Rihmamatolääkkeiden vaikutuskohteita. Betuliinin johdannaisia mahdollisiksi uusiksi yhdisteiksi

Jokisokeus eli onkosersiaasi on ihmisen loismatotauti, jota aiheuttaa Onchocerca volvulus -rihmamato. Tautia esiintyy trooppisilla alueilla Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tartunnan saaneita on noin 37 miljoonaa. Jokisokeus ilmenee iho- ja silmäoireina. Oireet johtuvat loisen nuorimmista muodoista eli mikrofilarioista. Jokisokeutta vastaan on käyty jakamalla lähinnä mikrofilarioihin tehoavaa ivermektiiniä. Tarvetta olisi lääkkeelle, joka tappaisi aikuiset madot tai steriloisi naaraat. Rokote olisi vielä parempi vaihtoehto. Antibiootit on uusi hoitokeino, sillä O. volvuluksella on elintärkeänä symbionttina Wolbachia-bakteeri. Doksisykliini tappaa vähintään 60 prosenttia aikuisista madoista ja steriloi naaraita, mutta kuuri kestää viikkoja. Yksi lupaava yhdiste on emodepsidi, jolla on loismatolääkkeille uusi vaikutusmekanismi. Rihmamatolääkkeiksi on testattu lukuisia yhdisteitä. Jotkut niistä inhiboivat entsyymejä, joilla madot kiertävät ihmisen immuunipuolustusta. Toiset häiritsevät neljä kertaa tapahtuvaa nahanvaihtoa. Hyvä lääkkeiden vaikutuskohde on loiselle välttämätön mutta puuttuu nisäkkäiltä. Betuliini on triterpeeni, jota on runsaasti koivun tuohessa. Betuliini ja monet sen johdannaiset ovat farmakologisesti aktiivisia yhdisteitä, joita tutkitaan etenkin syöpä- ja HIV-lääkkeiksi. Helsingin yliopiston lääkekemian ryhmä on syntetisoinut ja tutkinut lukuisia johdoksia. Jotkin niistä ovat lupaavia esimerkiksi Leishmania-alkueläimiin, Chlamydia pneumoniae -bakteeriin ja alfaviruksiin. Siksi yhdisteitä kannattaisi tutkia muihinkin taudinaiheuttajiin, kuten rihmamatoihin. Sekä Wolbachialla että C. pneumoniaella on sama lipidisynteesireitti, joka on kummallekin elintärkeä. Betuliinista syntetisoitiin johdoksia, joissa betuliinin alkoholeja on hapetettu karbonyyleiksi ja joihin on liitetty typpiheterorengas. Sekä Leishmania donovani että L. braziliensis -tutkimuksissa tehokkain oli formyylibetuliinin heterosykli. Vaikka valmistettuja yhdisteitä ei ole tutkittu rihmamatotesteissä, jatkossa voisi syntetisoida johdannaisia, joissa karbonyylien tilalla on typpirakenteita, koska C. pneumoniaehen hyvin tehonneessa yhdisteessä betuliinin OH-ryhmien tilalla on oksiimi.

A collaborative study on larval excretory/secretory antigens of Toxocara canis for the immunodiagnosis of human toxocariasis with ELISA.

Two batches of excretory/secretory (E/S) antigens from second stage larvae of Toxocara canis maintained in vitro were prepared independently in two different laboratories (Zürich and Basel) and analysed in order to obtain information for future efforts to standardize the enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) used for the serodiagnosis of human toxocariasis. SDS-PAGE and "Western-blotting" revealed at least 10 different antigenic components common to the two antigen preparations. However, distinct qualitative and quantitative differences among the two E/S-antigens were observed, since one antigen had a more complex composition than the other. Despite these differences, an accordance of serodiagnosis was obtained in 80% of 25 sera from patients with suspected Toxocara infection tested independently in two different ELISA systems (Basel and Zürich) with the corresponding E/S-antigens. The specificity was 93% as determined (BS-antigen, BS-ELISA) by testing 46 out of 3396 sera from patients with parasitologically proven extra-intestinal helminthic infections. Cross-reactions occurred mainly with sera from patients infected with filariae (5 from 13 cases) exhibiting very high extinction values in their homologous ELISA-system. The reproducibility (intra- and inter-test variations) of two ELISA systems using the corresponding E/S-antigens varied from 5-15%. The results demonstrate that T. canis E/S-antigens may well be applicable for standardization of the ELISA used for the serodiagnosis of human toxocariasis.