OSINKOJENJAKO: Helsingin pörssin toimialakohtainen osingonjakopolitiikka

Tutkielmani päätavoitteena on selvittää onko jokin Helsingin Pörssin kymmenestä toimialasta jakanut suhteessa enemmän osinkoja tulokseen nähden kuin toinen toimiala vuosien 2001-2005 välillä. Empiirisessä osassa tutkimusta käytetään johtopäätöksien muodostamisessa varianssianalyysiä. Testausmenetelmänä ovat kuvailevien tunnuslukujen lisäksi Tamhane K2 - sekä Kruskal- Wallis -testit. Aluksi tutkimuksessa on perehdytty teoriapohjalta yrityksien osingonjakopolitiikkaan ja tekijöihin, jotka vaikuttavat yrityksien maksamaan payout ratioon eli osinko/tulos -tunnuslukuun. Tämän jälkeen teoriaosuus jatkuu target payot ration ja tähän mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden tarkasteluna. Tutkimustuloksien mukaan Helsingin Pörssin toimialojen kesken - pois lukien energia, informaatioteknologia ja terveydenhuolto ¿ ei ole merkittävää keskiarvolista eroa. Toimialojen sisällä vaihtelua payout ration maksamisen suhteen esiintyy kuitenkin reilusti. Osakkeiden ostaja ei voi tehdä osakkeiden ostopäätöstä toimialan perusteella.

Sairaanhoitajan tutkimustiedon käyttö sisätautien vuodeosastolla

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajan tutkimustiedon käyttöä sisätautien vuodeosastolla. Tutkimuksessa selvitettiin sairaanhoitajien käsitteellisen, instrumentaalisen ja symbolisen tutkimustiedon käytön lisäksi tiedonhakukanavia, lukutottumuksia ja sairaanhoitajien tutkimustiedon käyttöä edistäviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli kysely. Kohderyhmä muodostui yhden sairaanhoitopiirin kuntayhtymän 13 suomenkielisestä sisätautivuodeosastosta ja niillä toimivista sairaanhoitajan ammattitutkinnon suorittaneista vakituisista ja yli yhden kuukauden sijaisuuksissa olevista sairaanhoitajista ja apulaisosastonhoitajista (n = 146). Vastausprosentti oli 69 %. Kyselylomake koostui 46 strukturoidusta väittämästä ja seitsemästä avoimesta kysymyksestä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 15.0 -ohjelmalla ja avointen kysymysten vastaukset sisällön analyysin avulla. Tilastollisina testeinä käytettiin yhden otoksen t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä, korrelaatiota, ristiintaulukointia sekä sijainnin ja hajonnan tunnuslukuja. Tutkimustiedon käsitteellisestä, instrumentaalisesta ja symbolisesta käytöstä, tiedonhakukanavien käytöstä ja lukutottumuksista muodostettiin summamuuttujat, joita tarkasteltiin suhteessa taustamuuttujiin. Sairaanhoitajan tutkimustiedon käyttö oli ensisijaisesti instrumentaalista. Sairaanhoitajat pitivät tiedonhakua keskeisenä osana työtään ja tietoa haettiin ensisijaisesti ongelmanratkaisuun. Suomalaisia hoitotieteellisiä tutkimuksia seuraava sairaanhoitaja keskusteli myös useimmin kollegan kanssa tieteellisistä tutkimuksista ja käytti vapaa-aikaansa tiedonhakuun kuin muut sairaanhoitajat. Sairaanhoitajan tiedonhakukanavat olivat ensisijaisesti Terveysportti, Ohjepankki ja internet. Cochrane- ja Cinahl-tietokantojen käyttö oli harvinaista. Sairaanhoitaja luki säännöllisesti Tehy- ja Sairaanhoitaja-lehtiä ja useita suomenkielisiä oman erikoisalansa julkaisuja, mutta hoitotieteellisten julkaisujen ja ulkomaisten hoitotieteellisten julkaisujen lukeminen oli harvinaista. Sairaanhoitajat olivat käyttäneet viimeisen vuoden aikana eniten hoitotyön kehittämiseen, sairaalahygieniaan, lääkehoitoon ja Käypä hoito -suosituksiin liittyvää tutkimustietoa. Sairaanhoitajan tutkimustiedon käyttöä edistivät eniten internetin ja erilaisten tietoteknisten sovellutuksien ohella koulutus ja organisaation liittyvät tekijät. Työkokemuksella oli yhteyttä tutkimustiedon käyttöön. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa täydennyskoulutusta. Sairaanhoitajat tarvitsevat täydennyskoulutusta tiedonhakukanavien käyttöön, tutkimusten lukemiseen ja niiden kriittiseen arviointiin.

Standardikustannusten ja toteutuneiden kustannusten erotus

Työn tarkoituksena oli selvittää, eroavatko toteutuneet kustannukset standardikustannuksista sähkötarviketeollisuudessa. Kustannusten eroa, varianssia, pyrittiin analysoimaan mahdollisimman tarkasti, jotta varianssien tyyppi ja niiden lähteet selviäisivät. Tavoitteena oli myös selvittää, miten varianssi vaikuttaa standardien laskentaan ja siirtohinnoitteluun. Tutkimus tehtiin tapaustutkimuksena eräästä sähkötarviketeollisuuden yrityksestä. Toteutuneet kustannukset saatiin suoraan kirjanpidosta ja niitä verrattiin standardikustannuksiin. Standardikustannukset jaettiin eri kustannuskomponentteihin, jotka otettiin kohdeyrityksen toiminnanohjausjärjestelmästä. Kustannuskomponenttitasoista tietoa muokattiin tuloslaskentamuotoiseen muotoon, jotta toteutuneita kustannuksia voitiin verrata kerättyyn tietoon. Varianssianalyysistä selvisi, että toteutuneiden kustannusten ja standardikustannusten välillä on varianssia. Se jakautuu materiaalivarianssiin, työvarianssiin, ja yleiskustannuslisävarianssiin. Varianssien perusteella analysoitiin vaikutuksia standardien ja siirtohintojen laskentaan. Näiden tietojen perusteella työn lopuksi on mietitty parantamistoimenpiteitä varianssien ehkäisemiseksi.

Kodin ja koulun yhteistyö vanhempien arvioimana - Satakuntalaisten ja etelä-pohjalaisten vanhempien näkemyksiä kouluyhteistyön onnistumisesta etenkin koulukiusaamistapauksissa

Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää vanhempien käsityksiä kodin ja koulun yhteistyöstä. Tutkimuksessa keskityttiin paitsi yhteistyöhön yleisesti, myös yhteistyöhön koulukiusaamistapauksissa. Mielipiteitä tarkasteltiin muun muassa eri maakunnissa asuvien vanhempien ja eri luokka-astetta käyvien oppilaiden vanhempien välillä. Tutkimuksen teoriaosa koostuu kodin ja koulun yhteistyötä sekä koulukiusaamista käsittelevistä luvuista. Teoriassa määritellään kodin ja koulun yhteistyötä sekä lainsäädännön että kasvatuskumppanuuden kautta. Yhteistyön perustan luo ekologinen teoria. Kiusaamisessa käsitellään sen syitä ja seurauksia, erilaisia rooleja, ilmenemisen yleisyyttä sekä kiusaamisen vastaista toimintaa kuten KiVa Koulu-hanketta. Tutkimusjoukko koostui 309 oppilaan vanhemmasta Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. Oppilaiden luokka-asteet olivat yhdestä kuuteen. Tutkimus toteutettiinhelmi-maaliskuussa 2010 kvantitatiivisesti otantatutkimuksena kyselylomakkeen avulla. Osallistumisprosentti oli yli 76 prosenttia. Mittari oli redusoitu Soinisen (1986) mittarista. Osa kyselylomakkeen kohdista oli kuitenkin tutkijan itsensä laatimia teorian pohjalta. Tutkimusaineiston käsittelyssä ja analysoinnissa käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Tilastointimenetelminä käytettiin muun muassa ristiintaulukointia, Khiin neliötestiä ja varianssianalyysiä. Tutkimustulosten mukaan vanhemmat pitävät kodin ja koulun yhteistyötä erittäin tärkeänä. Enemmistö vanhemmista oli tyytyväisiä yhteistyöhön nykyisellään. Eniten vanhemmat arvostivat yhteistyömuotona vanhempainvarttia, joita toivottiinkin järjestettävän useammin. Vanhemmat kokivat pitävänsä yhteyttä useammin opettajaan kuin opettaja heihin, mutta silti opettajan kanssa vanhemmista enemmistö oli keskustellut viimeisen lukuvuoden aikana keskimäärin vain kerran. Tyytyväisimpiä ja aktiivisimpia olivat alkuopetusluokkalaisten vanhemmat. Yhteistyömyönteisimpiä olivat satakuntalaisvanhemmat. Noin puolet vanhemmista kertoi, että lapsen luokalla oli esiintynyt kiusaamista. Kiusaamista ilmeni useammin ylemmillä luokka-asteilla. Vanhemmat pitivät kiusaamiseen puuttumista sekä kodin että koulun yhteisenä asiana. He olivat tyytyväisiä kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön kiusaamistapauksissa, mutta eivät kuitenkaan mielestään olleet päässeet riittävästi mukaan kiusaamista ennaltaehkäisevään toimintaan. KiVa Koulu -hankkeesta tietoisimpia olivat satakuntalaisvanhemmat.

Potilaan hoitaminen diagnostisessa radiografiassa ja sen kuormittavuus röntgenhoitajan arvioimana - tavoitteena inhimillinen ja turvallinen kuvantamistapahtuma

Hyvä työ on tavoite, jonka saavuttamisesta hyötyvät sekä työntekijät että työnantajat ja erityisesti asiakkaat. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto on diagnostisessa radiografiassa ja röntgenhoitajan kuormittumisessa, joista kummastakin on löydettävissä suhteellisen vähän tietoa. Tutkimuksen näkökulma rajattiin diagnostisen radiografian sisältöön ja erityisesti potilaan hoitamiseen. Tarkoituksena oli kuvata kuvantamistapahtuman aikainen potilaan hoitaminen ja röntgenhoitajan kuormittuminen sekä niihin yhteydessä olevat tekijät. Potilaan hoitaminen määriteltiin aihetta koskevan esitutkimuksen perusteella toiminnaksi, jonka tavoitteena on potilaan kannalta inhimillinen ja turvallinen kuvantamistapahtuma. Inhimillisyys- ja turvallisuustoimintojen kuvaaminen perustui esitutkimuksen lisäksi diagnostista radiografiaa kuvaavaan aikaisempaan kirjallisuuteen. Kuormittumista tarkastellaan työn vaatimusten ja voimavarojen välisenä ristiriitana. Tutkimuksen empiirinen osa oli luonteeltaan poikkileikkaustutkimus. Aineisto kerättiin syksyllä 2008 tutkimusta varten laadituilla aineistonkeruulomakkeilla viiden (5) suomalaisen kuvantamiskeskuksen eri yksiköissä (n=60) työskenteleviltä röntgenhoitajilta (n = 596; vastausosuus 76 %). Aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmillä. Potilaan hoitamiseen ja röntgenhoitajan kuormittumiseen yhteydessä olevia tekijöitä tutkittiin käyttämällä Mann-Whitneyn U –testiä ja Kruskall-Wallisin –testiä, Spearmanin -korrelaatio kerrointa, toistettujen mittausten t-testiä sekä varianssianalyysiä. Potilaan hoitamista ja sen kuormittavuutta mallinnettiin käyttämällä askeltavaa varianssianalyysia. Tutkimuksen tulosten mukaan erilaiset inhimillisyys- ja turvallisuustoiminnot kuvaavat kuvantamistapahtuman aikaista potilaan hoitamista. Inhimillisyystoiminnoista korostui potilaan ja röntgenhoitajan välinen kommunikointi. Radiografiset toiminnot olivat puolestaan tyypillisimpiä turvallisuustoimintoja. Inhimillisyystoiminnot olivat itsenäisesti yhteydessä erityisesti röntgenhoitajaa kuvaaviin taustamuuttujiin kuten työkokemukseen (p < 0,001), ikään (p = 0,001) ja työn tärkeäksi kokemiseen (p = 0,001). Sen sijaan turvallisuustoiminnot olivat yhteydessä erilaisiin työtä kuvaaviin tekijöihin kuten röntgenhoitajan käyttämään kuvantamismenetelmään (p < 0,001) sekä toimintaympäristön kokoon (p < 0,001). Röntgenhoitajat kokivat kuormittuvansa erityisesti vuorovaikutuksellisesti haastavissa tilanteissa sekä tilanteissa, joissa potilas ei pysty aktiivisesti itse osallistumaan. Kuormittuminen oli yhteydessä resurssien riittävyyteen (p < 0,001) ja röntgenhoitajan käyttämien kuvantamismenetelmien määrään (p = 0,001). Sekä potilaan hoitaminen että röntgenhoitajan kuormittuminen olivat yhteydessä diagnostisen radiografian kokonaiskuormittavuuteen (p < 0,001). Tutkimuksen kuormittumista kuvaava lähtökohta sai tukea röntgenhoitajan kuormittumisen korreloidessa käänteisesti käytettävissä olevien resurssien riittävyyteen (r = –,304; p < 0,001). Tehty tutkimus tuo lisän diagnostista radiografiaa koskevaan aikaisempaan tutkimukseen, jossa alan nuoruudesta johtuen on korostunut kuvaileva tutkimusintressi. Röntgenhoitajien lisäksi tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää diagnostisen radiografian johtamisessa sekä henkilöstön ja työympäristön kehittämisessä. Tutkimus auttaa omalta osaltaan määrittelemään diagnostisen radiografian luonnetta, ominaisuuksia ja laadun ulottuvuuksia. Tulokset osoittavat röntgenhoitajan omien sekä toimintaympäristön voimavarojen olevan laadukkaan työn edellytyksiä. Tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksen myös tekijöistä, jotka ovat yhteydessä työn merkitykselliseksi kokemiseen.

Toimintaympäristön vaikutus johtamistapaan : johtaminen kriisinhallintaoperaatiossa verrattuna puolustusvoimien rauhanajan toimintaympäristöön

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella toimintaympäristön vaikutusta johtamistavan muutokseen. Tutkimuksen toimintaympäristöt ovat kriisinhallintaoperaatioiden toimintaympäristö sekä puolustusvoimien rauhanajan toimintaympäristö. Tutkimuksessa verrattiin johtajien kokemuksia edellä mainituissa toimintaympäristöissä. Tutkimuksessa haettiin vastausta kysymykseen: Poikkeavatko johtajien johtamistavat kriisihallintaoperaatioissa heidän työelämän johtamistavastaan Suomessa? Tarkasteltavaksi joukoksi rajattiin joukkueidenjohtajat ja erillisryhmienjohtajat. Tutkimus on määrällinen ja teoriana on käytetty syväjohtamista. Tutkimuskysymykseen haettiin vastausta perehtymällä aihepiirin kirjallisuuteen sekä suorittamalla monivalintakysely. Kysely lähetettiin puolustusvoimien palveluksessa olevalle henkilökunnalle, jotka olivat palvelleet kriisinhallintatehtävissä rajauksen mukaisissa tehtävissä. Aihepiirin teoriaan perehdyttiin kirjallisuusanalyysin avulla. Kyselyn tuloksia käsiteltiin tilastollisesti kuvaten ja analysoitiin varianssianalyysiä käyttäen. Varianssianalyysin perusteella pääteltiin toimintaympäristön vaikuttavan johtajan tarpeeseen muuttaa johtamiskäyttäytymistään, kun kriisinhallintaoperaatioita vertailtiin keskenään. Tuloksia tarkastellessa ilmeni myös, että henkilöt jotka kokevat itsensä syväjohtajiksi, kokevat vähemmän tarvetta muuttaa johtamiskäyttäytymistään muihin verrattuna. Tutkimuksessa havaittiin, että johtaminen kriisinhallintatehtävissä koetaan haastavammaksi kuin puolustusvoimien rauhanajan tehtävissä. Johtamistavan muuttaminen on yksilösidonnaista, koska osa vastaajista koki muuttaneensa johtamistaan ja osa ei. Johtamistavan muutoksessa oli mielenkiintoista havaita, että hengenvaaraan joutuneet johtajat kokivat muuttaneensa johtamistaan muita vähemmän.

Upseerioppilaiden johtajaprofiilin yhteys opintomenestykseen Reserviupseerikoulun pioneerikomppaniassa

Kvantitatiivisen poikittaistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen yhteys johtajaprofiilin ja opintomenestyksen välillä vallitsee Reserviupseerikoulun pioneerikomppaniassa (N = 136). Samalla kartoitettiin opintomenestykseen vaikuttavia tekijöitä, arvioitiin reserviupseerikurssin rakennetta ja arviointikäytäntöjä suhteessa koulutettavien oppimiseen sekä tehtiin johtopäätöksiä johtajaprofiilin soveltuvuudesta valintakriteeriksi reserviupseerikurssille. Kvantitatiivinen aineisto muodostui tutkittavien johtajaprofiileista sekä reserviupseerikurssin loppuarvioinnin mukaisista arvosanoista. Aineiston analysointiin käytettiin korrelaatio-, regressio-, ryhmittely- ja varianssianalyysiä. Näillä menetelmillä selvitettiin tutkittavien yhteyksien voimakkuutta, yhteyksiä selittäviä tekijöitä sekä eri ryhmien välisiä tilastollisia eroavaisuuksia. Johtajaprofiilin ja opintomenestyksen välillä havaittiin tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Voimakkain yhteys oli suhteessa johtaja- ja kouluttajakoulutuksen arvosanaan ja heikoin yhteys fyysisen koulutuksen arvosanaan. Ammattitaito oli johtamisen ulottuvuuksista voimakkaimmin ja yksilöllinen kohtaaminen heikoimmin yhteydessä opintomenestykseen. Opintomenestystä kuvaavia oppiainekohtaisia arvosanoja pystyttiin parhaimmillaan selittämään noin 46 %. Syväjohtamisen mallin mukaisella, erinomaisella johtamiskäyttäytymisellä havaittiin olevan tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys opintomenestykseen. Löydettyihin yhteyksiin sekä selittäviin tekijöihin on tutkimusaineiston rajallisuudesta suhtauduttava tietyllä varauksella. Tulosten luotettavuuden kasvattamiseksi tutkimusta on syytä jatkaa laajemmalla aineistolla, pidemmällä tarkasteluvälillä sekä metodologisen triangulaation avulla.

Ilmavoimien ohjaajakurssille valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso ja sen muutokset vuodesta 1997 vuoteen 2004

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikä on Ilmavoimien ohjaajalinjalle valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso. Lähtötasolle määritettiin viitearvot. Samalla oli tarkoitus selvittää onko ohjaajakurssin fyysisessä suorituskyvyssä tapahtunut muutoksia vuosien 1997 ja 2004 välillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia liikunnanharrastajatyyppejä kurssille tulee valituksi. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus vertailla miten määritellyt viitearvot suhteutuvat muille populaatioille määriteltyihin viitearvoihin. Vertailtavia viitearvoja olivat vuonna 1997 ohjaajakurssin valintavaiheen lihasvoimatestistölle muodostetut viitearvot sekä normaaliväestön, jääkiekkoilijoiden, keihäänheittäjien ja painonnostajien viitearvot. Ilmavoimissa on ollut ohjaajakurssin valintavaiheessa vuodesta 1997 koekäytössä jalkojen, vartalon ja niskan lihasvoimia mittaava testistö. Lihasvoimatestistö sisältää anaerobista tehoa mittaavan hyppytestin, vartalon- ja niskan maksimivoimaa mittaavat isometriset dynamometritestit sekä käsien- ja ylävartalon dynaamista voimaa ja koordinaatiota mittaavan heittoporttitestin. Näiden lisäksi valintavaiheen testit sisältävät BMI:n määrittämisen, aerobista tehoa mittaavan polkupyöräergometritestin, varusmiesten kuntotestin ja liikunnallisuutta arvioivan liikunnanharrastajatyyppi – luokituksen. Näitä valintavaiheen testitietoja käytettiin tutkimuksessa empiirisenä aineistona. Aineisto sisälsi vuosien 1997-2004 välillä ohjaajakurssille valittujen kenkilöiden testitulokset. Tutkimusaineiston analysoinnissa ryhmien välisten erojen tutkimiseen käytettiin yksisuuntaist varianssianalyysia ja U-testiä. Testien välisten yhteyksien mittaamiseen käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa. Ohjaajakurssin fyysisen suorituskyvyn lähtötaso määriteltiin viitearvojen avulla. Ohjaajakurssilaisten fyysisessä suorituskyvyssä ei tutkimuksen mukaan ole tapahtunut säännönmukaista ja tilastollisesti merkittävää muutosta. Tilastollisesti merkittäviä eroja esiintyi, mutta säännönmukaisia huononemistrendiä ei. Liikunnanharrastajatyypeistä yleisimmin kurssille on tulosten mukaan tullut valituksi Taito-Teho –tyyppinen henkilö. Vuoden 1997 viitearvoihin verrattuna nyt määritellyt viitearvot olivat tiiviimmin jakautuneita siten, että vuoden 1997 viitearvoissa parhaimpien viitearvojen rajat ovat ylempänä ja huonoimpien alempana kuin tämän tutkimuksen viitearvoissa. Muihin viitearvoihin verrattuna ohjaajakurssin vartalon ojentajien painoon suhteutetun maksimivoiman viitearvot ovat jääkiekkoilijoiden kanssa samalla tasolla. Normaaliväestön viitearvot ovat alempana ja painonnostajien ylempänä. Vartalon koukistajien osalta ohjaajakurssin viitearvot ovat normaaliväestön tasalla. Jääkiekkoilijoiden ja painonnostajien viitearvojen ollessa selvästi ylempänä. Heittoporttitestin vertailussa keihäänheittäjien viitearvot ovat melko selvästi ohjaajakurssin viitearvoja ylempänä. Vartalon ja niskan riittävät voimatasot ovat erittäin tärkeitä sotilaslentäjän operatiivisen toimintakyvyn kannalta. Niissä mahdollisesti ilmenevät vajavaisuudet ovat riski sotilaslentäjän koulutus- ja taistelukelpoisuudelle. Tutkimuksen tulosten perusteella määriteltiin lähtötaso, jolta sotilaslentäjän ammattiin lähdetään. Tulosten perusteella lähtötason suorituskykyä tulisi pyrkiä kehittämään, jotta toimintakykyisyyttä pystyttäisiin ylläpitämään koko uran ajan, ammattitaudeilta välttyen. Sotilaslentäjän fyysisen suorituskyvyn kehittymisen seuraamiseksi tulisi Ilmavoimissa ottaa valintavaiheessa käytössä oleva testipatteristo viralliseen ja jatkuvaan testaus- ja seurantakäyttöön. Lisäksi seurantatesteille ja erikseen eri ikäluokille tulisi määrittää omat viitearvot ja tavoitetasot, jotka saavuttaessaan sotilaslentäjän voitaisiin arvioida olevan taistelukelpoisuudeltaan vaaditulla tasolla.

Kuin Da Vinci -koodin ratkaisemista – kuudesluokkalaisten ruotsin kielen kielioppi- ja kirjoittamistaidot

Tässä tutkimuksessa vertaillaan kuudesluokkalaisten A1- ja A2-ruotsin lukijoiden ja kielikylpyoppilaiden ruotsin kielen kielioppi- ja kirjoittamistaitoja. Lisäksi tutkitaan, onko poikien ja tyttöjen välillä eroja. Aiempien tutkimusten mukaan oppilaiden, varsinkin poikien, suhtautuminen ruotsin opiskeluun on nihkeä, ja erityisesti kielioppi ja kirjoittaminen ovat tuottaneet vaikeuksia. Koululaisten ruotsin kielitaitoa on ajankohtaista tutkia, sillä B1-ruotsin opinnot alkavat syksyllä 2016 kuudennella luokalla. Suomessa on lisäksi vain vähän tutkimuksia, joissa kielikylpyoppilaiden ja tavallista ruotsin opetusta seuranneiden ruotsin kielitaitoa on verrattu. Tutkimus on kvantitatiivinen ja survey-tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin kymmenestä eri alakoulusta, ja koehenkilöiden (n= 126) ruotsin kielitaitoa mitattiin kielitaitokokeen avulla. Oppilaiden tuli tunnistaa adjektiiveja ja omistuspronomineja ruotsinkielisestä tekstistä ja käyttää niitä aukkotehtävissä ja kirjoitelmassa. Heidän piti lisäksi kirjoittaa ainekirjoitus ruotsiksi vapaavalintaisesta aiheesta. Käytetyt tilastolliset testit ovat t-testi, yksisuuntainen varianssianalyysi ja Pearsonin korrelaatiokerroin. Kielikylpyryhmä oli kaikilla testatuilla osa-alueilla vain A2-ryhmää parempi. A1- ja A2-ryhmien oppilaiden kieliopin osaamistaso oli yhtä hyvä, ja he myös kirjoittivat yhtä hyvin ruotsiksi. Koko tutkimusjoukon tytöt olivat etevämpiä kielioppitaidoissaan kuin pojat, ja he myös laativat parempia ruotsinkielisiä ainekirjoituksia kuin pojat. Vain A2-ryhmän pojat ja tytöt olivat samantasoisia kielioppitaidoissaan, ja ainoastaan kielikylpyluokan pojat ja tytöt kirjoittivat yhtä hyviä kirjoitelmia. Tutkimustulokset saattavat antaa viitteitä siitä, että kielikylpymetodi tuottaisi parempia oppimistuloksia kuin tavallinen kieltenopetus. Toisaalta jotkut eri oppimäärää seuranneet oppilaat onnistuivat erinomaisesti testissä. Tulokset tuovat myös esille kieltenopetuksen kehittämistarpeen: opetusta olisi kehitettävä, jotta pojat innostuisivat siitä. Olisi tärkeää, että kielioppia harjoiteltaisiin kirjoittamisen tai puhumisen yhteydessä, jotta oppilaat ymmärtäisivät kieliopin roolin osana kielenkäyttöä. Ryhmäkeskustelu, toiminnalliset kielioppiharjoitukset, oppimispelit ja yhdessä kirjoittaminen voisivat toimia perinteisen opiskelun lisämausteena. Myös kannustava, positiivinen ilmapiiri ja sopiva haasteellisuus tulee muistaa. Ruotsin oppituntien tuntimäärää tulisi myös lisätä peruskoulussa.

Sotilaan ammatti uravaihtoehtona ja puolustusvoimat työnantajana : alokkaiden mielipiteet ja niiden arvo-, yhteiskunta- sekä toimintaympäristösidonnaisuus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alokkaiden suhtautumista sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin arvojen, yhteiskunnan ja toimintaympäristön rakenteita sekä niiden vaikutusta mielipiteiden muodostumiseen. Arvojen osalta tutkimuksessa käytettiin Schwarzin arvoteoriaa. Tulosten käytettävyyden ja luotettavuuden lisäämiseksi tutkimuksessa kartoitettiin myös alokkaiden omia arvioita mielipiteidensä syntymekanismeista. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena kaikissa kolmessa valmiusprikaatissa, yhteensä yhdeksässä eri perusyksikössä. Kyselyyn osallistui yhteensä 1151 alokasta ja vastaaminen tapahtui puolustusvoimien tiedonkeruulomakkeelle. Tutkimusaineiston analysointia edelsi faktorianalyysi, jolla vähennettiin käytettävien faktorien määrää ja tiivistettiin tutkimusaineistoa. Tutkimusongelmiin vastattiin käyttämällä varianssianalyysiä ja regressioanalyysiä. Regressioanalyysissä selitettävinä muuttujina käytettiin suhtautumista sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana. Selittävinä muuttujina puolestaan käytettiin kansallista identiteettiä, tiedonsaantia ennen varusmiespalvelusta, arvoja, arvojärjestelmiä sekä mielipiteiden syntymiseen liittyneitä toimintaympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Varianssianalyysiä käytettiin alokkaiden taustatietojen analysointiin samoihin selitettäviin muuttujiin liittyen. Käytettyjen menetelmien avulla voitiin todeta, että alokkaiden suhtautumiseen sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana vaikuttivat taustamuuttujien osalta sukupuoli, joukko-osasto ja sotilaslääni. Taustamuuttujista tilastollisesti lähes merkitsevä yhteys löytyi aselajista, asumispaikasta ja asumismuodosta. Taustamuuttujien lisäksi tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi kansallisesta identiteetistä, tiedonsaannista ennen varusmiespalvelusta, arvoista sekä arvojärjestelmistä. Yksittäisten arvojen osalta eniten mielipiteisiin vaikuttivat kansallinen turvallisuus ja käskyvalta. Arvotyyppien osalta puolestaan merkittävimmät yhteydet löytyivät yhdenmukaisuudesta ja vaihtelunhalusta. Mielipiteidensä ja arvojensa alokkaat kokivat syntyneen ennen kaikkea muiden ihmisten, koulutuksen sekä median toimesta. Tulosten perusteella alokkaat suhtautuvat sotilaan ammattiin ja puolustusvoimiin työnantajana neutraalisti, joka vastaa myös varusmiesten loppukyselyjen tuloksia. Lisäksi puolustusvoimien kannalta paras keino näiden mielipiteiden muokkaamiseen näyttäisi olevan näkyvyys jokaisen nuoren peruskoulutuksessa ja mediassa, jo ennen varusmiespalvelusta.

Ilmavoimien ohjaajaopiskelijoiden fyysinen suorituskyky vuosina 2005 - 2014

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ilmasotalinjan ohjaajille optimoitujen, fyysisen kasvatuksen leirien testitulosten lähtötason trendejä sekä fyysisen suorituskyvyn kehitystä liikuntaleirien välillä vuosina 2005 – 2014. Liikuntaleirit ja testit järjestettiin Kuortaneen urheiluopiston valmennuskeskuksessa. Ohjaajat suorittivat leirien aikana maksimaalisen hapenottokyvyn testit sekä isometriset että dynaamiset lihasvoimatestit. Tilastolliset analyysit tehtiin Excel taulukkolaskentaohjelmalla sekä SPSS statistics 22 ohjelmalla. Tilastollisia merkitsevyyksiä liikuntaleirien välillä tarkasteltiin käyttämällä Pearsonin korrelaatiokerrointa ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Ai-kasarjoihin käytettiin regressiotarkastelua ja yleistetyllä lineaarisella mallilla selvitettiin eri muuttujien suhdetta vuosiin. Vuosien 2005 - 2014 välisenä aikana ilmavoimien ohjaajaopiskelijoiden maksimi hapenottokyvyn lähtötasossa (Leiri 1) havaittiin laskeva trendi (p<0,034). Lisäksi dynaamisen ja iso-metrisen voiman lähtötasojen havaittiin laskevan tarkastelujakson aikana (p<0,013). Leirien 1 ja 2 välillä isometristen ja dynaamisten voimatestien tulokset parantuivat merkittävästi (p<0,004). Ohjaajaoppilaiden paino ja BMI kasvoivat myös leirien välillä (p<0,000). Laske-va kuntotason trendi erityisesti lihasvoiman osalta mukailee yleistä nuorten ja muiden popu-laatioiden kuntotason laskua. Leirien jatkumolla voidaan katsoa olevan merkittävä rooli fyysiselle suorituskyvylle uran alkuvaiheessa ja ennen siirtymistä hävittäjäkalustoon. Leirien määrää suositellaan lisäämään nykyisestä kahdesta leiristä ja leirien ohjelma suositellaan pitämään samankaltaisena. Varsi-naiset testisuoritteet tulisi suorittaa urheiluopistolla testiolosuhteiden vakioimisen ja seurannan standardisoinnin vuoksi. Liikuntaleirien aerobisen kunnon tavoitteeksi suositellaan 55 ml/kg/min. Leirien jatkumoa suositellaan myös jatkokoulutusvaiheisiin (HW1, HW2, lennonopettajakurssi), jolloin liikkumiseen motivoituminen ja testitulosten seuranta kulkisi mu-kana koko hävittäjäuran alkuvaiheen. Leirejä voidaan järjestää lentävälle henkilökunnalle myös joukkoyksiköissä.

Eläkkeellesiirtymishaluihin vaikuttavat tekijät yli 45-vuotiailla henkilöillä

Väestön ikääntyminen ja sen vaikutuksiin reagoiminen ovat jo vuosia olleet suurennuslasin alla, koska väestön ikääntymisen eteneminen aiheuttaa painetta Suomen julkisen talouden kestävyydelle. Haastavaan tilanteeseen yritetään vastata työllisyys- ja eläkepoliittisilla ratkaisuilla nostamalla työllisyysastetta ja pidentämällä työuria. Suomen hallituksen tekemät toimenpiteet, vuoden 2005 työeläkeuudistus sekä vuoden 2017 eläkeuudistus, sisältävät nämä tavoitteet ja niihin pyritään pääsemään esimerkiksi eläkeikää nostamalla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat yli 45-vuotiaiden ihmisten eläkkeelle siirtymishaluihin ja vaikuttavatko ne aikaistavasti vai myöhentävästi. Tavoitteena on tarkastella laajasti erilaisten taustatekijöiden yhteyttä siihen, milloin henkilöt haluaisivat eläköityä. Tavoite on myös saada ymmärrystä siitä, mihin tekijöihin vaikuttamalla suomalaisten työuria saataisiin pidennettyä. Kvantitatiivisen tutkimukseni aineistona toimii European Social Survey 2010 -aineisto. Empiirisissä tarkasteluissa käytän menetelmänä varianssianalyysiä ryhmien keskiarvojen vertailuun. Taustamuuttujat koostuvat neljästä eri aihealueesta: demografisista, sosioekonomisista, terveyteen liittyvistä sekä työhön ja työoloihin liittyvistä tekijöistä. Tutkimukseni tulosten perusteella useat eri taustatekijät vaikuttavat yli 45-vuotiaiden ihmisten eläkeajatuksiin. Mikään yksittäinen asia ei ole ihmisten elämässä sellainen, joka yksin ratkaisisi päätöksen siirtyä eläkkeelle jonain tiettynä ajankohtana. Yksinkertaistettuna hyvä terveydentila, vanhempi ikä ja työviihtyvyys sekä mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ovat niitä tekijöitä, jotka tulosteni mukaan ovat yhteydessä haluun jatkaa pidempään työelämässä. Monet toimet työurien pidentämiseksi tähtäävät työelämän kehittämiseen ja työssäviihtyvyyden parantamiseen. Työntekijöiden motivaatiota jatkaa pidempään tuleekin kohottaa näillä toimilla. Monet tutkimukseni merkitykselliset taustatekijät ovat myös sellaisia asioita, joihin panostamalla tai joiden ongelmiin puuttumalla työviihtyvyyttä ja työoloja olisi mahdollista parantaa. Näissä asioissa sekä päättäjien että työnantajien toimet ovat avainasemassa.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittavien käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Tapaus: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry

Hyväntekeväisyysorganisaatiot tarvitsevat toimintansa rahoittamiseen lahjoittajia. Yksityishenkilöiden lahjoittamiskäyttäytymisen ymmärtäminen ja tunteminen on tärkeää, ja auttaa hyväntekeväisyysorganisaatioita markkinointitoimenpiteiden ja varainhankinnan suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hyväntekeväisyyteen lahjoittavien lahjoittamiskäyttäytymistä sekä arvojen ja sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutusta siihen. Tarkempi tutkimuskysymys on: miten lahjoittajan arvot ja sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuskysymys sisältää kolme osa-ongelmaa: 1) Miten lahjoittamiskäyttäytymistä voidaan kuvata? 2) Miten lahjoittajan arvot vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? 3) Miten lahjoittajan sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuksen tapausorganisaationa on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sargeantin lahjoittajien käyttäytymisen mallista (1999) ja Schwartzin arvoteoriasta (1992) sekä aiemmasta tutkimuksesta lahjoittamiskäyttäytymisestä, arvoista ja sosio-demografisista ominaisuuksista. Teoriaosan lopuksi esitellään tutkimusmalli. Tutkimuksessa selitettävänä tekijänä on lahjoittamiskäyttäytyminen, joka määriteltiin neljän dimension mukaan: lahjoituskohde, lahjoitettu määrä, lahjoittamistiheys ja lahjoittamistapa. Selittävinä tekijöinä tarkastellaan Schwartzin arvoteorian mukaisia 56 yksittäistä arvoa, jotka tiivistyvät tässä tutkimuksessa yhdeksäksi arvoulottuvuudeksi: Itseohjautuvuus, virikkeisyys, mielihyvä, suoriutuminen, valta, turvallisuus, yhdenmukaisuus/perinteet, hyväntahtoisuus ja universalismi. Lisäksi selittävinä tekijöinä tarkastellaan sosio-demografisista ominaisuuksista sukupuolta, ikää, tuloja ja koulutusta. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kvantitatiiviseen tutkimukseen. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka oli esillä Kansanlähetyksen verkkosivuilla: suuressamukana.fi ja sekl.fi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen muun muassa ristiintaulukointia, khiin neliö –testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tulosten mukaan lahjoittajan arvomaailmalla oli vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen. Lahjoittajien tärkeimpinä pitämät arvoulottuvuudet olivat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus/perinteet. Vähiten tärkeänä pidettiin valtaa ja mielihyvää. Eri kohteisiin lahjoittavien, eri määrän lahjoittavien ja eri tiheydellä lahjoittavien kesken oli eroja kahden tai kolmen arvoulottuvuuden suhteen. Sosio-demografisista tekijöistä sukupuolella ja koulutuksella ei ollut vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen, mutta iällä ja tuloilla oli