Metrolla muutokseen : laadullinen asennetutkimus länsimetrosta

Helsingin ja Espoon yhteinen joukkoliikennehanke länsimetro on suuri uudistus pääkaupunkiseudulla. Tutkielmassa tarkastellaan uusien metrokaupunginosien asukkaiden länsimetrohankkeeseen liittämiä asenteita sekä yleisesti metroon ja metron automatisointihankkeeseen liitettäviä asenteita. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on sosiaalipsykologian oppiaineessa kehitetty laadullinen asennetutkimus. Metodi pohjautuu retoriseen sosiaalipsykologiaan, jossa korostetaan asioiden moniulotteista luonnetta. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu liikennejärjestelmiä vain vähän. Ympäristön sosiaalipsykologia ja sosiaalitieteellinen liikennetutkimus muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Tutkielmassa metroa tarkastellaan laaja-alaisesti esimerkiksi fyysisen ympäristön osana sekä matkustuskokemuksellisena tilana. Tutkielman aineiston muodostavat lokakuussa 2010 toteutetut 10 haastattelua. Haastateltavat asuivat haastatteluhetkellä Lauttasaaressa, Tapiolassa ja Matinkylässä. Tutkielman tutkimuskysymykset on muodostettu laadullisen asennetutkimuksen kiinnostuksenkohteiden mukaisesti ja tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä metrokeskusteluissa oikeastaan arvotetaan eli arvioidaan kielteisesti tai myönteisesti sekä kenen (subjekti)asemasta ja miten. Arvottamisen kohteiden ja subjektiasemien tunnistaminen mahdollistaa asenteiden tunnistamisen. Tutkielman aineistossa länsimetro näyttäytyy laadultaan hyvin monimuotoisena asenteen kohteena. Metro ei ole vain liikenneväline, vaan se näyttäytyy esimerkiksi erilaisia alueita ja ihmisiä yhdistävänä tekijänä sekä pahoinvoinnin ja turvattomuuden näyttämönä. Aineiston analyysin perusteella länsimetron vastustamiseen liittyy keskeisesti pelko asuinalueiden muutoksesta. Keskeiset lähteet: Vesala & Rantanen (2007), Billig (1996), Gatersleben, Clark, Reeve & Uzzell (2007), Tvvigger-Ross, Bonaiuto & Breakwell (2003)