Lithics after Stone Age in East Africa : Wadh Lang'o case study

Tutkielmassa käsitellään kiviesineiden käytön jatkumista kivikauden jälkeen Itä-Afrikassa. Rautakauden alku Itä- ja Etelä-Afrikassa liitetään perinteisesti bantuheimojen migraatioon näille alueille. Tämä vallitseva teoria otettiin tässä tutkimuksessa lähtökohdaksi. Afrikasta tunnetaan runsaasti sekä etnografisia että arkeologisia esimerkkejä kiviteknologian säilymisestä paikoin 1900-luvun loppupuolelle. Nämä liittyvät usein perimätiedon perusteella "kivikautisten" metsästäjä-keräilijöiden ja rautakautisten maanviljelijä- ja karjanhoitajayhteisöjen rinnakkaiseloon. Tutkimuskysymystä lähestytään sekä julkaistun että primääriaineiston kautta. Alussa esitellään kirjallisuudesta löytyviä esimerkkejä myöhäisestä kiviesineiden käytöstä, minkä jälkeen käydään tarkemmin läpi Malawin alueelta julkaistu aiheeseen liitettävissä oleva arkeologinen aineisto. Tätä käytetään vertailuaineistona tutkimuksen pääasiallista tapaustutkimusta käsiteltäessä. Pääasiallisena tapaustutkimuksena toimii Viktoria-järven läheisyydessä sijaitsevan Wadh Lang'o:n asuinpaikan kiviesineistön analyysi. Wadh Lang'o:sta tunnetaan pitkä kulttuurisekvenssi, joka kattaa alueen myöhäiskivikautiset ja rautakautiset kulttuurivaiheet. Stratigrafisen aineiston perusteella kiviesineet ovat säilyneet asuinpaikalla käytössä ainakin keskisen rautakauden alkuun. Varhaisimmassa vaiheessa asuinpaikkaa on asuttanut Oltome-kulttuuriin kuuluva väestö. Suurimmat muutokset materiaalisessa kulttuurissa analyysin kattamana aikana ovat aiheutuneet seuraavan kulttuurivaiheen, Elmenteitan-kulttuurin, myötä. Kiviesineistön perusteella Elmenteitan-keramiikan ilmaantuminen asuinpaikalle on liitettävissä idästäpäin Itä-Afrikan hautavajoaman suunnalta tapahtuneeseen migraatioon. Jatkuvuuden puolesta puhuvat esimerkiksi tehdyt kiviraaka-aine valinnat. Vaikuttaa, että edeltänyt Oltome-keraaminen väestö on säilyttänyt vaikutuksensa asuinpaikalla vielä tänäkin aikana. Varhaisrautakautisen Urewe-keramiikan ilmestymiseen asuinpaikalle ei näyttäisi olevan liitettävissä mitään suurisuuntaista migraatiota, toisin kuin vallalla oleva teoria bantumigraatiosta antaisi olettaa. Mahdollisesti uusi keramiikka on omaksuttu spesialistien, esimerkiksi seppien, muuton myötä tai vaeltavien kauppiaiden vaikutuksesta. Kiviesineistö osoittaa jatkuvuutta esimerkiksi mikroliittien morfologisten piirteiden ja käytettyjen raaka-aineiden perusteella. Mahdollisesti Elmenteitan-kulttuurin karjanhoitoa harjoittanut väestö on kyennyt estämään bantusiirtolaisten muuton alueelleen. Rauta ei vaikuta olleen asuinpaikalla missään vaiheessa erityisen yleistä, eikä paikalta tunneta merkkejä raudanvalmistuksesta. Tutkielman lopussa esitellään kaksi vaihtoehtoista mallia, joiden pohjalta myöhäinen kiviesineiden käyttö voisi selittyä. Niistä ensimmäinen perustuu konventinaaliseen käsitykseen, jossa rautakauden alku nähdään bantumigraation seurauksena. Toinen malli perustuu varhaisrautakautisten kulttuuripiirteiden leviämiseen diffuusion avulla. Wadh Lang'o:n tapaustutkimus näyttäisi puhuvan diffuusion puolesta, mutta toisilla alueilla, esimerkiksi Malawissa, migraatio vaikuttaa olevan todennäköisin selitysmalli. Avainsanat: arkeologia, kiviteknologia, Itä-Afrikka, Oltome, Elmenteitan, Urewe, bantumigraatio, myöhäiskivikausi, rautakausi

The origin of a large (>3km) maar volcano by coalescence of multiple shallow craters: Lake Purrumbete maar, southeastern Australia

Lake Purrumbete maar is located in the intraplate, monogenetic Newer Volcanics Province in southeastern Australia. The extremely large crater of 3000. m in diameter formed on an intersection of two fault lines and comprises at least three coalesced vents. The evolution of these vents is controlled by the interaction of the tectonic setting and the properties of both hard and soft rock aquifers. Lithics in the maar deposits originate from country rock formations less than 300. m deep, indicating that the large size of the crater cannot only be the result of the downwards migration of the explosion foci in a single vent. Vertical crater walls and primary inward dipping beds evidence that the original size of the crater has been largely preserved. Detailed mapping of the facies distributions, the direction of transport of base surges and pyroclastic flows, and the distribution of ballistic block fields, form the basis for the reconstruction of the complex eruption history,which is characterised by alternations of the eruption style between relatively dry and wet phreatomagmatic conditions, and migration of the vent location along tectonic structures. Three temporally separated eruption phases are recognised, each starting at the same crater located directly at the intersection of two local fault lines. Activity then moved quickly to different locations. A significant volcanic hiatus between two of the three phases shows that the magmatic system was reactivated. The enlargement of especially the main crater by both lateral and vertical growth led to the interception of the individual craters and the formation of the large circular crater. Lake Purrumbete maar is an excellent example of how complicated the evolution of large, seemingly simple, circular maar volcanoes can be, and raises the question if these systems are actually monogenetic.

Archaeological and Palaeoecological investigations of a Middle Bronze Age settlement at Ballyarnet Lake, Co. Derry

Excavations at Ballyarnet Lake, Co Derry, have identified a Middle Bronze Age settlement site at the margins of the lake. The site is characterised by a palisaded enclosure surrounding a structure containing a hearth. Finds include a large quantity of Cordoned Urn ware, lithics and a faience bead. Palaeoenvironmental studies, including pollen, plant macrofossil and beetle analyses, provide insights into the environmental background of the settlement. The site is considered in terms of the broader context of Middle Bronze Age settlement.

Middle Stone Age (MSA) site distributions in eastern Africa and their relationship to Quaternary environmental change, refugia and the evolution of Homo sapiens

This paper considers the evolution of Homo sapiens in eastern Africa in relation to refugia and bottlenecks around ~200 ka BP, at a macro scale. Middle Stone Age (MSA) lithics, site distributions and locations are analysed in relation to palaeovegetation maps of the last glacial/interglacial cycle, which are used as a proxy for earlier climate cycles. A ‘‘push and pull’’ model is then postulated for the spread of Homo sapiens out of refugia in eastern Africa, involving both volcanism (push) and habitat availability (pull). A date within OIS 5 is suggested for this expansion to other parts of the continent, and potentially further a?eld, contrary to a frequently proposed expansion within OIS 3. ©2008 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Préhistoire de la Moyenne-Côte-Nord : le chert de la Minganie et l’utilisation des ressources lithiques

Ce mémoire traite de l’utilisation des matières premières lithiques telle que représentée sur les sites préhistoriques de la Moyenne-Côte-Nord du Golfe du Saint-Laurent, au Québec. Cette étude régionale se base sur la réanalyse d’un nombre important de collections archéologiques et accorde une grande importance à l’identification et à la description des matières premières utilisées. Un matériau d’origine locale, le Chert de la Minganie, y occupe une place particulière. L’importance de ce matériau pour la préhistoire régionale était jusqu’ici virtuellement inconnue. Suite à nos analyses, un inventaire complet des matières premières utilisées est mis sur pied. Ces données mettent en évidence un certain nombre de comportements. Principalement, nous identifions deux ensembles qui illustrent la présence de territoires attribuables à la répartition de groupes amérindiens subrégionaux (bandes). Finalement, à travers l’utilisation des ressources lithiques, les liens qui rattachent les groupes de notre région d’étude à ceux de la péninsule du Québec-Labrador sont illustrés.

Chert Nastapoka : caractérisation chimique et exploitation au Paléoesquimau, baie d’Hudson, Nunavik

Les assemblages lithiques dominent la plupart des sites archéologiques du Nunavik et constituent ainsi une véritable mine d’informations. Le nombre limité de travaux sur les matériaux de la côte est de la baie d’Hudson, nous a amené à nous pencher sur une source présente dans ce secteur. Notre objectif était alors de caractériser la matière première provenant de cette formation géologique, le chert Nastapoka. Pour ce faire, nous avons choisi la technique de fluorescence aux rayons X. Les résultats ont permis de constater, en plus des observations macroscopiques, la nature très variable de ce chert présentant une signature chimique complexe. Pour compléter le portrait, nous avons évalué l’utilisation du chert Nastapoka par les Paléoesquimaux par une comparaison d’analyses technologiques déjà effectuées sur les sites GhGk-4, GhGk-63 et IcGm-5. Cet examen a révélé que l’évolution des stratégies d’exploitation des matériaux lithiques dans cette région appui le continuum culturel Prédorsétien-Dorsétien observé ailleurs.

The unsung heroes

This paper explores the roles played by local collectors, often little-known or rarely remembered, in the compilation of Britain’s Earlier (Lower and early Middle) Palaeolithic record, with reference to the work of C.E. (Charles) Bean at the Lower Palaeolithic site of Broom, and the activities of George Smith and Llewellyn and Mabel Treacher in the Middle Thames Valley. Their collecting practices, publication records, and archaeological knowledge and insights are reviewed, and their impacts assessed with reference to the activities of other contemporary collectors, and the regional archaeological records of the south-west and the Middle Thames. Their archives demonstrate that while the key sites and artefact assemblages sampled by Bean, Smith and the Treachers would not otherwise have been unknown, their work left important legacies in terms of rich artefact assemblages, site archives (Bean), and the long-term monitoring of key sites and fluvial terraces.

Cnoc Coig: a Mesolithic shell midden assemblage

Recent work on a sample of the chipped stone from one of the late Mesolithic shell midden sites on the Inner Hebrides island of Oronsay has shown that the assemblage was created using bipolar and platform technologies, with an unexpected element of narrow blade technology shown in cores and core trimming elements, suggesting that there may have been links between this classic ‘Obanian’ assemblage and the more typical Mesolithic narrow blade technology. Findings raise questions about the relationship of settlement on the island to Mesolithic settlement rounds and to the transition to the Neolithic.

Timing and depositional environments of a Middle Pleistocene glaciation of northeast England: New evidence from Warren House Gill, County Durham

At various times during the Quaternary, north-eastern England was a zone of confluence between dynamic ice lobes sourced from the Pennines, northern Scotland, the Cheviots, and Scandinavia. The region thus has some of the most complex exposures of Middle to Late Pleistocene sediments in Britain, with both interglacial and glacial sediments deposited in terrestrial and marine settings. We investigated sedimentary sequences exposed on the coastline of County Durham at Warren House Gill, and present a new model of British and Fennoscandian Ice Sheet interaction in the North Sea Basin during the Middle Pleistocene. The stratigraphy at Warren House Gill consists of a lower diamicton and upper estuarine sediments, both part of the Warren House Formation. They are separated from the overlying Weichselian Blackhall and Horden tills by a substantial unconformity. The lower diamicton of the Warren House Formation is re-interpreted here as an MIS 8 to 12 glaciomarine deposit containing ice-rafted lithics from north-eastern Scotland and the northeast North Sea, and is renamed the ‘Ash Gill Member’. It is dated by lithological comparison to the Easington Raised Beach, Middle Pleistocene Amino Acid Racemisation values, and indirectly by optically stimulated luminescence. The overlying shallow subaqueous sediments were deposited in an estuarine environment by suspension settling and bottom current activity. They are named the ‘Whitesides Member’, and form the uppermost member of the Warren House Formation. During glaciation, ice-rafted material was deposited in a marine embayment. There is no evidence of a grounded, onshore Scandinavian ice sheet in County Durham during MIS 6, which has long been held as the accepted stratigraphy. This has major implications for the currently accepted British Quaternary Stratigraphy. Combined with recent work on the Middle Pleistocene North Sea Drift from Norfolk, which is now suggested to have been deposited by a Scottish ice sheet, the presence of a Scandinavian ice sheet in eastern England at any time during the Quaternary is becoming increasingly doubtful.