Somalialaisten naisten integroituminen Suomessa

Integraatio on ajankohtainen aihe, koska Suomeen tulee jatkuvasti lisää maahanmuuttajia. Integroituminen tapahtuu vuorovaikutuksessa suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Suomeen muutti 1990-luvun alusta lähtien somalialaisia turvapaikanhakijoita. Minua kiinnostaa tietää, miten he ovat integroituneet Suomessa. Opinnäytetyöni tavoitteena on hahmottaa, miten somalialaiset naiset ovat löytäneet täältä oman paikkansa ja miten he ovat ystävystyneet suomalaisten kanssa. Opinnäytetyössäni käytän perustana kulttuuri-identiteetin mallia, jonka ovat kehittäneet psykologian professorit Derald Wing Sue ja David Sue. Tässä mallissa integraatiota tarkastellaan prosessina yksilön kulttuuri-identiteetin kehityksen kannalta. Mallin mukaan vähemmistöryhmän jäsen elää elämässään erilaisia kehitysvaiheita, joista integraatiovaihetta pidetään optimaalisena. Työni on kvalitatiivinen ja aineistoni olen kerännyt haastatellen somalialaisia naisia. Haastattelukysymykset olen laatinut teemoittain, joiden perustana on kulttuuri-identiteetin mallin mukaiset kehitysvaiheeet. Haastattelin kolmea somalialaista naista pääkaupunkiseudulla suomen kielellä. Haastateltavat sain käyttäen lumipallo-otantaa. Analyysimenetelminä käytin sisällön analyysia. Suomessa asuessaan haastateltavilla naisilla oli ollut muutoksia kulttuuri-identiteetissään. Lapsina he olivat kokeneet olevansa kahden kulttuurin välissä, koulussa suomalaisina ja kotona somalialaisina. Yläasteella he ystävystyivät somalialaisten nuorten kanssa. Silloin he alkoivat myös pohtimaan omaa identiteettiään ja tulivat siihen tulokseen, että he ovat somalialaisia.Työelämässä ja vapaa-aikana he eivät olleet löytäneet suomalaisia ystäviä. He sanoivat, että somalialainen ja suomalainen kulttuuri ovat hyvin erilaisia. Haastattelussa he kertoivat myös monista syrjintäkokemuksista, joita heillä oli ollut koulussa. He tunsivat olevansa jäseninä suomalaisessa yhteiskunnassa sekä somaliyhteisössä. Haastateltavat kokivat kollektiivisen kulttuurin merkityksen erittäin tärkeänä. Islamin uskonto ja heidän perheensä olivat vahvoina tukipilareina heidän elämässään. Kulttuuri-identiteetin mallin mukaiset kehitysvaiheet voisivat olla työvälineenä esimerkiksi sosionomeille työskennellessään maahanmuuttajien kanssa. Koska maahanmuuttajat tarvitsevat erityistä tukea identiteettinsä rakentamisessa integroituessaan uuteen kulttuuriin.

Itseoppineet kirjoittajat, kirjeenvaihdon kulttuuri ja kirjeet egodokumentteina. Tutkimus Janssonin laivuriperheen kirjeenvaihdosta 1860- ja 1870-luvulla

Itseoppineiden kirjoittajien tutkimus on 1900-luvun lopulta, Suomessa erityisesti 2000-luvun alusta, luonut uutta näkökulmaa tavallisten, julkisen elämän ulkopuolella toimivien ihmisten arjen, ajatusmaailman ja kirjoittamisen tapojen tutkimukseen. Systemaattinen arkistoaineistojen kartoitus ja keruut ovat osoittaneet, että jo ennen kansakoululaitoksen vakiintumista myös suomalaisella maaseudulla ihmiset saattoivat hankkia itselleen kirjoitustaidon ja käyttää sitä aktiivisesti. Kustavilaisen laivuri Simon Janssonin (1812–1887) ja Wilhelmina Janssonin o.s. Widbomin (1810–1892) koulutielle lähetetyille pojilleen lähettämät kirjeet 1860- ja 1870- luvuilta ovat säilyneet A. W. Jahnssonin arkistossa SKS:n kirjallisuusarkistossa. Kirjeet ovat suomen- ja ruotsinkielisiä. Kirjeiden kautta on selvitetty, minkälaisia mahdollisuuksia säätyyhteiskunnan murtuminen avasi säätyläistön ulkopuolella oleville ihmisille ja minkälaisia taloudellisia ja sosiaalisia resursseja käyttäen koulua käymättömät vanhemmat onnistuivat siirtämään poikansa yliopistokoulutuksen kautta säätyläistöön. Kirjeitä on tarkasteltu egodokumentteina, historian lähteinä, joissa ihmiset kertovat itse omasta elämästään ja ajatuksistaan. Hollantilaisen historioitsija Jacques Presserin luoma ja mm. Rudolf Dekkerin kehittämä egodokumentti-termi käsittää kirjeiden lisäksi omaelämäkerrat, muistelmat ja päiväkirjat. Näkökulma yhdistää historiantutkimukseen mm. kirjallisuustieteen käsitteitä. Yksityisluontoisten tekstien kautta voidaan tutkia sitä, minkälaisia mahdollisuuksia sosiaalinen tila tiettynä aikana tarjoaa. Ne tarjoavat tavan tutkia ihmisten arkea, sosiaalisia suhteita ja paikallisyhteisöä, tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseen sekä ajatusmaailmaa. Yhden perheen kirjeenvaihdon kautta on tarkasteltu niitä mahdollisuuksia ja rajoituksia, joita kirjeenvaihdon käyttämisellä tutkimuksen materiaalina on egodokumenttien kentässä. Kirjeitä on tutkittu osana kirjeenvaihdon kulttuuria. Siihen kuuluvat itse kirjeiden sisällön lisäksi luku- ja kirjoitustaito, kirjekulttuurin oppiminen ja sen konventiot sekä kirjoittamisen materiaaliset edellytykset. Britt Liljewallin tutkimuksia soveltaen Janssonin perheen kirjeenvaihtoa on tarkasteltu sen rituaalisen, informatiivisen, sosiaalisen ja normeja välittävän funktion kautta. Kirjeenvaihdossa esille tulevien aihepiirien joukosta on nostettu esiin viisi keskeisintä: arki ja siihen liittyvä perheen sisäinen huolenpito; koulutus ja siihen liittyvät toiveet ja pettymykset; uskonto: sosiaaliset suhteet ja verkostot sekä viimeisenä terveys, sairaus ja kuolema. Kirjeiden kautta on tutkittu yhteistöllistä tiedonvälitystä ja sitä, ketkä henkilöt ja minkälaiset aiheen ovat kirjeiden uutisoinnissa keskeisiä.

Radiokanavan tilinpäätös : YleQ:n elämä ja kuolema henkilöstöhaastattelujen valossa

Opinnäytetyöni käsittelee Yleisradion edesmenneen radiokanavan uuden YleQ:n taivalta sen perustamisesta huhtikuussa 2004 kanavan päättymiseen syyskuussa 2006. Ensisijaisina pohdinnan kohteinani ovat kanavan työntekijöiden ajatukset YleQ:n merkityksestä sekä sen päättymisen syistä. YleQ poikkesi muista Yleisradion kanavista sisältönsä puolesta, ollen populaarikulttuuria painottanut, nuorelle aikuisyleisölle suunnattu radiokanava. Erityisesti YleQ:n musiikkitarjonta täydensi laajuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta Yleisradion kokonaistarjontaa. Opinnäytetyöni on toteutettu henkilöstöhaastattelujen avulla. Haastattelin 21 entistä YleQ:n työntekijää muutamaa kuukautta kanavan päättymisen jälkeen. Työn edetessä tuli tarpeelliseksi myös selvittää kuuden muun haastattelun avulla mm. kysymyksiä Yleisradion uudesta strategiasta sekä populaarikulttuurin asemasta Yleisradiossa. Oman työni taustalla on autenttinen kaksivuotinen osallistuminen tutkittavaan työyhteisöön. Lähtökohtana haastatteluille ovat ne käsitykset, joita minulle oli syntynyt työskennellessäni YleQ:ssa. Tutkimuksellisesti vahvat ennakkokäsitykseni voivat olla ongelmallisia, mutta toisaalta hiljainen tieto osoittautui tarpeelliseksi haastatteluita analysoidessani. YleQ:n entiset työntekijät kokivat tulleensa pompotelluiksi ja hyväksikäytetyiksi kokeiluun, johon Yleisradiossa ei kunnolla edes panostettu. Moni haastatelluistani koki, että YleQ:n hyvä idea epäonnistui huonon toteutuksensa vuoksi. Yleisesti kuitenkin ymmärrettiin kanavan lakkauttamisen johtuneen priorisoinnista yhtiön uusiin palveluihin. Tästä huolimatta moni haastatelluistani on huolissaan populaarikulttuurin tarjonnasta Yleisradiossa YleQ:n päättymisen jälkeen.

Lavantautia hanasta : kulkutaudit, kuolema ja Tampereen vesikysymys

Mika Koskinen

Taylorismi naisten teollisuustyön sukupuolistumisen historiassa

Summary: Taylorism in the history of gendering women's industrial work