Venom peptide analysis of Vipera ammodytes meridionalis (Viperinae) and Bothrops jararacussu (Crotalinae) demonstrates subfamily-specificity of the peptidome in the family Viperidae

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Crystal structure of a dimeric Ser49 PLA(2)-like myotoxic component of the Vipera ammodytes meridionalis venomics reveals determinants of myotoxicity and membrane damaging activity

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

The structure of a native L-amino acid oxidase, the major component of the Vipera ammodytes ammodytes venomic, reveals dynamic active site and quaternary structure stabilization by divalent ions

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Quaestio medica eaque therapeutica proposita ab illustrissimo viro D.D. Michaele Chicoyneau ... [et] Paulo Lample ... pro prima Apollinari laurea consequenda, in agustissimo Monspeliensis Apollinis Fano, An convulsioni sal volatile vipera ...

Mode of access: Internet.

Marci Aureli Seuerini ... Vipera Pythia id est, De viperae natura, veneno, medicina, demonstrationes, & experimenta noua.

Mode of access: Internet.

Kyynpurema koiralla, kirjallisuuskatsaus ja Yliopistollisen Eläinsairaalan potilasaineistoa vuosilta 2007 - 2008

Kyykäärme (Vipera berus) on Suomen ainoa myrkkykäärme, ja sitä esiintyy lähes koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Kyy on yleensä helposti tunnistettavissa selän tummasta sahalaitakuviosta. Käärme ei ole perusluonteeltaan hyökkäävä, vaan pyrkii ensisijaisesti pakenemaan. Koira kuitenkin pääsee monesti yllättämään kyyn ennen kuin käärme ehtii paeta, jolloin se puolustautuessaan saattaa purra rajusti. Kaikki puremat eivät sisällä myrkkyä, vaan noin kolmasosa puremista on ns. kuivapuremia. Kyynpuremia raportoidaan eniten maalis- ja lokakuun välisenä aikana. Kyynpuremasta aiheutuvat oireet ovat koiralla vaihtelevia, ja eläimen voinnin kehittymisen ennustaminen ensioireiden perusteella on vaikeaa. Oireet vaihtelevat paikallisesta turvotuksesta henkeä uhkaavaan monielinvaurioon. Koiralla kuolleisuuden on raportoitu olevan 3,5 – 4 %. Kyynmyrkyn koostumusta ei vielä tarkalleen tunneta, mutta sen pääkomponentin muodostavat suurimolekyyliset proteiinit ja polypeptidit, joista osalla on entsymaattista aktiivisuutta. Lisäksi osalla myrkyn komponenteista vaikuttaisi olevan suoraa toksista vaikutusta kohdekudokseen, esimerkiksi munuaisiin. Keskeisintä kyynpureman patofysiologiassa on myrkyn sytotoksisen komponentin ja proteolyyttisten entsyymien aiheuttama verisuonten endoteelivaurio, jonka seurauksena suonet alkavat vuotaa. Kehittyvä voimakas kudosturvotus on kyynpureman tyypillisin oire, ja se ilmaantuu aina kahden tunnin sisällä puremasta, mikäli purema on sisältänyt myrkkyä. Nesteiden siirtyminen verisuoniston ulkopuolelle johtaa nopeasti hypovolemiaan ja shokkiin. Tärkeiden sisäelinten verenkierto heikkenee, jolloin solut kärsivät hapen ja ravinteiden puutteesta. Myrkky stimuloi myös sytokiinien tuotantoa ja vapautumista elimistöstä. Näiden farmakologisesti aktiivisten aineiden vapautuminen pahentaa systeemioireita, aiheuttaa lihasspasmeja ja on pääasiallisesti kyynpuremasta aiheutuvan voimakkaan kivun taustalla. Kyynmyrkyn sisältämät vieraat proteiinit voivat aiheuttaa myös anafylaktisen reaktion. Tutkimusosan aineisto koostuu 12 koirasta, joita hoidettiin kyynpureman takia Yliopistollisen Eläinsairaalan teho-osastolla vuosina 2007 – 2008. Koirista 10 toipui kotiutuskuntoon ja kaksi jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia. Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden virtsa- ja seeruminäytteistä määritettyjä munuaisten toimintaa kuvaavia laboratorioarvoja ja verrattiin lopetettujen koirien arvoja selvinneiden koirien vastaaviin. Tarkoituksena oli selvittää, onko selvinneiden ja lopetettujen välillä havaittavissa eroja, ja että onko tiettyjen laboratoriomääritysten perusteella mahdollista sanoa jotakin potilaan selviytymisennusteesta. Tuloksissa todettiin eroja selvinneiden ja lopetettujen koirien välillä. Virtsasta mitatut munuaisten solutuhoa kuvaavat entsyymiaktiivisuudet (AFOS/C ja GGT/C) sekä virtsan proteiinit kreatiniiniin suhteutettuna olivat lopetetulla selvästi korkeammat kuin selvinneillä koirilla. Myös seeruminäytteissä todettiin eroja. Tulosten perusteella vaikuttaakin siltä, että lopetetuilla koirilla vauriot munuaisissa olivat pahemmat kuin selvinneillä koirilla. Tutkimuksen aineisto oli kuitenkin niin pieni, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina.

AN ACTIVATOR OF BLOOD-COAGULATION FACTOR-X FROM THE VENOM OF BUNGARUS-FASCIATUS

A specific activator of blood coagulation factor X was purified from the venom of Bungarus fasciatus by gel filtration and by ion-exchange chromatography on a Mono-Q column (FPLC). It consisted of a single polypeptide chain, with a mel. wt of 70,000 in reducing and non-reducing conditions. The enzyme had an amidolytic activity towards the chromogenic substrates S-2266 and S-2302 but it did not hydrolyse S-2238, S2251 or S-2222, which are specific substrates for thrombin, plasmin and factor Xa, respectively. The enzyme activated factor X in vitro and the effect was Ca2+ dependent with a Hill coefficient of 7.9. As with physiological activators, the venom activator cleaves the heavy chain of factor X, producing the activated factor Xa alpha. The purified factor X activator from B. fasciatus venom did not activate prothrombin, nor did it cleave or clot purified fibrinogen. The amidolytic activity and the factor X activation activity of the factor X activator from B. fasciatus venom were readily inhibited by serine protease inhibitors such as diisopropyl fluorophosphate (DFP), phenylmethanesulfonyl fluoride (PMSF), benzamidine and by soybean trypsin inhibitor but not by EDTA. These observations suggest that the factor X activator from B. fasciatus venom is a serine protease. It therefore differs from those of activators obtained from Vipera russelli and Bothrops atrox venoms, which are metalloproteinases.

Sympathetic outflow activates the venom gland of the snake Bothrops jararaca by regulating the activation of transcription factors and the synthesis of venom gland proteins

The venom gland of viperid snakes has a central lumen where the venom produced by secretory cells is stored. When the venom is lost from the gland, the secretory cells are activated and new venom is produced. The production of new venom is triggered by the action of noradrenaline on both alpha(1)- and beta-adrenoceptors in the venom gland. In this study, we show that venom removal leads to the activation of transcription factors NF kappa B and AP-1 in the venom gland. In dispersed secretory cells, noradrenaline activated both NF kappa B and AP-1. Activation of NF kappa B and AP-1 depended on phospholipase C and protein kinase A. Activation of NF kappa B also depended on protein kinase C. Isoprenaline activated both NF kappa B and AP-1, and phenylephrine activated NF kappa B and later AP-1. We also show that the protein composition of the venom gland changes during the venom production cycle. Striking changes occurred 4 and 7 days after venom removal in female and male snakes, respectively. Reserpine blocks this change, and the administration of alpha(1)- and beta-adrenoceptor agonists to reserpine-treated snakes largely restores the protein composition of the venom gland. However, the protein composition of the venom from reserpinized snakes treated with alpha(1)- or beta-adrenoceptor agonists appears normal, judging from SDS-PAGE electrophoresis. A sexual dimorphism in activating transcription factors and activating venom gland was observed. Our data suggest that the release of noradrenaline after biting is necessary to activate the venom gland by regulating the activation of transcription factors and consequently regulating the synthesis of proteins in the venom gland for venom production.