Growing Flowers in the Frost: Civic Activity, Citizenship and Gender in Russia

This study analyzes civic activity, citizenship and their gendered manifestations in contemporary Russia. It is based on a case study conducted in the city of Tver , located in the vicinity of Moscow, during 2001-2005. The data consists of interviews with civic activists and municipal and regional authorities; observations of civic organizations; and a quantitative survey conducted among local civic groups. The theoretical and methodological framework of the study draws upon a micro perspective on organization, discourse analysis, gender and citizenship theories and Pierre Bourdieu s theory of fields and capital. This study develops theoretical understanding of the characteristics and logic of civic organization in Russia. It shows that social class centrally structures the field of civic activity. Organizations can be seen as a vehicle of the educated class to advocate their interests, help themselves and seek both social and individual-level change. The study also argues that civic organizations founded during the post-Soviet era are often an institutionalized form of informal social networks. Networks, which were a central element of everyday interaction in Soviet society, are a resource and often the only resource available that can be made use of in contemporary organizational activities. The study argues that gender operates as a key structuring principle in the Russian socio-political community. Civic activity is often discursively associated with femininity and institutional politics with masculinity. Women tend to participate more than men in civic organizations, while men dominate the formal political domain. The study shows that civic organizations are important loci of communality. This communality, however, differs from the communality envisioned in the communitarian and social capital debates in the West. It is selective communality , as it is restricted to the members of the organizations and does not create generalized reciprocity and trust. Civic organizations tend to build upon and reproduce the traditional Russian organizational form of circles , kruzhki. Along with the analysis of civic activities, the study also examines the redefinition of the role and functions of the state. The authorities interviewed in this study understand civic organizations as serving those goals and interests determined by the authorities, instead of viewing them as sites of citizens self-organization around interests and problems citizens themselves deem important, or as a counterforce to the state. By contrast, civic activists understand the core of organizational activity to be advocacy of their interests and rights, tackling social problems, the pursuit of wider social change and self-help. Co-operation between authorities and organizations tends to be personified and based upon unequal, hierarchical patron-client arrangements, which inhibits the development of democratic governance. The study will be published in Routledge Contemporary Russia and Eastern Europe Series later this year.

Aktivistin eetos. Seurantatutkimus 1990-luvun radikaalitoimijoista

Tutkimus käsittelee yhteiskunnallisissa liikkeissä toimivia yksilöitä eli aktivisteja. Tutkimuksen juuret ovat makrotasolla, yhteiskunnallisista liikkeistä käydyssä keskustelussa. Toisaalta tutkimuksen keskeisin huomio kohdistuu mikrotasolle, yksilöön ja toimijoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan aktivismin nivoutumista henkilökohtaiseen elämään sekä aktivismin jatkumisen ja päättymisen problematiikkaa. Aineiston tulkinta perustuu verkostonäkökulmaan, joka yhdistää subjektiiviset ja objektiiviset merkitykset sekä näkökulman pohjalta kehitettyyn elämänalahierarkian käsitteeseen (Passy & Giugni 2000). Elämänalahierarkia yhdistetään Weberin (2009) näkemykseen siitä, millaisia ominaisuuksia poliittinen toiminta vaatii. Näiden ominaisuuksien pohjalta argumentoidaan, että poliittista toimintaa, kuten aktivismia, voidaan tulkita eetoksen käsitteen avulla. Tästä teoriasynteesistä johdettujen tutkimuskysymysten avulla etsitään vastauksia siihen, kuinka aktivistin ura jatkuu tai päättyy. Yksilölähtöisyydestään huolimatta tutkimus sidotaan lopulta myös yleisemmän tason analyysiin. Tutkimus on tyypiltään laadullinen seurantatutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu Ari Rasimuksen (2006) vuosina 2000 ja 2001 suorittamista yhdestätoista teemahaastattelusta sekä kuudesta uusintahaastattelusta vuodelta 2010. Haastateltavat ovat aktivisteja, jotka 1990-luvulla toimivat Oikeutta eläimille ja Maan Ystävät –järjestöissä. Vertailuasetelman vuoksi keskeinen teema tutkimuksessa on muutos ja sen selittäminen. Yksikään haastateltavista ei toiminut enää liikkeissä. Toiminnasta poisjääminen oli tapahtunut vähitellen, hiipumalla. Aktivismi, perinteisessä mielessä ymmärrettynä, oli siis taaksejäänyttä elämää. Aktivistien asenteet olivat kuitenkin lähes muuttumattomia. Osalla aktivismi oli nivoutunut työuraan, osalla taas ei. Tutkimuksessa havaittiin, että eetoksen käsite selittää sitä, miksi aktivismi ohjaa yhä elämää, vaikka ura kansalaisliikkeessä päättyisikin. Toisaalta eetoksen käsite auttaa ymmärtämään aktivismista luopumista. Haastateltavat jaettiinkin eetoksen käsitteen avulla kahteen ryhmään: luopujiin ja pysyjiin. Luopujien luopuminen selittyi eetoksesta irtisanoutumisella, kun taas pysymistä perusteli aktivismin muuntuminen työksi ja sitä kautta ylläpidetty eetos. Tutkimuksen keskeisin teoreettinen anti on luopumista selittävän elämänalahierarkiateorian syventäminen. Tutkimuksessa argumentoidaan sen puolesta, että aktivismin päättymistä on mahdollista tarkastella laajemmin kuin pelkkänä kuulumisena järjestöön tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. On pohdittava muun muassa sitä, kuinka aktivismi nivoutuu erilaisiin elämäntapavalintoihin. Eri elämänalojen vaikutuksia toisiinsa tulee myös tarkastella syvemmin kuin pelkän arvojärjestyksen valossa. Yhdistämällä Weberin (2009) ajatuksia poliitikoiden suotavista ominaisuuksista elämänalahierarkiateoriaan voidaan päästä tulkintaan, jossa kiinnittyminen asiakysymyksiin ja päämääriin (päämäärärationaalisuus) ennustaisi toiminnassa pysymistä, etenkin suhteessa verkostolliseen ja tunteelliseen kiinnittymiseen. Tutkimuksessa havaitaan, että aktivistit ovat integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja etenkin pysyjät ovat myös puolueiden toiminnassa mukana. Tämän pohjalta kysytään, olisiko yhteiskunnan kannalta rationaalisempaa suhtautua liikkeisiin pelokkuuden sijaan kiinnostuksella.

Kansalaistoimintaa internet-ajalla : tapaustutkimus Porkkanamafian alkuvaiheista Suomessa

Tutkimus käsittelee Porkkanamafiaksi nimetyn kansalaisliikehdinnän alkuvaiheita ja organisoitumista Suomessa. Toimintaryhmä sai alkunsa Suomessa loppukesällä vuonna 2008, jolloin idea uudenlaisesta toimintamallista levisi sosiaalisen median kautta Yhdysvalloista. Uudenlaista kuluttaja-aktiivisuutta korostanut toiminta-ajatus konkretisoitui varsin nopeasti tempaukseksi, johon osallistui satoja ihmisiä. Organisoimisessa on hyödynnetty internetin sovelluksia tehokkaasti, mikä on vaikuttanut Porkkanamafian toiminnan luonteeseen ja nopeaan leviämiseen. Tapaustutkimus Porkkanamafiasta keskittyy tarkastelemaan kansalaistoiminnan syntyprosesseja ja sijoittuu yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen kenttään. Lähtökohtana tutkimuksessa on prosessin empiirinen kuvaus. Toiminnan alkuvaiheen organisoitumista, idean kehittymistä konkreettiseksi toiminnaksi ja ihmisten rekrytoitumista mukaan toimintaan kuvataan Doug McAdamin liikehdinnän syntyä käsittelevän mallin pohjalta. Mallia on tarpeen myös täydentää ottamalla huomioon internetin ja sosiaalisen median vaikutukset. Porkkanamafian toiminnan piirteiden ja syntyprosessien tarkastelu avaa näkökulman siihen, miten kansalaistoiminta toteutuu Suomessa internet-ajalla. Tutkimusta varten olen haastatellut seitsemää Helsingin Porkkanamafian toimijaa sekä kerännyt aineistoa osallistuvan havainnoinnin avulla. Haastattelumateriaalin ja kenttähavaintojen lisäksi olen hyödyntänyt aineistona toimintaa käsitteleviä verkkosivustoja ja-julkaisuja. Tutkimuksen mukaan Porkkanamafian toiminta sijoittuu niin kutsutun perinteisen kansalaistoiminnan ja uudenlaisen verkkoaktivismin välimaastoon. Internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat keskeisiä areenoita toiminnan organisoimiseen ja kannattajien mobilisoimiseen. Toiminnan onnistumisen kannalta olennaista on kuitenkin saada ihmiset mukaan tempauksiin, jotka edellyttävät fyysistä läsnäoloa. Porkkanamafian toiminta on internet-vahvisteista eli pääasiallinen toiminta-areena ei ole verkossa, vaikka organisoinnissa hyödynnetään monipuolisesti uutta tieto- ja viestintäteknologiaa. Tutkimus osoittaa, että internetillä ja sen erilaisilla sovelluksilla oli merkittävä asema Porkkanamafian toiminnan syntyvaiheessa. Niiden vaikutus oli keskeinen niin toimintaidean saapumisessa Suomeen, sen omaksumisessa toteutettavaksi kuin itse toiminnan leviämisessä ja organisoimisessa. Rekrytoitumis- ja mobilisaatioprosesseissa internet ja sosiaalisen median valmiit verkostot mahdollistavat ihmisten tavoittamisen nopeasti ilman kustannuksia. Nämä kanavat muokkaavat myös osallistumisen kulttuuria, sillä toimintaa koskevan tiedon levitessä verkossa innostus lähteä mukaan liikehdintään alkaa usein ennestään tuntemattomien henkilöiden kautta. Tukea oman toiminnan oikeellisuudesta saadaan läheisten ihmisten sijaan verkkoyhteisöjen massoilta. Porkkanamafian kaitaisessa epämuodollisessa kansalaistoiminnassa osallistuminen on mahdollista tapahtumakohtaisesti omien resurssien mukaan ja ilman pitkäaikaista sitoutumista. Osallistuminen ei myöskään vaadi yhteisen laaja-alaisen ideologian jakamista. Nämä nykyliikehdinnän piirteet mahdollistavat helpon osallistumisen ja madaltavat näin kynnystä lähteä mukaan toimintaan. Keskeistä yhteiskunnallisen liikehdinnän syntyprosessissa on uusi ja innovatiivinen toimintaidea, joka Porkkanamafialla on ollut niin kutsuttu käänteinen tai positiivinen boikotti eli yrittäjien kannustaminen ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin kuluttajien ostovoiman avulla.