Soveltuvuuden arviointiperusteet kansallisissa julkisissa hankinnoissa

Osallistuessaan julkisten hankintojen tarjouskilpailuun yritys pyrkii tekemään tarjouksen, jolla se voittaa kilpailun. Ennen tarjousten vertailua yrityksen soveltuvuus arvioidaan tarjoajien valinnassa. Tutkimuksen tavoite on selvittää miten yritys voi varmistaa tarjousvertailuun pääsyn. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Empiirisessä osiossa aineistona ovat hankintailmoitukset ja -aineistot, joita analysoidaan kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Lain, lainvalmisteluaineiston, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella muodostetaan peilaavan vastauksen malli. Yritys varmistaa jatkoon pääsyn, kun se tarjouksessaan kuvaa resurssinsa peilaten hankintayksikön ilmoittamia vaatimuksia sekä toimittaa vaaditut liiteasiakirjat määräajassa. Aineiston perusteella mallin todetaan toimivan silloin, kun myös hankintayksikkö toimii mallin odotusten mukaan. Kun hankintayksikkö ei toimi mallin oletusten mukaisesti, yrityksen mallin mukaista toimintaa ei voi arvioida.

Julkiset hankinnat: Case Helsingin seurakuntayhtymä

Tutkimuksen pääideana on tutkia miten julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö näkyy seurakuntayhtymän hankinnoissa. Julkisia hankintoja tutkitaan lakitekstien ja alan kirjallisuuden pohjalta sekä Helsingin seurakuntayhtymän työntekijän haastattelun pohjalta. Tutkielmassa käydään läpi muun muassa hankintalain mukaiset julkisten hankintojen pääperiaatteet ja hankintamenettelyt. Lisäksi työssä käydään läpi lyhyesti julkisten hankintojen hankintaprosessi. Työn loppuosa käsittelee Helsingin seurakuntayhtymää.

Sähköinen huutokauppa ja dynaaminen hankintajärjestelmä

Opinnäytetyöni tavoitteena on esitellä olennaiset kohdat julkisten hankintojen sähköisessä menettelyssä. Arvioinnin kohteena on lokakuussa 2011 voimaan astunut laki sähköisestä huutokaupasta ja dynaamisesta hankintajärjestelmästä. Opinnäytetyöni on kirjoituspöytätutkimus, joka perustuu julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöaineistoon sekä julkisia hankintoja tutkivien sidosryhmien tuottamaan kirjallisuuteen. Näkökulmana on sähköisen menettelyn sääntelyn tarkoituksenmukaisuus hankintayksiköiden sekä toimittajien näkökulmista. Sääntely julkisten hankintojen sähköisestä menettelystä tarkoittaa julkisilla varoilla hankittavien palvelujen sekä tavaroiden hankintaa sähköisessä verkkoympäristössä. Hankintayksikkö, kuten valtion tai kunnan viranomainen, voi tämän lain myötä suorittaa hankintaprosessin sähköisesti käyttöliittymän kautta haluamastaan tuotteesta tai palvelusta.

Hankintalain mukaisen tarjouspyynnön laatiminen ja sen merkitys kunnallisissa rakennusurakkahankinnoissa

Suomalaiset kunnat ovat julkisissa hankinnoissaan suurien haasteiden edessä heikentyvän taloustilanteen, muuttoliikkeen ja osaamisen puutteen takia. Rakennusinvestoinnit muodostavat valtaosan kunnallisista investoinneista. Epäonnistuessaan rakennusurakan hankintamenettely voi aiheuttaa kunnalle merkittäviä viivästyksiä sekä tappioita, joten menettelyn onnistuminen on kunnalle erittäin tärkeää. Hankintaprosessin sujuvuus riippuu tarjouspyyntöasiakirjojen oikeaoppisesta laatimisesta ja niiden sisällön soveltamisesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää yleisimmät hankintamenettelyyn liittyvät virheet sekä määritellä hankintayksikölle toimintatavat, joita noudattamalla hankintayksikkö voi virheet välttää. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tutkimus perustuu oikeuskäytäntöön, pääasiassa markkinaoikeustapauksiin nojaavaan empiiriseen analyysiin. Tutkielman perusteella hankintayksiköiden osaamista tarjouspyyntöasiakirjojen laadinnassa ja sisällön soveltamisessa on kehitettävä seuraavasti: Tarjoajien ja tarjousten vertailuvaiheet on eroteltava selkeästi toisistaan. Tarjoajiin kohdistuvia vaatimuksia sekä kokonaistaloudellisen edullisuuden laadullisia vertailuperusteita on yksityiskohtaistettava. Kullekin menettelyvaiheelle on varattava riittävästi aikaa ja hankintamenettely on valmisteltava niin, että täsmennys- ja täydennyspyynnöiltä voidaan välttyä. Julkisen talouden elvyttämiseksi suunniteltuun rakennusurakkahankintojen keskittymiseen on reagoitava jakamalla urakka mahdollisuuksien mukaan pienempiin osiin urakoitsijamarkkinoiden monipuolisuuden ylläpitämiseksi.

Hankintayksikön korvausvastuu hankintamenettelyn keskeyttämisellä aiheutetusta vahingosta – erityisesti hankintalain nojalla

Tutkielma käsittelee hankintayksikön korvausvastuuta hankintamenettelyn keskeyttämisellä aiheutetusta vahingosta erityisesti hankintalain vahingonkorvaus- ja hyvitysmaksusäännösten nojalla. Huomiota kiinnitetään niiden ohella myös sopimuksentekorikkomukseen ja vahingon-korvauslakiin mahdollisina vastuuperusteina. Tutkielman aihepiiri sijoittuu systemaattisesti yksityis- ja julkisoikeuden rajapintaan ja myös sopimusvastuun ja sopimuksen ulkoisen vastuun harmaalle alueelle. Metodi on oikeusdogmaattinen. Sopimusneuvottelujen sitomattomuus on perusteltu lähtökohta myös julkisissa hankinnoissa. Sitä tukee hankintalainsäädännön taustalla oleva pyrkimys julkisten varojen käytön tehostami-seen. Hankintalaissa hankintayksikön oikeutta keskeyttää hankintamenettely ei olekaan käy-tännössä rajattu, kunhan tarjoajia kohdellaan yhdenvertaisesti. Hankintayksikön hyvin vapaa oikeus menettelyn keskeyttämiseen on tarjoajien luottamuksensuojan kannalta kuitenkin on-gelmallinen. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun hankintayksikkö on jo valinnut tarjouskilpai-lun voittajan hankintapäätöksellä ja näin antanut indision sopimuksentekotahdostaan. Hankin-tamenettelyn keskeyttämisen tarkoituksenmukaisuussyistä vielä hankintapäätöksen jälleen salliva oikeuskäytäntö on myös ristiriidassa hankintaoikaisua koskevan säännöksen sanamuo-don kanssa. Hankintalain mukainen korvausvastuu on ankaraa, eikä edellytä hankintayksikön tuottamusta. Vahingonkorvaussäännöksen nojalla korvataan vaihtoehtoisesti ns. positiivinen sopimusetu tai tarjousmenettelystä aiheutuneet kulut. Molempien katsotaan tutkielmassa olevan mahdollisia myös menettelyn keskeyttämisen yhteydessä. Hyvitysmaksun määrä ei sen sijaan ole sidottu aiheutuneeseen vahinkoon, eikä etenkään suuremmissa hankinnoissa yleensä riitä kattamaan koko vahinkoa. Hyvitysmaksun suhde samassa tapauksessa mahdollisesti myöhemmin määrät-tävään vahingonkorvaukseen on epäselvä. Hankintamenettelyssä on normaalitapauksessakin pääsääntöisesti vain yksi voittaja. Vain tälle tarjoajalle laittomasta keskeyttämisestä aiheutunut vahinko on siten syy-yhteydessä lainvastai-seen menettelyyn ja tulee korvattavaksi. Tarjousmenettelykuluja koskevan vahingonkorvauk-sen ja hyvitysmaksun osalta syy-yhteyskynnystä on lainsäädännössä alennettu. Tästä huolimat-ta alusta saakka virheelliset tarjouskilpailut, joissa virheettömän menettelyn kulkua on jälkikä-teen vaikea arvioida, muodostuvat ongelmallisiksi. Oikeuskäytännössä syy-yhteyttä koskeva näyttökynnys on näissä tapauksissa asetettu ehkä tarpeettomankin korkealle.