Elimination of axial venous reflux

Chronic venous disease (CVD), including uncomplicated varicose veins and chronic venous insufficiency, is one of the most common medical conditions in the Western world. The central feature of CVD is venous reflux, which may be primary, congenital, or result from an antecedent event, usually an acute deep venous thrombosis (DVT). When the history of DVT is clear, the clinical manifestations of secondary CVD are commonly referred to as the post-thrombotic syndrome. Regardless of the underlying etiology, the final pathway leading to symptoms is ambulatory venous hypertension. The spectrum of symptoms and signs of CVD ranges from minor cosmetic problems to venous ulceration, which results in considerable morbidity and increased medical costs. Aims of this study were to evaluate the outcome of superficial venous surgery performed with or without preoperative duplex evaluation and venous marking with hand-held doppler, to assess short-term outcome of ultrasound-guided foam sclerotherapy in patients with axial superficial venous incompetence, as well as to compare reflux patterns after catheter-directed and systemic thrombolysis of deep ileofemoral venous thrombosis, and to evaluate the long-term outcome of deep venous reconstructions for severe chronic venous insufficiency. The study consists of five separate retrospective projects and includes 315 patients. Of this, 133 patients had undergone superficial venous surgery 2 to 5 years earlier according to preoperative duplex examination and venous marking, or according to clinical evaluation alone, or to a written plan without venous marking. A total of 112 patients had undergone ultrasound-guided foam sclerotherapy 5.5 to 16.5 months before. In addition, 32 patients had received either catheter-directed or systemic thrombolysis for DVT 2 to 3 years earlier, and 38 patients had undergone deep venous reconstructions 2 to 7 years earlier. In the present studies, some venous reflux was present postoperatively irrespective of the method of evaluation or ablation of the reflux. It seemed, however, that preoperative examination with duplex ultrasound and marking of reflux sites before the operation by the operating surgeon improves the outcome of superficial venous surgery. Ultrasound-guided foam sclerotherapy is effective in elimination of venous reflux in selected cases in short-term follow-up. Catheter-directed thrombolysis for deep iliofemoral venous thrombosis reduces later reflux and most probably the development of post-thrombotic syndrome as well. The outcome of deep venous reconstructions, especially for post-thrombotic deep venous incompetence, is poor. Thus, prevention of valvular damage by active treatment of deep venous thrombosis is important.

Sinkkirikasteen liuotusprosessin kineettinen mallinnus

Työssä on tehty kineettinen simulointimalli sinkkirikasteen liuotusprosessista. Prosessi on pieni osa Kokkolan sinkinvalmistusprosessia, jonka muita osia ovat: pasutus, neutraaliliuotus, konversio, liuospuhdistus ja elektrolyysi. Rikasteen liuotukseen tulee konversioprosessin liuos ja liuotuksesta lähtevä neste menee takaisin neutraaliliuotukseen. Saostunut jarosiitti läjitetään. Kokkolan liuotusprosessi koostuu liettoreaktorista ja kahdesta neljän liuotusreaktorin sarjasta. Liuotukseen syötetään paluuhappoa liettoreaktoriin ja liuotuspiirien ensimmäisiin liuotusreaktoreihin. Happea syötetään kaikkiin liuotusreaktoreihin. Prosessin mallintamiseen käytettiin Aspen Plus-simulointiohjelmaa, johon pystyttiin syöttämään kineettisiä yhtälöitä. Reaktionopeusyhtälöitä käytettiin raudan hapetuksen, sulfidien liuotuksen ja jarosiitiin saostumisen mallintamiseen, eli kaikkiin liuotusreaktoreissa tapahtuviin reaktioihin. Kineettiset yhtälöt etsittiin kirjallisuudesta. Liettoreaktori puolestaan mallinnettiin syöttämällä ohjelmaan reaktioyhtälöt ja antamalla niille etenemisasteet. Jarosiitin liukenemisesta työssä on tehty laboratoriokokeita, koska aiheesta ei kirjallisuudesta löytynyt kineettistä tietoa. Liuotuskokeissa käytetyn kiintoaineen kuitenkin todettiin sisältävän liikaa götiittiä, että tuloksista olisi voitu laskea kinetiikkaa jarosiitin liukenemiselle. Simulointimallilla laskettiin yksi tapaus vertailukohdaksi, johon malliin tehtyjä muutoksia verrattiin. Mallilla tutkittiin konversiosta tulevan jarosiitin määrän vaikutusta, reaktorikoon merkitystä ja rikasteen liuotuksen sekä jarosiitin saostuksen reaktionopeuksien muutoksen vaikutuksia. Käytetyillä kineettisillä yhtälöillä reaktioiden todettiin tarvitsevan vain ¾ käytetystä reaktiotilavuudesta, rikasteen liuotusnopeuden kohtalaisen pienellä hidastamisen todettiin vähentävän sinkin saantoa ja jarosiitin saostuksen reaktionopeuden kasvulla todettiin myös olevan negatiivinen vaikutus sinkin saantoon. Simulointimallissa käytettyjen reaktionopeusyhtälöiden varmentaminen kokeilla todettiin tarpeelliseksi, sillä jo kohtalaisen pienillä muutoksilla havaittiin olevan merkitystä prosessin toimivuuteen. Lisäksi todettiin jarosiitin liukenemisen huomioimisen olevan tarpeen.