Drops That Open Worlds : Image of Water in the Poetry of Euphrase Kezilahabi

Euphrase Kezilahabi on tansanialainen kirjailija, joka ensimmäisenä julkaisi swahilinkielisen vapaalla mitalla kirjoitetun runokokoelman. Perinteisessä swahilirunoudessa tiukat muotosäännöt ovat tärkeitä, ja teos synnytti kiivasta keskustelua. Runoteokset Kichomi ( Viilto , Kipu , 1974) ja Karibu Ndani ( Tervetuloa sisään , 1988) sekä Kezilahabin muu tuotanto voidaan nähdä uuden sukupolven taiteena. Kezilahabi on arvostettu runoilija, mutta hänen runojaan ei aiemmin ole käännetty englanniksi (yksittäisiä säkeitä lukuunottamatta), eikä juurikaan tutkittu yksityiskohtaisesti. Yleiskuvaan pyrkivissä lausunnoissa Kezilahabin runouden on hyvin usein määritelty olevan poliittista. Monet Kezilahabin runoista ottavatkin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta niiden pohdinta on kuitenkin runoissa vain yksi taso. Sen lisäksi Kezilahabin lyriikassa on paljon muuta ennen kartoittamatonta tämä tutkimus keskittyy veden kuvaan (the image of water). Kezilahabi vietti lapsuutensa saarella Victoria-järven keskellä, ja hänen vesikuvastonsa on rikasta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä veden kuva runoteoksissa Kichomi ja Karibu Ndani esittää. Runojen analysoinnissa ja tulkinnassa on tarkasteltu myös sitä, miten äänteellinen taso osallistuu kuvien luomiseen. Tutkimuksen määritelmä kuvasta pohjautuu osittain Hugh Kennerin näkemykseen, jonka mukaan oleellista kuvassa on kirjaimellinen taso. Kennerin lähtökohtaan on yhdistetty John Shoptawin teoriaa, joka korostaa runon äänteellisen puolen tärkeyttä merkityksen muodostumisessa. Foneemien analyysissä vaikutteena on ollut Reuven Tsurin teoria. Analyysiosio osoittaa, että veden kuva edustaa ja käsittelee teoksissa lukuisia teemoja: elämää, kuolemaa, fyysistä vetovoimaa, runoutta, mielikuvitusta ja (ali)tajuntaa sekä moraalia. Veden kuvan tutkimuksen pohjalta on nähtävissä, että Kezilahabin filosofia asettuu elävä/kuollut- ja elämä/kuolema dikotomioiden ulkopuolelle.

Zur Sättigung der Valenz in den Kleinen Meldungen des Typus Notiz : Eine pragmatisch fundierte Analyse

Valency Realization in Short Excerpts of News Text. A Pragmatics-funded analysis This dissertation is a study of the so-called pragmatic valency. The aim of the study is to examine the phenomenon both theoretically by discussing the research literature and empirically based on evidence from a text corpus consisting of 218 short excerpts of news text from the German newspaper Frankfurter Allgemeine Zeitung. In the theoretical part of the study, the central concepts of the valency and the pragmatic valency are discussed. In the research literature, the valency denotes the relation among the verb and its obligatory and optional complements. The pragmatic valency can be defined as modification of the so-called system valency in the parole, including non-realization of an obligatory complement, non- realization of an optional complement and realization of an optional complement. Furthermore, the investigation of the pragmatic valency includes the role of the adjuncts, elements that are not defined by the valency, in the concrete valency realization. The corpus study investigates the valency behaviour of German verbs in a corpus of about 1500 sentences combining the methodology and concepts of valency theory, semantics and text linguistics. The analysis is focused on the about 600 sentences which show deviations from the system valency, providing over 800 examples for the modification of the system valency as codified in the (valency) dictionaries. The study attempts to answer the following primary question: Why is the system valency modified in the parole? To answer the question, the concept of modification types is entered. The modification types are recognized using distinctive feature bundles in which each feature with a negative or a positive value refers to one reason for the modification treated in the research literature. For example, the features of irrelevance and relevance, focus, world and text type knowledge, text theme, theme-rheme structure and cohesive chains are applied. The valency approach appears in a new light when explored through corpus-based investigation; both the optionality of complements and the distinction between complements and adjuncts as defined in the present valency approach seem in some respects defective. Furthermore, the analysis indicates that the adjuncts outside the valency domain play a central role in the concrete realization of the valency. Finally, the study suggests a definition of pragmatic valency, based on the modification types introduced in the study and tested in the corpus analysis.

The Art of Sympathy : Forms of Moral and Emotional Persuasion in Fiction

"The Art of Sympathy: Forms of Moral and Emotional Persuasion" in Fiction is an interdisciplinary study that looks closely at the ways that stories evoke sympathy, and the significance of this emotion for the development of moral attitudes and awareness. By linking readers' emotional responses to fiction with the potential impact of such responses on "the moral imagination," the study builds on empirical research conducted by literary scholars and psychologists into the emotional effects of reading fiction, as well as social psychological research into the connections between empathy/sympathy and moral development. I first investigate the dynamics of readers beliefs regarding characters in fictional narratives, and the nature of the emotions that they may experience as a result of those beliefs. The analysis demonstrates that there are important similarities between real emotions and emotions generated by fiction. Recognizing these similarities, I claim, can help us to conceptualize the nature of sympathetic responses to fictional characters. Building on these assertions, I then draw on research from social psychology and philosophy to develop a comprehensive definition of sympathy and to clarify the ways in which sympathy operates, both in people s daily lives and in readers sympathetic responses to fictional characters. Having established this definition and delineated its practical implications, I then examine how particular stories, through a variety of narrative techniques, persuade readers to feel sympathy for characters who are unsympathetic in certain ways. In order to verify my claims about the impact of these stories on readers emotions, I also review the results of tests that I conducted with nearly 200 adolescent readers. Through these tests, which were constructed and scored according to methods prevalent in social psychological research, it was determined that a majority of readers felt sympathy for the protagonists in two of the stories included in the study. These results were combined with data from an additional test, a standard measure of empathy and sympathy in the field of social psychology. The cross-tabulation of these results suggests that there was not a strong connection between readers responses and their general tendencies to feel sympathy for others. This finding would appear to support my hypotheses regarding the sympathetic persuasiveness of the stories in question. In light of these results, finally, I consider the potential contribution that fiction can make to adolescent emotional and moral development and the implications of that potential for future language arts curricula in the schools. In particular, I suggest the pedagogical importance of providing adolescents with opportunities to engage with the lives of fictional characters, and especially to experience feelings of sympathy for individuals towards whom they ordinarily might feel aversion.

Proektirovanie perevodčeskih slovarej special'noj leksiki

The methodology of designing normative terminological products has been described in several guides and international standards. However, this methodology is not always applicable to designing translation-oriented terminological products which differ greatly from normative ones in terms of volume, function, and primary target group. This dissertation has three main goals. The first is to revise and enrich the stock of concepts and terms required in the process of designing an LSP dictionary for translators. The second is to detect, classify, and describe the factors which determine the characteristics of an LSP dictionary for translators and affect the process of its compilation. The third goal is to provide recommendations on different aspects of dictionary design. The study is based on an analysis of dictionaries, dictionary reviews, literature on translation-oriented lexicography, material from several dictionary projects, and the results of questionnaires. Thorough analysis of the concept of a dictionary helped us to compile a list of designable characteristics of a dictionary. These characteristics include target group, function, links to other resources, data carrier, list of lemmata, information about the lemmata, composition of other parts of the dictionary, compression of the data, structure of the data, and access structure. The factors which determine the characteristics of a dictionary have been divided into those derived from the needs of the intended users and those reflecting the restrictions of the real world (e.g. characteristics of the data carrier and organizational factors) and attitudes (e.g. traditions and scientific paradigms). The designer of a dictionary is recommended to take the intended users' needs as the starting point and aim at finding the best compromise between the conflicting factors. When designing an LSP dictionary, much depends on the level of knowledge of the intended users about the domain in question as well as their general linguistic competence, LSP competence, and lexicographic competence. This dissertation discusses the needs of LSP translators and the role of the dictionary in the process of translation of an LSP text. It also emphasizes the importance of planning lexicographic products and activities, and addresses many practical aspects of dictionary design.

L'ecfrasis nel Piacere di Gabriele D'Annunzio

Tutkielman aiheena on ekfrasis Gabriele D'Annunzion romaanissa Il Piacere (1889). Lähtökohtana on selvittää, millaisissa muodoissa ekfrasis esiintyy romaanissa sekä miten ekfrasis vaikuttaa teoksen tulkintatradition esille tuomaan tematiikkaan. Pyrkimyksenä on myös selkeyttää ekfrasiksen käsitettä, jonka ongelmana ovat sanaan eri aikakausina liitetyt eri merkitykset. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat James A.W. Heffernanin Museum of Words (1993) ja W.J.T. Mitchellin Picture Theory (1994), Marinella Cantelmon Il Piacere dei leggitori: D'Annunzio e la comunicazione letteraria (1996) sekä John Hollanderin artikkeli "The Poetics of Ekphrasis" (1988). Tutkielman avainkäsitteenä on Heffernanin määritelmä, jonka mukaan ekfrasis on sanallinen esitys kuvallisesta esityksestä. Määritelmää sovellettaessa on otettu huomioon representaatiokäsityksen avautuminen, jolloin vastaanottaja, ympäristö etc. ovat osa esitystä. Korpuksen muodostavat tapahtumaympäristöä, taideteoksia, esineistöä ja henkilöhahmoja kuvaavat ekfrastiset katkelmat. Luokittelussa toimivat alakäsitteinä Valerie Robillardin kuvaileva, attributiivinen ja assosiatiivinen ekfrasis sekä Tamar Yacobin ekfrastinen vertaus. Analyysi osoittaa, että kuvaileva ekfrasis on yleisin, mutta vain kuvitteellisten teosten yhteydessä. Katkelmissa on näkyvissä ekfrasikselle luonteenomainen kerronnallinen impulssi. Ekfrasis osallistuu tunnetun ja uuden elementin vuoropuheluun ankkuroimalla kuvitteelliset taideteokset lukijalle tuttuun ympäristöön, jolloin myös uusi tulee toden kaltaiseksi. Attributiivinen ekfrasis takaa välittömän tunnistettavuuden. Henkilöhahmot, erityisesti keskeiset naishahmot, on määritelty ekfrastisten vertausten kautta. Ekfrasis ilmentää osaltaan naishahmojen vaihdettavuuden tematiikkaa. Kyseessä on myös toiseuden haltuunotto. Kuvallisen viittaussuhteen ansiosta ekfrasis toimii tehokeinona. Tekstuaalisena strategiana ekfrasis luo siteitä tapahtumien välille ja rytmittää teoksen vaiheita. Ekfrastiset katkelmat tarjoavat myös väylän vaihtoehtoiselle tulkinnalle haastamalla tekstin totuuskäsityksen. Kuvallinen ja sanallinen esitys tuovat tekstiin omat merkityksensä, jolloin merkityskenttä laajenee. Il Piacere on intertekstuaalinen kollaasi, jossa kokonaiskuva muodostuu eri elementtien vuorovaikutuksesta. D'Annunzion mielestä kauneus on taiteen ensisijainen tarkoitus, ja ekfrasis retorisena keinona on osa pyrkimystä tavoittaa täydellinen muoto.

Translation of Allusions in the Animated Cartoon The Simpsons

Tässä tutkielmassa tarkastellaan The Simpsons (Simpsonit) animaatiosarjassa esiintyvien sanallisten alluusioiden kääntymistä suomenkielisiksi tekstityksiksi. Tarkoituksena on selvittää kvantitatiivisen analyysin keinoin, miten kääntäjä Sari Luhtanen käyttää eri käännösstrategioita hyväkseen. Tutkimusaineisto on kerätty kuudesta Simpsonit-sarjan jaksosta esityskausilta 7-11. Työn teoriaosiossa määritellään aluksi intertekstuaalisuuden sekä alluusion käsitteet, jonka jälkeen käsitellään alluusiota huumorin välineenä. Mahdollisten käännösstrategioiden määrittely tukeutuu Ritva Leppihalmeen alluusioiden kääntämistä käsittelevään tutkimukseen. Leppihalmeen terminologiaa mukaillen alluusiot jaetaan erisnimialluusioihin ja suoriin tekstilainoihin. Simpsonit-sarjan olemusta ja tekijöiden tarkoitusperiä pohtii oma lukunsa, joka sisältää myös kääntäjä Luhtasen ajatuksia käännöstyöstä, sekä haastattelussa esiintulleita yksityiskohtia käännösprosessista. Tekstittämisen erityispiirteitä kääntämisen alalajina käsitellään Henrik Gottliebin sekä Jan Ivarssonin määritelmien kautta. Gottliebin määritelmää elokuvasta polysemioottisena, neljästä eri viestintäkanavasta koostuvana kokonaisuutena sovelletaan myös tutkimuksen empiirisessä osuudessa. Tekstittämiseen todetaan kohdistuvan merkittäviä teknisiä rajoituksia, jotka tehokkaasti estävät kääntäjää pyrkimästä muodolliseen vastaavuuteen lähdetekstin kanssa. Koska tekstitys kuitenkin esitetään aina alkuperäisen materiaalin yhteydessä, sen voi mieltää ylimääräiseksi viestintäkanavaksi jonka avulla kääntäjä auttaa kohdeyleisöä kokemaan tekstitetyn ohjelman alkuperäisen yleisön kokemusta vastaavalla tavalla (dynaaminen vastaavuus). Tutkimuksen empiirinen osuus tarkastelee materiaalissa esiintyviä alluusioiden käännöksiä kvantitatiivisen analyysin muodossa, jonka jälkeen Luhtasen tekemiä käännösvalintoja käsitellään yksityiskohtaisemmin esimerkkien avulla. Luhtasen todetaan sisällyttävän dialogissa esiintyvät alluusiot tekstityksiin lähes aina, mutta useimmiten jättävän tekstityksistä pois pelkästään visuaalisella kanavalla esiintyvät sanallisen alluusiot. Erisnimialluusiot Luhtanen kääntää tyypillisesti muuttumattomina, mutta harkintansa mukaan saattaa Suomessa täysin tuntemattomien nimien kohdalla tarjota myös selittävän käännöksen. Suoria tekstilainoja kääntäessään hän ei näytä suosivan mitään tiettyä strategiaa. Erillisiä selityksiä sisältäviä strategioita Luhtanen ei käytä. Yleisen alluusioiden runsauden lisäksi Simpsonit-sarjan erityispiirteenä näyttävät olevan visuaalisella kanavalla ajoittain esiintyvät, nopeasti ohi menevät sanallisten alluusioiden keskittymät. Näiden alluusiokeskittymien edessä kääntäjä on usein voimaton, ja Luhtanen onkin lähes aina jättänyt tällaiset alluusiokeskittymät kokonaan suomentamatta.

Visions of Past Glory: Nationalism and the Construction of Early Finnish History

The study is an examination of how the distant national past has been conceived and constructed for Finland from the mid-sixteenth century to the Second World War. The author argues that the perception and need of a national 'Golden Age' has undergone several phases during this period, yet the perceived Greatness of the Ancient Finns has been of great importance for the growth and development of the fundamental concepts of Finnish nationalism. It is a question reaching deeper than simply discussing the Kalevala or the Karelianism of the 1890s. Despite early occurrences of most of the topics the image-makers could utilize for the construction of an Ancient Greatness, a truly national proto-history only became a necessity after 1809, when a new conceptual 'Finnishness' was both conceived and brought forth in reality. In this process of nation-building, ethnic myths of origin and descent provided the core of the nationalist cause - the defence of a primordial national character - and within a few decades the antiquarian issue became a standard element of the nationalist public enlightenment. The emerging, archaeologically substantiated, nationhood was more than a scholarly construction: it was a 'politically correct' form of ethnic self-imaging, continuously adapting its message to contemporary society and modern progress. Prehistoric and medieval Finnishness became even more relevant for the intellectual defence of the nation during the period of Russian administrative pressure 1890-1905. With independence the origins of Finnishness were militarized even further, although the 'hot' phase of antiquarian nationalism ended, as many considered the Finnish state reestablished after centuries of 'dependency'. Nevertheless, the distant past of tribal Finnishness and the conceived Golden Age of the Kalevala remained obligating. The decline of public archaeology is quite evident after 1918, even though the national message of the antiquarian pursuits remained present in the history culture of the public. The myths, symbols, images, and constructs of ancient Finnishness had already become embedded in society by the turn of the century, like the patalakki cap, which remains a symbol of Finnishness to this day. The method of approach is one of combining a broad spectrum of previously neglected primary sources, all related to history culture and the subtle banalization of the distant past: school books, postcards, illustrations, festive costumes, drama, satirical magazines, novels, jewellery, and calendars. Tracing the origins of the national myths to their original contexts enables a rather thorough deconstruction of the proto-historical imaginary in this Finnish case study. Considering Anthony D. Smith's idea of ancient 'ethnies' being the basis for nationalist causes, the author considers such an approach in the Finnish case totally misplaced.

Verkkoradio, musiikki ja radio - katsaus verkkoradioihin osana suomalaisten musiikin kuuntelua

This thesis examines Internet-radios and other web-based music services, and different ways these services are used in music listening in Finland. The research material was gathered in eight interviews that took place between spring 2005 and spring 2006 in southern Finland. The analysis distinguishes between five main types of Internet-radios: a) simulcasting, b) webcasting, c) podcasting, d) web-based sound archives, e) interactive music services. As a medium for music listening these combine aspects of computers and traditional radio. The role of Internet-radios in everyday life as well as different types of listening motivation are examined in the light of earlier research on taste, music listening and radio listening.

Kesken jäänyt vallankumous : Sosiaalinen mobilisaatio Helsingissä vuoden 1905 suurlakosta Viaporin kapinaan 1906

Tutkielmassani käsittelen vuoden 1905 suurlakon ja Viaporin kapinan välistä aikaa vallankumouksellisena prosessina Helsingissä. Miten vallankumouksellisuus ilmeni suurlakon aikana ja sen jälkeen Helsingissä? Miten tavalliset työläiset reagoivat tapahtumiin? Metodisina apuvälineinä minulla on ensinnäkin Charles Tillyn määritelmä vallankumoukselliselle tapahtumalle. Keskeistä tälle määritelmälle on, että vallankumouksellista tapahtumaa pitää tutkia sen lähtökohdista käsin eikä lopputuloksen kautta. Vallankumouksellinen tilanne syntyy, kun olemassa oleva hallitus saa kilpailijan ja vastaavasti se on ohi, kun jompikumpi jää jäljelle. Toiseksi apunani ovat olleet sosiaalihistorialliset tutkimukset Venäjän vallankumouksesta, joissa aihetta käsitellään ruohonjuuritason näkökulmasta. Tällöin polttopisteessä ovat lakot ja niiden aikana esitetyt vaatimukset. Oleellista näistä tutkimuksissa on, ettei työläisiä nähdä tahdottomana massana, joka sokeasti tottelee poliittisten johtajien käskyjä. Työläisillä oli omia, lähinnä ammatillisia vaatimuksia, jotka ilmensivät toisaalta huolta jokapäiväisestä toimeentulosta ja toisaalta ne heijastivat demokraattisten vaatimusten ulottamista laajemmalle kuin pelkästään valtiolliselle tasolle eli myös työpaikoille. Suurlakon aikana Helsingin työläiset johtivat käytännössä kaupungin julkista elämää. Vallan keskuksena toimi kansallislakon keskuskomitea. Näkyvintä valtaa käytti kansalliskaarti. Kaarti toimi vahvana poliisivoimana koko lakon ajan. Se pyrki kontrolloimaan liikennettä ja kauppaa sekä sensuroimaan muiden tahojen tiedonvälitystä. Raittiusväellä oli myös oma kaartin osasto, jonka avulla kaupunkiin säädettiin kieltolaki sekä kiellettiin prostituutio. Keskeinen elementti lakon onnistumisen kannalta oli niinikään avustustoiminnan järjestäminen lakon vuoksi hätään joutuneille. Näin turvattiin, ettei lakkorintamassa sattuisi ennenaikaisia repeämiä. Suurlakon jälkeen työväestö aktivoitui ennennäkemättömällä tavalla. Lakkojen lukumäärä ja niihin osallistuneiden työläisten määrä moninkertaistui. SDP:n virallinen tavoite eli poliittinen kansalaisuus ei riittänyt työläisjoukoille, vaan lakoilla pyrittiin saamaan aikaiseksi demokraattinen yhteiskunta laajemminkin. Lyhytikäisiksi jääneet työehtosopimukset eivät tilannetta korjanneet. Demokratia saatiin poliittisella tsolla, mutta ruohonjuurinäkökulmasta uudistukset jäivät kesken ja tyytymättömyys säilyi. Tässä mielessä työväenliike ei integroitunut yhteiskuntaan. Suomessa vallankumouksellinen toivo asetettiin Venäjän vallankumoustapahtumien etenemiseen. Suomalaisen radikalismin päätepisteenä voi pitää epäonnistunuttta Viaporin kapinaa, johon osallistui myös suomalaisia punakaartilaisia. Punakaartilaiset olivat suurelta osin nuoria, muualta Helsinkiin muuttaneita ja vähän järjestökokemusta omaavia henkilöitä. Nuoruus, juurettomuus ja liittyminen työväentyöväenpuolueeseen tai sen järjestöihin vasta perustamisvaiheen 1899-1903 jälkeen olivatkin leimallisia piirteitä radikaalien aineksien keskuudessa. Tutkielmassani osoitan, että ruohonjuuritason tutkimuksella voidaan kuvaa vuosisadan alun työläisistä, heidän toiveistaan ja haluistaan täsmentää. Vuosien 1905 ja 1906 poliittisessa murroksessa oli myös ammatillisilla seikoilla tärkeä sija työväestön pyrkimyksissä. Ne osoittavat omalta osaltaan työläisten vallankumouksellisia ja radikaaleja vaatimuksia. Punakaartilaisradikalismi oli läheistä sukua tälle toiminnalle. Avainsanat: Sosiaalihistoria, vallankumous, työväenliike, suurlakko 1905, Viaporin kapina.

Sekä että : Ironia koherenssina ja inkoherenssina

The interpretation of irony in this study is seen as being crucially dependent on the notion of coherence. Coherence depends on a complex interplay of contextual features, which is why all interpretations must be seen as socio-cultural processes. An utterance is perceived as coherent if it makes sense and if it hangs together. Incoherent utterances can result in an ironic interpretation; however, the incoherence must also be perceived as being intentional, and intentionality in turn is a sign of the ironist's rejecting stance. The study does not encompass the notion of irony of fate nor situational irony that is unintentional. Irony is defined in this study as a combination of five components. It is seen as (1) a negative attitude that reflects (2) the intention of the ironist, and (3) has a target and most often (4) a victim too. Essential to irony is its fifth component, the fact that one or more of these four components must be inferred from co- or context. The componential definition of irony is crucial in deciding whether an interpretation is ironic or not, and the definition makes it possible to discern the differences as well as the similarities between different kinds of irony. The method of the study is experimental: 12 Finnish newspaper texts that could be considered to be ironic were interpreted by 107 informants. The interpretation of one of the texts was based on unelicited feedback given by readers of a weekly magazine. The responses were analyzed to determine (a) whether the texts were perceived as being coherent or incoherent and (b) whether the informants appealed to any of the five components of irony. The results of the analyses of the informants' responses indicate that differences between the ironic and non-ironic interpretations of the texts can be explained in terms of whether or not the informant regarded the text as being coherent. The thesis also discusses the shortcomings of other accounts of irony: the Gricean theory of conversational implicature, speech act theory, irony as rhetoric, irony as pretense, irony as echoic mention, and irony as framing. In contrast to these other accounts, the study focuses on irony as a textual phenomenon and underlines the importance of socio-cultural context in the interpretation of irony. Key words: irony, coherence, incoherence, the componential definition of irony, interpretation of linguistic utterances.

Vepsän kielen kvanttoripronominit

Tutkin pro gradu -työssäni vepsän kielen kvanttoripronominien järjestelmää: mitä pronomineja järjestelmään kuuluu, miten nämä pronominit voidaan ryhmitellä sekä millaisia ominaisuuksia pronomineilla on. Pronominiryhmäni nimeksi olen valinnut kvanttoripronominit, sillä perinteinen nimitys indefiniittipronominit ei ole terminä täsmällinen tälle moninaiselle, osin ei-indefiniittiselle ryhmälle. Aineistoni koostuu jo olemassa olevista vepsän kieliopeista ja sanakirjoista, mutta varsinainen analyysini perustuu vepsän kielen tekstinäytteisiin. Näistä työni kannalta tärkeimmät ovat vanhat vepsäläiset murrenäytteet Näytteitä äänis- ja keskivepsän murteista (MSFOu 100) sekä Näytteitä etelävepsästä II (Kettunen 1925). Vertailun vuoksi mukana on myös uutta nykyvepsäläistä aineistoa kuten Kodima-lehden 13 irtonumeroa vuosilta 1999-2008 sekä Markan Evangelii -evankeliumin koepainos (1992). Työni sisältää 211 esimerkkilausetta, jotka olen glossannut ja kääntänyt suomeksi. Esimerkkilauseiden tehtävänä on osoittaa, että morfologisen ja semanttisen analyysini väitteet pitävät paikkansa ja esittelemäni ominaisuudet todella esiintyvät vepsässä. Ryhmittelen vepsän kvanttoripronominit Ison suomen kieliopin (2004) mukaan viiteen alakategoriaan: indefiniittisiin, universaalisiin, kieltohakuisiin, samantekevyyden ja lukumäärän kvanttoripronomineihin. Saman kieliopin mallia hyödynnän myös kvanttoripronominien morfologisessa ja syntaktisessa tarkastelussa. Kerron kustakin pronominista, esiintyykö se substantiivisesti tai adjektiivisesti. Muita tarkasteltavia ominaisuuksia ovat pronominin taipuminen sekä adjektiivisen pronominin kongruenssi ja suhde pääsanaan. Semanttisessa analyysissä sovellan typologisen kielentutkimuksen tutkimustuloksia ja metodeja kuten indefiniittipronominien typologista määritelmää (Haspelmath 1997) ja semanttisten karttojen metodologiaa (Haspelmath 2003). Koska tutkimusaiheeni on niin laaja, käsittelen semantiikan osalta tarkemmin vain niin sanottuja indefiniittipronomineja. Tämä termi sisältää työssäni kvanttoripronominien ryhmittelyn kolme alakategoriaa, indefiniittiset, kieltohakuiset sekä samantekevyyden kvanttoripronominit, mutta pronominien lisäksi mukana ovat myös proadverbit. Määrittelen työssäni vepsän indefiniittipronominisarjat, sillä typologisesti indefiniittipronominit esiintyvät nimenomaan sarjoissa, joissa on yksi jäsen kustakin ontologisesta pääkategoriasta. Tutkin myös vepsän indefiniittipronominisarjojen funktionaalisia eroja eli sarjojen jakautumista yhdeksän perusfunktion kesken. Nämä jakaumat voi esittää distributionaalisena kaavana implikationaalisella kartalla (Haspelmath 1997: 64), ja kaavojen avulla on mahdollista tarkastella synkronisesti funktioiden kieltenvälisiä distribuutioita. Havaintojeni pohjalta hahmottelen vepsän kielen indefiniittipronominien distributionaalisen kaavan ja osoitan, että indefiniittipronominien implikationaalisen kartan metodi on sovellettavissa myös vepsään. Pro gradu -työssäni osoitan, että vepsän kielessä on omaleimainen kvanttoripronominien järjestelmä, vaikka siinä onkin monia yhtymäkohtia prestiisikielen venäjän ja lähisukukielen suomen järjestelmiin.

Anthropometric measures of obesity-their association with type 2 diabetes and hypertension across ethnic groups

Clinical trials have shown that weight reduction with lifestyles can delay or prevent diabetes and reduce blood pressure. An appropriate definition of obesity using anthropometric measures is useful in predicting diabetes and hypertension at the population level. However, there is debate on which of the measures of obesity is best or most strongly associated with diabetes and hypertension and on what are the optimal cut-off values for body mass index (BMI) and waist circumference (WC) in this regard. The aims of the study were 1) to compare the strength of the association for undiagnosed or newly diagnosed diabetes (or hypertension) with anthropometric measures of obesity in people of Asian origin, 2) to detect ethnic differences in the association of undiagnosed diabetes with obesity, 3) to identify ethnic- and sex-specific change point values of BMI and WC for changes in the prevalence of diabetes and 4) to evaluate the ethnic-specific WC cutoff values proposed by the International Diabetes Federation (IDF) in 2005 for central obesity. The study population comprised 28 435 men and 35 198 women, ≥ 25 years of age, from 39 cohorts participating in the DECODA and DECODE studies, including 5 Asian Indian (n = 13 537), 3 Mauritian Indian (n = 4505) and Mauritian Creole (n = 1075), 8 Chinese (n =10 801), 1 Filipino (n = 3841), 7 Japanese (n = 7934), 1 Mongolian (n = 1991), and 14 European (n = 20 979) studies. The prevalence of diabetes, hypertension and central obesity was estimated, using descriptive statistics, and the differences were determined with the χ2 test. The odds ratios (ORs) or  coefficients (from the logistic model) and hazard ratios (HRs, from the Cox model to interval censored data) for BMI, WC, waist-to-hip ratio (WHR), and waist-to-stature ratio (WSR) were estimated for diabetes and hypertension. The differences between BMI and WC, WHR or WSR were compared, applying paired homogeneity tests (Wald statistics with 1 df). Hierarchical three-level Bayesian change point analysis, adjusting for age, was applied to identify the most likely cut-off/change point values for BMI and WC in association with previously undiagnosed diabetes. The ORs for diabetes in men (women) with BMI, WC, WHR and WSR were 1.52 (1.59), 1.54 (1.70), 1.53 (1.50) and 1.62 (1.70), respectively and the corresponding ORs for hypertension were 1.68 (1.55), 1.66 (1.51), 1.45 (1.28) and 1.63 (1.50). For diabetes the OR for BMI did not differ from that for WC or WHR, but was lower than that for WSR (p = 0.001) in men while in women the ORs were higher for WC and WSR than for BMI (both p < 0.05). Hypertension was more strongly associated with BMI than with WHR in men (p < 0.001) and most strongly with BMI than with WHR (p < 0.001), WSR (p < 0.01) and WC (p < 0.05) in women. The HRs for incidence of diabetes and hypertension did not differ between BMI and the other three central obesity measures in Mauritian Indians and Mauritian Creoles during follow-ups of 5, 6 and 11 years. The prevalence of diabetes was highest in Asian Indians, lowest in Europeans and intermediate in others, given the same BMI or WC category. The  coefficients for diabetes in BMI (kg/m2) were (men/women): 0.34/0.28, 0.41/0.43, 0.42/0.61, 0.36/0.59 and 0.33/0.49 for Asian Indian, Chinese, Japanese, Mauritian Indian and European (overall homogeneity test: p > 0.05 in men and p < 0.001 in women). Similar results were obtained in WC (cm). Asian Indian women had lower  coefficients than women of other ethnicities. The change points for BMI were 29.5, 25.6, 24.0, 24.0 and 21.5 in men and 29.4, 25.2, 24.9, 25.3 and 22.5 (kg/m2) in women of European, Chinese, Mauritian Indian, Japanese, and Asian Indian descent. The change points for WC were 100, 85, 79 and 82 cm in men and 91, 82, 82 and 76 cm in women of European, Chinese, Mauritian Indian, and Asian Indian. The prevalence of central obesity using the 2005 IDF definition was higher in Japanese men but lower in Japanese women than in their Asian counterparts. The prevalence of central obesity was 52 times higher in Japanese men but 0.8 times lower in Japanese women compared to the National Cholesterol Education Programme definition. The findings suggest that both BMI and WC predicted diabetes and hypertension equally well in all ethnic groups. At the same BMI or WC level, the prevalence of diabetes was highest in Asian Indians, lowest in Europeans and intermediate in others. Ethnic- and sex-specific change points of BMI and WC should be considered in setting diagnostic criteria for obesity to detect undiagnosed or newly diagnosed diabetes.

Dependence Logic: Investigations into Higher-Order Semantics Defined on Teams

This thesis is a study of a rather new logic called dependence logic and its closure under classical negation, team logic. In this thesis, dependence logic is investigated from several aspects. Some rules are presented for quantifier swapping in dependence logic and team logic. Such rules are among the basic tools one must be familiar with in order to gain the required intuition for using the logic for practical purposes. The thesis compares Ehrenfeucht-Fraïssé (EF) games of first order logic and dependence logic and defines a third EF game that characterises a mixed case where first order formulas are measured in the formula rank of dependence logic. The thesis contains detailed proofs of several translations between dependence logic, team logic, second order logic and its existential fragment. Translations are useful for showing relationships between the expressive powers of logics. Also, by inspecting the form of the translated formulas, one can see how an aspect of one logic can be expressed in the other logic. The thesis makes preliminary investigations into proof theory of dependence logic. Attempts focus on finding a complete proof system for a modest yet nontrivial fragment of dependence logic. A key problem is identified and addressed in adapting a known proof system of classical propositional logic to become a proof system for the fragment, namely that the rule of contraction is needed but is unsound in its unrestricted form. A proof system is suggested for the fragment and its completeness conjectured. Finally, the thesis investigates the very foundation of dependence logic. An alternative semantics called 1-semantics is suggested for the syntax of dependence logic. There are several key differences between 1-semantics and other semantics of dependence logic. 1-semantics is derived from first order semantics by a natural type shift. Therefore 1-semantics reflects an established semantics in a coherent manner. Negation in 1-semantics is a semantic operation and satisfies the law of excluded middle. A translation is provided from unrestricted formulas of existential second order logic into 1-semantics. Also game theoretic semantics are considerd in the light of 1-semantics.

Homogeneous model theory of metric structures

This thesis studies homogeneous classes of complete metric spaces. Over the past few decades model theory has been extended to cover a variety of nonelementary frameworks. Shelah introduced the abstact elementary classes (AEC) in the 1980s as a common framework for the study of nonelementary classes. Another direction of extension has been the development of model theory for metric structures. This thesis takes a step in the direction of combining these two by introducing an AEC-like setting for studying metric structures. To find balance between generality and the possibility to develop stability theoretic tools, we work in a homogeneous context, thus extending the usual compact approach. The homogeneous context enables the application of stability theoretic tools developed in discrete homogeneous model theory. Using these we prove categoricity transfer theorems for homogeneous metric structures with respect to isometric isomorphisms. We also show how generalized isomorphisms can be added to the class, giving a model theoretic approach to, e.g., Banach space isomorphisms or operator approximations. The novelty is the built-in treatment of these generalized isomorphisms making, e.g., stability up to perturbation the natural stability notion. With respect to these generalized isomorphisms we develop a notion of independence. It behaves well already for structures which are omega-stable up to perturbation and coincides with the one from classical homogeneous model theory over saturated enough models. We also introduce a notion of isolation and prove dominance for it.

Locality and order-invariant logics

Malli on logiikassa käytetty abstraktio monille matemaattisille objekteille. Esimerkiksi verkot, ryhmät ja metriset avaruudet ovat malleja. Äärellisten mallien teoria on logiikan osa-alue, jossa tarkastellaan logiikkojen, formaalien kielten, ilmaisuvoimaa malleissa, joiden alkioiden lukumäärä on äärellinen. Rajoittuminen äärellisiin malleihin mahdollistaa tulosten soveltamisen teoreettisessa tietojenkäsittelytieteessä, jonka näkökulmasta logiikan kaavoja voidaan ajatella ohjelmina ja äärellisiä malleja niiden syötteinä. Lokaalisuus tarkoittaa logiikan kyvyttömyyttä erottaa toisistaan malleja, joiden paikalliset piirteet vastaavat toisiaan. Väitöskirjassa tarkastellaan useita lokaalisuuden muotoja ja niiden säilymistä logiikkoja yhdistellessä. Kehitettyjä työkaluja apuna käyttäen osoitetaan, että Gaifman- ja Hanf-lokaalisuudeksi kutsuttujen varianttien välissä on lokaalisuuskäsitteiden hierarkia, jonka eri tasot voidaan erottaa toisistaan kasvavaa dimensiota olevissa hiloissa. Toisaalta osoitetaan, että lokaalisuuskäsitteet eivät eroa toisistaan, kun rajoitutaan tarkastelemaan äärellisiä puita. Järjestysinvariantit logiikat ovat kieliä, joissa on käytössä sisäänrakennettu järjestysrelaatio, mutta sitä on käytettävä siten, etteivät kaavojen ilmaisemat asiat riipu valitusta järjestyksestä. Määritelmää voi motivoida tietojenkäsittelyn näkökulmasta: vaikka ohjelman syötteen tietojen järjestyksellä ei olisi odotetun tuloksen kannalta merkitystä, on syöte tietokoneen muistissa aina jossakin järjestyksessä, jota ohjelma voi laskennassaan hyödyntää. Väitöskirjassa tutkitaan minkälaisia lokaalisuuden muotoja järjestysinvariantit ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikan laajennukset yksipaikkaisilla kvanttoreilla voivat toteuttaa. Tuloksia sovelletaan tarkastelemalla, milloin sisäänrakennettu järjestys lisää logiikan ilmaisuvoimaa äärellisissä puissa.