8 resultados para iohexol


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Tämä lisensiaatin tutkielma koostuu kolmesta osasta; kirjallisuuskatsauksesta, kokeellisesta osasta ja liitteistä. Iohexol on ionisoitumaton, trijodattu ja vesiliukoinen röntgenvarjoaine. Iohexolia on hyödynnetty lääketieteessä useita vuosia. Iohexolia on käytetty muun muassa angio- ja myelografiassa, lisäksi iohexolia on hyödynnetty arvioitaessa munuaiskerästen suodattumisnopeutta sekä suoliston läpäisevyyden muutoksia. Hevosen tulehduksellisessa suolistosairaudessa (Inflammatory bowel disease, IBD) suoliston rakenne ja sen läpäisevyys muuttuu; tyypillistä on tulehdussolujen kertyminen suoliston seinämään ja myös sidekudosmuodostusta saattaa esiintyä. Suolisto muutoksia saatetaan havaita sekä ohut- että paksusuolessa. IBD aiheuttaa hevoselle laihtumista, johtuen ravintoaineiden puutteellisesta imeytymisestä ja proteiinien menetyksestä suoleen suoliston häiriötilan yhteydessä. Tällä hetkellä IBD:n diagnostiikka perustuu tyypillisiin oireisiin, kliiniseen tutkimukseen, verinäytteisiin, glukoosin imeytymistestiin ja peräsuolesta otettuun koepalaan. IBD:n diagnostiikka on kuitenkin erittäin haastavaa ja tutkimusmenetelmiin liittyy lukuisia ongelmia, jotka vähentävät niiden luotettavuutta IBD:n diagnostiikassa. Tutkimuksemme tarkoituksena on kehittää hevosen IBD:n diagnostiikkaa entistä helpompaan, luotettavampaan ja turvallisempaan suuntaan. Tämän alustavan tutkimuksen tavoitteet olivat: (1) tutkia voidaanko iohexol havaita hevosen seerumissa oraalisen annostelun jälkeen ja (2) muodostaa iohexolin pitoisuuskuvaaja ajan funktiona terveillä hevosilla. Materiaalimme koostui kymmenestä terveestä hevosesta, joilla ei ollut havaittu laihtumista tai ripulia. Ennen iohexolin annostelua hevosille suoritettiin kliininen tutkimus ja verinäytteet otettiin maha-suolikanavan sairauden poissulkemiseksi. Hevosille suoritettiin myös mahalaukun tähystys. 16 tunnin paaston jälkeen 1 ml/kg Iohexolia annosteltiin 10 % -liuoksena nenämahaletkulla suoraan mahaan ja verinäytteet otettiin 0, 30, 60, 120, 180, 240, 300 ja 360 minuuttia annostelun jälkeen. Iohexolin pitoisuus määritettiin käyttämällä korkean erotuskyvyn nestekromatografiaa. Iohexolin pitoisuuksista tietyillä ajanhetkillä muodostettiin kuvaaja. Hevosilla ei havaittu maha-suolikanavan sairauksia. Kaikki hevoset olivat hyvässä kuntoluokassa ja mahalaukun tähystyksessä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Verinäytteiden tulokset olivat viiterajoissa. Kaikki hevoset sietivät iohexolia hyvin ja haittavaikutuksia ei havaittu. Iohexol oli havaittavissa seerumissa 60 minuutin kuluttua annostelusta. Kuvaajassa voitiin havaita kaksi huippua. Statistiset menetelmät tukivat löydöksiä. Iohexol testi oli yksinkertainen suorittaa ja siihen ei liittynyt haittavaikutuksia. Annos 1ml/kg oli havaittavissa seerumissa. Iohexolin pitoisuuskuvaaja muodosti kaksi huippua, ja tämänkaltainen ilmiö on kuvattu kirjallisuudessa aikaisemmin useiden lääkkeiden tapauksessa. Hevosella ilmiö liittyy todennäköisesti maha-suolikanavan rakenteellisiin ja fysiologisiin eroavaisuuksiin ja lisätutkimuksia ilmiön varmistamiseksi tarvitaan. Iohexol näyttää olevan potentiaalinen merkkiaine suoliston läpäisevyyden arviointiin ja lisätutkimuksia IBD:tä sairastavien hevosten seerumin iohexolin pitoisuuksista verrattuna terveiden hevosten seerumin iohexolin pitoisuuksiin on suunnitteilla.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Hypothesis and Objectives PEGylated liposomal blood pool contrast agents maintain contrast enhancement over several hours. This study aimed to evaluate (long-term) imaging of pulmonary arteries, comparing conventional iodinated contrast with a liposomal blood pool contrast agent. Secondly, visualization of the (real-time) therapeutic effects of tissue-Plasminogen Activator (t-PA) on pulmonary embolism (PE) was attempted. Materials and Methods Six rabbits (approximate 4 kg weight) had autologous blood clots injected through the superior vena cava. Imaging was performed using conventional contrast (iohexol, 350 mg I/ml, GE HealthCare, Princeton, NJ) at a dose of 1400 mgI per animal and after wash-out, animals were imaged using an iodinated liposomal blood pool agent (88 mg I/mL, dose 900 mgI/animal). Subsequently, five animals were injected with 2mg t-PA and imaging continued for up to 4 ½ hours. Results Both contrast agents identified PE in the pulmonary trunk and main pulmonary arteries in all rabbits. Liposomal blood pool agent yielded uniform enhancement, which remained relatively constant throughout the experiments. Conventional agents exhibited non uniform opacification and rapid clearance post injection. Three out of six rabbits had mistimed bolus injections, requiring repeat injections. Following t-PA, Pulmonary embolus volume (central to segmental) decreased in four of five treated rabbits (range 10–57%, mean 42%). One animal showed no response to t-PA. Conclusions Liposomal blood pool agents effectively identified acute PE without need for re-injection. PE resolution following t-PA was quantifiable over several hours. Blood pool agents offer the potential for repeated imaging procedures without need for repeated (nephrotoxic) contrast injections

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

RATIONALE AND OBJECTIVES: Polyethylene glycol-coated liposomal blood pool contrast agents maintain contrast enhancement over several hours. This study aimed to evaluate (long-term) imaging of pulmonary arteries, comparing conventional iodinated contrast with a liposomal blood pool contrast agent. Also, visualization of the (real-time) therapeutic effects of tissue plasminogen activator (t-PA) on pulmonary embolism (PE) was attempted. MATERIALS AND METHODS: Six rabbits (weight approximately 4 kg) had autologous blood clots injected through the superior vena cava. Imaging was performed using conventional contrast (iohexol, 350 mg I/ml; GE HealthCare, Princeton, NJ) at a dose of 1400 mg I per animal, and after wash-out, animals were imaged using an iodinated liposomal blood pool agent (88 mg I/mL, dose 900 mg I/animal). Subsequently, five animals were injected with 2 mg of t-PA and imaging continued for up to 4(1/2) hours. RESULTS: Both contrast agents identified PE in the pulmonary trunk and main pulmonary arteries in all rabbits. Liposomal blood pool agent yielded uniform enhancement, which remained relatively constant throughout the experiments. Conventional agents exhibited nonuniform opacification and rapid clearance postinjection. Three of six rabbits had mistimed bolus injections, requiring repeat injections. Following t-PA, pulmonary embolus volume (central to segmental) decreased in four of five treated rabbits (range 10-57%, mean 42%). One animal showed no response to t-PA. CONCLUSIONS: Liposomal blood pool agents effectively identified acute PE without need for reinjection. PE resolution following t-PA was quantifiable over several hours. Blood pool agents offer the potential for repeated imaging procedures without need for repeated (nephrotoxic) contrast injections.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Purpose: The aim of the study was to compare the effects of renal ice slush hypothermia and the use of trimetazidine in the protection against ischemia/reperfusion (I/R) injury.Materials and Methods: Fifteen farm pigs were submitted to left kidney ischemia and right nephrectomy during the same procedure. Animals were divided into three groups. Group 1 was submitted to warm ischemia; Group 2 was submitted to cold ischemia with ice slush; and Group 3 received trimetazidine 20 mg one day and 4 hours before surgery. Ischemia time was 120 minutes in all three groups. Serum creatinine (SCr) and plasma iohexol clearance (CLioh) were measured before surgery and on postoperative days (PODs) 1,3,7, and 14. Semi-quantitative analyses of histological alterations were performed by a pathologist. A p value of < 0.05 was considered significant.Results: All groups showed elevation of serum creatinine in the first week. Serum creatinine was higher in Group 3 in the first and third postoperative days (Mean Cr: 5.5 and 8.1 respectively). Group 2 showed a lower increase in creatinine and a lower decrease in iohexol clearance than the others. Renal function stabilized in the fourteenth POD in all three groups. Analyses of histological alterations did not reach statistical significance between groups.Conclusion: Trimetazidine did not show protection against renal I/R injury in comparison to warm ischemia or hypothermia in a porcine model submitted to 120 minutes of renal ischemia.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Kidney transplantation is the treatment of choice for end-stage renal disease. The evaluation of graft function is mandatory in the management of renal transplant recipients. Glomerular filtration rate (GFR), is generally considered the best index of graft function and also a predictor of graft and patient survival. However GFR measurement using inulin clearance, the gold standard for its measurement and exogenous markers such as radiolabeled isotopes ((51)Cr EDTA, (99m)Tc DTPA or (125)I Iothalamate) and non-radioactive contrast agents (Iothalamate or Iohexol), is laborious as well as expensive, being rarely used in clinical practice. Therefore, endogenous markers, such as serum creatinine or cystatin C, are used to estimate kidney function, and equations using these markers adjusted to other variables, mainly demographic, are an attempt to improve accuracy in estimation of GFR (eGFR). Nevertheless, there is some concern about the inability of the available eGFR equations to accurately identify changes in GFR, in kidney transplant recipients. This article will review and discuss the performance and limitations of these endogenous markers and their equations as estimators of GFR in the kidney transplant recipients, and their ability in predicting significant clinical outcomes.