Lumi ilmaston osana - Lumen vesiarvon ja pinnan albedon mallintaminen Pohjois-Euraasian alueella

Työssä tarkasteltiin ilmakehän yleisen kiertoliikkeen mallin, ECHAM5:n, ja Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen uudelleenanalyysijärjestelmän, ERA-40:n, lumen vesiarvon ja lumisten alueiden pinnan albedon mallintamista. Tarkoituksena oli selvittää näiden välisiä eroja sekä sitä, kuinka hyvin ECHAM5 kuvaa nykyilmaston lumioloja. Esimerkinomaisesti tarkasteltiin myös Rossby-keskuksen alueellisen ilmastomallin, RCA3:n, lumen mallintamistapaa. ECHAM5-simulaatioissa käytetty pakote oli havaintojen mukainen meriveden pintalämpötilan ja merijään jakauma. ECHAM5:n ja ERA-40:n aineistoja vertailtiin jaksolla 1986-1990 Pohjois-Euraasian alueella. ERA-40:n lumen vesiarvoja verrattiin lisäksi INTAS-SCCONE-hankkeen havaintoaineistoon. Saatujen tulosten mukaan ECHAM5:n lumen vesiarvo oli monilla alueilla ERA-40:n lumen vesiarvoa pienempi. Suurimmillaan erot olivat vesiarvon maksimialueilla Euraasian keskiosissa. ECHAM5:ssä myös eri vuosien välinen vaihtelu oli pienempää kuin ERA-40:ssä. Varsinkin tarkastelujakson viimeisinä vuosina, 1989 ja 1990, lumen vesiarvo sai Pohjois-Euroopan alueella ERA-40:n mukaan hyvin matalia arvoja, jotka selittyvät NAO-indeksin korkeilla arvoilla. NAO-ilmiön voimakkuus 1980-luvun lopulla ei kuitenkaan erotu ECHAM5:n lumen vesiarvossa. ERA-40:n lumianalyysissä on mukana lumensyvyyshavaintoja, mikä on suurin tuloksiin eroa aiheuttava tekijä. Lienee myös mahdollista, että ECHAM5-simulaatioissa käytetty pakote ei ole riittävän voimakas tuottamaan kaikilta osin realistista lumen vesiarvon jakaumaa. ERA-40:n ja INTAS-SCCONE-aineiston välillä ei ollut kovin suuria eroja. Lumisten alueiden pinnan albedon osana käytetty lumialbedo on ERA-40:ssä ennustettava muuttuja, ECHAM5:ssä se parametrisoidaan. Saatujen tulosten mukaan pinnan albedon arvot ovat ECHAM5:ssä laajalti suurempia kuin ERA-40:ssä. Erot aiheutuvat albedojen erilaisesta laskentatavasta sekä mallien erilaisista kasvillisuusjakaumista. ECHAM5 aliarvioi kasvillisuuden albedoa pienentävän vaikutuksen varsinkin pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella. ERA-40:n pinnan albedo lieneekin realistisempi kuin ECHAM5:n.

Un protagonista del commercio librario nell'Italia dei lumi: Moïsè Beniamino Foà (1730-1821)

Nell’alveo delle indagini sulla storia del commercio librario nell’Italia del Settecento, attente a individuare i legami fra circolazione del libro, diffusione delle idee illuministe e riforme politiche nella seconda metà del secolo, la ricerca ha l’obiettivo di offrire un quadro articolato della fisionomia di un mercante del libro attivo nel periodo più intenso del riformismo estense nel ducato di Modena: Moïsè Beniamino Foà (1730-1821). Il primo capitolo della tesi riguarda le cariche ufficiali che questi ricoprì al servizio delle istituzioni culturali promosse da Francesco III d’Este, le vicende che lo implicarono nelle maglie della censura e il suo impegno civile e politico a favore dei processi di emancipazione degli ebrei in età giacobina e napoleonica. Il secondo tenta di interpretare la genesi della sua fortuna economica attraverso l’esame del testamento e dell’inventario dell’asse ereditario: nel panorama di precarietà dei mestieri del libro dal secolo dei lumi ai primi decenni della Restaurazione, pare arduo individuare un libraio comparabile a Foà per solidità e capacità di investimento. All’analisi della clientela del mercante è dedicato il terzo capitolo, che si sviluppa seguendo il filo dei rapporti diplomatici intessuti da Francesco III con le corti italiane nell’orbita dell’influenza politica e culturale asburgica. Si descrivono, quindi, i viaggi europei e la rete dei contatti commerciali che garantirono la ricchezza dell’offerta rispecchiata dai numerosi cataloghi librari pubblicati nel corso di oltre un cinquantennio. Di questi si offre una descrizione bibliografica e quantitativa con un affondo sulla diffusione del libro scientifico. Con la fisionomia del mercante viaggiatore, Foà coniugava quella dell’erudito bibliofilo: la ricerca si conclude con la presentazione della sua biblioteca e dei suoi rapporti con i filologi dell’epoca.

Lumír.

"Mešíční pro literaturu, umění a společnost."; subtitle variessliightly.

Rikottu hiljaisuus : Intialaisten sanomalehtien normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia käsittelevät artikkelit heteromatriisin horjuttajina ja tabun uudelleenjärjestäjinä

Tutkielmassa tarkastellaan niitä tapoja, joilla intialaisissa englanninkielisissä sanomalehdissä käsitellään normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia. Aineistona ovat vuosina 2003-2006 seuraavissa lehdissä ilmestyneet kirjoitukset: The Hindu, The Telegraph, Deccan Herald ja The Times of India kaupunkiliitteineen. Lisäksi aineistoon kuuluu yksi artikkeli The Statesman -lehdestä. Aineisto on jaettu kuuteen aiheryhmään: 1. Intian rikoslain 377. pykälä ja homoseksuaalisuuden dekriminalisointi, 2. hijrat, 3. Pushkin Chandran murha, 4. parisuhde, perhe ja avioliitto, 5. elokuvat ja lesbous, 6. homojen elämää. Ryhmien ulkopuolelle jää kuusi artikkelia, joita analysoidaan erikseen. Tutkielman lähtökohtana ja kysymyksenasettelun taustalla vaikuttaa queer-teoria. Tähän liittyy ajatus, ettei ole mitään muuttumatonta, olemuksellista sukupuolta, vaan sukupuoli on kulttuurista fiktiota, joka syntyy toiston ja tavoittamattoman ideaalin jäljittelyn kautta. Tutkielmassa tarkastellaan heteroseksuaalista matriisia - sitä kulttuuristen ymmärrysten verkkoa, jossa tietyt ruumiit, sukupuolet ja halut luonnollistuvat - Mary Douglasin kulttuurijärjestelmiä ja saastumista käsittelevien teorioiden sekä tabun käsitteen avulla. Aineistoa analysoidaan retoriseen diskurssianalyysiin tukeutuen. Analyysissa keskitytään artikkeleiden kielenkäyttöön ymmärrettäviksi tarkoitettuina argumentteina ja huomioidaan samalla rivien välistä luettavat merkitykset. Artikkeleita, joista suurin osa puolustaa homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, tarkastellaan tabun uudelleenjärjestäjinä ja heteroseksuaalisen matriisin huojuttajina: ne pyrkivät homoseksuaalisuuden tabuun liittyvän hiljaisuuden rikkomisella kyseenalaistamaan vallitsevan järjestyksen, jossa vain heteroseksuaaliset halut hyväksytään. Toisaalta ne pyrkivät luomaan uudenlaisen järjestyksen, jonka katveisiin myös jää sopimatonta materiaalia. Silmiinpistävin uuteen järjestykseen sopimaton ihmisryhmä ovat hijrat, joilla on entisessä järjestelmässä ollut määrätty paikkansa järjestelmää ylläpitävänä anomaliana. Hijroja tarkastellaan artikkeleissa sekä osana transsukupuolisuuden teemaa että intialaista mytologiaa. Pyrkiessään muokkaamaan yleisön asenteita suvaitsevammiksi seksuaalista ja sukupuolista monimuotoisuutta kohtaan artikkelit käyttävät monenlaisia retorisia keinoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat pyritään esittämään niin sankareina kuin uhreinakin. Seksuaalivähemmistöihin pyritään liittämään luonnollisuuden ja normaaliuden määreet. Hijrojen kohdalla muistutetaan heidänkin olevan ihmisiä. Suvaitsevaisuuden puolesta käytetään argumenttina niin intialaista perinnettä kuin modernia länsimaista kulttuuria. Nyky-Intian homofobiasta ja kolonialistisesta perinnöstä sen sijaan pyritään erottautumaan.

Puutarhakasvien talvehtiminen Manner-Suomen ilmastossa - nyt ja tulevaisuudessa

Tämä työ käsittelee Suomen ilmastoa puutarhakasvien näkökulmasta painopisteen ollessa lämpöilmastollisissa piirteissä ja kasvien talvehtimiseen liittyvissä tekijöissä. Työssä esitellään puutarhakasvien, erityisesti monivuotisten puuvartisten kasvien selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä, ja näiden pohjalta kartoitetaan ilmastollisia olosuhteita eri puolilla Suomea viimeisen noin viiden vuosikymmenen ajalta. Lisäksi pyritään arvioimaan tuleville vuosikymmenille ennustetun lämpenemisen aiheuttamia muutoksia Suomen puutarhatuotannon menestymismahdollisuuksissa. Nykyilmaston osalta tarkastelu perustuu vuosien 1960-2006 päivittäisiin lumi- ja lämpötilahavaintoihin kymmenellä havaintopaikalla lounaisrannikolta Koillismaalle. Puutarhakasvien kannalta hyödyllisiä ja haitallisia ilmaston piirteitä pyrittiin kuvaamaan erilaisilla indekseillä, ns. kynnystapahtumien ajankohdilla ja erinäisten raja-arvojen ylittymisillä. Tulevaisuuden jaksojen 2010-39 ja 2040-69 osalta tilannetta tarkasteltiin A2- ja B1-skenaariossa. Työssä käytettiin ns. delta-menetelmää, missä 19 ilmastomallin keskiarvona saadut arviot kuukausikeskilämpötilojen noususta lisättiin havaintopaikkojen päivittäisiin vuosien 1971-2000 lämpötilahavaintoihin. Olosuhteet puutarhakasvien menestymiselle vaihtelevat paljon tarkastelussa olleella kolmelle kasvimaantieteelliselle vyöhykkeelle sijoittuvalla alueella. 1990-luvun alusta lisääntyneet leudot talvet näkyvät hyvin talvehtimisoloja kuvaavissa muuttujissa. Toisaalta havaintopaikkojen pienilmastolliset tekijät korostuvat erityisesti alueiden hallatilanteita tarkasteltaessa. Tulevaisuuden osalta monien puutarhakasvien talven selviytymisedellytyksiin vaikuttavien tekijöiden voidaan odottaa yleisesti parantuvan ilmaston lämmetessä, tosin Suomen ilmastossa pakkasvahinkojen riski on silti olemassa. Toisaalta entisestään leudontuvat talvet lämpöjaksoineen tulevat lisäämään mahdollisuutta kasvien kylmänkestävyyden heikkenemisestä aiheutuville ongelmille. Myöhäisten hallojen esiintymisen aiheuttamat vahingot riippuvat niitä edeltäneen ajan kasvuolosuhteista. Tällöin kasvukauden alun ajankohdassa, sen alkupuolen lämpimyydessä ja hallojen esiintymisen ajankohdassa tapahtuvien muutosten nettovaikutus ratkaisee myöhäisten hallatilanteiden kukinnalle muodostavan riskin tulevaisuudessa. Tästä ei saatu yksiselitteisiä tuloksia tämän tutkimuksen puitteissa, sillä hallariskiä kuvaavan indeksin käyttäytyminen oli varsin epämääräistä.

Suomen talviukkoset 2003-2007

Tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa Suomen talviukkosten ominaisuuksia ja klimatologiaa. Tiedot Suomen talviukkosten klimatologista tutkimusta varten kerättiin mm. salamanpaikantimilta ja ihmisten IL:lle tiedottamista havainnoista, SYNOP-kartoilta, rintama-analyyseistä, luotauksista ja luotaustietojen pohjalta piirretyistä salamakartoista sekä sadetutkan kuvista. Tutkimuksessa määriteltiin talviukkoseksi yksi tai useampi salamahavainto säätilanteessa, jossa salamahavaintopaikkaan ja -aikaan nähden lähimmistä synop-havainnoista ainakin yhdessä on havaittu joko ≤ 0 °C lämpötila tai lumi- tai räntäsadetta. Näin rajattuna vuosina 2003-2007 talviukkostapauksia oli 19 kpl. Tapaukset jakaantuivat melko tasaisesti loka-marraskuun vaihteen ja huhtikuun välille, pienet maksimit olivat marras- ja helmikuussa. Tapausten esiintymisajankohtia rajoitti siis vain talviukkosten määritelmän mukaisten sääolosuhteiden esiintyminen. Vuorokaudenajalla ei ollut merkittävää vaikutusta talvisalamoiden esiintymiselle. Alueellisesti talviukkoset painottuivat maan lounaisosaan mutta niitä havaittiin koko maassa Käsivarren Lappia myöten. 16 tapauksessa 19:sta talviukkoset havaittiin okluusiorintamaksi analysoidun rintaman yhteydessä. Yhdessä tapauksessa rintama oli analysoitu kylmäksi ja kahdessa rintama-analyysi oli epäselvä. Matalapaineen keskus sijaitsi iskuhavaintopaikkoihin nähden yleensä lännen puolella. Lännen puolen yleisyyden aiheutti okluusiorintamien kiertosuunta myötäpäivään matalapaineen keskukseen nähden. Pintalämpötila oli lähes kaikissa talviukkostapauksissa lähellä nollaa ja havaintopaikan lähellä olevissa SYNOP-havainnoissa havaittiin useissa tapauksissa sadetta sekä vetenä että kiinteässä olomuodossa. CAPE:n arvot olivat joko nollassa tai hyvin lähellä sitä iskuhavaintoihin nähden lähimmissä luotauksissa. Lämmintä advektiota havaittiin lähes kaikissa tutkituissa luotauksissa, myös sulan meren vaikutus näkyi tuloksissa talviukkosia edistävänä tekijänä. Maasalamoita havaittiin talviukkosten yhteydessä useimmin 1 tai 2 ja iskuja salamaa kohden 1 tai 2. Havaituista maasalamoista positiivisia oli 46 % ja negatiivisia 54 %. Tapaustutkimukset tehtiin kahdesta vuosien 2003-2007 talviukkosia hyvin edustavasta tapauksesta sekä yhdestä salamamäärältään poikkeuksellisen runsaasta tapauksesta.

Road Dust from Pavement Wear and Traction Sanding

Vehicles affect the concentrations of ambient airborne particles through exhaust emissions, but particles are also formed in the mechanical processes in the tire-road interface, brakes, and engine. Particles deposited on or in the vicinity of the road may be re-entrained, or resuspended, into air through vehicle-induced turbulence and shearing stress of the tires. A commonly used term for these particles is road dust . The processes affecting road dust emissions are complex and currently not well known. Road dust has been acknowledged as a dominant source of PM10 especially during spring in the sub-arctic urban areas, e.g. in Scandinavia, Finland, North America and Japan. The high proportion of road dust in sub-arctic regions of the world has been linked to the snowy winter conditions that make it necessary to use traction control methods. Traction control methods include dispersion of traction sand, melting of ice with brine solutions, and equipping the tires with either metal studs (studded winter tires), snow chains, or special tire design (friction tires). Several of these methods enhance the formation of mineral particles from pavement wear and/or from traction sand that accumulate in the road environment during winter. When snow and ice melt and surfaces dry out, traffic-induced turbulence makes some of the particles airborne. A general aim of this study was to study processes and factors underlying and affecting the formation and emissions of road dust from paved road surfaces. Special emphasis was placed on studying particle formation and sources during tire road interaction, especially when different applications of traction control, namely traction sanding and/or winter tires were in use. Respirable particles with aerodynamic diameter below 10 micrometers (PM10) have been the main concern, but other size ranges and particle size distributions were also studied. The following specific research questions were addressed: i) How do traction sanding and physical properties of the traction sand aggregate affect formation of road dust? ii) How do studded tires affect the formation of road dust when compared with friction tires? iii) What are the composition and sources of airborne road dust in a road simulator and during a springtime road dust episode in Finland? iv) What is the size distribution of abrasion particles from tire-road interaction? The studies were conducted both in a road simulator and in field conditions. The test results from the road simulator showed that traction sanding increased road dust emissions, and that the effect became more dominant with increasing sand load. A high percentage of fine-grained anti-skid aggregate of overall grading increased the PM10 concentrations. Anti-skid aggregate with poor resistance to fragmentation resulted in higher PM levels compared with the other aggregates, and the effect became more significant with higher aggregate loads. Glaciofluvial aggregates tended to cause higher particle concentrations than crushed rocks with good fragmentation resistance. Comparison of tire types showed that studded tires result in higher formation of PM emissions compared with friction tires. The same trend between the tires was present in the tests with and without anti-skid aggregate. This finding applies to test conditions of the road simulator with negligible resuspension. Source and composition analysis showed that the particles in the road simulator were mainly minerals and originated from both traction sand and pavement aggregates. A clear contribution of particles from anti-skid aggregate to ambient PM and dust deposition was also observed in urban conditions. The road simulator results showed that the interaction between tires, anti-skid aggregate and road surface is important in dust production and the relative contributions of these sources depend on their properties. Traction sand grains are fragmented into smaller particles under the tires, but they also wear the pavement aggregate. Therefore particles from both aggregates are observed. The mass size distribution of traction sand and pavement wear particles was mainly coarse, but fine and submicron particles were also present.

Snow characteristics in Dronning Maud Land, Antarctica

Snow cover is very sensitive to climate change and has a large feedback effect on the climate system due to the high albedo. Snow covers almost all surfaces in Antarctica and small changes in snow properties can mean large changes in absorbed radiation. In the ongoing discussion of climatic change, the mass balance of Antarctica has received increasing focus during recent decades, since its reaction to global warming strongly influences sea-level change. The aim of the present work was to examine the spatial and temporal variations in the physical and chemical characteristics of surface snow and annual accumulation rates in western Dronning Maud Land, Antarctica. The data were collected along a 350-km-long transect from the coast to the plateau during the years 1999-2004 as a part of the Finnish Antarctic Research Programme (FINNARP). The research focused on the most recent annual accumulation in the coastal area. The results show that the distance from the sea, and the moisture source, was the most predominant factor controlling the variations in both physical (conductivity, grain size, oxygen isotope ratio and accumulation) and chemical snow properties. The sea-salt and sulphur-containing components predominated in the coastal region. The local influences of nunataks and topographic highs were also visible on snow. The variations in all measured properties were wide within single sites mostly due to redistribution by winds and sastrugi topography, which reveals the importance of the spatially representative measurements. The mean accumulations occurred on the ice shelf, in the coastal region and on the plateau: 312 ± 28, 215 ± 43 and 92 ± 25 mm w.e., respectively. Depth hoar layers were usually found under the thin ice crust and were associated with a low dielectric constant and high concentrations of nitrate. Taking into account the vast size of the Antarctic ice sheet and its geographic characteristics, it is important to extend investigation of the distribution of surface snow properties and accumulation to provide well-documented data.

Measurement of the tt̅ production cross section in pp̅ collisions at √s=1.96 TeV using soft electron b-tagging

We present a measurement of the top quark pair production cross section in ppbar collisions at sqrt(s)=1.96 TeV using a data sample corresponding to 1.7/fb of integrated luminosity collected with the Collider Detector at Fermilab. We reconstruct ttbar events in the lepton+jets channel. The dominant background is the production of W bosons in association with multiple jets. To suppress this background, we identify electrons from the semileptonic decay of heavy-flavor jets. We measure a production cross section of 7.8 +/- 2.4 (stat) +/- 1.6 (syst) +/- 0.5 (lumi) pb. This is the first measurement of the top pair production cross section with soft electron tags in Run II of the Tevatron.

First Observation of Vector Boson Pairs in a Hadronic Final State at the Tevatron Collider

We present the first observation in hadronic collisions of the electroweak production of vector boson pairs (VV, V=W, Z) where one boson decays to a dijet final state. The data correspond to 3.5  fb-1 of integrated luminosity of pp̅ collisions at √s=1.96  TeV collected by the CDF II detector at the Fermilab Tevatron. We observe 1516±239(stat)±144(syst) diboson candidate events and measure a cross section σ(pp̅ →VV+X) of 18.0±2.8(stat)±2.4(syst)±1.1(lumi)  pb, in agreement with the expectations of the standard model.

First Observation of Vector Boson Pairs in a Hadronic Final State at the Tevatron Collider

We present the first observation in hadronic collisions of the electroweak production of vector boson pairs (VV, V=W,Z) where one boson decays to a dijet final state . The data correspond to 3.5 inverse femtobarns of integrated luminosity of ppbar collisions at sqrt(s)=1.96 TeV collected by the CDFII detector at the Fermilab Tevatron. We observe 1516+/-239(stat)+/-144(syst) diboson candidate events and measure a cross section sigma(ppbar->VV+X) of 18.0+/-2.8(stat)+/-2.4(syst)+/-1.1(lumi) pb, in agreement with the expectations of the standard model.

Lumen sulamisesta ja sulamiskauden vesitaseesta Lammin Pääjärvellä 1970-72

English summary: On snowmelt and water balance during snowmelt period in Pääjärvi representative basin in 1970-72