Transnationalisaatio, ryhmäintressit ja Suomen EU-neuvottelut

Timo Kivimäki

Kansainvälinen ilmastosopimus peliteorian näkökulmasta tarkasteltuna

Kansainvälisten ympäristösopimusten ongelmat kiteytyvät pitkälti julkisen hyödykkeen ominaisuuksiin. Julkiseen hyödykkeeseen liittyvää vapaamatkustajuusongelmaa on tutkittu laajalti ja erityisesti peliteoreettinen tutkimus valottaa hyvin ongelman laajutta ja siihen liittyvää strategista käyttäytymistä. Maapallon ilmakehä on julkinen hyödyke, se on jakamaton ja sen ulkopuolelle ei voida sulkea ketään. Taloudellisen tuotannon lisääntymisen myötä, ilmakehään laskettavien kasvihuonepäästöjen määrä on kasvanut siinä määrin, että ilmakehän suojeleminen on tullut ajankohtaiseksi. Kioton pöytäkirja on voimassa oleva kansainvälinen ilmastosopimus, joka rajoittaa kasvihuonepäästöjä. Sen ensimmäinen velvoitekausi päättyy vuoden 2012 lopussa ja toisen velvoitekauden neuvottelut ovat ollet käynnissä jo vuodesta 2004. Tutkielmassa etsitään vastausta peliteoriamenetelmien avulla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: i) onko Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella saavutettu yhteistyötä vai onko vapaamatkustajuus ollut dominoiva strategia, ii) voidaanko saada aikaan yksi, kaikkia maita sitova kansainvälinen ilmastosopimus sekä iii) miten sopimus tulisi lähtökohtaisesti luoda ja millaiseen sopimusmuotoon olisi neuvotteluissa syytä panostaa, jotta saataisiin aikaan tehokas, globaalisti optimaaliset päästövähennystasot saavuttava sitova kansainvälinen ilmastosopimus. Tutkielmassa tutkitaan alan kirjallisuutta ja hyödynnetään yleisiä, aiheesta tehtyjä peliteoreettisia tutkimuksia, soveltaen niitä kansainvälisen ilmastosopimuksen tarkasteluun sekä meneillään oleviin neuvotteluihin. Niiden antamien tulosten perusteella analysoidaan ensimmäisen velvoitekauden vapaamatkustajuuden laajuutta, uuteen ilmastosopimukseen tähtäävien neuvottelujen lopputulosta sekä globaalisti optimaalisten päästövähennystasojen saavutettavuutta. Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella yhteistyö on ollut osittaista. Vapaamatkustajuutta on esiintynyt, mutta se ei ole ollut dominoiva strategia. Meneillään olevat sopimusneuvottelut kaikkia maita sitovasta yhdestä ilmastosopimuksesta tulevat päättymään tuloksettomina. Kokonaisuudessaan ilmastosopimus ei hajoa, vaan osa sopimusmaista jatkaa sitovassa ilmastosopimuksessa. Suositeltavaa olisi, että maat jakautuisivat koalitioihin, joilla kullakin olisi erilliset ilmastosopimukset, yhden, kaikki maat kattavan sopimuksen sijaan. Päästöleikkausten tarpeen ja todellisten päästöjen välillä on tällä hetkellä niin suuri kuilu, että globaalit sosiaalisesti optimaaliset päästöleikkaustasot ovat toistaiseksi saavuttamattomissa.

Odotukset Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutuksista suomalaisten yritysten liiketoimintaan : Empiirinen tutkimus elintarvikesektorilla

Tutkielmassa tarkastellaan odotuksia Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutuksista suomalaisiin yrityksiin elintarvikesektorilla. Tutkielman pääkysymys on jaettu kolmeen osakysymykseen. Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutusta tarkastellaan Venäjän liiketoimintaympäristön haasteellisuuden näkökulmasta, sekä lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksista suomalaisten elintarvikeyritysten liiketoiminnassa. Tutkielman empiirinen osio koostuu neljästä asiantuntijahaastattelusta, jotka on toteutettu vuosina 2012–2013. Haastateltavista kaksi oli elintarvikeyritysten asiantuntijoita ja kaksi oli venäjänkaupan asiantuntijoita. Venäjä haki Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenyyttä pitkään. Neuvottelut kestivät yhteensä 18 vuotta välillä pysähtyen, välillä vauhdittuen. Venäjä hyväksyttiin WTO:n jäseneksi joulukuussa 2011 ja jäsenyys astui voimaan elokuussa 2012. Venäjän WTO-jäsenyys on suuri edistysaskel ja kansainvälisesti sen on arveltu lisäävän Venäjän kiinnostavuutta investointikohteena, nyt kun kaupankäyntiä pitkään häirinneet arvaamattomuustekijät on poistettu ja Venäjän ennakoitavuus kauppakumppanina on lisääntynyt. Yksi konkreettisimmista hyödyistä on Venäjän tullitasojen aleneminen ja säännösten yhtenäistäminen WTO:n määräyksiä vastaaviksi. Venäjän WTO-jäsenyys on erinomainen asia, sillä sen on arvioitu luovan lisää työpaikkoja ja kasvattavan kokonaistuotannon määrää. Venäjä on yksi Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista ja elintarvikesektori on lisännyt merkitystään Venäjän WTO-jäsenyyden myötä. Tutkielmassa haastatellut elintarvikeyritysten ja venäjänkaupan asiantuntijat näkivät Venäjän liiketoimintaympäristön haasteellisena, mutta tuottavana. Massiivinen byrokratia ja tullikäytäntöihin liittyvät kysymykset ovat aiemmin rajoittaneet yritysten kiinnostusta ja mahdollisuuksia etabloitua Venäjälle, joten konkreettiset lyhyen aikavälin vaikutukset liittyvät erityisesti laskeviin tullitasoihin ja investointi-ilmapiirin yleiseen parantumiseen. Pidemmällä aikavälillä muutokset konkretisoituvat vasta, kun Venäjän tullien siirtymä- ja sopeutumisajat astuvat voimaan. Siihen asti Venäjän WTO-jäsenyyden pitkän aikavälin vaikutuksista voidaan esittää korkeintaan arvioita. Vaikka Venäjän WTO-jäsenyyden vaikutuksiin tulee suhtautua tietynlaisella varauksella ja lyhyen aikavälin muutokset ovat vielä pieniä, Venäjän WTO-jäsenyys on monella mittarilla mitattuna kuitenkin edistysaskel niin Venäjälle, WTO:lle kuin suomalaiselle elintarvikesektorille. Kaupan vapauttaminen ja kaupan esteiden väheneminen lisää Venäjän kilpailukykyä kansainvälisesti ja suomalaiset elintarvikeyritykset, joilla on vahva merkitys paitsi Suomen kansantaloudelle, myös Venäjän viennille, hyötyvät tästä pitkällä aikavälillä.

Mitä indikaattoreita tarvitaan yt-neuvotteluihin valmistautuessa?

Sirkku Blinnikan esitys Vaikuttavuuden arvo -seminaarissa Helsingissä 29.10.2014.

Ei-henkilöityvän organisatorisen luottamuksen merkitys YT-neuvotteluja läpikäyvän kuntaomisteisen ICT-palveluyhtiön toiminnassa

Tutkimuksessa tarkasteltiin mikä on ei-henkilöityvän organisatorisen luottamuksen merkitys yrityksen toiminnassa ja voidaanko ei-henkilöityvää organisatorista luottamusta jälleenrakentaa ja kehittää yrityksessä, joka parhaillaan käy YT-neuvotteluita. Tutkimusongelmaa lähestyttiin ei-henkilöityvän organisatorisen luottamuksen viitekehyksen kautta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena kuntaomisteisessa ICT-palveluyhtiössä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelukyselylomakkeella ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella yrityksen henkilöstön kokemalla ei-henkilöityvällä organisatorisella luottamuksella yritystä kohtaan on yhteys työntekijöiden työmotivaation, työtehokkuuteen ja sitoutumiseen ja vaikutus yrityksen toimintaan. Luottamuksen jälleenrakentaminen ja kehittäminen organisaatiossa edellyttävät toimenpiteitä yrityksen johdolta.

Nykytanssia vanhalla köysitehtaalla Manillan tehdastilojen muutos 1990–2010-luvuilla

Tutkimuksessa käsitellään köysitehdas Oy Manilla Ab:n tehdasrakennusten tilallista muutosta keskittyen erityisesti tehtaan uudelleenkäyttöönoton vaiheeseen 1990–2010-luvuilla. Turun Itäisellä Rantakadulla sijaitseva kiinteistö on osa vanhaa Aurajokisuun telakka- ja teollisuusaluetta, jonka Museovirasto on määritellyt myös valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tontin kolmea rakennusta on laajennettu vaiheittain, vuosina 1866–1950, erilaisten teollisuusyritysten tarpeita vastaaviksi. Tehdasrakennukset ovat toimineet viinanpolttimona (Aura Ångbränneri), remmitehtaana (Dana) ja köysitehtaana (Manilla). Teollisuustoiminnassa rakennukset ovat olleet viimeksi 1980-luvulla, jonka jälkeen ne jäivät lähes tyhjilleen. Kiinteistön ostanut rakennustoimisto aikoi ensin saneerata tiloihin loft-asuntoja kunnes päätti purkaa rakennukset. Manillan tehdassalia vuodesta 1991 vuokrannut nykytanssiyhdistys Aurinkobaletti ry näki rakennuksissa potentiaalia turkulaisten kulttuuritoimijoiden silloiseen tilatarpeeseen ja perusti tehtaan suojelua sekä uuskäyttöä ajaneen Pro Manillasäätiön vuonna 1997. Säätiö käynnisti neuvottelut rakennustoimiston, Turun kaupungin ja museoviranomaisten kanssa, minkä myötä vanhan köysitehtaan rakennukset säilytettiin ja kunnostettiin luovan alan käyttöön 2000-luvulla. Vanha köysitehdas määriteltiin muutosprosessissa osaksi teollista kulttuuriperintöä ja rakennuskokonaisuus nimitettiin ’Manillan kulttuuritehtaaksi’. Uudet taide- ja kulttuuritoiminnot haastoivat kaupunkisuunnittelun käsitykset rappeutuvasta ja ongelmallisesta tehdaskiinteistöstä kohti vetovoimaista ja elävää kulttuurikeskusta. Rosoinen tehdastila sai uusia sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä uuden käyttäjäryhmänsä myötä, kokoamalla turkulaisia luovan alan toimijoita saman katon alle. Muun muassa tehdasrakennuksissa joka vuosi pidettävän poikkitaiteellisen tapahtuman Tehdasfestivaali Manifestin tavoitteena on yhä vahvistaa ’Manillan kulttuuritehtaan’ omaehtoisuutta osana urbaania, kokemuksellista kaupunkitilaa. Tekeminen on vanhoissa tehdasrakennuksissa vaihtunut köydenpunomisesta nykytanssin koreografioiksi, teollisuussalit teatterinäyttämöiksi. Manillan tehtaan muutosprosessia on tarkasteltu tutkimuksessa rakennetun tilan analyysin keinoin havaittuna, käsitteellistettynä ja elettynä tilana. Teollisuustoiminnalta vapautuneiden rakennusten analyysi heijastaa myös laajemmin sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön vuorovaikutussuhdetta – tilan arkisen käytön ja kokemusten suhdetta yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin sekä kaupunkikehitykseen. Manillan tehdastilojen muutos on esimerkki paikallistason toimijoiden luomista vaihtoehtoisista visioista hylättyjen rakennusten käytölle.

The best practices in the formation phase of Sino-Finnish joint ventures in China: For Finnish software companies

This study discusses the formation phase of Chinese-Finnish joint ventures in China. The purpose of this thesis is to create best practices for Finnish software companies in forming a joint venture with a local Chinese company in China. Therefore, the main research question, in what are the best practices for forming Sino-Finnish joint ventures in China for Finnish software firms, is examined through four different themes within the joint venture formation phase; the motives, the partner se-lection, the choice of a joint venture type and joint venture negotiations. The theoretical background of the study consists of literature relating to the establishment process of Sino-Western joint ventures in China. The empirical research conducted for this study is based on the expert interviews. The empirical data was gathered via nine semi-structured interviews with both Chinese and Finnish experts in software and technology industry, who have experience or knowledge in establishing Sino-Finnish joint ventures in China. Thematic analysis was used to cat-egorize and interpret the interview data. In addition, a thematic network was built to act as a basis of the analysis. According to the main findings, the main motives for Finnish software companies to establish a joint venture in China are lack of skills or experience, little resources to enter on their own, and China’s large market. The main motives for Chinese companies are to gain new technology or man-agerial skills, and expand internationally. The intellectual property rights (IPR) have recently im-proved a lot in China, but the Finnish companies’ knowledge on IPR is inadequate. The Finnish software companies should conduct a market and industry research in order to understand their po-sition in the market and to find a suitable location and potential joint venture partners. It is essential to define partner selection criteria and partner attributes. In addition, it is important to build the joint venture around complementary motives and a win-win situation between the joint venture partners. The Finnish companies should be prepared that the joint venture negotiations will be challenging and they will take a long time. The challenges can be overcome by gaining understanding about the Chinese culture and business environment. The findings of this study enhance understanding of the joint venture formation phase in China. This study provides guidelines for Finnish software companies to establish a joint venture in China. In addition, this study brings new insights to the Sino-Western joint venture literature with its soft-ware industry context. Future research is, however, necessary in order to gain an understanding of the advantages and disadvantages of a joint venture as an entry mode into China for Finnish soft-ware companies.

Verkkokaupan vaikutus muodin sisäänostajien ostoprosessin eri vaiheisiin

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka muodin sisäänostajien ostoprosessin eri vaiheet ovat muuttuneet verkkokaupan tultua yhdeksi yrityksen myyntikanavaksi. Muodin sisäänostaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä muodin vähittäismyynnissä – oikeat ostot ja oikea-aikaisuus takaavat yrityksen kannattavuuden ja liiketoiminnan jatkuvuuden. Verkkokaupat ovat yleistyneet ja nykypäivänä lähes jokainen muodin alalla toimiva yritys palvelee asiakkaita myös verkossa. Tutkimusta johdatti kaksi tutkimuskysymystä: 1) Kuinka verkkokauppojen tulo yhdeksi vähittäiskaupan myyntikanavaksi on vaikuttanut muodin sisäänostoprosessin eri vaiheisiin? 2) Mitkä ovat haasteet, joita muodin sisäänostajat kohtaavat verkkokaupan myötä ostoprosessin eri vaiheissa? Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää sisäänostajien perusostoprosessin eri vaiheita ja tarkastella, kuinka verkkokaupan tulo osaksi yritystä on näihin vaikuttanut. Teoreettinen viitekehys muodostui seitsemästä ostoprosessin vaiheesta: edellisen kauden myyntien tarkastelu sekä budjetin suunnittelu, ennustaminen ja asiakkaiden tarpeiden kartoittaminen, muodin sesongit, valikoiman suunnittelu, neuvottelut toimittajien kanssa ja myyntihintojen asettaminen, tilausten käsittely ja vahvistaminen sekä kilpailija-analyysien tekeminen. Tutkimuksessa keskityttiin sisäänostajien työhön, sivuttaen hieman ostoassistenttien päivittäistä työskentelyä. Empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta muodin sisäänostajaa, kolmea verkkokaupan asiantuntijaa, sekä yhtä muotikaupan johtohenkilöä. Tutkimuksen tulokset osoittivat verkkokauppojen tulon yhdeksi muodin vähittäiskauppojen myyntikanavaksi vaikuttaneet sisäänostajien työhön kuormittamalla perusostoprosessin eri vaiheita työmäärällisesti, sekä lisäämällä niihin eri komponentteja. Tämä oli nähtävissä jokaisessa tutkimukseen otetussa seitsemässä ostoprosessin vaiheessa. Tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä verkkokauppa nähtiin yhtenä myyntikanavana, sisäänostajat ostivat tuotteita niin verkkokauppaan, kuin kivijalkakauppaan. Yleisesti on todettavissa, että kannattavuuden analysointi on sisäänostajien työssä yleistynyt, kuten kilpailijoiden ja hintatason tarkkaileminen. Toimittajien kanssa neuvotteluihin verkkokaupasta on tullut lisäpalikka. Haasteita verkkokappojen tulo osaksi yritystä on tuonut etenkin varastojen hallintaan, sillä palautusprosessi voi kestää jopa kolme kertaa pidempään verkkokauppojen tuotteilla kuin kivijalkakaupan