Backcasting-menetelmä ekologisesti kestävän kaupunkikehittämisen apuvälineenä: Tapaustutkimus Turun kaupungista

Sanotaan, että kun maailma jatkaa kaupungistumistaan tulevat myös kestävän kehityksen haasteet keskittymään yhä enemmän kaupunkialueisiin. Vastatakseen yhteiskunnan sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin ovat monet paikallishallinnot omaksuneet strategioita ja toimintaohjelmia entistä kestävämmän kaupunkitulevaisuuden saavuttamiseksi. Myös Turun kaupunki on uudessa kaupunkistrategiassaan asettanut kunnianhimoisen tulevaisuusvision vuodelle 2029. Yhtenä kaupunkistrategian tavoitteista mainitaan muun muassa hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2040 mennessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Turun kaupungin tulevaisuusvisiota ekologisesti kestävän kaupunkikehittämisen näkökulmasta ja rakentaa kolme vaihtoehtoista tulevaisuusskenaariota entistä kestävämmän Turun kaupungin saavuttamiseksi. Osana tutkimusta Turun kaupungin toimijoille ja sidosryhmille järjestettiin tulevaisuustyöpaja, jossa kaupungin tulevaisuutta lähdettiin visioimaan tulevaisuudentutkimuksen backcasting-menetelmän avulla, edeten halutusta tulevaisuudentilasta kohti nykypäivää. Tutkimuksen tavoitteena on osallistuvan havainnoinnin ja työpajaan osallistuneilta kerätyn palautteen avulla selvittää, miten backcasting-menetelmä soveltuu ekologisesti kestävän kaupunkikehittämisen apuvälineeksi, ja mitä mahdollisuuksia tai haasteita menetelmän hyödyntämiseen liittyy. Tämän lisäksi tutkimus tarkastelee tulevaisuustyöpajassa aikaansaatuja tulevaisuusskenaarioita ja pyrkii selvittämään, mitä hyötyä skenaariotyöskentelystä voi olla Turun tulevalle kaupunkikehittämiselle. Tutkimustulokset osoittavat, että backcasting-menetelmä voi auttaa kaupungin strategisessa suunnittelussa, kun kaupunki pyrkii määrittämään keinoja ja toimenpiteitä ekologisesti kestävämmän kaupunkitulevaisuuden saavuttamiseksi. Turun tulevaisuustyöpajassa backcasting-menetelmä auttoi työskentelyyn osallistuneita sidosryhmiä sisäistämään kaupunkistrategian tavoitteet ja pääsemään yhteisymmärrykseen strategian toteuttamiseksi vaadittavista toimenpiteistä. Menetelmään liittyvistä haasteista huolimatta backcasting toimii hyvänä esimerkkinä päätöksentekomallista, joka on entistä kommunikatiivisempi ja ottaa huomioon eri sidosryhmien omat intressit ja näkökulmat. Backcasting-menetelmällä aikaansaadut tulevaisuusskenaariot eivät ole ennustuksia Turun tulevasta kaupunkikehityksestä, vaan ne tarkastelevat keinoja kaupunkistrategian asettaman tulevaisuusvision saavuttamiseksi, erilaisten globaalien kehityskulkujen vallitessa. Tulevaisuusskenaarioiden tarkoituksena on herättää keskustelua Turun kaupunkikehittämisen strategisista linjauksista sekä vaadittavista toimenpiteistä kaupungin asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi.

How to foster sharing of educational resources?

The future of OER is highly dependent on the future of education in general. A future that will be determined by major changes in society that demand more people with a higher education and life long learning. Each vision for the long term future needs to take the qualitative and quantitative demands into account. Backcasting from a vision we arrive at useful steps to take, some of which we managed to start up in the form of pilots as part of the European research project Share.TEC.

Transition management in action within the context of nutrient economy

Tämä työ tutkii ja tarkastelee transitio-kokeilua ravinnetaloudessa. Transitio-kokeilu on toimintatutkimusprojekti, joka toteutetaan systeemisen muutoksen ajattelun mukaisesti alhaalta ylöspäin. Ravinnetalous määritetään tarkemmin työn kautta sekä analysoidaan monitaso-perspektiivin näkökulmasta. Ravinnetalous on terminä varsin tuntematon ja tarvitsee enemmän tunnettavuutta laajemman yleisön edessä. Transitio-areenan ja transitio-visioiden kehittäminen ovat työn keskipisteessä, koska ne ovat tärkeimpiä vaiheita transition alkuvaiheessa. Joukko sidosryhmätoimijoita osallistuu transitio areenaan sekä visioiden jatkokehittelyyn. Visio(t) luodaan ensisijaisesti backcasting-menetelmällä, jota myös täydennetään tavanomaisella ennustamisella. Backcasting- menetelmä on osin osallistava ja siinä käytetään ravinteiden planeettarajoja kvantitatiivisina pääperiaatteina, minkä tuloksena myös visiot ovat osin kvantitatiivisia. Transitio areenan kokoaminen ja fasilitointi aiheuttavat hankalia kysymyksiä, jotka tarvitsevat jatko-tutkimusta. Alhaalta-ylöspäin organisoitu transitio-arena houkuttelee niche-toimijoita, mutta epäonnistuu sitouttamaan julkisen vallan toimijoita. Toimintamallin voimasuhteet, politiikka ja transition vakiinnuttaminen tulisivat olla jatko-toimenpiteinä niin tutkimuksessa kuin toiminnassakin.

Retrofit city futures: visions for urban sustainability

This report (which is part of the EPSRC Retrofit 2050 project) sets out three contrasting long term (2050) visions for retrofit city-regional futures, developed through an in-depth participatory backcasting and foresight process. These contextual scenarios are intended as a tool which can be adapted and used by a wide variety of stakeholders and organisations to stimulate discussion and inform future policy and long-term planning.

City futures: exploring urban retrofit and sustainable transitions

Cities are responsible for up to 70% of global carbon emissions and 75% of global energy consumption. By 2050 it is estimated that 70% of the world's population will live in cities. The critical challenge for contemporary urbanism, therefore, is to understand how to develop the knowledge, capacity and capability for public agencies, the private sector and multiple users in city-regions (i.e. the city and its wider hinterland) to re-engineer systemically their built environment and urban infrastructure in response to climate change and resource constraints. To inform transitions to urban sustainability, key stakeholders' perceptions were sought though a participatory backcasting and scenario foresight process in order to illuminate challenging but realistic socio-technical scenarios for the systemic retrofit of core UK city-regions. The challenge of conceptualizing complex urban transitions is explored across multiple socio-technical ‘regimes’ (housing, non-domestic buildings, urban infrastructure), scales (building, neighbourhood, city-region), and domains (energy, water, use of resources) within a participatory process. The development of three archetypal ‘guiding visions’ of retrofit city-regional futures developed through this process are discussed, along with the contribution that such foresight processes might play in ‘opening up’ the governance and strategic navigation of urban sustainability.

Urban retrofitting: identifying disruptive and sustaining technologies using performative and foresight techniques

Cities, which are now inhabited by a majority of the world's population, are not only an important source of global environmental and resource depletion problems, but can also act as important centres of technological innovation and social learning in the continuing quest for a low carbon future. Planning and managing large-scale transitions in cities to deal with these pressures require an understanding of urban retrofitting at city scale. In this context performative techniques (such as backcasting and roadmapping) can provide valuable tools for helping cities develop a strategic view of the future. However, it is also important to identify ‘disruptive’ and ‘sustaining’ technologies which may contribute to city-based sustainability transitions. This paper presents research findings from the EPSRC Retrofit 2050 project, and explores the relationship between technology roadmaps and transition theory literature, highlighting the research gaps at urban/city level. The paper develops a research methodology to describe the development of three guiding visions for city-regional retrofit futures, and identifies key sustaining and disruptive technologies at city scale within these visions using foresight (horizon scanning) techniques. The implications of the research for city-based transition studies and related methodologies are discussed.

Adaptación del sector turístico al cambio climático en España. La importancia de las acciones a escala local y en empresas turísticas

El 5º Informe del IPCC (Panel Intergubernamental de Cambio Climático, 2014) señala que el turismo será una de las actividades económicas que mayores efectos negativos experimentará en las próximas décadas debido al calentamiento térmico del planeta. En España, el turismo es una fuente principal de ingresos y de creación de puestos de trabajo en su economía. De ahí que sea necesaria la puesta en marcha de medidas de adaptación a la nueva realidad climática que, en nuestro país, va a suponer cambios en el confort climático de los destinos e incremento de extremos atmosféricos. Frente a los planes de adaptación al cambio climático en la actividad turística, elaborados por los gobiernos estatal y regional, que apenas se han desarrollado en España, la escala local muestra interesantes ejemplos de acciones de adaptación al cambio climático, desarrolladas tanto por los municipios (energía, transporte, vivienda, planificación urbanística) como por la propia empresa turística (hoteles, campings, apartamentos). Medidas de ahorro de agua y luz, fomento del transporte público y de las energías limpias, creación de zonas verdes urbanas y adaptación a los extremos atmosféricos destacan como acciones de mitigación del cambio climático en los destinos turísticos principales de nuestro país.

System innovation and life cycle thinking in packaging value chain: the circularity of plastics.

Compared to other, plastic materials have registered a strong acceleration in production and consumption during the last years. Despite the existence of waste management systems, plastic_based materials are still a pervasive presence in the environment, with negative consequences on marine ecosystem and human health. The recycling is still challenging due to the growing complexity of product design, the so-called overpackaging, the insufficient and inadequate recycling infrastructure, the weak market of recycled plastics and the high cost of waste treatment and disposal. The Circular economy package, the European Strategy for plastics in a circular economy and the recent European Green Deal include very ambitious programmes to rethink the entire plastic value chain. As regards packaging, all plastic packaging will have to be 100% recyclable (or reusable) and 55% recycled by 2030. Regions are consequently called upon to set up a robust plan able to fit the European objectives. It takes on greater importance in Emilia Romagna where the Packaging valley is located. This thesis supports the definition of a strategy aimed to establish an after-use plastics economy in the region. The PhD work has set the basis and the instruments to establish the so-called Circularity Strategy with the aim to turn about 92.000t of plastic waste into profitable secondary resources. System innovation, life cycle thinking and participative backcasting method have allowed to deeply analyse the current system, orientate the problem and explore sustainable solutions through a broad stakeholder participation. A material flow analysis, accompanied by a barrier analysis, has supported the identification of the gaps between the present situation and the 2030 scenario. Eco-design for and from recycling (and a mass _based recycling rate (based on the effective amount of plastic wastes turned into secondary plastics), valorized by a value_based indicator, are the key-points of the action plan.