An Optimum Coating Colour Formula for CSWO-printing

Pigmenttipäällystyksen tarkoituksena on parantaa painopapereiden pintaominaisuuksia. Tämän työn tarkoituksena oli löytää sopiva päällystyspasta päällystetylle coldset-paperille. Kirjallisuusosassa on käsitelty coldset-painatusta ja sen ongelmia. Päällystysmenetelmän perusteita, pastan ominaisuuksia ja niiden vaikutusta päällystystulokseen on myös käsitelty. Lisäksi on esitelty joitakin päällystetyn paperin pinnantutkimusmenetelmiä. Kokeellisessa osassa on tutkittu erilaisten pastakoostumusten ja päällystemäärien sekä kalanteroinnin vaikutusta paperin painettavuuteen. Paperit on päällystetty Helicoaterilla ja joitakin pastoja on testattu myös pilot-mittakaavaisessa päällystyksessä. Selitystä paperin käyttäytymiseen painatuksessa on etsitty päällystetyn paperin pintarakenteesta. Paras painettavuus saavutetaan päällysteellä, jossa pigmenttinä on vain karbonaatti. Painojälkeä voidaan parantaa käyttämällä kalsinoitua kaoliinia yhdessä karbonaatin kanssa, mutta tämän päällysteen pintalujuus ei ole riittävä CSWO-painatukseen. Tärkkipigmentti parantaa veden ja painovärin absorptiota ja siten tekee painetun tuotteen kuivemmaksi ja miellyttävämmän tuntuiseksi, mutta aiheuttaa smearingia. Tämä johtuu liian nopeasta musteen asettuvuudesta. "Pehmeä" SB-lateksi soveltuu paremmin offset-painatukseen kuin "kova" lateksi, joka sisältää myös PVAc:ta. "Pehmeällä" lateksilla saadaan parempi pintalujuus ja painojälki kuin "kovalla" lateksilla. Paperin pölyävyyttä painatuksessa voidaan vähentää nostamalla päällystemäärää ja laskemalla pastan kuiva-ainepitoisuutta. Kalanteroinnilla ei pintalujuutta tai painojälkeä voida parantaa. Selitys tutkimuksessa käsiteltyjen papereiden painojäljelle ja painettavuudelle löydetään tutkimalla päällysteen pintarakennetta. Painojälkeen vaikuttaa eniten päällysteen peittoaste. Huonoa peittävyyttä voidaan parantaa nostamalla päällystemäärää. Pölyäminen painatuksessa johtuu pigmenteistä, jotka eivät ole sidottuja paperin pintaan. Tämä taas johtuu pastan huonosta vesiretentiosta. Hyödyllisintä tietoa näiden papereiden pintarakenteesta saadaan tutkimalla pintaa pyyhkäisyelektonimikroskoopilla (SEM), atomivoimamikroskoopilla (AFM) ja laserindusoidulla plasmaspektrometrilla (LIPS). LIPSin etuna on se, että päällystemääräjaukauma voidaan määrittää sekä x-y- että z-suunnassa samanaikaisesti samasta kohdasta. LIPSissä myös näytteen preparointitarve on hyvin vähäinen.

Suodatuskalvojen toimivuuden arviointi paperiteollisuuden sovelluksissa

Työn tavoitteena oli etsiä vaihtoehtoja paperiteollisuuden kiertovesien ja pastapitoisten jätevesien suodatusprosesseissa tällä hetkellä käytössä oleville kalvoille. Työssä pyrittiin myös määrittämään tekijöitä, joiden avulla voitaisiin ennustaa polymeerikalvon käyttäytymistä erilaisissa paperiteollisuuden kalvosovelluksissa. Työn kirjallisessa osassa tarkasteltiin polymeerikalvojen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kalvojen käyttäytymiseen suodatusprosesseissa. Työssä esiteltiin myös tavallisimmat kalvomateriaalit ja polymeerikalvojen valmistustavat sekä paperiteollisuuden kalvosovelluksia. Paperiteollisuuden kalvosuodatussovellukset eroavat toisistaan huomattavasti toimintaolosuhteiltaan ja käyttötarkoituksiltaan. Tästä johtuen on hankalaa löytää yhteisiä tekijöitä, joiden perusteella voitaisiin ennustaa kalvon käyttäytymistä eri sovelluksissa. Kalvon hydrofiilisyyden todettiin kuitenkin vaikuttavan positiivisesti suodatustapahtumaan useissa sovelluksissa. Kokeellisessa osassa verrattiin erilaisten polymeerikalvojen ja referenssikalvojen toimintaa happaman kirkkaan suodoksen ja pastapitoisen veden suodatuksessa. Kirkkaan suodoksen suodatuskokeet tehtiin UPM-Kymmene Oy:n Kaukaan tehtailla. Pastapitoista jätevettä mallinnettiin syöttöpanoksilla, jotka tehtiin laimentamalla CTC:n valmistamaa LWC-pastaa. Suodatukset tehtiin CR 200/1- ja CR 550/10 -suodattimilla. Kirkkaan suodoksen suodatuksissa käytettiin referenssikalvona regeneroidusta selluloosasta ja pastapitoisen veden suodatuksessa aromaattisesta polyamidista valmistettua kalvoa. Kirkkaan suodoksen koesuodatusten perusteella todettiin, ettei minkään vertailtavan ultrasuodatuskalvon suodatuskapasiteetti ollut yhtä korkea kuin referenssikalvon. Referenssikalvon toiminta suodatuksessa oli myös vakaata syötön laadun muutoksista huolimatta. Todennäköisesti referenssikalvon erittäin hydrofiilinen luonne tekee siitä vertailtavia kalvoja sopivamman kirkkaan suodoksen suodatukseen. Pastapitoisen veden suodatustulosten perusteella referenssikalvolle löytyi useita potentiaalisia korvaajia. Näistä parhaan kalvon valitseminen edellyttää kuitenkin jatkotutkimuksia. SEM-analyysituloksista huomattiin, että tietyntyyppinen kalvorakenne parantaa kalvon toimintaa pastapitoisen veden suodatuksessa.

Enzyme convertedstarch in pigment coating

Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää entsyymikonvertoinnin mahdollisuudet vaikuttaa sideainetärkkelyksen toiminnallisiin ominaisuuksiin. Tärkein tehtävä oli etsiä vastaukset kysymykseen, kuinka paljon entsyymikonvertointia optimoimalla voidaan maksimoida tärkkelyksen positiivisia vaikutuksia. Tavoitteena oli myös tutkia, voiko lisäaineita käyttämällä ja tärkkelystä plastisoimalla säilyttää tärkkelyksen vaikutus paperin jäykkyyteen ja saada tärkkelysfilmille joustavuutta. Kirjallisuusosassa tarkasteltiin tärkkelyksen entsyymikonvertointiin vaikuttavia tekijöitä, eri tärkkelysraaka-aineiden eroja, sekä konvertoinnissa käytettävien entsyymien ominaisuuksia. Kirjallisuusosassa tarkasteltiin myöstärkkelyksen käyttöä sideaineena pigmenttipäällystyksessä. Kokeellisessa osassakeskityttiin selvittämään entsyymikonvertoinnin olosuhteiden, käytettävän raakatärkkelyksen ja entsyymin vaikutusta konvertoidun tärkkelyksen ominaisuuksiin. Konvertoiduista tärkkelyksistä valmistettiin päällystyspastat, ja tutkittiin niinpastan kuin päällystetyn paperin ominaisuuksia. Myös erilaisten pehmentimien vaikutusta niin päällystyspastaan, kuin paperin pinnalle tutkittiin. Havaittiin, että konvertoimalla tärkkelysketjua entsymaattisesti, voidaan tärkkelysketjun pituutta säädellä. Tarkoituksena oli konvertoida tärkkelystä niin, että tärkkelyksen molekyyliketjujakaumat sisältävät lyhyitä, keskipitkiä sekäpitkiä molekyylejä. Päällystämisen havaittiin olevan vaikeaa Helicoaterilla varsinkin pitkäketjuista tärkkelystä suuren määrän sisältävillä pastoilla. Myös tärkkelys/lateksi-suhde vaihteli eri pastoilla. Päällystyspastojen reologisia ominaisuuksia testattaessa huomattiin, että tärkkelysketjun pituuden kasvaessa pastanviskositeetti lisääntyy ja vesiretentio vähenee. Havaittiin vain muutamia teknisiä paperiominaisuuksia, jotka korreloivat hyvin tärkkelysketjun pituuden kanssa. Näitä olivat kiilto, Gurley-Hill huokoisuus, taivutusvastus, taivutuspituus sekä IGT pintalujuus. Pehmentimien ei havaittu vaikuttavan moneenkaan paperin eri tekniseen ominaisuuteen. Suurimmat erot huomattiin paperin taivutuspituudessa ja taivutusvastuksessa.

Spray coating technique asa surface treatment for woodcontaining paper grades

The objective of this work was to introduce the emerging non-contacting spray coating process and compare it to the existing coating techniques. Particular emphasis was given to the details of the spraying process of paper coating colour and the base paper requirements set by the new coating method. Spraying technology itself is nothing new, but the atomisation process of paper coating colour is quite unknown to the paper industry. The differences between the rheology of painting and coating colours make it very difficult to utilise the existing information from spray painting research. Based on the trials, some basic conclusion can be made:The results of this study suggest that the Brookfield viscosity of spray coating colour should be as low as possible, presently a 50 mPas level is regarded as an optimum. For the paper quality and coater runnability, the solids level should be as high as possible. However, the graininess of coated paper surface and the nozzle wear limits the maximum solids level to 60 % at the moment. Most likelydue to the low solids and low viscosity of the coating colour the low shear Brookfield viscosity correlates very well with the paper and spray fan qualities. High shear viscosity is also important, but yet less significant than the low shear viscosity. Droplet size should be minimized and besides keeping the brrokfield viscosity low that can be helped by using a surfactant or dispersing agent in the coating colour formula. Increasing the spraying pressure in the nozzle can also reduce the droplet size. The small droplet size also improves the coating coverage, since there is hardly any levelling taking place after the impact with the base paper. Because of the lack of shear forces after the application, the pigment particles do not orientate along the paper surface. Therefore the study indicates that based on the present know-how, no quality improvements can be obtained by the use of platy type of pigments. The other disadvantage of them is the rapid deterioration of the nozzle lifetime. Further research in both coating colour rheology and nozzle design may change this in the future, but so far only round shape pigments, like typically calcium carbonate is, can be used with spray coating. The low water retention characteristics of spray coating, enhanced by the low solids and low viscosity, challenge the base paper absorption properties.Filler level has to be low not to increase the number of small pores, which have a great influence on the absorption properties of the base paper. Hydrophobic sizing reduces this absorption and prevents binder migration efficiently. High surface roughness and especially poor formation of the base paper deteriorate thespray coated paper properties. However, pre-calendering of the base paper does not contribute anything to the finished paper quality, at least at the coating colour solids level below 60 %. When targeting a standard offset LWC grade, spraycoating produces similar quality to film coating, but yet blade coating being on a slightly better level. However, because of the savings in both investment and production costs, spray coating may have an excellent future ahead. The porousnature of the spray coated surface offers an optimum substrate for the coldset printing industry to utilise the potential of high quality papers in their business.

Metsäteollisuuden sivuainevirtojen käsittely- ja hyödyntämisvaihtoehtojen vaikutus hiilidioksidipäästöihin

Tämä tutkimus kuuluu ympäristöklusterin tutkimusprojektiin "Materiaalivirrat ja energiankäyttö metsäteollisuusintegraateissa ja niihin liittyvät toimintastrategiat ympäristövaikutuslähtöisesti". Työn päätavoitteena oli kehittää laskentapohja, jossa alkuarvoja muuttamalla voidaan helposti määritellä metsäteollisuuden jäte- eli sivuainevirtojen käsittelystä ja hyötykäytöstä aiheutuvia hiilidioksidivaikutuksia. Tutkimuksen sisältö pohjautuu pääosin projektin muihin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu sivuainevirtojen hyötykäytön teknisiä ja taloudellisia reunaehtoja. Metsäteollisuuden tärkeimmiksi sivuainevirroiksi voidaan määritellä tuhka, soodasakka, jätevedenkäsittelyn liete sekä pastaliete. Tässä tutkimuksessa on laskettu näiden sivuainevirtojen nykyisten käsittelymenetelmien hiilidioksidivaikutukset projektissa mukana olevilla tehtailla ja vertailtu niitä potentiaalisempien uusien käsittely- ja hyötykäyttömenetelmien vaikutuksiin. Työstä saatujen tulosten perusteella voidaan arvioida, että tuhkan osalta hiilidioksidivaikutukset ovat suhteellisen merkityksettömiä. Pastalietteen osalta prosessiin palautus vaikuttaisi parhaalta menetelmältä, koska tuorepastan tuotannosta aiheutuu varsin runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Suurin merkitys kokonaispäästöjen kannalta näyttäisi kuitenkin olevan jätevedenkäsittelyn lietteen ja soodasakan käsittelymenetelmillä. Soodasakan orgaaninen aines aiheuttaa kaatopaikoilla suurehkot metaanipäästöt, joita hyötykäytöllä voitaisiin vähentää merkittävästi. Jätevedenkäsittelyn lietteen osalta uudet kuivauksen tehostamismenetelmät parantavat lietteen poltettavuutta, jolloin myös hiilidioksidipäästöt pienenevät. Toisaalta suuremman kuiva-ainepitoisuuden vuoksi myös varastointi voisi olla mahdollista, jolloin lietettä ei tarvitsisi läjittää enää kaatopaikoille, ja myös kaatopaikkapäästöiltä vältyttäisiin.

LWC-paperin opasiteetin parantaminen

LWC-syväpainopaperilta vaaditaan hyvän ajettavuuden, kiillon ja sileyden ohella hyvää opasiteettia. Tämä on asettanut haasteita LWC-paperin valmistajille paperin neliömassojen laskiessa. Tässä diplomityössä etsittiin keinoja parantaa kevyiden LWC-syväpainolajien opasiteettia heikentämättä oleellisesti muita tärkeitä paperin ominaisuuksia. Tavoitteena oli nostaa CR48-lajin opasiteetti tavoitearvoon 90 %. Työn kirjallisuusosassa perehdyttiin paperin optisten ominaisuuksien teoriaan sekä raaka-aineisiin ja prosessin osiin, joilla on vaikutusta paperin opasiteettiin. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin olemassa olevan aineiston perusteella tekijöitä, joilla uskottiin olevan vaikutusta CR48-lajin opasiteettiin. Tutkimuksen ja kirjallisuuden perusteella ajettiin tehdaskoeajoa, joiden avulla pyrittiin parantamaan paperin opasiteettia. CR48-lajin opasiteettitavoite saavutettiin kolmella eri tavalla. Opasiteettitavoite saavutettiin, kun paperin vaaleus säädettiin tavoitearvoon pigmenttivärin avulla tumman hierteen sijasta. Tällöin väripigmentin määrää päällystyspastassa nostettiin 0,01 osaa ja valkaistun hierteen osuus kokonaishierteen määrästä oli 100 %. Vaaleuden säätö pastavärillä oli käytännössä hidasta ja hankalaa. Opasiteettitavoite saavutettiin myös, kun hierre jauhettiin täysin koeterillä. Koeterillä tapahtuva jauhatus oli rajumpaa ja katkovampaa kuin perinteisillä terillä, joten hienoaineen lisääntyminen ja kuidun lyheneminen paransivat paperin opasiteettia, mutta lujuudet huononivat. Lisäksi tavoiteopasiteetti saavutettiin, kun sellun osuutta vähennettiin 8 %-yksikköä. Lujuuden säilymisen kannalta sellun vähennys oli parempi keino opasiteetin parantamiseksi kuin hierteen jauhaminen koeterillä. Koeajojen perusteella pohjapaperin tuhkapitoisuuden nostolla ja hierteen CSF-luvun alentamisella ei ollut vaikutusta paperin opasiteettiin. Lisäksi 100 %:nen koeterillä jauhettu sahahakehierre antoi paperille huonomman opasiteetin kuin hierre, josta puolet oli jauhettu koeterillä ja raaka-aineesta 25 % oli sahahaketta.

Verhopäällystyspastojen analyysimenetelmät

Diplomityön tarkoitus oli selvittää verhopäällystyspastoille sopivia analyysimenetelmiä. Verhopäällystyksessä onnistunut päällystystapahtuma vaatii venymäviskositeetin ja pintajännityksen hyvää hallintaa. Kirjallisuusosassa käsiteltiin verhopäällystystä, verhopäällystyspastojen koostumusta, reologiaa ja pintajännitystä. Kirjallisuusosassa käsiteltiin lisäksi verhopäällystyspastojen reologian ja pintajännityksen mittaamiseen soveltuvia mittausmenetelmiä. Verhopäällystyksen luonteen vuoksi kirjallisuusosassa syvennyttiin venymäviskositeetin ja dynaamisen pintajännityksen mittaamiseen tarkoitettuihin menetelmiin. Kokeellisessa osassa tutkittiin päällystyspastasarjojen reologiaa ja pintajännitystä verhopäällystystä varten. Osaan päällystyspastoista luotiin venymäviskositeettia ja osasta laskettiin pintajännitystä. Venymäviskositeetin mittaamista varten työssä käytettiin ACAV A2 -reometriin liitettyjä teräsreikälevyjä. Dynaamisen pintajännityksen mittaamista varten työssä käytettiin KSV BPA-800P -pintajännitysmittaria. ACAV A2 -reometriin liitettyjen teräsreikälevyjen (reiän sisähalkaisija 0,5 tai 0,7 mm) avulla mitattiin venymäviskositeettia kuvaavia Eulerin lukuarvoja onnistuneesti suurilla kiintoainepitoisuuksilla (50, 60 tai 65 p %). Erikoispaksuntajan määrää lisäämällä onnistuttiin luomaan huomattavaa venymäviskositeettia. Kiintoainepitoisuuden kasvaessa kasvoi myös venymäviskositeetti. Tavanomaisille paksuntajille mitattiin hieman kohonneita venymäviskositeetteja verrattuna referenssipäällystyspastaan. Pigmenttikoostumuksella (kalsiumkarbonaatti/kaoliini) ei näyttänyt olevan vaikutusta venymäviskositeettiin, tai vaikutus oli suhteellisen pieni. Dynaamisen pintajännityksen mittaamista varten käytössä ollut KSV BPA-800P -pintajännitysmittari ei toiminut luotettavasti, vaikka näytteitä laimennettiin. Kiintoainepitoisuudessa 10 p-% olleilla laimennoksilla saavutettiin analysoinnin kannalta parhaat tulokset. Tuloksista saatiin kuitenkin viitteitä, että kyseinen mittari voisi olla potentiaalinen menetelmä dynaamisen pintajännityksen mittaamiseksi.

Adsorption isotherm studies of BOD, TSS and colour reduction from palm oil mill effluent (POME) using boiler fly ash

Palm oil is one of the two most important vegetable oils in the world's oil and fats market. The extraction and purification processes generate different kinds of waste generally known as palm oil mill effluent (POME). Earlier studies had indicated the possibility of using boiler fly ash to adsorb impurities and colour in POME treatment. The adsorption treatment of POME using boiler fly ash was further investigated in detail in this work with regards to the reduction of BOD, colour and TSS from palm oil mill effluent. The amount of BOD, colour and TSS adsorbed increased as the weight of the boiler fly ash used was increased. Also, the smaller particle size of 425µm adsorbed more than the 850µm size. Attempts were made to fit the experimental data with the Freundlich, Langmuir and Dubinin-Radushkevich isotherms. The R² values, which ranged from 0.8974-0.9898, 0.8848-0.9824 and 0.6235-0.9101 for Freundlich, Langmuir and Dubinin-Radushkevich isotherms respectively, showed that Freundlich isotherm gave a better fit followed by Langmuir and then Dubinin-Radushkevich isotherm. The sorption trend could be put as BOD > Colour > TSS. The apparent energy of adsorption was found to be 1.25, 0.58 and 0.97 (KJ/mol) for BOD, colour and TSS respectively, showing that sorption process occurs by physiosorption. Therefore, boiler fly ash is capable of reducing BOD, Colour and TSS from POME and hence could be used to develop a good adsorbent for POME treatment.

Abrasion control on dune colour: Muleshoe Dunes, SW USA

The Muleshoe Dunes, an east-west trending dunefield on the border separating Texas and New Mexico, consist of two distinct components: a white (carbonate rich) component and an overlying pink (quartz rich) component. The pink component exhibits significant spatial variation in redness. The reddest sands, in the western part of the dunefield, decrease in redness towards the east. This gradient is thought to result from abrasion of all iron-rich, red clay coating as the sediments were transported eastward by Late Quaternary aeolian processes. The effects of aeolian abrasion on the spectral signature and surface texture of the sediments were examined using laboratory abrasion experiments. Changes in spectral reflectance of abrasion samples from the laboratory were compared to field samples that were abraded naturally because of sediment transport. The changes resulting from increased time of abrasion are similar to those observed with increased distance downwind in the dunefield. These results suggest that downwind abrasion can explain the pattern of dune colour in the Muleshoe Dunes, although this does not preclude other possible causes. (C) 2008 Elsevier B.V. All rights reserved.

Abrasion control on dune colour: Muleshoe Dunes, SW USA

The Muleshoe Dunes, an east-west trending dunefield on the border separating Texas and New Mexico, consist of two distinct components: a white (carbonate rich) component and an overlying pink (quartz rich) component. The pink component exhibits significant spatial variation in redness. The reddest sands, in the western part of the dunefield, decrease in redness towards the east. This gradient is thought to result from abrasion of all iron-rich, red clay coating as the sediments were transported eastward by Late Quaternary aeolian processes. The effects of aeolian abrasion on the spectral signature and surface texture of the sediments were examined using laboratory abrasion experiments. Changes in spectral reflectance of abrasion samples from the laboratory were compared to field samples that were abraded naturally because of sediment transport. The changes resulting from increased time of abrasion are similar to those observed with increased distance downwind in the dunefield. These results suggest that downwind abrasion can explain the pattern of dune colour in the Muleshoe Dunes, although this does not preclude other possible causes. (C) 2008 Elsevier B.V. All rights reserved.

Fungal biodeterioration of colour cinematographic films of the cultural heritage of Cuba

Until recently, cinematographic film was largely cellulose-triacetate-based. However, this material is highly susceptible to biodeterioration, thus placing historic film collections, an important part of the cultural heritage of many countries, at risk. In the present study, samples taken from several biodeteriorated color cinematographic films belonging to the collection of the Cuban Institute for Cinematographic Industry and Arts (ICAIC) were investigated. Infrared spectroscopy showed that all films were of the same composition, i.e., a gelatin emulsion coating one side of a cellulose-triacetate-based film support. The films were analyzed by environmental scanning electron microscopy and scanning electron microscopy to determine the degree of biodeterioration and the type of colonizing microorganisms. Significant fungal colonization was found on both sides of the films in all samples, with a higher concentration of fungi on the gelatin emulsion side. Epifluorescence microscopy of fluorochrome-dyed films demonstrated that some of the fungi were still active, indicating that the films under study, and probably others at the ICAIC, are at risk of further deterioration. Fungi were identified by molecular biology techniques. The fungi mainly responsible for the observed biodeterioration were those belonging to the genera Aspergillus and Cladosporium, although other genera, such as Microascus and Penicillium, were identified as well. In accordance with the findings described herein, the existing guidelines for the prevention and control of film biodeterioration are discussed.

Extruded colour-based plastic film for the measurement of dissolved CO2

Dissolved CO2 measurements are usually made using a Severinghaus electrode, which is bulky and can suffer from electrical interference. In contrast, optical sensors for gaseous CO2, whilst not suffering these problems, are mainly used for making gaseous (not dissolved) CO2 measurements, due to dye leaching and protonation, especially at high ionic strengths (>0.01 M) and acidity (<pH 4). This is usually prevented by coating the sensor with a gas-permeable, but ion-impermeable, membrane (GPM). Herein, we introduce a highly sensitive, colourimetric-based, plastic film sensor for the measurement of both gaseous and dissolved CO2, in which a pH-sensitive dye, thymol blue (TB) is coated onto particles of hydrophilic silica to create a CO2-sensitive, TB-based pigment, which is then extruded into low density polyethylene (LDPE) to create a GPM-free, i.e. naked, TB plastic sensor film for gaseous and dissolved CO2 measurements. When used for making dissolved CO2 measurements, the hydrophobic nature of the LDPE renders the film: (i) indifferent to ionic strength, (ii) highly resistant to acid attack and (iii) stable when stored under ambient (dark) conditions for >8 months, with no loss of colour or function. Here, the performance of the TB plastic film is primarily assessed as a dissolved CO2 sensor in highly saline (3.5 wt%) water. The TB film is blue in the absence of CO2 and yellow in its presence, exhibiting 50% transition in its colour at ca. 0.18% CO2. This new type of CO2 sensor has great potential in the monitoring of CO2 levels in the hydrosphere, as well as elsewhere, e.g. food packaging and possibly patient monitoring.

Exploring Iris Colour Prediction And Ancestry Inference In Admixed Populations Of South America.

New DNA-based predictive tests for physical characteristics and inference of ancestry are highly informative tools that are being increasingly used in forensic genetic analysis. Two eye colour prediction models: a Bayesian classifier - Snipper and a multinomial logistic regression (MLR) system for the Irisplex assay, have been described for the analysis of unadmixed European populations. Since multiple SNPs in combination contribute in varying degrees to eye colour predictability in Europeans, it is likely that these predictive tests will perform in different ways amongst admixed populations that have European co-ancestry, compared to unadmixed Europeans. In this study we examined 99 individuals from two admixed South American populations comparing eye colour versus ancestry in order to reveal a direct correlation of light eye colour phenotypes with European co-ancestry in admixed individuals. Additionally, eye colour prediction following six prediction models, using varying numbers of SNPs and based on Snipper and MLR, were applied to the study populations. Furthermore, patterns of eye colour prediction have been inferred for a set of publicly available admixed and globally distributed populations from the HGDP-CEPH panel and 1000 Genomes databases with a special emphasis on admixed American populations similar to those of the study samples.

Paired Evaluation Of Calvarial Reconstruction With Prototyped Titanium Implants With And Without Ceramic Coating.

To investigate the osseointegration properties of prototyped implants with tridimensionally interconnected pores made of the Ti6Al4V alloy and the influence of a thin calcium phosphate coating. Bilateral critical size calvarial defects were created in thirty Wistar rats and filled with coated and uncoated implants in a randomized fashion. The animals were kept for 15, 45 and 90 days. Implant mechanical integration was evaluated with a push-out test. Bone-implant interface was analyzed using scanning electron microscopy. The maximum force to produce initial displacement of the implants increased during the study period, reaching values around 100N for both types of implants. Intimate contact between bone and implant was present, with progressive bone growth into the pores. No significant differences were seen between coated and uncoated implants. Adequate osseointegration can be achieved in calvarial reconstructions using prototyped Ti6Al4V Implants with the described characteristics of surface and porosity.

Storage At Low Temperature Differentially Affects The Colour And Carotenoid Composition Of Two Cultivars Of Banana.

Different storage conditions can induce changes in the colour and carotenoid profiles and levels in some fruits. The goal of this work was to evaluate the influence of low temperature storage on the colour and carotenoid synthesis in two banana cultivars: Prata and Nanicão. For this purpose, the carotenoids from the banana pulp were determined by HPLC-DAD-MS/MS, and the colour of the banana skin was determined by a colorimeter method. Ten carotenoids were identified, of which the major carotenoids were all-trans-lutein, all-trans-α-carotene and all-trans-β-carotene in both cultivars. The effect of the low temperatures was subjected to linear regression analysis. In cv. Prata, all-trans-α-carotene and all-trans-β-carotene were significantly affected by low temperature (p<0.01), with negative estimated values (β coefficients) indicating that during cold storage conditions, the concentrations of these carotenoids tended to decrease. In cv. Nanicão, no carotenoid was significantly affected by cold storage (p>0.05). The accumulation of carotenoids in this group may be because the metabolic pathways using these carotenoids were affected by storage at low temperatures. The colour of the fruits was not negatively affected by the low temperatures (p>0.05).