Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

The Need for Professional Translation and Interpretation in School Districts

The language barrier prevents Latino students from experiencing academic success, and prevents Latino parents from participating in their children's education. Through a review of journal articles, research projects, doctoral dissertations, legislation, and books, this project studies the benefits and dangers of various methods of translating and interpreting in the education system, including issues created by language barriers in schools, common methods of translating and interpreting, and legislation addressing language barriers and education. The project reveals that schools use various methods to translate and interpret, including relying on children, school staff and machine translation, although such methods are often problematic and inaccurate. The project also reveals that professional translation and interpretation are superior to the various non-professional methods.

A revised translation and interpretation of the sacred scriptures, after the Eastern manner : from current authorities ... shewing that the inspired writings contain the seeds of the valuable sciences, being the source whence the ancient philosophers derived them; also the most ancient histories, and greatest antiquities ... also, the lives and deaths of the apostles.

Preface signed J.M. Ray and dated, London, 1802.

Formal and informal translation and interpretation for immigrants and asylum seekers

As of 2011 there were over 50,000 migrants, who speak a language other than English or Irish at home, residing in Northern Ireland. Many of these individuals do not possess adequate levels of English language proficiency in order to access services. Research funded by the Northern Ireland Inclusion and Diversity Service was conducted to determine the home-school connections of culturally and linguistically diverse families in Northern Ireland. It revealed that there are a wide variety of ways that translation and interpretation services are offered for families not fluent in English within the school settings. Drawing upon the findings from the research in Northern Ireland, this presentation provides an overview of the types of translation and interpretation taking place in Northern Ireland; the advantages and disadvantages of each; and recommendations for agencies utilizing both formal and informal translation and interpretation. The presentation also includes references to work in this area in other contexts, as well as specific guidelines for agencies using both formal and informal translation and interpretation. These guidelines help ensure that the translations are conducted in a professional manner for all agencies providing services.

Literature, translation and national identity: Christina Rossetti and Rosalía de Castro in the work of Plácido Castro

Plácido Castro‘s work has aroused our interest, because it evolves around the question of Galician personality and identity. While working as a journalist and a translator or while writing essays on different literary issues, Plácido Castro has never forgotten his roots or his nation. One could even say that his whole life turns around Galicia. Our purpose is to make a critical analysis of his work, especially as a translator, and try to show how he used translation in order to develop national conscience and identity and to see how far his ideology interfered in the interpretation and translation of Rossetti‘s poetry, in which he found a great similarity with Rosalìa de Castro‘s work.

Legal Translation and the Bilingual Publication of Roman Imperial Constitutions

The present paper aims at investigating translation techniques and publication methods of Roman imperial constitutions published in Greek in the eastern provinces of the empire, where the official Latin was not well-established. Language, being a tool for normative communication must be comprehensible to the addressees of the norm, therefore publication of a normative text in a multilingual society brings along difficulties related in particular to the translatability of legal terminology. Language problems appear, however, not only in the level of communication, but also in those of implementation and interpretation of norms. Linguistic diversity, which currently afflicts legislators in the EU, has already been a challenge for the legislators in the Roman Empire. Major difficulty was the necessity of expressing Roman legal concepts in Greek language. Centralized translation system and consequent use of terminology helped to adapt Greek for the purposes of Roman legislator creating new technical vocabulary.

Introduction to sacred philology and interpretation /

Translation of part of: Einleitung in die theologische Wissenschaft.

Adaptação e validação da escla ASKAS - Aging Sexual Knowledge and Attitudes Scale em idosos brasileiros

Universidade Estadual de Campinas . Faculdade de Educação Física

Revised criteria for the assessment and interpretation of occlusal deviations in the deciduous dentition: a public health perspective

Dados secundários de uma amostra aleatória de pré-escolares brasileiros foram analisados com o objetivo de avaliar a prevalência de desvios oclusais na dentição decídua, que podem adversamente afetar a dentição permanente, com base em critérios revisados. Overjet e overbite apresentaram pontos de corte descritos na literatura para a remoção dos casos de má oclusão leve. Overjet > 3mm e overbite > 3mm afetaram 16% e 7% das crianças, respectivamente. No plano sagital foram consideradas apenas as taxas de desvios bilaterais: relação molar em degrau distal (9,7%) e mesial (6,0%); relação dos caninos Classe 2 (11,0%) e Classe 3 (2,9%). Para os demais desvios não foram relatados na literatura critérios de severidade. Valores brutos de mordida aberta anterior (27,9%); mordida cruzada posterior (11,3%); apinhamento dentário maxilar (7,0%) e mandibular (11,3%) foram registrados. A avaliação da má oclusão na dentição decídua deve considerar a severidade dos desvios para a identificação de casos e não-casos de relevância em saúde pública. Enfatiza-se a necessidade de maior consenso e melhora na interpretação de dados epidemiológicos sobre a má oclusão nesse estágio de desenvolvimento

Translation and Cross-Cultural Adaptation of the Brazilian Version of the International Knee Documentation Committee Subjective Knee Form Validity and Reproducibility

Background: The perception of improvement by a patient has assumed a central role in functional evaluation after a variety of knee problems. One of the instruments most used in clinical research is the International Knee Documentation Committee (IKDC) Subjective Knee Form because its psychometric properties are considered to be excellent. Nonetheless, this questionnaire was originally developed for use in the English language. Therefore, to use this questionnaire in the Brazilian population, it is essential to translate and validate it. Purpose: The aim of this study was to translate the IKDC Subjective Knee Form into a Brazilian version and to test its validity and reproducibility. Study Design: Cohort study (diagnosis); Level of evidence, 2. Methods: The translation of the original IKDC Subjective Knee Form into a Brazilian version was accomplished in accordance with the American Orthopaedic Society for Sports Medicine guidelines and was tested in 32 patients with knee pathologic conditions to develop the first Brazilian version. To test validity and reproducibility, 117 patients with several knee complaints completed the Brazilian IKDC Subjective Knee Form, the Short Form 36 (SF-36), the Western Ontario and McMaster Universities Osteoarthritis Index (WOMAC), and the Lysholm score. From these patients, 85 were retested within a week to achieve reproducibility. The validation was addressed by correlating the Brazilian IKDC Subjective Knee Form to the other outcome measures. The reproducibility was tested by measuring internal consistency, test-retest reliability, and agreement. Results: The Brazilian IKDC Subjective Knee Form was highly related to the physical component summary of the SF-36, the Lysholm score, and the WOMAC, and weakly related to the mental component summary of SF-36 (r=.79, .89, .85, and .51, respectively). The internal consistency was strong, with a Cronbach a value of .928 and .935 in the test and retest assessment, respectively. The test-retest reliability proved to be excellent, with a high value of the intraclass correlation coefficient (.988), as well as the agreement, demonstrated by the low differences between the means of the test and retest, and the short limit of agreement, observed in the Altman-Bland and survival-agreement plots. Conclusion: The results of this study provide evidence that the Brazilian IKDC Subjective Knee Form has psychometric properties similar to the original version. In addition, it was a reliable evaluation instrument for patients with knee-related problems.

Literary translation and quality assessment analysis – its significance in translation training

This paper aims to highlight the role of translation quality assessment in translation training so as to develop students’ translation competence and skills to face translation problems. An analysis to assess literary translation quality is proposed before proceeding to discuss its pedagogical implementation.

The gambin model provides a superior fit to species abundance distributions with a single free parameter : evidence, implementation and interpretation

The species abundance distribution (SAD) has been a central focus of community ecology for over fifty years, and is currently the subject of widespread renewed interest. The gambin model has recently been proposed as a model that provides a superior fit to commonly preferred SAD models. It has also been argued that the model's single parameter (α) presents a potentially informative ecological diversity metric, because it summarises the shape of the SAD in a single number. Despite this potential, few empirical tests of the model have been undertaken, perhaps because the necessary methods and software for fitting the model have not existed. Here, we derive a maximum likelihood method to fit the model, and use it to undertake a comprehensive comparative analysis of the fit of the gambin model. The functions and computational code to fit the model are incorporated in a newly developed free-to-download R package (gambin). We test the gambin model using a variety of datasets and compare the fit of the gambin model to fits obtained using the Poisson lognormal, logseries and zero-sum multinomial distributions. We found that gambin almost universally provided a better fit to the data and that the fit was consistent for a variety of sample grain sizes. We demonstrate how α can be used to differentiate intelligibly between community structures of Azorean arthropods sampled in different land use types. We conclude that gambin presents a flexible model capable of fitting a wide variety of observed SAD data, while providing a useful index of SAD form in its single fitted parameter. As such, gambin has wide potential applicability in the study of SADs, and ecology more generally.