24 resultados para blogit
Resumo:
Opinnäytetyöni käsittelee blogeja median työvälineenä. Tarkoituksenani oli tutkia, miten media voi hyödyntää blogeja eli verkkopäiväkirjoja työssään. Pohdin myös, miten blogit ja internet haastavat ja muuttavat perinteistä mediaa. Työni on kirjallinen työ. Työni alussa esittelen blogit ja niiden historian lyhyesti. Blogien ja median suhdetta käsittelevä osa jakaantuu kolmeen osioon: media blogien käyttäjänä, media blogien tuottajana sekä blogien vaikutus mediaan. Aihepiiri on laaja, mutta blogikulttuuria ymmärtääkseen on tärkeää ymmärtää kokonaisuus. Työssäni huomasin, että blogeissa piilee valtavasti potentiaalia, myös median näkökulmasta, mutta Suomessa tuota potentiaalia ei tunnuta oikein ymmärtävän. Maailmalla, erityisesti USA:ssa blogeilla on jo pitkään ollut merkittävä asema ja vaikutusvaltaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Blogit ovat loputon tiedonlähde, ja niiden avulla löytää tietoa aiheesta kuin aiheesta. Ne myös mahdollistavat aivan uudenlaisen vuorovaikutuksen sekä yleisön että yhteistyötahojen kanssa. Median itsensä tuottamat blogit taas vapauttavat perinteisestä objektiivisuuden vaatimuksesta ja tarjoavat mahdollisuuden tuoda uusia näkökulmia uutisaiheisiin. Blogit myös haastavat perinteistä mediaa olemalla kaikille avoin julkaisukanava. Resurssiensa, kontaktiensa ja ammattitaitonsa ansiosta median ei tarvitse pelätä olemassaolonsa puolesta, mutta verkkomaailma kyllä vaikuttaa radikaalisti journalismin ja tiedonvälityksen periaatteisiin. Antoisinta on, jos media hyväksyy tilanteen ja ottaa haasteen vastaan.
Resumo:
Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi usein julkisuudessa esillä olevista aiheista, josta suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kiistellään. Työssä tutkitaan millaisena sotilaallinen kriisinhallinta esiintyy poliitikkojen blogeissa ja miten poliitikot muokkaavat todellisuutta blogiteksteillään. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat kansanedustajien vuosien 2008–2011 välisenä aikana kirjoittamat blogitekstit sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jossa yhtenä lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen muodostuminen. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jossa painotetaan kielen käyttöä tekemisenä ja todellisuutta muokkaavana. Diskurssianalyysillä tarkastellaan millaiseksi poliitikot sotilaallisen kriisinhallinnan esittävät ja miten he yrittävät vakuuttaa yleisönsä oman versionsa oikeellisuudesta. Sovellettavaan metodiin kuuluu myös retorinen analyysi. Siihen kuuluu sekä argumentaatiokeinojen, että argumentoinnin oletusten tarkastelu. Analyysin tuloksena lähdeaineistosta tulkittiin kansainvälisyys-, kansallisuus-, vaativuus- ja talousdiskurssit. Tutkimuksen perusteella kansanedustajien blogeista on tulkittavissa selkeää vastakkainasettelua sekä erilaisia käsityksiä sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Teksteistä on myös tulkittavissa ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia. Sotilaallinen kriisinhallinta näyttäytyy blogeissa joko kansainvälisesti sitovaksi velvollisuudeksi, tai kansalliseksi eduksi. Samalla sotilaallisesta kriisinhallinnasta on tullut myös vaativampaa ja entistä kalliimpaa. Tutkimuksen tuloksiin kuuluu myös se, ettei sotilaallinen kriisinhallinta ole suuressa roolissa poliitikkojen blogeissa. Kansanedustajien blogien yhtenä yleisönä toimii havaintojen perusteella media. Blogiteksteissä esiintyy selkeää argumentointia, jolla pyritään rakentamaan omasta näkökulmasta vakuuttavampi.
Resumo:
Tässä kandidaatin tutkielmassa tutkitaan yksityisiä blogeja markkinoinnin kanavana yrityksille, niiden mahdollisia haittoja ja hyötyjä. Tutkielmassa keskitytään myös lainsäädännön puutteen aiheuttamaan vaikutuksiin ja vertaillaan blogeja markkinoinnin kanavana perinteiseen markkinointiin.
Resumo:
Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi usein julkisuudessa esillä olevista aiheista, josta suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kiistellään. Työssä tutkitaan millaisena sotilaallinen kriisinhallinta esiintyy poliitikkojen blogeissa ja miten poliitikot muokkaavat todellisuutta blogiteksteillään. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat kansanedustajien vuosien 2008–2011 välisenä aikana kirjoittamat blogitekstit sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jossa yhtenä lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen muodostuminen. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jossa painotetaan kielen käyttöä tekemisenä ja todellisuutta muokkaavana. Diskurssianalyysillä tarkastellaan millaiseksi poliitikot sotilaallisen kriisinhallinnan esittävät ja miten he yrittävät vakuuttaa yleisönsä oman versionsa oikeellisuudesta. Sovellettavaan metodiin kuuluu myös retorinen analyysi. Siihen kuuluu sekä argumentaatiokeinojen, että argumentoinnin oletusten tarkastelu. Analyysin tuloksena lähdeaineistosta tulkittiin kansainvälisyys-, kansallisuus-, vaativuus- ja talousdiskurssit. Tutkimuksen perusteella kansanedustajien blogeista on tulkittavissa selkeää vastakkainasettelua sekä erilaisia käsityksiä sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Teksteistä on myös tulkittavissa ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia. Sotilaallinen kriisinhallinta näyttäytyy blogeissa joko kansainvälisesti sitovaksi velvollisuudeksi, tai kansalliseksi eduksi. Samalla sotilaallisesta kriisinhallinnasta on tullut myös vaativampaa ja entistä kalliimpaa. Tutkimuksen tuloksiin kuuluu myös se, ettei sotilaallinen kriisinhallinta ole suuressa roolissa poliitikkojen blogeissa. Kansanedustajien blogien yhtenä yleisönä toimii havaintojen perusteella media. Blogiteksteissä esiintyy selkeää argumentointia, jolla pyritään rakentamaan omasta näkökulmasta vakuuttavampi.
Resumo:
Tämä parityönä toteutettu opinnäytetyö tutkii blogien käyttöä osana promootiota nykypäivän musiikkibisneksessä ja sen pääpaino on elektronisessa tanssimusiikissa ja dj-kulttuurissa.Työ käsittelee toistaiseksi Suomessa vähälle huomiolle jäänyttä ilmiötä ja valottaa, mikä merkitys blogeilla on jo tällä hetkellä. Opinnäytetyössä selvitetään, miten levy-yhtiöt ja artistit suhtautuvat musiikkinsa vapaaseen jakamiseen ja mihin suuntaan musiikkiblogit kenties ovat tulevaisuudessa kehittymässä. Lisäksi kartoitetaan myös yhtiöiden ja blogien välisiä yhteistyösuhteita ja havainnollistetaan käytännön esimerkein, kuinka tehokkaasti musiikki voi blogosfäärissä levitä. Musiikkiblogien toimintaperiaatteisiin paneudutaan - ilmiön hyötyjä ja haittoja puntaroidaan niin blogien ylläpitäjien kuin artistien ja levy-yhtiöiden näkökulmasta. Tarkoitus on luoda kokonaiskuva siitä, mitä hajanaiselta vaikuttava ilmiö pitää sisällään ja mitä se voi olla ammattimaisimmillaan. Tutkimusmenetelminä käytetään levy-yhtiöiden, artistien ja bloggaajien haastatteluita ja tapaustutkimusta. Kohteiksi on pyritty valitsemaan merkittäviä, mutta konsepteiltaan toisistaan riittävästi poikkeavia kansainvälisiä tekijöitä, sekä olennaisimpia suomalaisia blogikulttuuria tuntevia ja sen parissa aktiivisesti toimivia tahoja. Lisäksi sivutaan muita digitaalisen musiikkikulttuurin ilmenemismuotoja ja niiden synnyttämiä uusia genrejä ja ilmiöitä. Opinnäytetyön tulokset viittaavat siihen, että tietystä amatöörimäisyydestään huolimatta blogit ovat vakiinnuttaneet paikkansa sekä tiedon että yhä useammin myös itse musiikin lähteenä. Ne eivät ehkä korvaa ammattimaisesti toimitettua musiikkimediaa, mutta niiden merkitys jatkuvasti ajankohtaisina eksklusiivisen materiaalin lähteinä kasvaa entisestään.
Resumo:
Internet-verkon sisältöpalvelut ovat viime vuosina kehittyneet siten, että yhä suurempi osa sisällöstä on käyttäjäyhteisön itse tuottamaa. Esimerkkejä tällaisista uusista palveluista ovat verkkopäiväkirjat eli blogit, valokuva- ja videotietokannat Flickr ja YouTube sekä nk. wiki- sivustot. kuten Wikipedia-tietosanakirja. Tässä työssä tutkittiin, onko vastaavaa sisällöntuotannon muutosta tapahtunut avoimissa alueverkoissa. Työssä myös esitetään eräät määritelmät avoimille ja operaattorineutraaleille verkoille. Toisena tavoitteena oli tutkia, hyödynnetäänkö avoimien alueverkkojen palveluissa verkon alueellisuutta. Työ toteutettiin kyselytutkimuksina alueverkkojen ylläpitäjille sekä käyttäjille. Kyselystä saatujen tulosten mukaan avoimissa alueverkoissa ei ole laajalti tarjolla käyttäjälähtöisiä sisältöpalveluja, mutta paikallisuutta hyödyntäviä palveluja on tarjolla. Toisaalta kyselytulosten mukaan käyttäjät toivovatkin alueverkoilta nimenomaan paikallisuutta hyödyntäviä palveluja. Käyttäjälähtöisiä sisältöpalveluja käytetään runsaasti, mutta ilmeisesti laajemman Internet-verkon tasolla.
Resumo:
Virtual communities – interactive networks in cyberspace seasoned with feelings – are a highly topical research theme. Besides academics, more and more companies ponder upon the nature and implications of the sense of virtual communities. This thesis takes a novel viewpoint on this research and examines virtual communities from virtual ba perspective. Ba is the space – in this case a virtual and a mental one, where knowledge based interaction occurs. The aim of this thesis is to clarify the concept of virtual ba, and the development and appearance of ba in virtual communities. The scientific contribution of this qualitative case study is conceptual clarification and validation of the concept of virtual ba. The empirical part of the thesis examines blogs: Internet-based communication media, using data triangulation (observation, narratives and a thematic interview). The thesis provides insights into the development of virtual ba that has also managerial relevance.
Resumo:
Sosiaalinen media on uusi ilmiö, jonka käyttö on erittäin yleistä. Tärkeä osa ilmiötä on vuorovaikutteisuus. Myös useat eri maiden sotilasorganisaatiot käyttävät sosiaalista mediaa. Tutkimuksessa tutkittiin sosiaalista mediaa sotilaallisesta näkökulmasta painopisteenä maineenhallinta. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää sosiaalisen mediaan liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jossa menetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa tutkittiin seuraavia sosiaalisia medioita: Facebook, Twitter, YouTube ja blogit. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että puolustusvoimille sosiaalisen median käyttö tarjoaa hyvän välineen tiedonhankintaan. Se mahdollistaa myös kansalaisten keskuudessa käytävien, puolustusvoimiin liittyvien keskustelujen seuraamisen siellä missä niitä käydään. Sosiaalisen median sisältöön vaikuttaminen ei ole puolustusvoimien hallinnassa tai päätettävissä, mutta osallistumalla siihen haluttua sanomaa voidaan viedä oikeaan suuntaan ja ohjata kävijöitä puolustusvoimat.fi sivustolle. Editoimattoman ja muun kuin ammattilaisen kuvaaman materiaalin käyttöönottoa tulee harkita. Sosiaalisen media käyttöön liittyy eritasoisia riskejä, mutta osa niistä on hyväksyttävissä. Sosiaalisen median mahdollisuuksia ei voi ymmärtää, jollei sitä käytä. Jos sitä käyttää, täytyy ymmärtää siihen liittyvät riskit. Puolustusvoimista tehtyjä televisiosarjoja ei hyödynnetä johdonmukaisesti. Sarjoista käytävä keskustelu tapahtuu puolustusvoimien ulkopuolella. Sosiaalista mediaa tultaneen käyttämään tulevaisuudessa yhä enemmän mitä erilaisimmissa käyttötarkoituksissa. Puolustusvoimat ei voi olla ulkona tästä kehityksestä. Kaikki suomalaiset eivät käytä sosiaalista mediaa. Yhdenvertaisuuden nimissä tulee heille tuottaa informaatiota perinteisin keinoin.
Resumo:
Viime vuosikymmenen saatossa teknologian kehittyminen ja uudet sähköiset työkalut ovat muuttaneet huomattavasti ihmisten välistä kommunikointia ja tiedonjakamista. Vuorovaikutteinen tiedonjakaminen ei ole enää aika- ja paikkarajoitteisia, vaan yhä useammat keskustelut käydään virtuaalisessa ympäristössä. Osa niistä on yritysten sisäisiä verkostoja, mutta suurin osa keskusteluista käydään kuitenkin epäformaalissa muodossa yksityisten ihmisten parissa. Blogit, foorumit, yhteisö- ja paikannuspalvelut, RSS sekä wikit ovat pieni osa virtuaalisista työkaluista, mutta nykyaikaisten yritysten näkökulmasta elintärkeitä kestävän kilpailuedun kannalta. Tässä tutkielmassa selvitettiin case-yrityksen, Lappeenrannan kaupungin, Facebook-yhteisöä, sen ominaispiirteitä ja kehittymistä nykymuotoonsa. Tutkielman tarkoituksena oli rakentaa käsitys, joka tukee yritysten päätöksentekoa sekä helpottaa uhkakuvien ja mahdollisuuksien keskinäistä vertaamista.