HN-ohjaajan nesteytystarve kuormittavassa lentopalveluksessa

Tutkimus käsittelee Hornet (HN)-hävittäjäohjaajan nesteytystarvetta kuormittavassa lentopalveluksessa. Aihetta on tutkittu kansainvälisestikin tarkastellen vähän ja suomalaisten hävittäjäohjaajien tietämys aiheesta on heikko. Aihe on kuitenkin merkittävä, koska jo vähäisellä nestevajauksella on todistettu olevan heikentäviä vaikutuksia ihmisen suorituskykyyn. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kuormittava lentopalvelus vaikuttaa HNohjaajan nesteytystarpeeseen. Tähän kysymykseen haettiin vastauksia tutkimalla, paljonko yksittäinen lentosuoritus tuottaa nestevajausta ja mitkä eri tekijät vaikuttavat HN-ohjaajan nestetasapainoon. Tutkimus toteutettiin esittämällä teoreettisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta tekijät, jotka vaikuttavat elimistön neste- ja lämpötasapainon säätelyyn sekä ohjaajan nestetasapainoon. Teoreettisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen selvitettiin kvantitatiivisin menetelmin, kuinka paljon yksittäinen Hornetilla suoritettu lentosuoritus tuotti nestevajausta ja mitkä eri tekijät olivat kriittisimpiä nestetasapainon säilyttämisessä. Kuormittavan lentopalveluksen tuottamaa kehon koostumuksen muutosta mitattiin monitaajuuksisella bioimpedanssi laitteella (InBody 720, Soul, Korea). Mittaukset suoritettiin ennen lentoa ja lennon jälkeen. Ohjaajien suorittama lentotehtävä oli lentokoulutusohjelman mukainen ilmataistelulento. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset esitettiin kokonaispainon muutoksina. Kokonaispainon muutoksen keskiarvoksi muodostui -0,6 kg. Suurin yksittäinen pudotus oli 1,4 kg ja pienin 0,1 kg. Painonpudotusprosentin keskiarvoksi muodostui 0,8 %. Suurin yksittäinen pudotus oli 1,7 % ja pienin 0,1 %. Muutokset osoittautuivat tilastollisesti merkittäviksi (p<0,01). Mittaukset suoritettiin elokuussa 2011 ja niitä suoritettiin kaikkiaan 57. Tutkimus todistaa, että kuormittavalla lentopalveluksella on vaikutuksia ohjaajan nesteytystarpeeseen. Ohjaajan kohdistuva lämpökuorma on korkeimmillaan maatoimenpiteiden aikana. Ilman kosteus, ulkolämpötila, lentovarusteet ja ohjaajan fyysinen kunto olivat tuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset on tarkoitus esittää hävittäjälentolaivueiden johdolle. Parhaassa tapauksessa tulosten merkittävyys tunnistetaan ja tuloksista laaditaan ilmavoimallinen ohje ”nestetasapainon ylläpito lentopalveluksessa”.

Hornet eristyspuvun ja lämpöpuvun lämmöneristävyyden vertailu talviolosuhteissa

HN-468 -koneelle sattuneen onnettomuuden jälkeen ilmavoimissa alettiin keskustella talvilentovarusteiden paremmuudesta. Koneen ohjaamon sisälämpötila ei vaatisi itsessään eristävää varustusta, mutta mahdollinen heittoistuinhyppy altistaa ohjaajan äärimmäiselle kylmyydelle. Ohjaajat kokevat usein joutuvansa tekemään valinnan ohjaamomukavuuden ja lämmöneristävyyden välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla kahden eri Hornet-ohjaajien talviolosuhteisiin suunniteltua lentovarustekokonaisuutta niiden lämmöneristävyyden kannalta. Tutkittavat lentovarustevaihtoehdot olivat Hornet eristyspuku ja lämpöpuku. Lämmöneristävyyteen vaikuttaa niihin imeytyneen kosteuden määrä ja toisena tavoitteena oli selvittää aiheuttaako lentotehtävä talvella hikoilua ja mikä on sen merkitys varusteiden lämmöneristävyyteen. Tutkimus toteutettiin kahden peräkkäisen menetelmän avulla. Kirjallisuustutkimuksessa tutustuttiin aluksi aiheeseen liittyviin perusteisiin ja aiempiin tutkimuksiin koskien varusteiden lämmöneristävyyksiä. Toisessa vaiheessa toteutettiin kenttätutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää ohjaajien hikoilun määrää mittausten avulla. Näiden kahden menetelmän jälkeen pohdittiin lentovarusteiden paremmuutta lämmöneristävyyden kannalta, kun otettiin huomioon niihin imeytyneen kosteuden määrä. Tutkimuksen tulosten perusteella todettiin lämpöpuku eristävämmäksi varustevaihtoehdoksi, kun ei otettu huomioon lennon aiheuttamaa lämpökuormaa ja hikoilua. Hyvien eristysominaisuuksiensa takia lämpöpuku aiheutti ohjaajille enemmän lämpökuormaa lentotehtävän aikana, ja siten siihen imeytyi enemmän kosteutta ohjaajien hikoilun seurauksena. Lopputuloksena todetaan lämpöpuvun olevan parempi vaihtoehto lennoille, jotka eivät ole fyysisesti rasittavia, eikä siten runsasta hikoilua esiinny. Lennoilla, jotka aiheuttavat ohjaajille rasitusta ja siten lämpökuormaa, voidaan olettaa eristyspuvun olevan parempi vaihtoehto. Jos rasittavalla lennolla käytettäisiin lämpöpukua, hikoilu voi olla niin runsasta, että lämpöpuvun eristävyys laskee huomattavasti. Eristyspukua käytettäessä hikoilun määrä pysyy pienemmällä tasolla ja sen lämmöneristävyyden lasku on maltillisempaa. Lopuksi on huomioitavaa hikoilun määrän riippuvan myös ohjaajien henkilökohtaisista ominaisuuksista. Ohjaajien tulee arvioida itse vallitsevia olosuhteita ja tulevan lentotehtävän rasittavuutta, ja sitten valita itselleen kyseiselle lennolle sopivin varustevaihtoehto.