Varusmies oppijana : oppijat ja oppimiskäsitykset Kouluttajan oppaissa 1984 ja 2007

Koulutus on yksi puolustusvoimien tärkeimmistä tehtävistä. Varusmiespalveluksessaan koulutuksensa saanut ja asiansa osaava reservi muodostaa sodan ajan joukkojemme rungon. Yksi merkittävimmistä yksittäisistä koulutusta ohjaavista teoksista on Kouluttajan opas. Sen nykymuotoa käytetään niin palkatun henkilökunnan, reserviläisten kuin varusmiestenkin koulutuksessa. Tutkimuksessa vertaillaan Kouluttajan oppaita 1984 ja 2007 sekä sitä, millaisen kuvan ne luovat varusmiehestä oppijana. Lisäksi vertaillaan teosten taustalla vaikuttavien oppimiskäsitysten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusongelmat ovat seuraavat: • millaiseksi oppijaksi varusmies nähdään oppaissa? • mikä on hänen roolinsa osana oppimisprosessia? • millaisia oppimiskäsityksiä oppaat ilmentävät kuvallaan varusmiehestä oppijana? Tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Oppijan roolia ja oppimiskäsityksiä koskevia oppaiden osioita vertaillaan keskenään ja analysoidaan tutkimuksessa esitellyn teorian valossa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta Kouluttajan oppaissa 1984 ja 2007 olevan monenlaisia eroja, jotka koskevat oppijan roolia ja taustalla vaikuttavia oppimiskäsityksiä. Kumpaakaan opasta ei kuitenkaan voida sanoa puhtaasti jonkun yksittäisen oppimisen teorian tuotteeksi. Suurimpana oppaiden välisenä erona on oppijan rooli osana oppimisprosessia. Uudemman oppaan mukaan oppijalla on huomattavasti aktiivisempi ja merkittävämpi osa omassa oppimisessaan. Se osaltaan kuvastaa yhteiskunnassa ja puolustusvoimien piirissä tapahtunutta oppimiskäsityksellistä muutosta.

Verkko-oppimateriaalin sisällön ja tuottamisprosessin kehittäminen

Tässä työssä tutkitaan verkko-opetuksen haasteita erityisesti verkko-oppimateriaalin sisällöllisen laadun ja tuottamisprosessin näkökulmasta. Työn tavoitteena on laatia suositus verkko-oppimateriaalin tuottamisprosessiksi. Kirjallisuuden pohjalta selvitetään, miten oppimiskäsitykset ja tiedon jalostaminen liit-tyvät verkko-oppimateriaalin tuottamiseen ja millainen rooli verkko-oppimateriaalilla on eri opetusmuodoissa, mitkä tekijät vaikuttavat sisällöntuottamisprosessiin ja millainen on suositeltava verkko-oppimateriaalin sisällöntuottamisprosessi. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa selvitetään Lappeenrannan teknillisen yliopiston strategioita verkko-opetuksessa sekä aiempien tutkimusten tuloksia. Kirjallisuuden ja empirian perusteella laadittiin ehdotus verkko-oppimateriaalin si-sällöntuottamisprosessiksi. Verkko-oppimateriaalin sisällöllinen ja tuotannollinen kehittäminen asettaa lukuisia haasteita tuottavalle organisaatiolle sekä tuottajille. Kehittämisprosessin on lähdettävä nykytilan kartoittamisesta ja edettävä tuottamisprosessin vaiheiden mukaan.

Musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelma Seinäjoen Kansalaisopistoon

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on ollut musiikinopetuksen kehittämis- ja opetussuunnitelman puuttuminen Seinäjoen Kansalaisopistosta. Työn alkuosassa käydään läpi pääpiirteittäin vapaan sivistystyön historia ja Laki vapaasta sivistystyöstä. Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta tarkastellaan elinikäisen oppimisen, eettisyyden ja indoktrinaation näkökulmista. Musiikin opetus- ja oppimiskäsitykset sekä opettajan kompetenssi ovat myös keskeisiä asioita kehitettäessä Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikkiaineissa opiskeli lukuvuonna 2006-2007 yli 800 opiskelijaa. Solistista opetusta annettiin pianossa, laulussa, viulussa ja huilussa. Ryhmäopetusta annettiin harmonikan ja pelimanniharmonikan soitossa, kitaran soitossa, rummuissa, viulun soitossa, kuorolaulussa sekä vauva-äiti/vanhempi - ja erityismusiikkiryhmille (erityislapset, ikäihmiset, erityisaikuiset), kansanmusiikki- ja pelimanniyhtyeille. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelmaa varten tehtiin kaksi kyselytutkimusta: erikseen musiikin opiskelijoille ja musiikin opettajille. Niissä selvitettiin opiskelijoiden ja opettajien toiveita ja tarpeita kansalaisopiston musiikin opetuksessa. Tutkimus on määrällinen, ja tulokset antoivat Seinäjoen kansalaisopiston musiikin opetuksen kehittämiselle tietoa, jonka pohjalta opetussuunnitelma on mahdollista laatia. Opettajille suunnattu kysely tuotti keskeisiä tuloksia: kansalaisopiston hallinnolliset palvelut opettajille koettiin tasokkaiksi, mutta opetustuntien toivottiin olevan pidempiä; lisäksi täydennyskoulutustarvetta oli yli puolella vastanneista. Hyvän opettajuuden tärkeimmiksi elementeiksi opettajat kokivat kannustavuuden, hyvät vuorovaikutustaidot, ohjaavan ja rakentavan suhtautumisen sekä hyvän tilannetajun. Opiskelijoille suunnattu kysely osoitti, että heidän mielestään opetus on tasokasta ja opettajat ammattitaitoisia sekä innostavia. Opiskelijat kokivat solististen aineiden oppitunnit liian lyhyiksi. Opiskelun kannustimiksi opiskelijat totesivat musiikista saadun ilon, itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen halun sekä musiikin sopivuuden vapaa-ajan harrastukseksi. Musiikkikurssien yleisarvio oli hyvä, hinta-laatu-suhde erinomainen ja opiskelijat kokivat saavansa myös tarpeeksi palautetta. Opetussuunnitelma voi palvella musiikinopettajia opetuksen kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa ilman, että sen tarvitsee viedä opettajien itsenäisyyttä. Opiskelijoita halutaan tukea musiikin opiskelussa siten, että heille luodaan hyvä oppimisympäristö ja tarvittaessa heille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma yhteistyössä opettajan kanssa. Seinäjoen Kansalaisopisto pyrkii tulevaisuudessa tarjoamaan aiempaa paremmin kysyntää vastaavaa musiikinopetusta niin aikuisille harrastajille kuin myös nuorille ja lapsille.

Turvallisuusosaamisen kouluttaminen : vertaileva tutkimus Laurean ja Maanpuolustuskorkeakoulun pedagogisista malleista

Pääesikunta tulee ohjeistamaan pedagogisia käsikirjoituksia jotka tullaan jatkossa laatimaan kaikesta palkatun henkilökunnan koulutuksesta. Pedagogisissa käsikirjoituksissa kuvataan koulutusta ja opetusta koskevat ratkaisut ja pedagogiset periaatteet. Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen strategian, mukaan henkilöstön osaamista tulee syventää ja laajentaa, missä oppiminen perustuu itseohjautuvuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää miten kahdessa eri oppilaitoksessa koulutetaan osaamista.

Alkeislentoteoriakoulutuksen toteutus Ilmasotakoulussa vuosina 2006–2009

Alkeislentoteoriakoulutus on suurin yksittäinen ilmavoimissa opiskeltava teoriaopintokokonaisuus. Lentoreserviupseerikurssin oppilaat opiskelevat varusmiespalveluksen aikana yli 300 tuntia lentoteorioita. Opinnot ovat kuormittavia ja menestyminen opinnoissa on edellytys lentämisen aloittamiselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkeislentoteoriakoulutuksen toteutusta lentoreserviupseerikurssilla vuosina 2006-2009. Tutkimukseni tavoitteena on kartoittaa alkeislentoteoriakoulutuksen toteutusta pedagogisessa viitekehyksessä ja etsiä mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelun kohteena ovat lentoteoriakoulutuksen oppimiskäsitykset, opetusmenetelmät, oppimisympäristö sekä opetussuunnitelma peilattuna koulutuksen mielekkyyteen. Tutkimus on rajattu käsittelemään alkeislentoteoriakoulutusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimus jakaantuu kahteen osioon, joista ensimmäisessä luodaan teoreettinen tausta tutkittavaan aiheeseen esittelemällä tutkimukseen vaikuttavat sotilaspedagogiset asiat. Toisessa osassa pohditaan tutkittavaa käsitettä ja tarkastellaan sitä teorian perusteella. Tutkimuksen tuloksissa ilmenee, että alkeislentoteoriakoulutuksen on kehittämistarpeita. Havainnot osoittavat, että koulutuksen mielekkyyden kehittämiseksi koulutuksen pedagogista toteutusta ja rakennetta tulisi muokata. Tutkimuksen lopussa on esitelty pedagogisia kehittämiskeinoja mielekkyyden parantamiseksi.