Bioenergiaa ja ravinteita kasvi- ja eläinperäisistä sivuainevirroista Parikkalassa

Euroopan unionissa pyritään lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Tämän työn tavoitteena oli selvittää Parikkalan kunnan alueella muodostuvat biomassat sekä tutkia niiden hyötykäyttömahdollisuuksia sähkön, lämmön sekä lannoitteiden tuotannossa. Käsiteltäviä biomassoja ovat eläintilojen lietteet ja lannat, biojätteet ja yhdyskuntalietteet, vesistöjen kunnostuksessa syntyvät biomassat sekä peltobiomassat ja metsäbiomassa. Mädätyksen kannalta olennaisinta on materiaalien kosteus ja haihtuvan orgaanisen aineksen pitoisuus sekä siitä saatava biokaasumäärä. Poltossa polttoaineen kuiva-aineen lämpöarvo ja kosteus määrittelevät saadun hyödyn. Kompostoinnissa on tärkeää huolehtia riittävästä ilman saannista ja riittävästä viipymäajasta. Hyödynnettäessä biokaasua sähkön ja lämmön yhteistuotannossa on tärkeää löytää hyötykäyttö myös muodostuvalle lämmölle. Poltosta saatavan tuhkan hyötykäyttö onnistuu metsälannoitteena, kun poltetaan turvetta tai puuta. Kompostia voidaan hyödyntää maanparannusaineena. Parikkalan alueella tarkasteltiin biomassojen nykyistä ja mahdollista tulevaa hyötykäyttöä. Tarkastelu tehtiin skenaarioiden avulla. Skenaarioihin kuuluvat mädätyksen ja polton maksimipotentiaalit sekä keskitetyn ja hajautetun käsittelyn skenaariot. Alueelta on saatavissa paljon biomassoja, joista massaltaan suurin on eläintilojen lannat. Alueella on hankaluutena löytää sopiva kulutuskohde biokaasusta tuotetulle lämmölle, mutta sopivana kohteena voisi toimia alueella oleva suuri sikala tai lämpökeskukset.

Pathogen derived resistance to Potato virus Y: mechanisms and risks

Selostus: Patogeenivälitteinen, siirtogeeninen kestävyys perunan Y-virusta vastaan: mekanismit ja riskit

Biokaasun tuottaminen ja hyödyntäminen Lappeenrannassa

Lappeenrannassa kerätään ja hyödynnetään tällä hetkellä kaatopaikkakaasua 0,3 milj.m3 vuodessa. Biokaasua voitaisiin tuottaa Lappeenrannassa mädättämällä bioperäisiä jätteitä ja biokaasuntuotantoa varten kasvatettuja energiakasveja. Biokaasuntuotantoon soveltuvia jätteitä ovat erilliskerätty biojäte, jätevedenpuhdistamon jätevesiliete, puutarhajäte, lietelannat ja oljet. Kesannolla olevilla peltoaloilla voitaisiin kasvattaa ruokohelpeä. Biokaasun tuotantoon soveltuvia materiaaleja voitaisiin kerätä 143 000 t/a ja kasvattaa 68 000 t/a. Työssä tarkastellaan vaihtoehtoa, jossa mädätetään vain puhdistamoliete, sekä useita materiaaleja mädättävää yhteismädättämöä, johon liittyen tutkitaan kolmea eri vaihtoehtoa: kunnallisen jätteen mädätystä, kaiken jätteen mädätystä ja jätteen sekä energiakasvien mädätystä. Paras sijoituspaikka mädättämölle olisi jätevedenpuhdistamon läheisyydessä. Jätemateriaalista saataisiin kaasua enintään 12 milj. m3 ja energiakasveista enintään 16 milj. m3. Kaasusta voitaisiin tuottaa energiaa CHP-laitoksessa enintään 184 GWh. Mikäli biokaasun tuotannolla halutaan ensisijaisesti vähentää kasvi-huonekaasupäästöjä, kannattaa kaasu jalostaa ajoneuvopolttoaineeksi. Jalostettu kaasu on mahdollista myös syöttää maakaasuverkostoon. Suurimmat tulot on mahdollista saavuttaa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa, mikäli biokaasulle suunniteltu syöttötariffi toteutuu. Muussa tapauksessa suurimmat tulot saadaan jalostamalla biokaasua ajoneuvojen polttoaineeksi.

Maatalousalueiden kosteikkojen, luonnon monimuotoisuuden ja suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma : Kauhava

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteiset maankäyttömuodot, kuten laidunnus ja niitto, ovat luoneet näille alueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalouden tarjoamissa elinympäristöissä elää noin neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliölajeista. Viime vuosikymmenten aikana maisema on kuitenkin muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt maatalousympäristössä. Kuivatus on vähentänyt vesistöihin ja luonnon uomiin kuuluneita kosteikkoja ja tulva-alueita. Samalla maatalousalueilta huuhtoutuvat ravinteet ja kiintoaineet kuormittavat vesistöjä. Maatalousympäristöä hoitamalla voidaan vähentää tuotantotoiminnan haitallisia vesistövaikutuksia sekä palauttaa luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien eliölajien sekä niiden elinympäristöjen ja elottoman luonnon moninaisuutta. Kauhava on perinteikästä maatalousaluetta. Kauhavalle laadittiin vuosien 2011–2012 aikana MMM:n määrärahalla maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen, luonnon monimuotoisuuden ja suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Suunnittelualue, jolle kartoitus keskittyi, sijoittui Alahärmän ja Ylihärmän alueelle. Tuomisillan (valtatie 19) ja Voltin väliselle alueelle sekä tästä alueesta länteen sijaitseville maatalousalueille sekä kansainvälisesti arvokkaalle lintualueelle (IBA049) Kauhavan alajoelle. Hankkeessa Kauhavalla kartoitettiin18 luonnon monimuotoisuuskohdetta ja viisi mahdollista monivaikutteisen kosteikon paikkaa. Suojavyöhykkeiden tarvetta kartoitettiin Lapuanjoen rannoilla sekä maanomistajien yhteydenottojen perusteella koko Kauhavan alueella. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa maatalouden erityistukimuotoa.

Energiapolitiikan rooli sähkösektorin kehitystä ohjaavana tekijänä

Kansainvälinen ilmastopolitiikka vaikuttaa vahvasti kansalliseen päätöksentekoon. Kasvi-huonekaasupäästöjen vähennystavoitteet tiukkenevat merkittävästi seuraavien vuosi-kymmenten aikana ja Euroopan Unioni on vuonna 2008 hyväksynyt ilmasto- ja energiapa-ketin, jonka keskeinen tavoite on kasvihuonekaasujen vähentäminen 20 prosentilla sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen 20 prosentilla. Tämän lisäksi energiate-hokkuutta tulee parantaa 20 prosenttia. Tässä työssä tutkittiin kansainvälisen ilmastopolitiikan ja sitä seuranneiden kansallisten päätösten vaikutuksia sähkösektorin kehityksen ohjaajana. Sähkösektorilta tarkasteltaviksi kokonaisuuksiksi valittiin sähkön tuotantomuotojen ja tuotannon muutokset sekä sähkön kuluttajahinnan kehitys. Poliittisten päätösten onnistumista mitattiin työssä tilastollisin tar-kasteluin samalla huomioiden ympäristön tuomat vaikutukset tilastoihin. Tarkastelun tu-loksena keskeinen johtopäätös oli, että kansallisessa energiapolitiikassa on onnistuttu varsin hyvin asetettuihin tavoitteisiin nähden. Tuloksia arvioitaessa täytyy kuitenkin huo-mioida, että tarkasteltu kokonaisuus oli hyvin suppea kokonaiskuvaan verrattaessa ja po-liittisen päätöksenteon tulee aina huomioida koko laaja kokonaisuus ja yksittäisellä sekto-rilla onnistuminen voi merkitä epäonnistumista toisella sektorilla. Tehtyjen arvioiden ja analyysien lisäksi työ antaa hyvän kuvan 2000-luvun energiapoliittisten päätösten koko-naisuudesta ja vaikutussuhteista.

Kokemäenjoki-LIFE : Sosioekonominen selvitys vuonna 2012

LIFE Luonto-tukea maksetaan hankkeille, joilla ennallistetaan ja suojellaan uhanalaisia luontotyyppejä ja suojellaan kasvi- ja eläinlajeja Euroopan unionin alueella. LIFE Luonto -ohjelman tavoite on edistää lintudirektiivin ja luontodirektiivin täytäntöönpanoa. Siinä keskitytään koko EU:n kattavan Natura 2000 -verkoston alueella esiintyviin luontotyyppeihin ja lajeihin. EU:n LIFE Luonto rahaston puoliksi rahoittama Kokemäenjoki-LIFE on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vetämä Kokemäenjoen varressa sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden kunnostus- ja hoitohanke. Hankealueina ovat Satakunnassa sijaitsevat Pirilänkoski, Vanhakoski, Puurijärvi-Isosuo, Preiviikinlahti ja Kokemäenjoen suisto. Hanke keskittyy näiden Natura 2000 –verkostoon kuuluvien alueiden kunnostamiseen, hoitoon ja suojelun suunnitteluun vuosina 2006-2012. Tarkoituksena on edistää alueiden luontoarvojen säilymistä ja parantaa niiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tässä julkaisussa vertaillaan alueella asuvien ja toimivien henkilöiden vuoden 2007 odotuksia siihen, miten nämä odotukset ovat viiden vuoden aikana toteutuneet. Ensimmäisellä kerralla kyselyyn vastasi 119 henkilöä ja toisella 84 henkilöä. Kysymykset oli suunniteltu ensimmäisellä kerralla siten, että ne voitiin nyt toistaa lähes sellaisinaan. Kysely lähetettiin toisella kerralla samojen intressi- ja harrastusryhmien edustajille kuin vuonna 2007. Vain muutama vastaaja ilmoitti vuoden 2012 kyselyssä hyötyvänsä taloudellisesti jostain Kokemäenjoki-LIFE hankealueesta tai muusta Kokemäenjoen alueella sijaitsevasta suojelualueesta. Vastaajien suosituimmat harrastukset kaikilla alueilla olivat jo aikaisemmassa tutkimuksessa luonnon tarkkailu ja siellä oleilu sekä vesillä ja luonnossa liikkuminen. Suosituimmat harrastukset vuonna 2012 olivat samat kuin vuonna 2007 ja ne voidaan käytännössä jakaa kahteen suurempaan ryhmään, virkistäytyjiin ja hyödyntäjiin. Verrattuna vuoden 2007 kyselyyn on hyödyntäjien prosenttiosuus hieman kasvanut (27 % vuonna 2007 vs. 37% nykyisin). Virkistäytyjät näkivät selvästi hankkeiden parantaneen heidän henkilökohtaisia harrastusmahdollisuuksiakun taas hyödyntäjät olivat sitä mieltä, että hankkeilla oli harrastusmahdollisuuksia rajoittava vaikutus. Hankepaikkakuntien talouteen ja työllisyyteen hankkeella ei juurikaan katsottu olevan sellaista suoraa vaikutusta, joka olisi ollut helposti todennettavissa. Yleisesti ottaen vastaajat kuitenkin olivat sitä mieltä, että hankkeella oli hankepaikkakunnilla hieman enemmänmyönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, ettei hankkeella ollut juurikaan vaikutusta hankepaikkakuntien yhteishenkeen ja yhteistyöhön. Vastaajien asenteet luonnonsuojelua kohtaan olivat pääsääntöisesti myönteisiä, eikä muutoksia vuoden 2007 näkemyksiin ole juurikaan havaittavissa. Vastauksissa kuvastuu selvästi tiedon ja tiedottamisen tarve, vain vajaa viidesosa vastanneista oli tyytyväinen nykyiseen. Tutkimuksia ei enää katsottu tarpeelliseksi lisätä. Intressiryhmien ja ylemmän tason toimijoiden haastatteluissa korostuu luontoalueiden virkistyskäyttö. Natura-alueet koetaan ensisijaisesti paikallisten virkistäytymisalueina, ei niinkään taloudellista hyötyä tuottavina matkailukohteina. Natura-prosessi on ollut pitkä eikä suojelun syitä ole maanomistajien mukaan selitetty perusteellisesti. Myös ympäristöviranomaisten tapaan olla yhteydessä maanomistajiin kaivataan parannusta. Henkilökohtaista yhteydenottoa ja kontaktia arvostetaan ja pidetään kirjettä parempanalähestymistapana. Kaikkien kunnanjohtajien mukaan yksi tärkeä syy lähteä mukaan Kokemäenjoki-LIFE -hankkeeseen on se, että kuntien varat yksinään eivät riitä suurien hankkeiden toteuttamiseen.

Översiktsplan för våtmarker, skyddszoner och naturlig mångfald i jordbruksområden : Vörå

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteiset maankäyttömuodot, kuten laidunnus ja niitto, ovat luoneet näille alueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalouden tarjoamissa elinympäristöissä elää noin neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliölajeista. Viime vuosikymmenten aikana maisema on kuitenkin muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt maatalousympäristössä. Kuivatus on vähentänyt vesistöihin ja luonnon uomiin kuuluneita kosteikkoja ja tulva-alueita. Samalla maatalousalueilta huuhtoutuvat ravinteet ja kiintoaineet kuormittavat vesistöjä. Maatalousympäristöä hoitamalla voidaan vähentää tuotantotoiminnan haitallisia vesistövaikutuksia sekä palauttaa luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien eliölajien sekä niiden elinympäristöjen ja elottoman luonnon moninaisuutta. Vöyri on perinteikästä maatalousaluetta. Vöyrille laadittiin vuosien 2012–2013 aikana MMM:n määrärahalla maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen, luonnon monimuotoisuuden ja suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Suunnittelualue, jolle kartoitus keskittyi, sijoittui Vöyrin valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Hankkeessa Vöyrillä kartoitettiin 57 luonnon monimuotoisuuskohdetta ja kaksi mahdollista monivaikutteisen kosteikon paikkaa. Suojavyöhykkeiden tarvetta kartoitettiin Vöyrinjoen rannoilla. Maanomistajien yhteydenottojen perusteella kohteita kartoitettiin koko Vöyrin kunnan alueella. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa maatalouden erityistukimuotoa.

Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Jalasjärvi ja Kauhajoki

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteiset maankäyttömuodot, kuten laidunnus ja niitto, ovat luoneet näille alueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalouden tarjoamissa elinympäristöissä elää noin neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliölajeista. Viime vuosikymmenten aikana maisema on kuitenkin muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt maatalousympäristössä. Maatalousympäristöä hoitamalla voidaan vähentää tuotantotoiminnan haitallisia vesistövaikutuksia sekä palauttaa luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien eliölajien sekä niiden elinympäristöjen ja elottoman luonnon moninaisuutta. Vuosien 2008–2010 aikana laadittiin Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen alueella ensimmäinen MMM:n määrärahalla toteutettava monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma. Kosteikkojen ohella kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita. Suunnittelu kohdistettiin Etelä-Pohjanmaalle Jalasjärven ja Kauhajoen kuntiin, joiden alueella virtaavat Kyrönjoen kuormitetuimmat latvahaarat sivu-uomineen. Jalasjärven suunnittelualueelta inventoitiin yhteensä 22 ja Kauhajoen suunnittelualueelta yhteensä 44 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää kohdetta. Lisäksi tähän raporttiin otettiin mukaan Jalasjärveltä 11 ja Kauhajoelta 13 mahdollista monimuotoisen kosteikon paikkaa. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa eritystukimuotoa.

Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Kuortane

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteiset maankäyttömuodot, kuten laidunnus ja niitto, ovat luoneet näille alueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalouden tarjoamissa elinympäristöissä elää noin neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliölajeista. Viime vuosikymmenten aikana maisema on kuitenkin muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt maatalousympäristössä. Kuivatus on vähentänyt vesistöihin ja luonnon uomiin kuuluneita kosteikkoja ja tulva-alueita. Samalla maatalousalueilta huuhtoutuvat ravinteet ja kiintoaineet kuormittavat vesistöjä. Maatalousympäristöä hoitamalla voidaan vähentää tuotantotoiminnan haitallisia vesistövaikutuksia sekä palauttaa luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien eliölajien sekä niiden elinympäristöjen ja elottoman luonnon moninaisuutta. Kuortane on perinteikästä maatalousaluetta ja alueella on kiinnostusta Kuortaneenjärven ja muiden vesistöjen tilan parantamiseen. Kuortaneelle laadittiin vuosien 2010–2011 aikana MMM:n määrärahalla maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Hankkeessa Kuortaneelta kartoitettiin 28 luonnon monimuotoisuuskohdetta ja neljä mahdollista monivaikutteisen kosteikon paikkaa. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa maatalouden erityistukimuotoa.

Uudenkaupungin Vainionpää-Virtalan kedon hoitosuunnitelma

Perinnemaisemat ovat perinteisen karjatalouden myötä syntyneitä elinympäristöjä, kuten niittyjä, ketoja, metsälaitumia ja hakamaita. Näissä ainutlaatuisissa elinympäristöissä kasvi- ja hyönteislajisto on erityisen monipuolista. Maatalouden muutos 1960–70-luvuilla vähensi karjatilojen määrää, ja samalla alkoi myös nopea perinnemaisemien väheneminen. Nykyään vanhat laidunalueet ovat suurimmalta osin hävinneet, pirstoutuneet ja pinta-alat ovat pienentyneet huomattavasti. Elinympäristöjen katoaminen on vienyt monet kasvi- ja eläinlajit ahdinkoon, ja perinneympäristöissä sekä muissa ihmisten muuttamissa ympäristöissä elääkin huomattava osa kaikista maamme uhanalaisista lajeista. Varsinais-Suomen perinnebiotooppien hoito-ohjelmassa asetettiin tavoitteet perinnebiotooppien säilyttämiseksi ja hoidon järjestämiseksi, ja pyrittiin kohdentamaan hoito lajien suojelun kannalta arvokkaimmille kohteille. Uudenkaupungin Lokalahdella sijaitseva Vainionpää-Virtalan keto on arvioitu maakunnallisesti (M) arvokkaaksi perinnebiotoopiksi, jonka kasvilajisto on edustava, ja jossa kasvaa alueellisesti uhanalainen kasvilaji, pehmytkurjenpolvi (Geranium molle). Tämän hoitosuunnitelman tavoitteena on edistää alueen hoitoa, sekä toimia oppaana hoitoa suunnitellessa ja toteutettaessa. Alueella on erittäin uhanalaisia ja äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä, kuten karuja kallioketoja, karuja pienruohoketoja sekä tuoretta heinäniittyä. Niittyalueet ovat kuitenkin umpeenkasvamassa ja rehevöityneet, joten hoidolla on kiire. Alueen hoidoksi suositellaan laidunnusta, tai niittoa heinä-elokuun vaihteessa sekä niittojätteen keruuta.