Urheilukoulussa palvelleiden varusmiesten fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet vuosina 1979–2010

Urheilukoulu on nuorten huippu-urheilijoiden valtakunnallinen valmennuskeskus, joka toimii ikäluokkiensa parhaimpien urheilijoiden varusmiespalveluspaikkana. Urheilukoulussa palve-luksessa olevat saavat sotilaskoulutuksena tiedustelukoulutuksen. Erikoisjoukkojen, kuten tiedustelijoiden maksimaalisen hapenottokyvyn suoritusvaatimus on 55–60 ml·kg-1·min-1, joka tarkoittaa 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin tulosta. On tutkittu, että suomalais-ten nuorten miesten 2000-luvun fyysinen kunto on heikompi ja paino suurempi kuin aikai-sempina vuosikymmeninä. Trendi on samanlainen ympäri maailmaa. Samanaikaisesti useas-sa urheilulajissa huippu-urheilijoiden fyysinen koko on keskimäärin suurempi kuin aikai-semmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Urheilukoulussa palvelleiden nuorten miesten fyysinen kunto ja antropometria sekä niiden eroavaisuudet vuosien 1979–2010 väli-senä aikana. Tutkimusaineistona käytettiin varusmiespalveluksen alussa suoritettujen 12-minuutin juoksu-testien sekä paino- ja pituusmittausten tuloksia vuosilta 1979–2010 ja lihaskuntotestien (kä-sinkohonta, etunojapunnerrus, vatsalihakset, selkälihakset, vauhditon pituus) tuloksia vuosil-ta 1996–2010. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 2766 miehen tuloksia, joiden keski-ikä oli 19.6 ±1.0 vuotta. Tuloksia käsitellään kaikkien palveluksessa olleiden osalta sekä lajeittain (hiihto, kestävyysjuoksu, jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, aita- ja pikajuoksulajit sekä yleisurheilun heitto- ja hyppylajit). Tutkimuksen mukaan Urheilukoulussa vuosina 1979–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo oli 3060 ±339 m, keskipituus 181.7 ±7.6 cm, keskipaino 76.6 ±11.3 kg ja painoindeksin keskiarvo 23.2 ±2.6 kg/m2. Lihaskuntotestissä vuosien 1996–2010 keskiarvot olivat käsinkohonnassa 13 ±6 toistoa, etunojapunnerruksessa 46 ±13 toistoa, vatsalihastestissä 53 ±10 toistoa, selkälihastestissä 80 ±15 toistoa ja vauhdittomassa pituu-dessa 252 ±21 cm. Fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet eroavat lajeittain. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo (3016 ±329 m) oli 230 m pienempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 109 m pienempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001) palvelleilla. Lisäksi 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin juoksijoiden osuus vuosina 1979–1989 oli 79 %, 63 % vuosina 1990–1999 ja 53 % vuosina 2000–2010. Lajeittain tarkasteltuna 12-minuutin juoksutestin vuosien 2000–2010 keskiarvot (hiihto 3479 ±189 m, suunnistus 3457 ±140 m, jalkapallo 3106 ±146 m) olivat hiihtäjillä 95 m (p<0.05), suunnistajilla 73 m (p<0.05) ja jalkapalloilijoilla 113 m (p<0.001) pienemmät kuin vuosina 1990–1999. Lihaskuntotestissä kaikkien Urheilukoulussa vuosien 2006–2010 aikana palvelleiden käsinkohonnan keskiarvo (12 ±6 toistoa) oli 1 toiston pienempi (p<0.001) ja selkälihastestin keskiarvo (78 ±16 toistoa) 3 toistoa pienempi (p<0.05) kuin vuosina 1996–2000. Sen sijaan vuosien 2006–2010 vauhdittoman pituuden keskiarvo (253 ±21 cm) oli 3 cm suurempi verrattuna vuosien 1996–2000 keskiarvoon (p<0.05). Suun-nistajien käsinkohonnan (p<0.05), etunojapunnerruksen (p<0.05) ja vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät kuin vuosina 1996–2000. Jalkapalloilijoi-den käsinkohonnan (p<0.05) sekä aita- ja pikajuoksulajien selkälihastestin (p<0.001) kes-kiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät ja jääkiekkoilijoiden etunojapunnerruksen (p<0.05) sekä vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot suuremmat kuin vuosina 1996–2000. Kaikkien Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden keskipaino (78.3 ±11.5 kg) oli 4.0 kg suurempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 3.2 kg suurempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001). Lajeittain tarkasteltuna palloilulajien sekä teho- ja nopeuslajien keskipainot olivat vuosina 2000–2010 suuremmat kuin vuosina 1979–1989. Vuosien 2000–2010 keski-painot (jalkapallo 77.2 ±7.8 kg, jääkiekko 86.2 ±7.6 kg, hyppylajit 76.9 ±6.7 kg) olivat jalka-palloilijoilla 4.4 kg (p<0.05), jääkiekkoilijoilla 4.9 kg (p<0.001) ja hyppylajien urheilijoilla 5.4 kg (p<0.05) suuremmat kuin vuosien 1990–1999 keskiarvot. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden miesten aerobinen kestävyys oli keskimäärin heikompi ja keskipaino suurempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä palvelleilla. Lisäksi alavartalon räjähtävä voima oli vuosina 2006–2010 keskimäärin parempi kuin vuosina 1996–2000 ja 2001–2005. Tässä tutkimuksessa käytössä olleiden tulosten rajallisuus erityisesti vuosilta 1979–1995 ja eri urheilulajien urheilijoiden määrien sekä niiden keskinäisten osuuksien muuttuminen vaikuttavat osiltaan kaikkien Urheilukoulussa palvelleiden tuloksiin. Tuloksiin vaikuttavat myös eri lajien vuosien 2000–2010 heikompi aerobinen kestävyys (hiihto, suunnistus, jalkapallo) sekä suurempi keskipaino (palloilulajit, nopeus- ja teholajit). Suuremman keskipainon taustalla on mahdollisesti lihasmassan ja voiman merkitysten korostuminen. Keskipaino onkin suurempi kuin muilla suomalaisilla nuorilla miehillä. Tästä huolimatta useiden urheilulajien painojen ja painoindeksien keskiar-vot ovat kuitenkin pääsääntöisesti pienemmät kuin vastaavien lajien kansainvälisillä huippu-urheilijoilla. Tämä mahdollisesti osoittaa edelleen lihasmassan ja voiman tarvetta erityisesti hiihdossa, palloilulajeissa sekä teho- ja nopeuslajeissa. Urheilukoulussa palvelleiden aerobinen kestävyys ja lihaskunto ovat huomattavasti paremmat kuin normaaliväestöllä. Täs-tä huolimatta vuosina 2000–2010 palvelleista vain 53 % on maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella sijoituskelpoisia sodan ajan tiedustelutehtäviin. Tämän perusteella Urheilukoulus-sa palvelevien varusmiesten sodan ajan sijoituksia tulisikin tarkistaa.

Lypsylehmien vedinten päiden kunto ja utareterveys Etelä-Pohjanmaan lypsykarjojen terveydenhuoltoprojektissa 1998

Summary: Teat end condition and udder health of dairy cows in a health management project of dairyfarms in South Pohjanmaa, Finland 1998

Hoitohenkilökunnan osallistuminen ikäihmisten jalkojenhoitoon ja ikäihmisten jalkojen kunto

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten jalkojen kuntoa sekä hoitohenkilökunnan osallistumista ikäihmisten jalkojen hoitoon. Tutkimus toteutettiin Helsingissä Kustaankartanon ja Kontulan vanhustenkeskuksissa syksyllä 2006 ja keväällä 2007. Tutkimukseen osallistui 109 ikäihmistä sekä 22 hoitajaa. Tutkimusstrategia oli kvantitatiivinen ja tiedonhankintamenetelminä olivat strukturoitu kyselylomake sekä alaraajojen kliininen tutkimuslomake. Tulokset esitettiin frekvensseinä ja ristiintaulukointina. Tilastollisena analyysimenetelmänä käytettiin korrelaatiokerrointa. Yli puolella tutkittavista oli kuiva hilseilevä tai kuiva ja hilseilevä jalkaterien iho. Noin puolella ikäihmisistä oli hautuneet varvasvälit. Hieman alle puolella epäiltiin kynsisieni-infektiota. Joka toisella oli sisäänkasvanut kynsi joko yhdessä tai useammassa varpaassa. Monilla ikäihmisistä oli useampia kuin yksi jalkavaiva. Kaikki hoitajat pitivät ikäihmisten jalkojenhoitoa tärkeänä. Puolet heistä rasvasi asukkaiden jalkaterät viisi kertaa viikossa tai useammin. Suurin osa hoitajista vaihtoi asukkaiden sukat 2-3 kertaa viikossa. Hoitajat, jotka olivat työskennelleet yli neljä vuotta tarkastivat ikäihmisten jalkaterien ihon kunnon useammin kuin alle neljä vuotta työskennelleet hoitajat. Puolet hoitajista toivoi lisää ammattilaisen toteuttamaa jalkojenhoitoa vanhustenkeskuksiin. Tutkimustulokset osoittivat selkeän tarpeen ikäihmisten jalkaterapiapalvelujen järjestämiselle. Pieniltä tuntuvat jalkavaivat voivat aiheuttaa merkittävää haittaa ikäihmisen liikuntakyvylle. Näiden jalkavaivojen ehkäiseminen ei vaadi hoitohenkilökunnalta suuria toimenpiteitä vaan lähinnä valppautta ongelmien tunnistamiseen. Tämä työ hyödyttää hoitohenkilöstöä antamalla käytännön ohjeita jalkojenhoidosta sekä suuntaa siitä, miten jakojenhoitoa voisi osastoilla kehittää. IKU-projektille tämä työ antaa tärkeää tietoa käytännön tasolla ikäihmisten toimintakykyyn vaikuttavista jalkavaivoista sekä hoitohenkilöstön toimintamalleista. Kehittämisehdotukset toteutuessaan helpottavat hoitohenkilöstön työtä ikäihmisten jalkojenhoidon suhteen. Jalkojenhoitajille ja jalkaterapeuteille tutkimus antaa näkökulmia ikäihmisten jalkojen kunnosta sekä jalkojenhoidon toteutumisesta ja kehittämisestä vanhustenkeskuksissa.

Valmiusprikaatin ammattisotilaan fyysinen kunto 2008

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää Porin Prikaatin ammattisotilaiden fyysisen kunnon taso vuonna 2008 ja verrata sitä annettuihin käskyihin, määräyksiin ja vaatimuksiin. Lähdetietona olivat varuskunnan henkilökunnan fyysisen kunnon tulokset vuodelta 2008, joita verrattiin suorituskyvyn vaatimuksiin. Puolustusvoimista annetun lain nojalla ammattisotilaan fyysinen kunto tulee olla määrätyllä tasolla tietyissä tehtävissä. Taistelukentän fyysiset vaatimukset ja sodan teknistyminen eivät vähennä sotilaan henkilökohtaisia ominaisuusvaatimuksia vaan pikemminkin päinvastoin kasvattavat niitä. Puolustusministeriö ja Pääesikunta ovat tarkentaneet fyysisen kunnon vaatimuksia, mutta ongelman muodostavat kahdet vaatimukset – rauhan ajan ja sodan ajan. Keskeiset johtopäätökset: Alle 40 – vuotiaan ammattisotilaan kestävyyskunto ei täytä sodan ajan vaatimuksia, mutta rauhan aikana tämän hetkinen taso hyväksytään. Kriisin aikana fyysinen kunto laskee ja haasteena on selviytyä taistelutehtävistä, koska fyysisen kunnon lähtötaso ei täytä annettuja vaatimuksia. Komentaja vastaa joukkonsa sodan ajan suorituskyvystä ja sen ylläpitämisestä sekä kehittämisestä rauhan aikana.

Henkilökohtaisen kunto-ohjelman ja liikuntaneuvonnan vaikutus liikuntamotivaatioon ja fyysiseen aktiivisuuteen miehistöstä aliupseeriksi reservissä -kurssilla

Tutkimuksessa selvitetään, miten henkilökohtaisilla kunto-ohjelmilla ja henkilökohtaisella liikuntaneuvonnalla voidaan vaikuttaa liikuntamotivaatioon ja fyysiseen aktiivisuuteen miehistöstä aliupseeriksi reservissä -kurssilla. Tutkimuksessa teoriapohjan lähdeaineistona käytetään liikuntakäyttäytymisestä ja -motivaatiosta kertovia tutkimuksia ja kirjallisuutta. Lisäksi tutkitaan aikaisempia kokemuksia kunto-ohjelmien ja liikuntaneuvonnan käytöstä eri organisaatioissa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu miehistöstä aliupseeriksi reservissä –pilottikurssilla teetetyistä liikuntakyselyistä ja kuntotesteistä.

Lentokadettien ammatillisten kunto-ominaisuuksien kehittyminen opiskeluaikana

Ilmavoimien ohjaajakurssille hakevien henkilöiden fyysistä kuntoa mitataan valintatestien viimeisessä vaiheessa. Testit sisältävät isometrisiä maksimivoimatestejä, ylävartalon voimantuottoa mittaavan heittoporttitestin sekä kontaktimatolla suoritetun anaerobista tehoa mittaavan hyppytestin. Lisäksi fyysistä kestävyyttä mitataan polkupyöräergometritestillä. Testeillä pyritään mittaamaan ammatillisia kunto-ominaisuuksia, eli niitä kuntoominaisuuksia, mitä sotilaslentäjältä vaaditaan toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tutkimusongelmana on: miten kadettikurssi 89:llä opiskelevien lentokadettien ammatilliset kunto-ominaisuudet ovat kehittyneet valintatestien fyysisen voiman mittauksista neljän opiskeluvuoden aikana. Tutkimus on kvantitatiivinen tutkimus, jonka otos on kadettikurssi 89:llä opiskelevat ohjaajalinjan kadetit. Tulokset analysoidaan tilastollisin menetelmin. Tutkimusta lähestytään sotilaspedagogiikan näkökulmasta, yhdistettynä liikunta- ja ilmailulääketieteeseen. Valintatestien jälkeen ohjaajia ei testata samalla mittalaiteella, eli vertailukelpoista ja luotettavaa vertailuaineistoa ei ole saatavilla. Tutkimusta varten suoritettiin uusintatestit Kauhavan varuskunnan sairaalassa syys- lokakuussa 2005. Uusintatestin tulosten perusteella kohderyhmän ammatilliset kunto-ominaisuudet eivät olleet kehittyneet valintatesteistä. Vartalonkoukistajien isometristä maksimivoimaa lukuun ottamatta mittaustulosten keskiarvot olivat laskeneet uusintatesteissä. Vartalonojentajien- ja koukistajien suhteelliset voimatasot olivat kehittyneet saman suuntaisesti kuin absoluuttiset voimatasot. Antropometrisissä mittauksissa valintatestin ja uusintatestin väliset muutokset olivat pieniä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kohderyhmän ammatilliset kuntoominaisuudet eivät ole kehittyneet valintatestien jälkeen. Varsinaista fyysisen kunnon romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miksi fyysisen kunnon kehitystä ei ole tapahtunut. Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää ne syyt, jotka estävät tai haittaavat kadettien fyysisen suorituskyvyn kehitystä opiskeluaikana.

Lentokadettien ammatillisten kunto-ominaisuuksien muutos valintavaiheesta kadettikurssin alkuun 92. kadettikurssilla

Tutkimuksessa selvitettiin kadettikurssi 92. ammatillisten kunto-ominaisuuksien muutosta valintavaiheesta kadettikurssin alkuun. Tähän pyrittiin vastaamaan vertailemalla ensimmäisen ja toisen testin tuloksia keskenään. Testien väli oli yhdeksästä kuukaudesta vuoteen. Testeinä olivat varusmiehen kuntoindeksi (VKI) ja sen osa-alueet, sekä niin sanottu lihaskuntotestistö. Lihaskuntotestistöön kuuluvat seuraavat testit: isometriset voimatestit, anaerobisen tehon testi (hyppytesti), sekä ylä- ja keskivartalon koordinaatio ja voima testi (heittoporttitesti). Yhtenä mittarina käytettiin myös antropometrisistä mitoista painoindeksiä (BMI). Koehenkilöinä toimivat kadettikurssi 92. ohjaajalinjan kadetit. Yhteensä heitä saatiin testistä riippuen testattavaksi 12–14 henkilöä. Tilastollisena menetelmänä on käytetty kahden riippuvan otoksen T-testiä. Myös korrelaatiot on tutkittu kaikkien testien osalta. Lihaskuntotestin osalta ei pystytty tekemään merkittäviä johtopäätöksiä ammatillisten kuntoominaisuuksien muutoksesta, kun taas isometrisistä voimatesteistä saatiin erittäin hyviä tuloksia. Näistä pystyttiin toteamaan, että kadettikurssi 92. ohjaajalinjan kadettien ammatilliset kunto-ominaisuudet ovat pysyneet ainakin samalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin ja todennäköisesti kadettien kuntotasot ovat hieman nousseet.

Fyysinen kunto tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennustajana maavoimien helikopteriohjaajilla

Tutkimuksen pääongelma oli selvittää, miten maavoimien helikopteriohjaajien fyysinen kunto korreloi heidän tuki- ja liikuntaelinsairastavuuteensa. Tutkimuksen alaongelmia olivat seuraavat: mitkä tuki- ja liikuntaelimistön osat ovat herkimpiä kipeytymään maavoimien helikopteriohjaajilla ja poikkeavatko maavoimien helikopteriohjaajien oireet muiden organisaatioiden ohjaajien vastaavista. Tutkimuksen kohderyhmänä oli maavoimien virassa palvelevat helikopteriohjaajat, joita oli 35 kappaletta tutkimuksen aloitushetkellä. Tutkimukseen otti osaa 29 ohjaajaa, jotka olivat keski-iältään 34-vuotiaita miehiä. Tutkimuksen aineistokeruumenetelmiä olivat kirjallisuuskatsaus ja lomakekysely. Niiden lisäksi kuntotesteihin liittyvää aineistoa saatiin Puolustusvoimien tietojärjestelmistä. Muina lähteinä tutkimuksessa on käytetty tieteellisiä artikkeleita, kirjoja, käsikirjateoksia ja puolustusvoimien julkisia pysyväisasiakirjoja. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 83 %, ja kuntotestitulokset saatiin heistä 27 ohjaajalta, jolloin analysointivaiheessa otos pieneni 77 prosenttiin perusjoukosta. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia yhdistettynä khiin neliö -testiin. Kyselyn tuloksena peräti 76 %:lla ohjaajista oli ilmennyt lentotehtäviin liittyen erilaisia tuki- ja liikuntaelinoireita. Tulokset olivat hyvin samansuuntaisia aiemmin suoritettujen tutkimusten kanssa, joissa 67–82 %:lla tutkituista ohjaajista oli lentämiseen liittyen ilmennyt erilaisia tuki- ja liikuntaelimistön oireita. Fyysisen kunnon yhteydestä tuki- ja liikuntaelinsairastavuuteen ei kuitenkaan ainakaan tässä aineistossa ollut havaittavissa merkkejä. Tuki- ja liikuntaelimistön osista niska-hartiaseutu ja alaselän alue olivat herkimpiä kipeytymään. Molemmissa tapauksissa oireista kärsi 83 % ohjaajista. Maavoimien ohjaajien oireiden esiintyvyys oli melko samansuuruinen kuin Israelin ilmavoimien (78 %), Royal Navyn (82 %) ja Rajavartiolaitoksen helikopteriohjaajilla (67 %).