Toimenpidesuosituksia ilmavoimille lentopahoinvoinnin vähentämiseksi LentoRuk:lla

Lentopahoinvointi alentaa tai jopa vie kokonaan sotilaslentäjän toimintakyvyn. Sitä esiintyy lähinnä vain koulutuksen aikana sotilaslento-oppilailla. Tällöin se hidastaa ja vaikeuttaa koulutuksen etenemistä. Lentopahoinvointi on normaalia ja sen mahdollistavat ihmisen terveiden aistien heikkoudet. Heikkouksiensa johdosta aistit eivät aisti lentokoneen liikkeitä oikein. Virheellisistä liikeaistimuksista syntyy ristiriitoja ja asentoharhoja ihmisen keskushermostossa. Kaksi hyväksytyintä teoriaa siitä, miten nämä harhat aiheuttavat liikesairauden (eli lentopahoinvoinnin), ovat subjektiivisen vertikaalin (subjective vertical) ja sensorisen konfliktin (sensory rearrangement / conflict) teoriat. Kun teorian mukaan liikesairautta aiheuttava ärsyke ilmenee, henkilö alkaa tuntea olonsa epämukavaksi. Liikkeen jatkuessa olo pahenee ja johtaa lopulta oksentamiseen. Lentopahoinvointia voi ehkäistä koulutusjärjestelyillä, omilla ja lennonopettajantoimilla lennonaikana sekä lääkkeillä. Nykyisten lääkkeiden käyttö ei tule kyseeseen lentopalveluksessa. Teoriakoulutuksella ja asenteilla on suuri vaikutus lentopahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn. Tehokkain käytännön menetelmä on antaa lento-oppilaan ohjata konetta itse, koska hän voi paremmin ennakoida lentokoneen liikkeitä. Lentopahoinvointi poistuu henkilön tottuessa lentokoneen liikkeisiin. Tottuminen poistuu ajan kuluessa, jos henkilö ei lennä. Tauon jälkeen lentopahoinvointia taas ilmenee, mutta uudelleen tottuminen on nopeaa. Huono sää lisää lentopahoinvointia.

Lentopahoinvointiin vaikuttavia tekijöitä OAK:lla

Ilmavoimien ohjaajakursseilla on viime aikoina tapahtunut lisääntyvässä määrin lentopahoinvointeja, jotka saattavat johtaa lentopalveluksen keskeytykseen. Lisääntyneiden pahoinvointien ja pienentyneen hakijamäärän vuoksi on alettu tutkia mahdollista valintajärjestelmän kehittämistä lentopahoinvointiin taipumuksen testauksen osalta, koska jokainen tapahtunut keskeytys vähentää yhden henkilön jatkokoulutuksesta. Tutkimuksen pääongelma: - Onko korvan kaarikäytävän sakka lentopahoinvointia laukaiseva tekijä? Tutkimuksen alaongelmat: - Onko ruokailun ajankohdalla yhteyttä lentopahoinvointiin? - Ennustavatko valintatilaisuuden testit (esitiedot) lentopahoinvointia? - Onko lentointensiteetillä vaikutusta lentopahoinvoinnin esiintymiseen? Tutkimusaineistona ovat psykofysiologiset tilastot (v. 94-04), julkaistut teokset, aiemmat tutkimukset, aikakausilehdet sekä OAK:lta 78 ja 79 kerätty materiaali. Aineiston analysoinnin menetelmänä käytettiin binomitestiä, korrelaatiokerrointa sekä sisällönanalyysiä, joita käyttämällä päästiin luotettaviin tuloksiin lentopahoinvoinnin syntyyn vaikuttaneista tekijöistä.