Percepção de distância em crianças durante a locomoção

O objetivo do presente estudo foi investigar a percepção de crianças sobre distância na ausência de informação visual durante a locomoção. Ainda, se parâmetros biomecânicos relativos à locomoção são alterados durante a locomoção nas diferentes distâncias. Sete crianças na idade de 6 anos (GC) e 10 adultos (GA) foram convidados a andar vendados até alvos pré-estabelecidos. O expoente da função de potência e parâmetros biomecânicos (Ex.: duração da passada, proporção da passada e velocidade da passada) foram obtidos para cada grupo. Diferenças foram encontradas somente para os valores de distância produzida ao longo das distâncias testadas. Nenhum dos parâmetros biomecânicos diferiu entre GC e GA. Alterações quantitativas foram observadas nos parâmetros biomecânicos para distâncias curtas, embora o padrão do movimento não tenha sido alterado. Crianças desta faixa etária demonstram, em tarefas não usuais (Ex.: locomoção sem visão), adaptabilidade e capacidade de orientar-se no espaço utilizando apenas da sensibilidade háptica e provavelmente da imagem mental-construída da observação feita antes da realização da tarefa sem informação visual.

Music, rhythm, rise time perception and developmental dyslexia: Perception of musical meter predicts reading and phonology

Introduction: Rhythm organises musical events into patterns and forms, and rhythm perception in music is usually studied by using metrical tasks. Metrical structure also plays an organisational function in the phonology of language, via speech prosody, and there is evidence for rhythmic perceptual difficulties in developmental dyslexia. Here we investigate the hypothesis that the accurate perception of musical metrical structure is related to basic auditory perception of rise time, and also to phonological and literacy development in children. Methods: A battery of behavioural tasks was devised to explore relations between musical metrical perception, auditory perception of amplitude envelope structure, phonological awareness (PA) and reading in a sample of 64 typically-developing children and children with developmental dyslexia. Results: We show that individual differences in the perception of amplitude envelope rise time are linked to musical metrical sensitivity, and that musical metrical sensitivity predicts PA and reading development, accounting for over 60% of variance in reading along with age and I.Q. Even the simplest metrical task, based on a duple metrical structure, was performed significantly more poorly by the children with dyslexia. Conclusions: The accurate perception of metrical structure may be critical for phonological development and consequently for the development of literacy. Difficulties in metrical processing are associated with basic auditory rise time processing difficulties, suggesting a primary sensory impairment in developmental dyslexia in tracking the lower-frequency modulations in the speech envelope. © 2010 Elsevier.

Perception of patterns of musical beat distribution in phonological developmental dyslexia:significant longitudinal relations with word reading and reading comprehension

In a recent study, we reported that the accurate perception of beat structure in music ('perception of musical meter') accounted for over 40% of the variance in single word reading in children with and without dyslexia (Huss et al., 2011). Performance in the musical task was most strongly associated with the auditory processing of rise time, even though beat structure was varied by manipulating the duration of the musical notes.

The Effects of Body Posture on Emotion Perception: A Developmental and Theoretical Analysis

Previously, studies investigating emotional face perception - regardless of whether they involved adults or children - presented participants with static photos of faces in isolation. In the natural world, faces are rarely encountered in isolation. In the few studies that have presented faces in context, the perception of emotional facial expressions is altered when paired with an incongruent context. For both adults and 8- year-old children, reaction times increase and accuracy decreases when facial expressions are presented in an incongruent context depicting a similar emotion (e.g., sad face on a fear body) compared to when presented in a congruent context (e.g., sad face on a sad body; Meeren, van Heijnsbergen, & de Gelder, 2005; Mondloch, 2012). This effect is called a congruency effect and does not exist for dissimilar emotions (e.g., happy and sad; Mondloch, 2012). Two models characterize similarity between emotional expressions differently; the emotional seed model bases similarity on physical features, whereas the dimensional model bases similarity on underlying dimensions of valence an . arousal. Study 1 investigated the emergence of an adult-like pattern of congruency effects in pre-school aged children. Using a child-friendly sorting task, we identified the youngest age at which children could accurately sort isolated facial expressions and body postures and then measured whether an incongruent context disrupted the perception of emotional facial expressions. Six-year-old children showed congruency effects for sad/fear but 4-year-old children did not for sad/happy. This pattern of congruency effects is consistent with both models and indicates that an adult-like pattern exists at the youngest age children can reliably sort emotional expressions in isolation. In Study 2, we compared the two models to determine their predictive abilities. The two models make different predictions about the size of congruency effects for three emotions: sad, anger, and fear. The emotional seed model predicts larger congruency effects when sad is paired with either anger or fear compared to when anger and fear are paired with each other. The dimensional model predicts larger congruency effects when anger and fear are paired together compared to when either is paired with sad. In both a speeded and unspeeded task the results failed to support either model, but the pattern of results indicated fearful bodies have a special effect. Fearful bodies reduced accuracy, increased reaction times more than any other posture, and shifted the pattern of errors. To determine whether the results were specific to bodies, we ran the reverse task to determine if faces could disrupt the perception of body postures. This experiment did not produce congruency effects, meaning faces do not influence the perception of body postures. In the final experiment, participants performed a flanker task to determine whether the effect of fearful bodies was specific to faces or whether fearful bodies would also produce a larger effect in an unrelated task in which faces were absent. Reaction times did not differ across trials, meaning fearful bodies' large effect is specific to situations with faces. Collectively, these studies provide novel insights, both developmentally and theoretically, into how emotional faces are perceived in context.

Parents' perception of the quality of life of preschool children at risk or having developmental disabilities.

Despite increased concern for the health related quality of life (HRQOL) of people with disabilities, little is known about the HRQOL of children with developmental disabilities. The present study aimed to explore the HRQOL of children who were at risk or having developmental disabilities in Hong Kong. Using the parent-reported Chinese Pediatric Quality of Life Inventory (PedsQL), the HRQOL of 173 children (2–4 years) with signs of delays in development was contrasted with that of 132 children with typical development. We found that those who exhibited high risk of developing a developmental disability had significantly lower overall well-being (76.3 ± 13.7 vs. 84.2 ± 11.3; p<0.001) and psychosocial health (71.3 ± 15.6 vs. 82.5 ± 12.9; p<0.001) but not necessarily physical health. The findings are consistent with previous findings in children with different disabilities and chronic illnesses. They suggest children at risk or having DDs need help in restoring their quality of life up to the standard experienced by their healthy peers, particular in psychosocial aspects such as social functioning, emotion functioning, and school functioning.

Perception of Filtered Speech by Children with Developmental Dyslexia and Children with Specific Language Impairments

Here we use two filtered speech tasks to investigate children’s processing of slow (<4 Hz) versus faster (∼33 Hz) temporal modulations in speech. We compare groups of children with either developmental dyslexia (Experiment 1) or speech and language impairments (SLIs, Experiment 2) to groups of typically-developing (TD) children age-matched to each disorder group. Ten nursery rhymes were filtered so that their modulation frequencies were either low-pass filtered (<4 Hz) or band-pass filtered (22 – 40 Hz). Recognition of the filtered nursery rhymes was tested in a picture recognition multiple choice paradigm. Children with dyslexia aged 10 years showed equivalent recognition overall to TD controls for both the low-pass and band-pass filtered stimuli, but showed significantly impaired acoustic learning during the experiment from low-pass filtered targets. Children with oral SLIs aged 9 years showed significantly poorer recognition of band pass filtered targets compared to their TD controls, and showed comparable acoustic learning effects to TD children during the experiment. The SLI samples were also divided into children with and without phonological difficulties. The children with both SLI and phonological difficulties were impaired in recognizing both kinds of filtered speech. These data are suggestive of impaired temporal sampling of the speech signal at different modulation rates by children with different kinds of developmental language disorder. Both SLI and dyslexic samples showed impaired discrimination of amplitude rise times. Implications of these findings for a temporal sampling framework for understanding developmental language disorders are discussed.

The interplay between social motivation, social experience, and developmental neural specialization for social perception

From birth, infants preferentially attend to human motion, which allows them to learn to interpret other peoples’ facial expressions and mental states. Evidence from adults shows that selectivity of the amygdala and the posterior superior temporal sulcus (pSTS) to biological motion correlates with social network size. Social motivation—one’s desire to orient to the social world, to seek and find reward in social interaction, and to maintain social relationships—may also contribute to neural specialization for biological motion and to social network characteristics. The current study aimed to determine whether neural selectivity for biological motion relates to social network characteristics, and to gain preliminary evidence as to whether social motivation plays a role in this relation. Findings suggest that neural selectivity for biological motion in the pSTS is positively related to social network size in middle childhood and that this relation is moderated by social motivation.

Mothers' perception of the quality of childhood sibling relationships affected by disability

The quality of the sibling relationship has an important role in the development of psychosocial skills throughout childhood. While the literature suggests that the significance of sibling relationships is heightened when one sibling has a disability, empirical findings about the quality of these relationships are few and inconsistent. The present study aimed to address this gap, by investigating mothers’ perspectives about the impact of disability on the quality of the childhood sibling relationship. Forty-one mothers with a child with disability, and 48 with no children with disability completed an online questionnaire that assessed the amount of perceived warmth/closeness and conflict in their children’s sibling relationship. It was found that while there were no differences in reported conflict between the two groups, mothers with a child with disability reported significantly lower warmth/closeness in their children’s sibling relationship than mothers without a child with disability. Demographic variables such as number of children, gender grouping, target gender, target age and age order did not moderate this result. Mothers overall reported significantly more warmth/closeness for younger rather than older children, and more conflict when the sibling was younger than the target child as opposed to older than them. Clinical implications for intervention are discussed.

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Time to rest : Signals in shoot apex developmental transitions underlying dormancy

Vuodenajat rytmittävät monivuotisten kasvien elämää pohjoisella pallonpuoliskolla, jolla varmin merkki lähestyvästä talvikaudesta on asteittain lyhenevä päivänpituus. Kun päivänpituus on lyhentynyt tiettyyn raja-arvoon saakka, kasvu hiipuu ja kasvin kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Väitöskirjatyössäni tutkittiin mekanismeja, jotka liittyvät pituuskasvun päättymiseen, silmujen lepotilan kehittymiseen ja kärkisilmun muodostumiseen hybridihaavan ja koivuntaimilla lyhyen päivänpituuden seurauksena kasvihuoneolosuhteissa. Vain lepotilaiset silmut selviytyvät luonnossa ankaran talvikauden yli, joten etenkin lepotilan kehittymisen tutkiminen on keskeistä pyrittäessä selvittämään monivuotisille kasveille tyypillisen kasvutavan mekanismeja. Jo pitkään on tiedetty, että täysikasvuiset lehdet vastaanottavat tiedon päivänpituudesta ja lähettävät signaaleja varren johtojänteissä ylöspäin kohti kasvin kärkiosaa. Sen sijaan varren kärjen ja kärkikasvupisteen roolia lepotilan kehittymisessä on selvitetty vain vähän. Kuitenkin juuri kärkikasvupisteen selviytyminen vuodesta toiseen on tärkeää, koska sen jakautumiskykyiset solukot tuottavat kasvin maanpäälliset osat. Tässä työssä tehdyissä varttamiskokeissa osoitettiin, että varren kärki ei ainoastaan vastaanota signaaleja lehdistä ja ajoita toimintaansa niiden mukaan, vaan myös kärjellä itsellään on aktiivinen rooli lepotilan kehittymisessä. Erityisesti kiinnitettiin huomiota kärkikasvupisteen eri alueiden, ns. apikaalimeristeemin ja rib-meristeemin erilaisiin tehtäviin ja pääteltiin, että molemmat vaikuttavat lepotilan kehittymiseen. Kokeissa käytettiin normaalien hybridihaapojen lisäksi siirtogeenisiä hybridihaapoja, jotka eivät lopeta kasvuaan lyhyt päivä –olosuhteissa. Siirtogeeniset hybridihaavat ilmensivät voimakkaasti fytokromi A -nimistä valon vastaanottajamolekyyliä rib-meristeemin alueella, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa poikkeavaan pituuskasvukäyttäytymiseen. Myös useiden lepotilan kehittymiseen liittyvien geenien ilmenemisessä havaittiin poikkeavuuksia verrattuna ei-siirtogeenisiin kontrolleihin, joiden silmuissa kehittyi lepotila lyhyt päivä –altistuksen seurauksena. Väitöskirjatyössäni havaittiin, että myös kaasumainen kasvihormoni etyleeni toimii viestinvälittäjänä silmujen lepotilan kehittymisessä ja vaikuttaa etenkin lepotilan oikeaan ajoittumiseen. Etyleenillä huomattiin olevan määräävä rooli päätesilmun muodostumisessa: siirtogeeniset koivut, jotka eivät aisti etyleeniä, eivät muodostaneet päätesilmua. Silti siirtogeeniset koivut vaipuivat lepotilaan, joskin myöhemmin kuin ei-siirtogeeniset kontrollit. Tämän perusteella todettiin, että lepotilan ja päätesilmun kehittyminen ovat erillisiä kehitystapahtumia, vaikka ne saattavatkin ajoittua osaksi päällekkäin.

Developmental cascades of peer rejection, social information processing biases, and aggression during middle childhood.

This study tested a developmental cascade model of peer rejection, social information processing (SIP), and aggression using data from 585 children assessed at 12 time points from kindergarten through Grade 3. Peer rejection had direct effects on subsequent SIP problems and aggression. SIP had direct effects on subsequent peer rejection and aggression. Aggression had direct effects on subsequent peer rejection. Each construct also had indirect effects on each of the other constructs. These findings advance the literature beyond a simple mediation approach by demonstrating how each construct effects changes in the others in a snowballing cycle over time. The progressions of SIP problems and aggression cascaded through lower liking, and both better SIP skills and lower aggression facilitated the progress of social preference. Findings are discussed in terms of the dynamic, developmental relations among social environments, cognitions, and behavioral adjustment.