Toimittajan oikeus uutisoida ja toimitustyötä sääntelevät normit

Luettaessa uutisia lehdestä harvoin pohditaan sitä, onko toimituksellisessa työssä noudatettu lakia ja alan eettisiä ohjeita. Lukija luottaa siihen, että sääntöjä noudatetaan, mutta näin ei aina ole. Käytettäessä materiaalia toiselta lehdeltä jätetään alkuperäinen lähde usein mainitsematta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää keskeiset tekijänoikeuslain pykälät ja käytännössä kaikkein keskeisimmät Journalistin ohjeet sanomalehden toimittajan työssä ja miten nämä säännöt pääosin ilmenevät. Suoritetun kyselytutkimuksen perusteella tekijänoikeuslain pykälä oikeus uutisoida toisen lehden uutinen ja Journalistin ohjeista sääntö, jonka mukaan sisältöratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, ovat keskeisimpiä sääntöjä käytännön työssä. Tutkimuksessa näitä sääntöjä käsitellään oikeusdogmaattisin menetelmin kieliopillisen tulkinnan kautta sekä toimittajan työn näkökulmasta. Tutkimuksen lainsäädännöllisen viitekehyksen muodostavat Suomen perustuslaki, laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, kansallinen tekijänoikeuslaki ja Journalistin ohjeet. Tämän vuoksi tutkimuksessa on aiheellista tarkastella myös sananvapautta ja tekijänoikeuslakia toimituksellisessa työssä sekä näiden suhdetta toisiinsa ja myös median rakenteellista ja toiminnallista muutosta.

Epäviralliset normit lentopalveluksessa

Pienryhmissä tapahtuvat erilaiset ryhmäilmiöt ovat yksi sosiaalipsykologian tutkimuskohde. Epäviralliset normit ovat yksi tunnistettu ryhmäilmiö, jota tässä tutkimuksessa tutkitaan lentopalveluksessa. Aihetta on tutkittu vähän nykyvuosina ja tässä toimintaympäristössä tutkimus on ensimmäinen. Tutkimuksen taustalla ovat aikaisemmat tutkimukset, joiden teoria on yhdistetty tämän tutkimuksen aineiston kanssa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli selvittää, millaisia epävirallisia normeja lentopalveluksessa esiintyy. Alatutkimuskysymykset selvittivät, miten epäviralliset normit ilmenevät ja millainen vaikutus niillä on lentopalvelukseen ja sen johtamiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Primääriaineiston hankinta toteutettiin Webropo- kyselynä 15 henkilölle. Metodeina aineiston analyysissa käytettiin diskurssianalyysiä ja kokemuksen tutkimusta. Tutkimuksen aineistosta löytyi kuusi epäviralli sta normia, joista osalla on yhtymäkohtia tutkimuksen taustateorioihin. Tutkimuksessa esille nousseet epäviralliset normit ovat: Oma- aloitteinen toiminta, avoin ja vapaa ilmapiiri, virheistä keskustelu, arvosanoilla kehuskelu, kurssikaverin tuki ja apu sekä negatiivinen PR. Epäviralliset normit ilmenevät yleisesti avoimena keskusteluna ja tiedonvaihtona. Epävirallisten normien vaikutukset johtamiseen lentopalveluksessa ovat pääosin positiivisia, mutta myös negatiivisia vaikutuksia löytyy. Kurssin sisällä tapahtuva johtaminen voi kärsiä oletuksesta, että johtamisen tulisi olla vapaamuotoista ja epäsotilaallista. Lentopalveluksen johtajan toiminnalle vaikutus on päinvastaisesti positiivinen.

Hallinnon tarkastus – normit vs. käytäntö

Hallinnon tarkastus on osa lakisääteistä tilintarkastusta kirjanpidon, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tarkastamisen ohella. Hallinnon tarkastuksen suorittamiselle ei kuitenkaan ole määritelty yksityiskohtaisia ohjeistuksia tilintarkastuslaissa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten hallinnon tarkastuksen suorittaminen käytännössä eroaa hallinnon tarkastuksen varsin niukoista normeista sekä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat näiden käytäntöjen muodostumiseen. Tarkastelussa käytetään apuna institutionaalista teoriaa selittämään käytäntöjen muodostumista. Tämän tutkielman tutkimusote on toiminta-analyyttinen. Empiirinen aineisto on hankittu haastattelemalla kuutta eri tilintarkastajaa, joilla kaikilla on mittava kokemus hallinnon tarkastuksen suorittamisesta. Haastateltavat ovat joko HTM– tai KHT-tilintarkastajia. Haastattelut on suoritettu teemahaastatteluina. Tutkielman tuloksena päädyttiin siihen, että hallinnon tarkastuksen käytäntö eroaa normeista osittain jopa merkittävästi. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan kokemus on ratkaisevan keskeisessä roolissa hallinnon tarkastuksen suorittamisessa. Ilman kattavaa kokemusta hallinnon tarkastuksen suorittaminen voi osoittautua jopa mahdottomaksi. Hallinnon tarkastuksen rooli osana tilintarkastusta nähdään myös hyvin keskeisenä huolimatta siitä, että sitä ei ole laissa tarkasti määritelty. Tilintarkastajien voidaan myös nähdä jakautuvan selkeästi kahteen heidän tavassa suhtautua hallinnon tarkastukseen ja tilintarkastukseen yleisesti. Osa näkee sen puhtaasti laillisuustarkastuksena, kun taas osa painottaa siihen sisältyvän myös tarkoituksenmukaisuuden tarkastamista. Hallinnon tarkastus nähdään siis hyvin monimuotoisena osana tilintarkastusta ja tämä näkyy myös tilintarkastajien tavassa suorittaa hallinnon tarkastusta. Tilintarkastajalla on valta määrittää hallinnon tarkastus kattamaan haluamansa alue tilintarkastuksen yhteydessä. Yhtenä selkeänä johtopäätöksenä tutkielmassa voidaan nähdä erot suurempien ja pienempien tilintarkastusyhteisöjen välillä. Useissa tapauksissa suuremmissa tilintarkastusyhteisöissä hallinnon tarkastuksen suorittaminen on hyvin strukturoitua ja perustuu vahvasti ennalta laadittujen listojen noudattamiselle. Pienemmät tilintarkastusyhteisöt sen sijaan painottavat vapautta ja tapauskohtaisuutta hallinnon tarkastuksen yhteydessä.

Selonteot ja oman toiminnan ymmärrettäväksi tekeminen

Summary: Accounts and making sense of action

Vaarinpidosta virtuaaliaikaan : Sata vuotta suomalaista tilintarkastusta

Tämän tutkimuksen aiheena on tilintarkastuksen historiallinen kehittyminen Suomessa runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida osakeyhtiön tilintarkastuksen kehitystä ja yhdistää vuosisadan kehityspiirteet tilintarkastuksen kokonaiskuvaksi. Tutkittava periodi alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy 2000-luvun taitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tilintarkastusinstituutiota, joka jaetaan kolmeen osaan: tilintarkastusta säätelevään normistoon (normit), tilintarkastajajärjestelmään (toimijat) ja tilintarkastuksen sisältöön (tehtävät). Tutkimuksessa tavoitellaan vastauksia kysymyksiin: mitä tarkastettiin, milloin tarkastettiin, kuka tarkasti ja miten tarkastettiin eri aikakausina? Tutkimus perustuu historialliseen lähdeaineistoon, jonka muodostavat tutkimusajanjakson lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisten ohjeet ja päätökset, alan järjestöjen suositukset, ammattilehtien artikkelit sekä laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattikirjallisuus. Metodologisesti tutkimus on teoreettinen, kvalitatiivinen historiantutkimus, jossa lähdeaineistoa käsitellään lähdekriittisesti ja osittain sisältöanalyysin keinoin. Tilintarkastusta säätelevässä normistossa keskeisiä lakeja ovat olleet osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki ja tilintarkastuslaki. Lakisääteinen tilintarkastus alkoi vuoden 1895 osakeyhtiölaista, joka uudistui vuonna 1978 ja jälleen vuonna 1997. Kirjanpitolainsäädäntö on uudistunut viidesti: 1925 ja 1928, 1945, 1973, 1993 sekä 1997. Vuoden 1994 tilintarkastuslakiin koottiin tilintarkastuksen säädökset useista laeista. Muita normistoja ovat olleet EY:n direktiivit, Kilan ohjeet, KHT-yhdistyksen suositukset, Keskuskauppakamarin säännökset ja viimeisimpinä IAS- ja ISA-standardit. Ammattimainen tilintarkastajajärjestelmä saatiin maahamme kauppiaskokousten ansiosta. Ammattimaisena tilintarkastuksen toimijana aloitti Suomen Tilintarkastajainyhdistys vuonna 1911, ja sen toimintaa jatkoi KHT-yhdistys vuodesta 1925 alkaen. Tilintarkastajien auktorisointi siirtyi Keskuskauppakamarille vuonna 1924. HTM-tilintarkastajat ovat olleet alalla vuodesta 1950 lähtien. Kauppakamarijärjestö on toiminut hyväksyttyjen tilintarkastajien valvojana koko ammattimaisen tilintarkastustoiminnan ajan. Valtion valvontaa suorittaa VALA (Valtion tilintarkastuslautakunta). Koko tutkittavan periodin ajan auktorisoitujen tilintarkastajien rinnalla osakeyhtiöiden tarkastajina ovat toimineet myös maallikot.Tilintarkastuksen tehtäviin kuului vuoden 1895 osakeyhtiölain mukaan hallinnon ja tilien tarkastus. Myöhemmin sisältö täsmentyi tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastukseksi. Tutkimusajanjakson alussa tilintarkastus oli manuaalista kaikkien tositteiden prikkausta ja virheiden etsimistä. Myöhemmin tarkastus muuttui pistokokeiksi. Kertatarkastuksesta siirryttiin jatkuvaan valvontatarkastukseen 1900-luvun alkupuolella. Dokumentoinnista ja työpapereista alkaa olla havaintoja 1930-luvulta lähtien. Atk-tarkastus yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin myös riskianalyyseihin alettiin kiinnittää huomiota. Hallinnon tarkastuksen merkitys on kasvanut kaiken aikaa. Tilintarkastuskertomukset olivat tutkimusajanjakson alussa vapaamuotoisia ja sisällöltään ilmaisurikkaita ja kuvailevia. Kertomus muuttui julkiseksi vuoden 1978 osakeyhtiölain myötä. Myöhemmin KHT-yhdistyksen vakiokertomusmallit yhdenmukaistivat ja pelkistivät raportointia. Tutkimuksen perusteella tilintarkastuksen historia voidaan jakaa kolmeen kauteen, jotka ovat tilintarkastusinstituution rakentumisen kausi (1895 - 1950), vakiintumisen kausi (1951 - 1985) ja kansainvälistymisen ja julkisuuden kausi (1986 alkaen). Tutkimusajanjakson jokaisella vuosikymmenellä keskusteltiin jatkuvasti tilintarkastajien riittävyydestä, alalle pääsyn ja tutkintojen vaikeudesta, tilintarkastajien ammattitaidon tasosta,hallinnon tarkastuksen sisällöstä, tilintarkastuskertomuksesta sekä maallikkotarkastajien asemasta. 1990-luvun keskeisimmät keskusteluaiheet olivat konsultointi, riippumattomuus, odotuskuilu sekä tilintarkastuksen taso ja laadunvalvonta. Analysoitaessa tilintarkastuksen muutoksia runsaan sadan vuoden ajalta voidaan todeta, että tilintarkastuksen ydintehtävät eivät juurikaan ole muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Osakeyhtiön tilintarkastus on edelleenkin laillisuustarkastusta. Sen tarkoituksena on yhä kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastus. Tilintarkastajat valvovat osakkeenomistajien etua ja raportoivat heille tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuksen ulkoinen maailma sen sijaan on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kansainvälistyminen on lisännyt säännösten määrää, odotuksia ja vaatimuksia on nykyisin enemmän, uusi tekniikka mahdollistaa nopean tiedonkulun ja valvonta on lisääntynyt nykypäivää kohti tultaessa. Tilintarkastajan pätevyys perustuu nykyään tietotekniikan, tietojärjestelmien ja yrityksen toimialantuntemukseen. Runsaan sadan vuoden takaisen lain vaarinpitovaatimuksesta on tultu virtuaaliaikaiseen maailmaan!