen tuotetaan? 3) Minkälaista kääntämistä tai käännöseditointia (transediting) kirjeenvaihtajan työssä esiintyy? Tutkimustulokset on analysoitu viiden käsitteen avulla, jotka ovat uutiskriteerit, uutisen tuottamisprosessi, kääntäminen, käännöseditointi ja portinvartiointi (gatekeeping). Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin analysoimalla kirjeenvaihtajan tutkimusviikon aikana tuottamia artikkeleita Johan Galtungin ja Mari Holmboe Rugen (1965) klassisten uutiskriteerien avulla, joita täydennettiin Judy McGregorin (2002) päivitetyillä uutiskriteereillä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla uutisten tuottamisprosessia. Samalla selvitettiin, mitä lähteitä kirjeenvaihtaja oli käyttänyt jutuissansa. Kolmatta tutkimuskysymystä varten artikkelit analysoitiin Teun A. van Dijkin (1988) uutisen tuottamisprosessin tutkimista varten kehittämällä mallilla. Van Dijkin mallin avulla määriteltiin, mikä tekstinkäsittelystrategia on kääntämistä ja mitkä käännöseditointia. Analyysin perusteella todettiin, että tekstin tuottamisprosessissa esiintyy myös uuden tekstin luomista ja tuotantoa yksikielisen materiaalin pohjalta. Kääntäminen ja käännöseditointi (Karen Stetting 1989) -käsitteitä pohdittiin ennen analyysia työn teoriaosuudessa. Uutisaiheiden analyysin perusteella todettiin, että mitä enemmän tapahtuma täyttää uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Niin ikään mitä enemmän tapahtuma täyttää McGregorin päivittämiä uutiskriteereitä, sitä todennäköisemmin se valitaan uutiseksi. Analysoitujen uutisten määrä oli kuitenkin pieni, eikä tuloksia voida pitää kuin suuntaa-antavina. Artikkeleiden lähteenä oli käytetty lähinnä haastatteluita, lehtiartikkeleita ja uutistoimistojen sähkeitä. Muiden lähteiden käyttö oli satunnaista. Lähteiden ja käännösstrategioiden välillä ei havaittu korrelaatiota. Eniten käytetty tekstinkäsittelystrategia oli tiivistäminen. Käännöseditoinnin osuus oli yli puolet artikkeleiden tekstistä (keskiarvo 62 %) ja kääntämisen osuus vain kahdeksan prosenttia. Tutkimuksen perusteella käännöseditointi-käsitteen käyttö on perusteltua puhuttaessa kyseisen kirjeenvaihtajan työstä. Tutkimuksen perusteella on kehitetty uusi portinvartiointimalli, joka pohjautuu van Dijkin uutisen tuottamisprosessimalliin. Mallin avulla voidaan analysoida uutisen tuottamisprosessia ja päätellä, minkä verran kääntämistä ja käännöseditointia työssä esiintyy. Mallia ehdotetaan sovellettavaksi paitsi muiden kirjeenvaihtajien niin myös monikielisen materiaalin parissa työskentelevien toimittajien työn sekä uutiskääntämisen analysointiin.

From Iron Horse to Rauta-airot - a Semiotic View on the Domestication of Metaphors in Literary Translation

The thesis concentrates on two questions: the translation of metaphors in literary texts, and the use of semiotic models and tools in translation studies. The aim of the thesis is to present a semiotic, text based model designed to ease the translation of metaphors and to analyze translated metaphors. In the translation of metaphors I will concentrate on the central problem of metaphor translations: in addition to its denotation and connotation, a single metaphor may contain numerous culture or genre specific meanings. How can a translator ensure the translation of all meanings relevant to the text as a whole? I will approach the question from two directions. Umberto Eco's holistic text analysis model provides an opportunity to concentrate on the problematic nature of metaphor translation from the level of a text as a specific entity, while George Lakoff's and Mark Johnson's metaphor research makes it possible to approach the question from the level of individual metaphors. On the semiotic side, the model utilizes Eero Tarasti's existential semiotics supported by Algirdas Greimas' actant model and Yuri Lotman's theory of cultural semiotics. In the model introduced in the thesis, individual texts are deconstructed through Eco's model into elements. The textual roles and features of these elements are distilled further through Tarasti's model into their coexistent meaning levels. The priorization and analysis of these meaning levels provide an opportunity to consider the contents and significance of specific metaphors in relation to the needs of the text as a whole. As example texts, I will use Motörhead's hard rock classic Iron Horse/Born to Lose and its translation into Rauta-airot by Viikate. I will use the introduced model to analyze the metaphors in the source and target texts, and to consider the transfer of culture specific elements between the languages and cultural borders. In addition, I will use the analysis process to examine the validity of the model introduced in the thesis.

The domestication of African mahogany (Khaya senegalensis) in northern Australia.

African mahogany has demonstrated much potential, in many field trials spanning several decades and in furniture manufacturers' evaluations, as a high-value timber species for plantations in northern Australia. It is in the early stages of domestication via a low-intensity, informally-collaborative, mostly-public-sector program of conservation and genetic improvement begun 5 y ago. Silvicultural techniques are being developed through experience in both 'small grower' and larger-scale plantings. See this issue's cover for photographs.

Domestication to crop improvement: Genetic resources for Sorghum and Saccharum (Andropogoneae).

Background: Both sorghum (Sorghum bicolor) and sugarcane (Saccharum officinarum) are members of the Andropogoneae tribe in the Poaceae and are each other's closest relatives amongst cultivated plants. Both are relatively recent domesticates and comparatively little of the genetic potential of these taxa and their wild relatives has been captured by breeding programmes to date. This review assesses the genetic gains made by plant breeders since domestication and the progress in the characterization of genetic resources and their utilization in crop improvement for these two related species. Genetic Resources: The genome of sorghum has recently been sequenced providing a great boost to our knowledge of the evolution of grass genomes and the wealth of diversity within S. bicolor taxa. Molecular analysis of the Sorghum genus has identified close relatives of S. bicolor with novel traits, endosperm structure and composition that may be used to expand the cultivated gene pool. Mutant populations (including TILLING populations) provide a useful addition to genetic resources for this species. Sugarcane is a complex polyploid with a large and variable number of copies of each gene. The wild relatives of sugarcane represent a reservoir of genetic diversity for use in sugarcane improvement. Techniques for quantitative molecular analysis of gene or allele copy number in this genetically complex crop have been developed. SNP discovery and mapping in sugarcane has been advanced by the development of high-throughput techniques for ecoTILLING in sugarcane. Genetic linkage maps of the sugarcane genome are being improved for use in breeding selection. The improvement of both sorghum and sugarcane will be accelerated by the incorporation of more diverse germplasm into the domesticated gene pools using molecular tools and the improved knowledge of these genomes.

Domestication for Conservation of an Endangered Species: The Case of the Wollemi Pine

A small population of tall slender conifers was discovered in 1994 in a deep rainforest canyon of the Wollemi National Park, New SouthWales, Australia. The living trees closely resembled fossils that were more than 65 million years old, and this ‘living fossil’ was recognised as a third extant genus in the Araucariaceae (Araucaria, Agathis and now Wollemia). The species was named the Wollemi pine (W. nobilis). Extensive searches uncovered very few populations, with the total number of adult trees being less than 100. Ex situ collections were quickly established in Sydney as part of the Wollemi Pine Recovery Plan. The majority of the ex situ population was later transferred to our custom-built facility in Queensland for commercial multiplication. Domestication has relied very heavily on the species’ amenability to vegetative propagation because seed collection from the natural populations is dangerous, expensive, and undesirable for conservation reasons. Early propagation success was poor, with only about 25% of cuttings producing roots. However, small increases in propagation success have a very large impact on a domestication program because plant production can be modelled on an exponential curve where each rooted cutting develops into a mother plant that, in turn, provides more rooted cuttings. An extensive research program elevated rooting percentages to greater than 80% and also provided in vitro methods for plant multiplication. These successes have enabled international release of the Wollemi pine as a new and attractive species for ornamental horticulture.

ACIAR Domestication of Meliaceae species with reference to Hypsipyla

Domestication of Meliaceae, particularly Chukrasia and Toona ciliata with reference to Hypsipyla shoot borers. Clonal and silvicultural aspects.

Domestication of an endangered fish species Nandus nandus (Ham.). Pt. 1. Laboratory rearing of young fish up to sexual maturity

An experiment was conducted for rearing of Meni, Nandus nandus in laboratory condition for seven months with the objective to select appropriate feed for the species and to develop a rearing technique of the species up to the stage of sexual maturation. Different trials were conducted using artificial feed (35.5% protein), dead fresh kachki (Carica soborna), dead fresh prawn (Macrobrachium lamarrei) and live prawn (Macrobrachium lamarrei). The provision of bottom sediment did not significantly influence the growth of fish. Between dead fresh kachki and dead fresh prawn, the fish preferred dead fresh prawn. The fish was found to be reluctant to take dead fresh kachki and prawn as food unless they became very hungry. The fish was found actively feeding on live prawn. The FCR of the prawn as food for N. nandus was found to be 2.5. From the study, it was observed that in laboratory rearing N. nandus preferred live prawn as food than artificial feed, dead fresh kachki and dead fresh prawn. The fish fed on live prawn became sexually matured (eggs or white milt extruded by gentle pressure on the abdomen of the fish) in the laboratory at the end of the experiment.