"Wicca=..." : Sosiaalisen identiteetin vaikutus wiccan määrittelyyn Suomiwicca-keskustelulistalla

Kysymys wiccan määrittelystä nousi ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun joukko wiccoja päätti hakea uskonnolleen virallisen yhdyskunnan asemaa. Yritys ei onnistunut, sillä opetusministeriö piti wiccaa liian hajanaisena, eikä katsonut sen täyttävän laissa määriteltyjä uskonnon tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoitus on paneutua nimenomaan virallistamis-prosessin puitteissa käytyyn määrittelykeskusteluun diskurssianalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona käytän projektin avuksi perustettua Suomiwicca-keskustelulistaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. miksi määrittely loppujen lopuksi on niin vaikeaa, ja miten siihen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Samalla kiinnitän huomiota yleiseen uskonnon määrittelyyn uskonnonvapauslain näkökulmasta sekä länsimaissa tapahtuvaan uskonnollisuuden individualistumiseen. Määrittelyvaikeuksien juuret nousevat wiccan historiasta ja avoimen lähteen uskonnolle tyypillisistä piirteistä. Aineistossani lisäväriä keskusteluun tuovat lainsäädännön vaatimukset sekä oman sosiaalisen identiteetin varjeleminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimiikin H. Tajfelin ja J. C. Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria. Määrittelyyn kiinteässä yhteydessä olevan kategorisoinnin kognitiiviset periaatteet on niin ikään huomioitu. Analyysi paljastaa, että määrittely koetaan vaikeaksi, koska wicca on luonteeltaan epä-dogmaattinen, yksilön autonomiaa korostava mysteeriuskonto. Tällaista uskontoa ei kukaan voi eikä kenenkään pitäisi määritellä, vaan wiccalaisuus perustuu itsemäärittelyyn. Silti tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi nimetty ole wiccaa, ja käytännössä itsemäärittelyn rinnalle astuu muita tekijöitä. Eroa wiccan ja ei-wiccan välille yritetään tehdä mm. erottautumalla sosiaalista identiteettiä heikentävistä liikkeistä (esim. satanismi, new age), jotka ulkopuoliset usein yhdistävät wiccaan. Erotteluja tehdään myös wiccan sisällä. Kritiikin kohteeksi joutuvat sekä yksittäiset henkilöt että eklektinen wicca-suuntaus kokonaisuutena. Oikeudesta wicca-nimitykseen ja siihen liittyvään sosiaaliseen identiteettiin pidetään kuitenkin lujasti kiinni, ja vihjailuja epäaitoudesta pidetään loukkaavina. Käytännössä itsemäärittely osoittatuu siis toimimattomaksi ja liian löyhäksi strategiaksi, vaikka onkin sopusoinnussa wiccan ideologian kanssa. Itseidentifikaatio on toki oleellinen osa wiccana olemista, mutta sen lisäksi on oltava uskottava, ja tultava muiden wiccojen hyväksymäksi perheyhtäläisyyden perusteella. Perheyhtäläisyyspiirteiden sijasta listalla keskitytään kuitenkin wiccaa monoteettisesti määrittävän piirteen etsimiseen. Tällaiseksi ehdotetaan mm. redeä, jumalkäsitystä sekä luontosuhdetta, mutta tulkinnallisten erimieli-syyksien vuoksi yhtäkään niistä ei kelpuuteta. Sen sijaan selkeyttä wiccakenttään näyttää tuovan taksonomisten jaotteluiden tekeminen ja wicca-suuntausten erojen korostaminen. Näin kaikki wiccaksi nimittäytyvät tunnustetaan wiccoiksi, mutta kenenkään sosiaalinen identiteetti ei silti heikkene. Strategia vaikuttaa lupaavalta, mutta sen tasa-arvoinen toteutuminen vaatii vielä hiomista ja uudenlaisten jaottelujen vakiinnuttamista. Tämä kuitenkin todistaa, ettei tyydyttävän määritelmän löytyminen ole täysin mahdotonta, kunhan kaikki wicca-ryhmittymät huomioidaan eikä keneltäkään yritetä väkisin riistää sosiaalista identiteettiä.

Bruxaria e identidade de projeto: motivações para a adesão ao neopaganismo no Rio de Janeiro

O presente trabalho investiga as motivações para a escolha do neopaganismo como religião por indivíduos de contextos diferenciados na cidade do Rio de Janeiro e adjacências. Foram etnografados rituais e eventos públicos neopagãos na cidade durante o período de 2012 a 2014. Também foram realizadas entrevistas com neopagãos e analisada sua literatura religiosa. A pesquisa concentrou-se, sobretudo, nas atividades e vivências do coven Chuva Vernal, de Wicca Xamânica. Como conclusão sugerem-se duas hipóteses principais sobre quais elementos explicariam a motivação para aderir e permanecer nessa religião: a lógica da distinção, discutida por Simmel, e o conceito, usado por Manuel Castells, de identidade de projeto.

Irish neo-paganism: worldview, ritual and identity

Neo-paganism is a vibrant, dynamic global movement, which has had a significant cultural impact. Neo-paganism is an umbrella term for a wide range of spiritual practices, often described as nature- or earth-based spirituality. There are different “paths” or spiritual traditions within this movement, of which Druidry, Wicca and other forms of Pagan Witchcraft are included in this research. The present work is an ethnographic study of the worldview and ritual practices of the Irish neo-pagan community. It is an enquiry into (a) what characterises the neo-pagan worldview and (b) how this worldview is expressed through ritual behaviour. In order to collect data, the methodology of participant observation and ethnographic interviewing was employed. The thesis comprises a collection of “insider” accounts of what it is like to be a neo-pagan in Ireland and analysis of these narratives, which gives insight into different aspects of neopagan culture. In the discussion, the use of mythology is examined in regard to how mythic narrative is connected to identity formation. Irish cultural symbols are observed as resources utilised in the construction of the movement’s overall character. The interconnectedness of the natural landscape, the numinous and mythology gives rise to creative expression through various forms of neo-pagan artworks, which are discussed herein. The identifying features and key issues of Irish neo-pagan culture are addressed. These key issues are expressed as prominent themes and symbols of their discourse. Neo-pagan dialogue often features discussion of the relationship that this cultural group has with the Irish landscape, history, and indigenous and popular Irish religion. Some of the specific aspects of neo-pagan culture examined are magical worldview, the notion of holism, different types of ritual practices (festivals, life cycle rituals, healing), and material culture. The thesis presents an in-depth analysis of neopagan cultural expressions and their significance as cultural processes

A Mixed Blessing: Market-mediated Religious Authority in Neopaganism

This is a study of the interplay of market-mediated and religious authority in the context of new religious movements. Specifically, we explore the ambivalent relationship followers of Wicca have with the marketplace. Our main argument is that in this context marketplace success can be a source of religious legitimacy and validation. At the same time, however, excessive engagement with the market can act as a powerful delegitimizing mechanism, leading religious leaders to continually monitor their practices. Market success is thus a mixed blessing that can increase religious authority and influence, but is just as likely to decrease authority and credibility. Based on an ethnographic study, we explore the boundary work carried out by religious marketers and consumers in order to establish themselves in a “safety area” where engagement with the market brings its positive effects without causing a loss of credibility.

"It's all a Giant Web" : syncretism, agency and (re)connection in a contemporary Pagan community

Les anthropologues ont examiné le syncrétisme religieux, soit l’incorporation d’éléments de sources diverses, au sein des religions du monde depuis plusieurs décennies. Cependant, très peu d’intérêt a été accordé au paganisme contemporain, un Nouveau Mouvement Religieux hautement syncrétique. À travers les récits de plusieurs païens/nes contemporain/es à Montréal, j’examine comment et pourquoi les pratiquants sont inspiré/es à faire le choix d’incorporer divers éléments provenant de sources religieuses et non religieuses. Le recours à des sources différentes reflète l’effort de créer une expérience religieuse plus profonde et personnelle. La créativité impliquée dans la construction d’une pratique spirituelle et d’un système de croyance personnels est souvent conduite par un désir de (re)connexion, que ce soit à la terre, aux ancêtres, ou bien à une communauté. Les acteurs acquièrent un sentiment accru d’agentivité dans ce processus. Ma participation dans cette communauté a influencé mes expériences de recherche; j’examine également ma position en tant qu’anthropologue chez soi.

Jung and Goddess: the significance of Jungian and post-Jungian theory to the development of the Western Goddess Movement

This study is concerned with the significance of Jungian and post-Jungian theory to the development of the contemporary Western Goddess Movement, which includes the various self-identified nature-based, Pagan, Goddess Feminism, Goddess Consciousness, Goddess Spirituality, Wicca, and Goddess-centred faith traditions that have seen a combined increase in Western adherents over the past five decades and share a common goal to claim Goddess as an active part of Western consciousness and faith traditions. The Western Goddess Movement has been strongly influenced by Jung’s thought, and by feminist revisions of Jungian Theory, sometimes interpreted idiosyncratically, but presented as a route to personal and spiritual transformation. The analysis examines ways in which women encounter Goddess through a process of Jungian Individuation and traces the development of Jungian and post-Jungian theories by identifying the key thinkers and central ideas that helped to shape the development of the Western Goddess Movement. It does so through a close reading and analysis of five biographical ‘rebirth’ memoirs published between 1981 and 1998: Christine Downing’s (1981) The Goddess: Mythological Images of the Feminine; Jean Shinoda Bolen’s (1994) Crossing to Avalon: A Woman’s Midlife Pilgrimage; Sue Monk Kidd’s (1996) The Dance of the Dissident Daughter: A Woman’s Journey from Christian Tradition to the Sacred Feminine; Margaret Starbird’s (1998) The Goddess in the Gospels: Reclaiming the Sacred Feminine; and Phyllis Curott’s (1998) Book of Shadows: A Modern Woman’s Journey into the Wisdom of Witchcraft and the Magic of the Goddess. These five memoirs reflect the diversity of the faith traditions in the Western Goddess Movement. The enquiry centres upon two parallel and complementary research threads: 1) critically examining the content of the memoirs in order to determine their contribution to the development of the Goddess Movement and 2) charting and sourcing the development of the major Jungian and post-Jungian theories championed in the memoirs in order to evaluate the significance of Jungian and post-Jungian thought in the Movement. The aim of this study was to gain a better understanding of the original research question: what is the significance of Jungian and post-Jungian theory for the development of the Western Goddess Movement? Each memoir is subjected to critical review of its intended audiences, its achievements, its functions and strengths, and its theoretical frameworks. Research results offered more than the experiences of five Western women, it also provided evidence to analyse the significance of Jungian and post-Jungian theory to the development of the Western Goddess Movement. The findings demonstrate the vital contributions of the analytical psychology of Carl Jung, and post-Jungians M Esther Harding, Erich Neumann, Christine Downing, E.C. Whitmont, and Jean Shinoda Bolen; the additional contributions of Sue Monk Kidd, Margaret Starbird, and Phyllis Curott, and exhibit Jungian and post-Jungian pathways to Goddess. Through a variety of approaches to Jungian categories, these memoirs constitute a literature of Individuation for the Western Goddess Movement.