Karhun haaskametsästyksen tuomat haasteet Rajavartiolaitokselle

Karhun metsästys haaskaa hyväksi käyttäen kiellettiin metsästyslaissa 1993, koska se koettiin karhukannalle liian vahingolliseksi. Metsästystä haaskaa hyväksi käyttäen kuitenkin tapahtuu poronhoitoalueilla ja itärajan tuntumassa. Luontomatkailu- ja valokuvausyrittäjien ylläpitämät haaskat houkuttelevat karhuja ruokailemaan ja pysyttelemään samoilla aika suppeillakin alueilla vuodesta toiseen. Tämä aiheuttaa ristiriitaisuutta metsästäjien, porotalouden harjoittajien, luontomatkailuyrittäjien ja luonnonsuojelijoiden välillä. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma sijoittuu luvattomien karhunmetsästystapauksien analyysiin. Analyysistrategiana on käytetty tukeutumista teoreettisiin väitteisiin karhujen luvattomasta metsästyksestä. Luvattoman metsästyksen estäminen ja paljastaminen on hankalaa, koska sitä tapahtuu usein muuten laillisen metsästyksen yhteydessä, joten tutkimuksessa luodaan ymmärrettävä kokonaiskuva haaskojen käyttämisestä metsästystarkoituksessa ja lainsäädännön antamista toimivaltuuksista rikosten estämiseksi. Päätutkimuskysymyksenä on mitä kehittämistarpeita karhujen haaskametsästyksen ennalta ehkäiseminen ja paljastaminen asettavat Rajavartiolaitoksen toiminnalle? Tutkimuksessa on erityisesti kiinnostuttu haaskan käyttämisessä karhujen metsästyksessä. Päätutkimusaineistona on käytetty Kainuun ja Lapin rajavartiostojen tutkintailmoituksia luvattomiin karhujen metsästystapauksissa ja Oulun syyttäjänviraston syyttämättäjättämispäätöksiä suurpetoihin kohdistuneissa metsästysrikoksissa. Tutkimuksessa päädyttiin johtopäätökseen, että karhun metsästämisen laillistamista haaskaa hyväksikäyttäen tulisi pohtia. Tutkimuksessa todettiin monien luontomatkailuyrittäjien, metsästäjien ja porotalouden harjoittajien ristiriitaisuuksien johtuvat petovihasta, metsästäjien maineen tahriintumisesta ja epätietoisuudesta lainsäädännön pirstaleisuudesta johtuen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tiivistämällä valvontaviranomaisten keskinäistä sekä viranomaisten ja rajaseutujen asukkaiden välistä yhteistyötä, saadaan resursseja suunniteltua ja suunnattua paremmin päivittäisen tilannekuvan perusteella kenttäjohtajan toimesta. Erillisen vihjepuhelimen perustaminen ja kaikkien valvontaviranomaisten pääseminen yhteiseen selainpohjaisen tietojärjestelmään tietojen välittämistä varten on yhteistyön kannalta keskeistä.