Älypuhelimien paikkatiedon merkitys operaatioturvallisuudelle

Ihmisten omistamien älypuhelimien määrä, jotka kykenevät paikantamaan itsensä, on kasvanut huomattavasti. Myös älypuhelimien määrä puolustusvoimissa palvelevilla henkilöillä on kasvanut samalla. Tutkielmassa on tutkittu, mikä merkitys älypuhelimien paikkatiedolla on operaatioturvallisuudelle. Älypuhelimet tuottavat paikkatietoa satelliittipaikanmääritysmenetelmillä ja puhelinverkkoon perustuvilla paikanmääritysmenetelmillä. Tutkimuskysymyksinä ovat: - Miten älypuhelinten paikkatieto vaikuttaa operaatioturvallisuuteen? - Mitä paikanmääritysmenetelmiä älypuhelimet käyttävät ja mihin tarkkuuteen niillä kyetään? - Miten ulkopuolinen ihminen voi saada haltuunsa älypuhelinten tuottamaa paikkatietoa ja miten tämä tieto voi uhata operaatioturvallisuutta? Tutkielman lähdeaineisto pohjautuu korkeakoulujen tutkimuksiin, kirjoihin ja eri lehtien internet-sivuihin. Älypuhelimien paikkatiedon merkityksestä operaatioturvallisuudelle ei ollut tehty aiempaa tutkimusta. Kuitenkin pitää huomioidan, että älypuhelimien paikkatietoa on hyödynnetty maalittamisessa. Tutkielmassa päädyttiin lopputulokseen, että älypuhelimien paikkatiedon merkitys operaatioturvallisuudelle jää pieneksi, sillä älypuhelimen käyttäjä kykenee helposti estämään paikkatiedon jakamisen.

Sosiaalisen median muodostama uhka taisteluosaston operaatioturvallisuudelle joukkojen perustamisvaiheessa

Operaatioturvallisuus (OPTU) nykyajan konseptina on suhteellisen tuore. Aihetta on tutkittu Persianlahdensodan ajoilta asti. Suomen Puolustusvoimat tulkitsee operaatioturvallisuutta yleisesti ottaen samalla tavalla kuin Yhdysvaltojen asevoimat. Sosiaalinen media (SOME) on konseptina myös tuore ilmiö (2007). Sosiaalisen median käyttöaste yhteiskunnassamme on merkittävä. Sosiaalinen media mahdollistaa vaivattoman tiedon jakamisen, joka puolestaan vaikuttaa operaatioturvallisuuteen. Sosiaalista mediaa ja operaatioturvallisuutta on tutkittu laajasti joko yksittäisinä konsepteina tai osana muita kokonaisuuksia. Operaatioturvallisuutta ei ole kuitenkaan käsitelty sosiaalisen median näkökulmasta laajamittaisesti. Suomessa aihe-aluetta on tarkasteltu rauhanturvaajien toimintaympäristössä ja sen yleiskäyttöä rauhan aika-na. Joukkojen perustamisvaihetta ei ole käsitelty. Modernina ilmiönä on syytä ymmärtää so-siaalisen median mahdollistamaa uhkaa taisteluosaston (TSTOS) operaatioturvallisuudelle joukkojen perustamisvaiheessa. Päätutkimuskysymys on: Millainen uhka sosiaalinen media on taisteluosaston operaatiotur-vallisuudelle ja miten siltä voidaan suojautua joukkojen perustamisvaiheen aikana? Alaky-symykset, jotka tukevat tutkimusta ovat: Mitä operaatioturvallisuus tarkoittaa konseptina? Minkälainen sosiaalinen media on toimintaympäristönä? Miten vastustaja tiedustelee sosiaa-lisessa mediassa (OSINT)? Minkälaisen vaikutuksen operaatioturvallisuuden puute sosiaali-sen median toimintaympäristössä luo taisteluosastolle? Aineisto koostuu internetlähteistä sekä kirjallisista lähteistä oppaiden, artikkelien ja uutisten muodossa. Johtopäätöksenä on todettavissa, että operaatioturvallisuuden kannalta on syytä kieltää sosiaalisen median käyttöä sekä poistaa sosiaalisen median palveluita mahdollistavat laitteet joukkojen perustamisvaiheessa. Operaatioturvallisuuden laiminlyöminen sosiaalisen median toimintaympäristössä jo rauhanajan koulutuksessa voi johtaa pahimmassa tapaukses-sa siihen, että joukot on saatettu toimintakyvyttömään tilaan ennen laajamittaista sotaa. Ope-raatioturvallisuuden tärkeyttä sosiaalisessa mediassa on koulutettava henkilökunnalle ja va-rusmiehille jo rauhan aikana. Tutkija kehottaa Puolustusvoimia ottamaan tarkemmin kantaa älypuhelimien ja sosiaalisen median käyttöön rauhan- ja joukkojen perustamisvaiheen aika-na.